{"occurrences":[{"area":"ML.254","occurrenceCount":6,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.257","occurrenceCount":3,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"}],"parent":{"suborder":{"cursiveName":false,"vernacularName":"särkikalat","notes":"Cyprinidae sensu lato (\"särkikalat\"), recently split into several familiese.g. Cyprinidae s.str. (karpit), Leuciscidae (särjet), Gobionidae (töröt), Tincidae (suutarit), Xenocyprididae (aasiankarpit)","scientificName":"Cyprinoidei","taxonRank":"MX.suborder","id":"MX.53144","hasBold":false},"phylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Chordates","scientificName":"Chordata","taxonRank":"MX.phylum","id":"MX.37606","hasBold":false},"genus":{"cursiveName":true,"scientificName":"Romanogobio","scientificNameAuthorship":"Banarescu, 1961","taxonRank":"MX.genus","id":"MX.206675","hasBold":false},"species":{"cursiveName":true,"vernacularName":"White-finned gudgeon","scientificName":"Romanogobio albipinnatus","scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.206676","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"hasBold":true},"domain":{"cursiveName":false,"vernacularName":"aitotumaiset","scientificName":"Eucarya","scientificNameAuthorship":"Whittaker & Margulis, 1978","taxonRank":"MX.domain","id":"MX.53761","hasBold":false},"subphylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Vertebrates","scientificName":"Vertebrata","taxonRank":"MX.subphylum","id":"MX.37608","hasBold":false},"family":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Freshwater gudgeons","notes":"Previously a subfamily, Gobioninae, in Cyprinidae.","scientificName":"Gobionidae","scientificNameAuthorship":"Bleeker, 1863","taxonRank":"MX.family","id":"MX.5016663","hasBold":false},"kingdom":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Animals","scientificName":"Animalia","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.kingdom","id":"MX.37602","hasBold":false},"class":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Ray-finned fishes","scientificName":"Actinopteri","taxonRank":"MX.class","id":"MX.37669","hasBold":false},"order":{"cursiveName":false,"vernacularName":"karppikalat","scientificName":"Cypriniformes","taxonRank":"MX.order","id":"MX.53143","hasBold":false}},"hasLatestRedListEvaluation":true,"scientificName":"Romanogobio albipinnatus","latestRedListStatusFinland":{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"},"hasChildren":false,"typeOfOccurrenceInFinlandNotes":"First observation in 2014","redListStatusesInFinland":[{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"}],"customReportFormLink":"http://kalahavainnot.luke.fi/lomake","descriptions":[{"speciesCardAuthors":{"variable":"MX.speciesCardAuthors","title":"Description text authors","content":"
Sanna Kuningas (Luke) 2022
"},"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Valkoevätörö on makeanveden särkikala, jota esiintyy lähinnä jokivesissä mutta myös vähäsuolaisessa murtovedessä. Valkoevätörö käyttää ravintonaan pohjaeläimiä. Elinikää valkoevätöröllä on noin 4–5 vuotta ja kutu tapahtuu kevään sekä kesän aikana.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Valkoevätörö muistuttaa meidän kotoista töröä (Gobio gobio). Valkoevätörön selkäevä ja pyrstö ovat nimensä mukaisesti vaaleat, kun taas töröllä on näissä evissä tummapilkkuiset raidat. Hoikan vartalon kyljillä on valkoevätöröllä kymmenkunta tummahkoa täplää. Sen suupielissä on viiksisäiepari, kuten useilla pohjaeliöstöä hyödyntävillä lajeilla. Nämä viiksisäikeet ovat valkoevätöröllä hieman pidemmät kuin töröllä. Valkoevätörö voi kasvaa 11–12 cm pituiseksi.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Valkoevätörön alkuperäistä esiintymisaluetta ovat Mustaan- ja Kaspianmereen laskevat joet. Se on levittäytynyt Euroopan suuria jokivesistöjä ja kanavia pitkin uusille alueille. Valkoevätöröä tavataan ainakin Venäjän puolella Suomenlahdella. Suomessa on tehty havaintoja valkoevätöröstä Saimaan kanavassa.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.invasiveEffectText","title":"Harmfulness","content":"Levittäytyessään uusille alueille valkoevätörö voi aiheuttaa kilpailua elinalueista ja ravinnosta täällä luontaisesti esiintyvien kalalajien kanssa.
