{"occurrences":[{"area":"ML.254","occurrenceCount":6,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.257","occurrenceCount":3,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"}],"parent":{"suborder":{"cursiveName":false,"vernacularName":"karpfiskar","notes":"Cyprinidae sensu lato (\"särkikalat\"), recently split into several familiese.g. Cyprinidae s.str. (karpit), Leuciscidae (särjet), Gobionidae (töröt), Tincidae (suutarit), Xenocyprididae (aasiankarpit)","scientificName":"Cyprinoidei","taxonRank":"MX.suborder","id":"MX.53144","hasBold":false},"phylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"ryggsträngsdjur","scientificName":"Chordata","taxonRank":"MX.phylum","id":"MX.37606","hasBold":false},"genus":{"cursiveName":true,"scientificName":"Romanogobio","scientificNameAuthorship":"Banarescu, 1961","taxonRank":"MX.genus","id":"MX.206675","hasBold":false},"species":{"cursiveName":true,"vernacularName":"vitfenad sandkrypare","scientificName":"Romanogobio albipinnatus","scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.206676","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"hasBold":true},"domain":{"cursiveName":false,"vernacularName":"aitotumaiset","scientificName":"Eucarya","scientificNameAuthorship":"Whittaker & Margulis, 1978","taxonRank":"MX.domain","id":"MX.53761","hasBold":false},"subphylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"ryggradsdjur","scientificName":"Vertebrata","taxonRank":"MX.subphylum","id":"MX.37608","hasBold":false},"family":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Freshwater gudgeons","notes":"Previously a subfamily, Gobioninae, in Cyprinidae.","scientificName":"Gobionidae","scientificNameAuthorship":"Bleeker, 1863","taxonRank":"MX.family","id":"MX.5016663","hasBold":false},"kingdom":{"cursiveName":false,"vernacularName":"djur","scientificName":"Animalia","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.kingdom","id":"MX.37602","hasBold":false},"class":{"cursiveName":false,"vernacularName":"strålfeniga fiskar","scientificName":"Actinopteri","taxonRank":"MX.class","id":"MX.37669","hasBold":false},"order":{"cursiveName":false,"vernacularName":"karpartade fiskar","scientificName":"Cypriniformes","taxonRank":"MX.order","id":"MX.53143","hasBold":false}},"hasLatestRedListEvaluation":true,"scientificName":"Romanogobio albipinnatus","latestRedListStatusFinland":{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"},"hasChildren":false,"typeOfOccurrenceInFinlandNotes":"First observation in 2014","redListStatusesInFinland":[{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"}],"customReportFormLink":"http://kalahavainnot.luke.fi/lomake","descriptions":[{"speciesCardAuthors":{"variable":"MX.speciesCardAuthors","title":"Författare av artbeskrivningen","content":"
Sanna Kuningas (Luke) 2022
"},"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Den vitfenade sandkryparen är en sötvattenlevande mörtfisk som finns främst i flodvatten men även i bräckt vatten med låg salthalt. Den använder bottendjur som föda. Vitfenad sandkrypare lever cirka 4–5 år. Leken sker under våren och sommaren.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Den vitfenade sandkryparen liknar vår inhemska sandkrypare (Gobio gobio). Som namnet antyder, är den vitfenade sandkryparens ryggfena och stjärt ljusa, medan sandkryparen har mörka spräckliga ränder på dessa fenor. Den vitfenade sandkryparen har ett dussin mörka fläckar på sidorna av sin smala kropp. Dess mundelar har ett par skäggtömmar, liksom många bentiska arter. Dessa skäggtömmar är något längre på vitfenad sandkrypare än sandkrypare. Den vitfenade sandkryparen kan bli 11–12 cm lång.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Den vitfenade sandkryparens ursprungliga livsmiljö är floderna som mynnar ut i Svarta och Kaspiska havet. Den har spridit sig till nya områden längs Europas stora flodvatten och kanaler. Arten finns åtminstone på den ryska sidan i Finska viken. I Finland har den observerats i Saima kanalen.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.invasiveEffectText","title":"Olägenheter","content":"Vid spridning till nya områden kan arten orsaka konkurrens om livsmiljöer och föda med våra naturliga fiskarter.
"},{"variable":"MX.invasivePreventionMethodsText","title":"Bekämpningsmetoder","content":"Vitfenad sandkrypare bör inte släppas ut i naturen eller på annat sätt tillåta den att spridas vidare. Alla individer som fångas bör förstöras. Allmänt bör medvetenheten spridas om främmande arters skadlighet för Finlands naturliga arter.
