<p>Suosituimpia ravintokasveja ovat apilat ([MX.39036]), virnat ([MX.38971]) ja peipit ([MX.39466]), mutta siitepölyn ja meden lähteiksi kelpaavat myös kaunokit ([MX.39898]), ohdakkeet ([MX.39884]) ja keltakannusruoho ([MX.39589]).</p> <p>Mustakimalaisen pesässä on tavattu joskus peltoloiskimalainen ([MX.204732]) ja myös hevoskimalainen ([MX.204745]) saattaa tunkeutua sukulaislajinsa pesään.</p> Red-shanked carder bee <p>Tärkeä pölyttäjä.</p> mustakimalainen (Müller, 1776) <p>Nimensä mukaisesti mustakimalaisen <strong>naaraat</strong> ovat lähes kokomustia, vain takaruumiin kärkijaokkeiden karvat ovat oranssinpunaiset. Myös takasäärten vasukarvat ovat oranssit.</p> <p>Naaraista poiketen <strong>koiraiden</strong> keskiruumiin etu- ja takaosassa sekä takaruumiin kahdessa ensimmäisessä jaokkeessa on harmaanvalkoinen karvavyö. Takaruumiin kärkijaokkeet ovat naaraiden tapaan vaalean oranssit. Koiraan naama on mustakarvainen.</p> <p>Mustakimalainen on kooltaan keskiluokkaa: kuningatar 16-20 mm, työläinen 9-16 mm ja koiras 15-18 mm.</p> <p>Suomessa on monta mustaa kimalaislajia, joilla on oranssi takaruumiin kärki. Lapissa elää useampikin samanvärinen laji, joiden takaruumiissa on enemmän punaista väriä, mutta niiden levinneisyysalue ei ulotu lähellekään mustakimalaisen nykyisiä eteläisiä esiintymispaikkoja.</p> <p>Sen sijaan mustakimalaisen voi sekoittaa etelässä yleiseen kivikkokimalaiseen ([MX.204767]), jonka takaruumiin kärki on kuitenkin kirkkaamman punainen ja takajalkojen vasukarvat ovat mustat (mustakimalaisella oranssit). Myös kivikkoloiskimalaisen ([MX.204736]) karvapeite on toisinaan samanvärinen, mutta sen siivet ovat tummat. Kivikkokimalaiset ja kivikkoloiskimalaiset ovat mustakimalaista kookkaampia.</p> <p>Mustakimalaisnaaraan ylähuulen liuska on tylppäkärkinen, kun lähilajeilla&#xa0;se on teräväkärkinen.</p> <p>Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2023</p> <p>Musta punaperäinen Etelä-Suomen kimalainen.&#xa0;</p> <p>Mustakimalaisen tapaa useimmiten niityillä ja muilla avomailla sekä kulttuuriympäristöissä ja metsänreunoissa.</p> <p>Løken, A. 1973: Studies on Scandinavian Bumble Bees (Hymenoptera, Apidae). – Norwegian Journal of Entomology 20 (1): 1-218.</p> <p>Parkkinen, S., Paukkunen, J. & Teräs, I. 2018: Suomen kimalaiset. – Docendo, 176 s.</p> <p>Rasmont, P., Ghisbain, G. & Terzo, M. 2021: Bumblebees of Europe and neighbouring regions. Hymenoptera of Europe 3. – N.A.P. Editions, 631 s.</p> <p>Söderman, G. & Leinonen, R. 2003: Suomen mesipistiäiset ja niiden uhanalaisuus. – Tremex Press, 420 s.</p> <p>Ødegaard, F., Staverløkk, A., Gjershaug, J.O., Bengtson, R.G. & Mjelde. A. 2015: Humler i Norge. – NINA, 231 s.</p> Bombus ruderarius <p>Mustakimalainen on paikoin melko yleinen Etelä-Suomessa, mutta pohjoisempana se on harvinaistunut rajusti. Pohjoisin havainto on Oulusta 1800-luvun lopulta ja vielä 1930-luvulla havaintoja oli etelästä Vaasa-Kajaani -linjalle saakka, mutta 1970-luvun jälkeen löytöjä ei enää ole Hämeenlinna-Lappeenranta -linjan pohjoispuolelta. Laji on hävinnyt myös Ahvenanmaalta.</p> <p>Pieni pesä on yleensä ruohotuppaassa lähellä maanpintaa. Sukulaislajiensa tapaan mustakimalainen vuoraa pesänsä sammalilla ja heinillä. Yhteiskunta tuottaa yleensä vain vajaat sata yksilöä kesässä.</p> <p>Koiraat odottavat pesän lähistölle sijoittamiensa feromonimerkkien luona pesästä tulevia kuningattaria ja parittelu tapahtuu maassa pesän lähellä, joskus pesän sisälläkin.</p> true gräshumla <p>Levinneisyysalue ulottuu Atlantin rannikolta Siperiaan Baikal-järvelle ja etelässä (omana alalajinaan) Pohjois-Afrikkaan. Mustakimalainen elää myös Kaukasuksella ja Kazakstanissa.&#xa0;Pohjoisimmat löydöt ovat napapiiriltä, mutta näiltä alueilta ei juurikaan ole tuoreita mustakimalaishavaintoja.</p> <p>Kevään ensimmäiset mustakimalaiset nähdään toukokuun alussa ja viimeiset yksilöt lentelevät syyskuussa.</p>