"},{"variable":"MX.invasivePreventionMethodsText","title":"Prevention methods","content":"Valkoevätöröjä ei tule levittää luontoon tai muutoin mahdollistaa niiden leviämistä laajemmalle. Mahdolliset kiinni saadut yksilöt tulee hävittää. Tietoisuutta tulee yleisesti levittää vieraslajien haitallisuudesta Suomen luontaiselle lajistolle.
"},{"variable":"MX.invasiveCitizenActionsText","title":"What can I do?","content":"Älä vapauta kiinni saamasi valkoevätöröä luontoon tai levitä sitä muille alueille.
\r\nIlmoita mahdollisesta valkoevätöröhavainnosta Luonnonvarakeskukselle kalahavaintolomakkeella.
"}],"title":"Invasive alien species information","group":"MX.SDVG13"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Additional information","content":"Laji.fi sivusto: Valkoevätörö
\r\nLuonnonvarakeskuksen kalahavainnot: Valkoevätörö
"}],"title":"Additional information","group":"MX.SDVG10"}],"id":"default","title":"FinBIF species descriptions"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Ulkonäöltään kotimaista töröämme muistuttava valkoevätörö on Suomen uusin vakiintuneeksi katsottava kalalaji. Laji on löydetty Suomesta vasta 2014 ja ainoat havainnot ovat Saimaan kanavasta.
Pituus tavallisesti 7–10 cm, suurimmillaan maailmalla noin 15 cm. Valkoevätörön ruumis on matala, poikkileikkaukseltaan hieman litteämpi ja pyrstönvarresta hoikempi kuin töröllä. Yleisväritys on vihertävän harmahtava, joskus ruskehtava. Evät ovat vaaleat ja kyljissä on hieman hopeista väritystä sekä 6–12 tummaa laikkua, jotka muodostavat rivin kylkiviivan yläpuolelle. Suomut ovat melko suuret ja tummareunaiset, ja ne erottuvat selvästi toisistaan. Vatsaevien etureuna on selvästi selkäevän etureunaa taempana. Rinta- ja vatsaevät ovat tylppäkärkiset. Kylkiviivalla on 40–45 suomua. Suu on edestäpäin katsoen hevosenkengän muotoinen. Suupielissä on kummallakin puolella yksi viiksisäie.
Samannäköisiä lajeja: törö, kivennuoliainen, rantanuoliainen.
Valkoevätöröllä peräaukko sijaitsee lähempänä vatsaevää kuin töröllä ja selkä- sekä pyrstöevän laikut ovat vaaleammat. Viiksisäikeet ovat myös hieman pidemmät kuin töröllä. Valkoevätörön kylkiviivalla on 40–45 suomua.
Saimaan kanava.
Alun perin Kaspianmereen laskevat Volga- ja Uraljoet. Nykyään havaintoja myös Hollannissa, Puolassa, Saksassa ja Venäjän länsiosissa.
Alkuperäisellä levinneisyysalueella valkoevätörön kutu alkaa toukokuussa ja kestää heinäkuun lopulle. Laji on annoskutija ja kutuja on kutujakson aikana yleensä neljä. Suomessa lisääntymisestä ei ole havaintoja. Kutupaikat ovat matalassa, noin puolimetrisessä vedessä ja mätimunat tarttuvat kiviin sekä kasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin 1–2 viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden yleensä kahdessa vuodessa. Valkoevätörön eliniäksi mainitaan yleensä noin 5 vuotta.
Valkoevätörö oleilee tavallisesti pienissä parvissa virtavesien pohjilla matalissa vesissä. Talvisin se siirtyy jokien syvempiin monttuihin tai pois virtavesistä palatakseen keväällä takaisin kudulle. Laji on aktiivinen lähinnä öisin. Sen pääasiallisena ravintokohteena ovat pohjalla elävät hyönteisten toukat. Myös muut pieneläimet, kasvit, levät ja kalanmäti kelpaavat valkoevätörölle.
Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan valkoevätörö viihtyy hitaasti virtaavien jokien hiekka- ja sorapohjilla. Suomessa Saimaan kanava on soveltunut elinympäristöksi hyvin ja lajin leviämisen itäiseen Suomenlahteen laskeviin jokiin uskotaan olevan todennäköistä lähitulevaisuudessa.