"},{"variable":"MX.invasiveCitizenActionsText","title":"Vad kan jag göra?","content":"Släpp inte ut fisken du fångar i naturen och sprid den inte till nya områden.
\r\nEventuella observationer i naturen måste rapporteras: http://kalahavainnot.fi/lomake.
"}],"title":"Invasiva främmande arter information","group":"MX.SDVG13"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"På finska:
\r\nLuonnonvarakeskuksen kalahavainnot: Valkoevätörö
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"default","title":"Laji.fi artbeskrivningar"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Ulkonäöltään kotimaista töröämme muistuttava valkoevätörö on Suomen uusin vakiintuneeksi katsottava kalalaji. Laji on löydetty Suomesta vasta 2014 ja ainoat havainnot ovat Saimaan kanavasta.
Pituus tavallisesti 7–10 cm, suurimmillaan maailmalla noin 15 cm. Valkoevätörön ruumis on matala, poikkileikkaukseltaan hieman litteämpi ja pyrstönvarresta hoikempi kuin töröllä. Yleisväritys on vihertävän harmahtava, joskus ruskehtava. Evät ovat vaaleat ja kyljissä on hieman hopeista väritystä sekä 6–12 tummaa laikkua, jotka muodostavat rivin kylkiviivan yläpuolelle. Suomut ovat melko suuret ja tummareunaiset, ja ne erottuvat selvästi toisistaan. Vatsaevien etureuna on selvästi selkäevän etureunaa taempana. Rinta- ja vatsaevät ovat tylppäkärkiset. Kylkiviivalla on 40–45 suomua. Suu on edestäpäin katsoen hevosenkengän muotoinen. Suupielissä on kummallakin puolella yksi viiksisäie.
Samannäköisiä lajeja: törö, kivennuoliainen, rantanuoliainen.
Valkoevätöröllä peräaukko sijaitsee lähempänä vatsaevää kuin töröllä ja selkä- sekä pyrstöevän laikut ovat vaaleammat. Viiksisäikeet ovat myös hieman pidemmät kuin töröllä. Valkoevätörön kylkiviivalla on 40–45 suomua.
Saimaan kanava.
Alun perin Kaspianmereen laskevat Volga- ja Uraljoet. Nykyään havaintoja myös Hollannissa, Puolassa, Saksassa ja Venäjän länsiosissa.
Alkuperäisellä levinneisyysalueella valkoevätörön kutu alkaa toukokuussa ja kestää heinäkuun lopulle. Laji on annoskutija ja kutuja on kutujakson aikana yleensä neljä. Suomessa lisääntymisestä ei ole havaintoja. Kutupaikat ovat matalassa, noin puolimetrisessä vedessä ja mätimunat tarttuvat kiviin sekä kasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin 1–2 viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden yleensä kahdessa vuodessa. Valkoevätörön eliniäksi mainitaan yleensä noin 5 vuotta.
Valkoevätörö oleilee tavallisesti pienissä parvissa virtavesien pohjilla matalissa vesissä. Talvisin se siirtyy jokien syvempiin monttuihin tai pois virtavesistä palatakseen keväällä takaisin kudulle. Laji on aktiivinen lähinnä öisin. Sen pääasiallisena ravintokohteena ovat pohjalla elävät hyönteisten toukat. Myös muut pieneläimet, kasvit, levät ja kalanmäti kelpaavat valkoevätörölle.
Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan valkoevätörö viihtyy hitaasti virtaavien jokien hiekka- ja sorapohjilla. Suomessa Saimaan kanava on soveltunut elinympäristöksi hyvin ja lajin leviämisen itäiseen Suomenlahteen laskeviin jokiin uskotaan olevan todennäköistä lähitulevaisuudessa.
