<p>Alppikimalainen on monen muun pohjoisen kimalaisen tavoin pitkäkarvainen. <strong>Naaraiden</strong> pää ja keskiruumis ovat mustat, samoin takaruumiin ensimmäinen jaoke. Loput selkäkilvet (kuningattarella 2.-6.) ovat oranssit, mutta kesän mittaan veri haalistuu kellertäväksi. Naaraista poiketen <strong>koiraalla</strong> voi olla keltaisia karvoja keskiruumiin etu- ja takareunassa.</p> <p>Kuningatar on kookas (20-22 mm) eivätkä työläiset (12-15 mm) ja koiraatkaan (14-16 mm) ole ihan pieniä.</p> alppikimalainen <p>Alppikimalainen elää harvalukuisena pohjoisimman Lapin tuntureilla. </p> <p>Alppikimalainen on yksi Suomen Lapissa tavattavista kolmesta musta-punaisesta kimalaislajista.</p> (Linnaeus, 1758) Bombus alpinus <p>Alppikimalaisen siitepölyvasu on kiiltävä, tunturikimalaisen himmeä. Alppikimalaiskoiraan volsellan sisäreuna on käyrä (tunturikimalaisella lähes suora) ja kärki on selvästi kuopalla (tunturikimalaisella melko tasainen).</p> <p>Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2023</p> Alpine bumblebee alphumla <p>Levinneisyysalue on kaksijakoinen. Nimialalaji <em>B. a. alpinus</em> elää Skandinavian, Suomen ja Kuolan tuntureilla, keskiruumiin etureunan keltaisista karvoista erottuva <em>B. a. helleri</em> puolestaan Alpeilla ja Karpaateilla.</p> <p>Alppikimalaisen tapaa varmimmin tunturinummilla ja -niityillä, mutta se on havaittu myös merenrannikon rantadyyneillä.</p> <p>Alppikimalainen pesii vanhoissa sopulinkoloissa noin puolen metrin syvyydessä. Yhteiskunnat ovat pieniä (alle 50 yksilöä), sillä työläispolvia on vain kaksi. Koiraat lentävät partiointilentojaan lähellä maanpintaa.</p> <p>Løken, A. 1973: Studies on Scandinavian Bumble Bees (Hymenoptera, Apidae). – Norwegian Journal of Entomology 20 (1): 1-218.</p> <p>Parkkinen, S., Paukkunen, J. & Teräs, I. 2018: Suomen kimalaiset. – Docendo, 176 s.</p> <p>Rasmont, P., Ghisbain, G. & Terzo, M. 2021: Bumblebees of Europe and neighbouring regions. Hymenoptera of Europe 3. – N.A.P. Editions, 631 s.</p> <p>Söderman, G. & Leinonen, R. 2003: Suomen mesipistiäiset ja niiden uhanalaisuus. – Tremex Press, 420 s.</p> <p>Ødegaard, F., Staverløkk, A., Gjershaug, J.O., Bengtson, R.G. & Mjelde. A. 2015: Humler I Norge. – NINA, 231 s.</p> <p>Kuningattaret aloittavat kesäisen ravinnonhankinnan pajun ([MX.38527]) kukinnoista ja siirtyvät sitten pölyttämään mustikkaa ([MX.38622]) ja kurjenkanervaa ([MX.38609]).</p> <p>Alppikimalaisnaaraan erottaa tunturikimalaisesta ([MX.204757]) se, että 2. selkäkilpi on kokonaan oranssikarvainen, tunturikimalaisella vain selkäkilven takaosa. Alppikimalainen ja vuoristokimalainen ([MX.204751]) ovat väreiltään hyvin samanlaiset, mutta vuoristokimalainen on kooltaan hieman pienempi, sen yläleuan harjut ovat kapeammat ja poski on lyhyempi. &#xa0;</p> <p>Alppikimalaiset lentävät kesä-elokuussa.</p> true