Large red-tailed bumblebee <p>Kivikkokimalainen elää yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa ja joitakin löytöhavaintoja on tehty myös Lapissa. &#xa0;</p> Kimalaiset ovat tehokkaita pölyttäjiä. true <p>&#xa0;Tärkeä hedelmäpuiden pölyttäjä. Yhteiskunnat ovat suuria, pesissä voi olla jopa 300 yksilöä.</p> stenhumla <p>Jani Järvi, Suomen Hyönteisseura.</p> <p>Kivikkokimalainen elää erilaisissa avoimissa ympäristöissä kuten niityillä, rannoilla ja kallioilla, puistoissa ja puutarhoissa, usein myös metsänreunoilla, mutta metsää se karttaa. Sen sijaan kaupunkiympäristö sopii lajille hyvin ja se onkin runsaslukuinen esimerkiksi pääkaupunkiseudun viheralueilla.</p> <p>Kivikkokimalaisia tapaa keväällä sekä korkealla puutarhojen hedelmäpuissa että maan pinnalla niittyjen voikukilla ([MX.42419]) sekä valkoapiloilla ([MX.39038]) ja muilla hernekasveilla ([MX.38942]). Suuresta koosta huolimatta kuningattarilla on lyhyt kieli, joten ohdakkeet ([MX.39884]) ja muut asterikasvit&#xa0;([MX.39723]) ovat suosittuja ravintokasveja. Yleisesti ottaen kivikkokimalaisten on havaittu vierailevan hyvin suuressa joukossa kukkakasveja.</p> Bombus lapidarius <p>Kuningattaret lähtevät lentoon myöhäisten pajujen ([MX.38527]) kukkiessa huhtikuun jälkipuoliskolla. Viimeiset työläiset ja koiraat lentelevät syyskuussa.</p> <p>Kivikkokimalainen on kookas musta-punainen kimalainen, jota ei juuri metsässä tapaa.</p> <p>Kivikkokimalainen on väritykseltään musta ja sen takaruumiin kärki on punainen. Koiraalla on keltaista väriä päässä ja usein myös etuselässä. Kivikkokimalaisen erottaa mustakimalaisesta (<i>Bombus ruderarius</i>) siitä, että kivikkokimalaisella takajalkojen vasukarvat ovat mustat ja mustakimalaisella oranssit. Kivikkoloiskimalainen (<i>Bombus rupestris</i>) muistuttaa myös väritykseltään kivikkokimalaista, mutta siltä puuttuvat siitepölyvasut. Lisäksi kivikkokimalaisen siivet ovat kirkkaat, kivikkoloiskimalaisen taas savunharmaat.</p>Koko: kuningatar 20–25 mm, työläinen 10–16mm, koiras 12–16 mm <p>Parkkinen, S., Paukkunen, J. & Teräs, I.2018: Suomen kimalaiset. <i>Docendo. </i>176 s.</p> kivikkokimalainen <p>Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2023</p> <p>Etelä-Suomessa on kaksi kimalaislajia, joiden naarailla on musta ruumis ja punainen takaruumiin kärki: kivikkokimalainen ja mustakimalainen ([MX.204742]).&#xa0;Kivikkokimalaisen punaväri on kirkkaampi, mustakimalaisen vaaleampi ja hieman oranssiin vivahtava. Kivikkokimalaisen siitepölyvasun reunakarvat ovat mustat, mustakimalaisen taas oranssinpunaiset.</p> <p>Lapin tunturialueilla on kolme kivikkokimalaisen väristä lajia lisää, mutta alppi- ([MX.204754]), tunturi- ([MX.204757]) ja vuoristokimalaisen ([MX.204751]) levinneisyysalue alkaa kivikkokimalaisen esiintymisen pohjoisrajan pohjoispuolelta. Kivikkokimalaiskoiraan erottaa edellä mainittujen lajien koiraista naaman keltaisista karvoista.</p> <p>Tärkeä pölyttäjä, erityisesti hedelmäpuille.</p> <p>Yleinen Oulun korkeudelle saakka. Esiintyy niityillä, rannoilla, metsänlaiteilla, puistoissa ja puutarhoissa.&#xa0;</p> <p>MMK, Annukka Kukkola / Helsingin yliopisto</p><p>Tarkastanut: FM, Juho Paukkunen / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Kivikkokimalais<strong>naaras</strong> on kaksivärinen: takaruumiin selkäkilvet 4.-6. ovat punakarvaiset ja muu ruumis on musta. <strong>Koiraalla</strong> on keltaisia karvoja päässä ja keskiruumiin etuosassa. Takasäärten karvoissa on vivahdus oranssia.</p> <p>Kivikkokimalaiskuningatar on huomattavan kookas työläiseen verrattuna: kuningatar 20-25 mm, työläinen 10-16 mm ja koiras 12-16 mm.</p> <p>Løken, A. 1973: Studies on Scandinavian Bumble Bees (Hymenoptera, Apidae). – Norwegian Journal of Entomology 20 (1): 1-218.</p> <p>Parkkinen, S., Paukkunen, J. & Teräs, I. 2018: Suomen kimalaiset. – Docendo, 176 s.</p> <p>Rasmont, P., Ghisbain, G. & Terzo, M. 2021: Bumblebees of Europe and neighbouring regions. Hymenoptera of Europe 3. – N.A.P. Editions, 631 s.</p> <p>Söderman, G. & Leinonen, R. 2003: Suomen mesipistiäiset ja niiden uhanalaisuus. – Tremex Press, 420 s.</p> <p>Ødegaard, F., Staverløkk, A., Gjershaug, J.O., Bengtson, R.G. & Mjelde. A. 2015: Humler I Norge. – NINA, 231 s.</p> <p>Isokokoinen kimalaislaji, jonka naarailla muu ruumis on takaruumiin kirkkaanpunaista kärkeä lukuun ottamatta mustakarvainen. Koirailla on keltaista karvoitusta päässä ja keskiruumiin etuosassa.</p><p>Sekoitettavissa&#xa0;<a href="https://laji.fi/taxon/MX.204742">m</a><a href="https://laji.fi/taxon/MX.204742">ustakimalaiseen</a><a href="https://laji.fi/taxon/MX.204742"></a>, jonka naarailla takasäären vasukarvat ovat punaiset, ja jonka takaruumiin kärjen punainen väri on yleensä haaleampi ja oranssimpi.</p><p>Koko:&#xa0;10-25 mm, kuningattaret 20-25 mm.</p> <p>Kivikkokimalainen saa usein yhteiskuntaloisekseen kivikkoloiskimalaisen ([MX.204736]), mutta toisaalta se voi itse vallata mantukimalaisen ([MX.204760]) pesän.&#xa0;</p> <p>Pesä on tavallisesti vanhassa jyrsijänkolossa tai kiven alla, mutta joskus kivikkokimalaisen saattaa löytää pesimässä ullakolla tai linnunpöntössä. Pesien asukasmäärät ovat suuria (jopa 300 yksilöä). Koiras sijoittaa houkutteluferomoninsa 15-18 metrin korkeudelle puiden latvoihin.</p> (Linnaeus, 1758) <p>Kivikkokimalainen on yleinen lähes kaikkialla Euroopassa Välimereltä napapiirille asti ja viime vuosina löytöjä on tehty napapiirin pohjoispuolellakin; lajia sitä tavataan myös Marokossa. Itään päin mentäessä havaintoja on Etelä-Uralilta asti.</p>