Ulkonäöltään kotimaista töröämme muistuttava valkoevätörö on Suomen uusin vakiintuneeksi katsottava kalalaji. Laji on löydetty Suomesta vasta 2014 ja ainoat havainnot ovat Saimaan kanavasta.Pituus tavallisesti 7–10 cm, suurimmillaan maailmalla noin 15 cm. Valkoevätörön ruumis on matala, poikkileikkaukseltaan hieman litteämpi ja pyrstönvarresta hoikempi kuin töröllä. Yleisväritys on vihertävän harmahtava, joskus ruskehtava. Evät ovat vaaleat ja kyljissä on hieman hopeista väritystä sekä 6–12 tummaa laikkua, jotka muodostavat rivin kylkiviivan yläpuolelle. Suomut ovat melko suuret ja tummareunaiset, ja ne erottuvat selvästi toisistaan. Vatsaevien etureuna on selvästi selkäevän etureunaa taempana. Rinta- ja vatsaevät ovat tylppäkärkiset. Kylkiviivalla on 40–45 suomua. Suu on edestäpäin katsoen hevosenkengän muotoinen. Suupielissä on kummallakin puolella yksi viiksisäie.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Samannäköisiä lajeja: törö, kivennuoliainen, rantanuoliainen.Valkoevätöröllä peräaukko sijaitsee lähempänä vatsaevää kuin töröllä ja selkä- sekä pyrstöevän laikut ovat vaaleammat. Viiksisäikeet ovat myös hieman pidemmät kuin töröllä. Valkoevätörön kylkiviivalla on 40–45 suomua.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Saimaan kanava.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Alun perin Kaspianmereen laskevat Volga- ja Uraljoet. Nykyään havaintoja myös Hollannissa, Puolassa, Saksassa ja Venäjän länsiosissa.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueella valkoevätörön kutu alkaa toukokuussa ja kestää heinäkuun lopulle. Laji on annoskutija ja kutuja on kutujakson aikana yleensä neljä. Suomessa lisääntymisestä ei ole havaintoja. Kutupaikat ovat matalassa, noin puolimetrisessä vedessä ja mätimunat tarttuvat kiviin sekä kasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin 1–2 viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden yleensä kahdessa vuodessa. Valkoevätörön eliniäksi mainitaan yleensä noin 5 vuotta.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Valkoevätörö oleilee tavallisesti pienissä parvissa virtavesien pohjilla matalissa vesissä. Talvisin se siirtyy jokien syvempiin monttuihin tai pois virtavesistä palatakseen keväällä takaisin kudulle. Laji on aktiivinen lähinnä öisin. Sen pääasiallisena ravintokohteena ovat pohjalla elävät hyönteisten toukat. Myös muut pieneläimet, kasvit, levät ja kalanmäti kelpaavat valkoevätörölle.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan valkoevätörö viihtyy hitaasti virtaavien jokien hiekka- ja sorapohjilla. Suomessa Saimaan kanava on soveltunut elinympäristöksi hyvin ja lajin leviämisen itäiseen Suomenlahteen laskeviin jokiin uskotaan olevan todennäköistä lähitulevaisuudessa.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.296"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Ulkonäöltään kotimaista töröämme muistuttava valkoevätörö on Suomen uusin vakiintuneeksi katsottava kalalaji. Laji on löydetty Suomesta vasta 2014 ja ainoat havainnot ovat Saimaan kanavasta.Pituus tavallisesti 7–10 cm, suurimmillaan maailmalla noin 15 cm. Valkoevätörön ruumis on matala, poikkileikkaukseltaan hieman litteämpi ja pyrstönvarresta hoikempi kuin töröllä. Yleisväritys on vihertävän harmahtava, joskus ruskehtava. Evät ovat vaaleat ja kyljissä on hieman hopeista väritystä sekä 6–12 tummaa laikkua, jotka muodostavat rivin kylkiviivan yläpuolelle. Suomut ovat melko suuret ja tummareunaiset, ja ne erottuvat selvästi toisistaan. Vatsaevien etureuna on selvästi selkäevän etureunaa taempana. Rinta- ja vatsaevät ovat tylppäkärkiset. Kylkiviivalla on 40–45 suomua. Suu on edestäpäin katsoen hevosenkengän muotoinen. Suupielissä on kummallakin puolella yksi viiksisäie.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Samannäköisiä lajeja: törö, kivennuoliainen, rantanuoliainen.Valkoevätöröllä peräaukko sijaitsee lähempänä vatsaevää kuin töröllä ja selkä- sekä pyrstöevän laikut ovat vaaleammat. Viiksisäikeet ovat myös hieman pidemmät kuin töröllä. Valkoevätörön kylkiviivalla on 40–45 suomua.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Saimaan kanava.