Ulkonäöltään kotimaista töröämme muistuttava valkoevätörö on Suomen uusin vakiintuneeksi katsottava kalalaji. Laji on löydetty Suomesta vasta 2014 ja ainoat havainnot ovat Saimaan kanavasta.Pituus tavallisesti 7–10 cm, suurimmillaan maailmalla noin 15 cm. Valkoevätörön ruumis on matala, poikkileikkaukseltaan hieman litteämpi ja pyrstönvarresta hoikempi kuin töröllä. Yleisväritys on vihertävän harmahtava, joskus ruskehtava. Evät ovat vaaleat ja kyljissä on hieman hopeista väritystä sekä 6–12 tummaa laikkua, jotka muodostavat rivin kylkiviivan yläpuolelle. Suomut ovat melko suuret ja tummareunaiset, ja ne erottuvat selvästi toisistaan. Vatsaevien etureuna on selvästi selkäevän etureunaa taempana. Rinta- ja vatsaevät ovat tylppäkärkiset. Kylkiviivalla on 40–45 suomua. Suu on edestäpäin katsoen hevosenkengän muotoinen. Suupielissä on kummallakin puolella yksi viiksisäie.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Samannäköisiä lajeja: törö, kivennuoliainen, rantanuoliainen.Valkoevätöröllä peräaukko sijaitsee lähempänä vatsaevää kuin töröllä ja selkä- sekä pyrstöevän laikut ovat vaaleammat. Viiksisäikeet ovat myös hieman pidemmät kuin töröllä. Valkoevätörön kylkiviivalla on 40–45 suomua.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Saimaan kanava.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Alun perin Kaspianmereen laskevat Volga- ja Uraljoet. Nykyään havaintoja myös Hollannissa, Puolassa, Saksassa ja Venäjän länsiosissa.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueella valkoevätörön kutu alkaa toukokuussa ja kestää heinäkuun lopulle. Laji on annoskutija ja kutuja on kutujakson aikana yleensä neljä. Suomessa lisääntymisestä ei ole havaintoja. Kutupaikat ovat matalassa, noin puolimetrisessä vedessä ja mätimunat tarttuvat kiviin sekä kasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin 1–2 viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden yleensä kahdessa vuodessa. Valkoevätörön eliniäksi mainitaan yleensä noin 5 vuotta.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Valkoevätörö oleilee tavallisesti pienissä parvissa virtavesien pohjilla matalissa vesissä. Talvisin se siirtyy jokien syvempiin monttuihin tai pois virtavesistä palatakseen keväällä takaisin kudulle. Laji on aktiivinen lähinnä öisin. Sen pääasiallisena ravintokohteena ovat pohjalla elävät hyönteisten toukat. Myös muut pieneläimet, kasvit, levät ja kalanmäti kelpaavat valkoevätörölle.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan valkoevätörö viihtyy hitaasti virtaavien jokien hiekka- ja sorapohjilla. Suomessa Saimaan kanava on soveltunut elinympäristöksi hyvin ja lajin leviämisen itäiseen Suomenlahteen laskeviin jokiin uskotaan olevan todennäköistä lähitulevaisuudessa.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.296"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Ulkonäöltään kotimaista töröämme muistuttava valkoevätörö on Suomen uusin vakiintuneeksi katsottava kalalaji. Laji on löydetty Suomesta vasta 2014 ja ainoat havainnot ovat Saimaan kanavasta.Pituus tavallisesti 7–10 cm, suurimmillaan maailmalla noin 15 cm. Valkoevätörön ruumis on matala, poikkileikkaukseltaan hieman litteämpi ja pyrstönvarresta hoikempi kuin töröllä. Yleisväritys on vihertävän harmahtava, joskus ruskehtava. Evät ovat vaaleat ja kyljissä on hieman hopeista väritystä sekä 6–12 tummaa laikkua, jotka muodostavat rivin kylkiviivan yläpuolelle. Suomut ovat melko suuret ja tummareunaiset, ja ne erottuvat selvästi toisistaan. Vatsaevien etureuna on selvästi selkäevän etureunaa taempana. Rinta- ja vatsaevät ovat tylppäkärkiset. Kylkiviivalla on 40–45 suomua. Suu on edestäpäin katsoen hevosenkengän muotoinen. Suupielissä on kummallakin puolella yksi viiksisäie.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Samannäköisiä lajeja: törö, kivennuoliainen, rantanuoliainen.Valkoevätöröllä peräaukko sijaitsee lähempänä vatsaevää kuin töröllä ja selkä- sekä pyrstöevän laikut ovat vaaleammat. Viiksisäikeet ovat myös hieman pidemmät kuin töröllä. Valkoevätörön kylkiviivalla on 40–45 suomua.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Saimaan kanava.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Alun perin Kaspianmereen laskevat Volga- ja Uraljoet. Nykyään havaintoja myös Hollannissa, Puolassa, Saksassa ja Venäjän länsiosissa.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueella valkoevätörön kutu alkaa toukokuussa ja kestää heinäkuun lopulle. Laji on annoskutija ja kutuja on kutujakson aikana yleensä neljä. Suomessa lisääntymisestä ei ole havaintoja. Kutupaikat ovat matalassa, noin puolimetrisessä vedessä ja mätimunat tarttuvat kiviin sekä kasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin 1–2 viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden yleensä kahdessa vuodessa. Valkoevätörön eliniäksi mainitaan yleensä noin 5 vuotta.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Valkoevätörö oleilee tavallisesti pienissä parvissa virtavesien pohjilla matalissa vesissä. Talvisin se siirtyy jokien syvempiin monttuihin tai pois virtavesistä palatakseen keväällä takaisin kudulle. Laji on aktiivinen lähinnä öisin. Sen pääasiallisena ravintokohteena ovat pohjalla elävät hyönteisten toukat. Myös muut pieneläimet, kasvit, levät ja kalanmäti kelpaavat valkoevätörölle.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan valkoevätörö viihtyy hitaasti virtaavien jokien hiekka- ja sorapohjilla. Suomessa Saimaan kanava on soveltunut elinympäristöksi hyvin ja lajin leviämisen itäiseen Suomenlahteen laskeviin jokiin uskotaan olevan todennäköistä lähitulevaisuudessa.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.405","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Ulkonäöltään kotimaista töröämme muistuttava valkoevätörö on Suomen uusin vakiintuneeksi katsottava kalalaji. Laji on löydetty Suomesta vasta 2014 ja ainoat havainnot ovat Saimaan kanavasta.Pituus tavallisesti 7–10 cm, suurimmillaan maailmalla noin 15 cm. Valkoevätörön ruumis on matala, poikkileikkaukseltaan hieman litteämpi ja pyrstönvarresta hoikempi kuin töröllä. Yleisväritys on vihertävän harmahtava, joskus ruskehtava. Evät ovat vaaleat ja kyljissä on hieman hopeista väritystä sekä 6–12 tummaa laikkua, jotka muodostavat rivin kylkiviivan yläpuolelle. Suomut ovat melko suuret ja tummareunaiset, ja ne erottuvat selvästi toisistaan. Vatsaevien etureuna on selvästi selkäevän etureunaa taempana. Rinta- ja vatsaevät ovat tylppäkärkiset. Kylkiviivalla on 40–45 suomua. Suu on edestäpäin katsoen hevosenkengän muotoinen. Suupielissä on kummallakin puolella yksi viiksisäie.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Samannäköisiä lajeja: törö, kivennuoliainen, rantanuoliainen.Valkoevätöröllä peräaukko sijaitsee lähempänä vatsaevää kuin töröllä ja selkä- sekä pyrstöevän laikut ovat vaaleammat. Viiksisäikeet ovat myös hieman pidemmät kuin töröllä. Valkoevätörön kylkiviivalla on 40–45 suomua.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Saimaan kanava.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Alun perin Kaspianmereen laskevat Volga- ja Uraljoet. Nykyään havaintoja myös Hollannissa, Puolassa, Saksassa ja Venäjän länsiosissa.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueella valkoevätörön kutu alkaa toukokuussa ja kestää heinäkuun lopulle. Laji on annoskutija ja kutuja on kutujakson aikana yleensä neljä. Suomessa lisääntymisestä ei ole havaintoja. Kutupaikat ovat matalassa, noin puolimetrisessä vedessä ja mätimunat tarttuvat kiviin sekä kasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin 1–2 viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden yleensä kahdessa vuodessa. Valkoevätörön eliniäksi mainitaan yleensä noin 5 vuotta.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Valkoevätörö oleilee tavallisesti pienissä parvissa virtavesien pohjilla matalissa vesissä. Talvisin se siirtyy jokien syvempiin monttuihin tai pois virtavesistä palatakseen keväällä takaisin kudulle. Laji on aktiivinen lähinnä öisin. Sen pääasiallisena ravintokohteena ovat pohjalla elävät hyönteisten toukat. Myös muut pieneläimet, kasvit, levät ja kalanmäti kelpaavat valkoevätörölle.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan valkoevätörö viihtyy hitaasti virtaavien jokien hiekka- ja sorapohjilla. Suomessa Saimaan kanava on soveltunut elinympäristöksi hyvin ja lajin leviämisen itäiseen Suomenlahteen laskeviin jokiin uskotaan olevan todennäköistä lähitulevaisuudessa.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.430","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-306 Saariston ekologia - Kalat"}],"originalPublications":["MP.261"],"informalTaxonGroups":["MVL.27","MVL.1283"],"qname":"MX.206676","id":"MX.206676","scientificNameDisplayName":"Romanogobio albipinnatus","occurrenceCountInvasiveFinland":9,"sensitive":false,"bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"autoNonWild":false,"redListEvaluationGroups":["MVL.752"],"taxonExpert":["MA.39"],"parentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.53092","MX.37669","MX.53143","MX.53144","MX.5016663","MX.206675","MX.206676"],"observationCountInvasiveFinland":9,"taxonomicOrder":67939,"hasBold":true,"parents":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53143","MX.53144","MX.5016663","MX.206675"],"countOfSpecies":1,"stableInFinland":true,"scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","invasiveSpeciesEstablishment":"MX.invasiveEstablished","occurrenceInFinlandPublications":["MP.282"],"hiddenTaxon":false,"cursiveName":true,"vernacularName":"White-finned gudgeon","hasMultimedia":true,"invasiveSpecies":true,"countOfFinnishSpecies":1,"invasiveSpeciesMainGroups":["HBE.MG4","HBE.MG5","HBE.MG14"],"nameAccordingTo":"MR.1","taxonEditor":["MA.39"],"occurrenceCountFinland":9,"typeOfOccurrenceInFinland":["MX.typeOfOccurrenceStablePopulation","MX.typeOfOccurrenceAnthropogenic"],"nonHiddenParentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53143","MX.53144","MX.5016663","MX.206675","MX.206676"],"observationCountFinland":9,"administrativeStatuses":["MX.otherInvasiveSpeciesList"],"occurrenceCount":9,"finnishSpecies":true,"finnish":true,"multimedia":[{"copyrightOwner":"Lauri Urho","author":"Lauri Urho","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.50249/MX.206676_torot_600p.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.50249/MX.206676_torot_600p.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50249/MX.206676_torot_600p_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"All rights reserved","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"White-finned gudgeon","scientificName":"Romanogobio albipinnatus","scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.206676","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50249/MX.206676_torot_600p_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Lauri Urho","author":"Lauri Urho","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.50258/MX.206676_valkoevatoro_600p.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.50258/MX.206676_valkoevatoro_600p.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50258/MX.206676_valkoevatoro_600p_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"All rights reserved","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"White-finned gudgeon","scientificName":"Romanogobio albipinnatus","scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.206676","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50258/MX.206676_valkoevatoro_600p_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Lauri Urho","author":"Lauri Urho","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.50268/MX.206676_valkoevatoro_viikset_600p.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.50268/MX.206676_valkoevatoro_viikset_600p.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50268/MX.206676_valkoevatoro_viikset_600p_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"All rights reserved","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"White-finned gudgeon","scientificName":"Romanogobio albipinnatus","scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.206676","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50268/MX.206676_valkoevatoro_viikset_600p_thumb.jpg"}],"species":true,"observationCount":9,"occurrenceInFinland":"MX.occurrenceInFinlandPublished","hasParent":true,"hasDescriptions":true,"intellectualRights":"MZ.intellectualRightsCC-BY-4.0"}