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Alun perin Kaspianmereen laskevat Volga- ja Uraljoet. Nykyään havaintoja myös Hollannissa, Puolassa, Saksassa ja Venäjän länsiosissa.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueella valkoevätörön kutu alkaa toukokuussa ja kestää heinäkuun lopulle. Laji on annoskutija ja kutuja on kutujakson aikana yleensä neljä. Suomessa lisääntymisestä ei ole havaintoja. Kutupaikat ovat matalassa, noin puolimetrisessä vedessä ja mätimunat tarttuvat kiviin sekä kasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin 1–2 viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden yleensä kahdessa vuodessa. Valkoevätörön eliniäksi mainitaan yleensä noin 5 vuotta.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Valkoevätörö oleilee tavallisesti pienissä parvissa virtavesien pohjilla matalissa vesissä. Talvisin se siirtyy jokien syvempiin monttuihin tai pois virtavesistä palatakseen keväällä takaisin kudulle. Laji on aktiivinen lähinnä öisin. Sen pääasiallisena ravintokohteena ovat pohjalla elävät hyönteisten toukat. Myös muut pieneläimet, kasvit, levät ja kalanmäti kelpaavat valkoevätörölle.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan valkoevätörö viihtyy hitaasti virtaavien jokien hiekka- ja sorapohjilla. Suomessa Saimaan kanava on soveltunut elinympäristöksi hyvin ja lajin leviämisen itäiseen Suomenlahteen laskeviin jokiin uskotaan olevan todennäköistä lähitulevaisuudessa.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.405","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Ulkonäöltään kotimaista töröämme muistuttava valkoevätörö on Suomen uusin vakiintuneeksi katsottava kalalaji. Laji on löydetty Suomesta vasta 2014 ja ainoat havainnot ovat Saimaan kanavasta.Pituus tavallisesti 7–10 cm, suurimmillaan maailmalla noin 15 cm. Valkoevätörön ruumis on matala, poikkileikkaukseltaan hieman litteämpi ja pyrstönvarresta hoikempi kuin töröllä. Yleisväritys on vihertävän harmahtava, joskus ruskehtava. Evät ovat vaaleat ja kyljissä on hieman hopeista väritystä sekä 6–12 tummaa laikkua, jotka muodostavat rivin kylkiviivan yläpuolelle. Suomut ovat melko suuret ja tummareunaiset, ja ne erottuvat selvästi toisistaan. Vatsaevien etureuna on selvästi selkäevän etureunaa taempana. Rinta- ja vatsaevät ovat tylppäkärkiset. Kylkiviivalla on 40–45 suomua. Suu on edestäpäin katsoen hevosenkengän muotoinen. Suupielissä on kummallakin puolella yksi viiksisäie.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Samannäköisiä lajeja: törö, kivennuoliainen, rantanuoliainen.Valkoevätöröllä peräaukko sijaitsee lähempänä vatsaevää kuin töröllä ja selkä- sekä pyrstöevän laikut ovat vaaleammat. Viiksisäikeet ovat myös hieman pidemmät kuin töröllä. Valkoevätörön kylkiviivalla on 40–45 suomua.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Saimaan kanava.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Alun perin Kaspianmereen laskevat Volga- ja Uraljoet. Nykyään havaintoja myös Hollannissa, Puolassa, Saksassa ja Venäjän länsiosissa.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueella valkoevätörön kutu alkaa toukokuussa ja kestää heinäkuun lopulle. Laji on annoskutija ja kutuja on kutujakson aikana yleensä neljä. Suomessa lisääntymisestä ei ole havaintoja. Kutupaikat ovat matalassa, noin puolimetrisessä vedessä ja mätimunat tarttuvat kiviin sekä kasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin 1–2 viikossa ja saavuttavat sukukypsyyden yleensä kahdessa vuodessa. Valkoevätörön eliniäksi mainitaan yleensä noin 5 vuotta.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Valkoevätörö oleilee tavallisesti pienissä parvissa virtavesien pohjilla matalissa vesissä. Talvisin se siirtyy jokien syvempiin monttuihin tai pois virtavesistä palatakseen keväällä takaisin kudulle. Laji on aktiivinen lähinnä öisin. Sen pääasiallisena ravintokohteena ovat pohjalla elävät hyönteisten toukat. Myös muut pieneläimet, kasvit, levät ja kalanmäti kelpaavat valkoevätörölle.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan valkoevätörö viihtyy hitaasti virtaavien jokien hiekka- ja sorapohjilla. Suomessa Saimaan kanava on soveltunut elinympäristöksi hyvin ja lajin leviämisen itäiseen Suomenlahteen laskeviin jokiin uskotaan olevan todennäköistä lähitulevaisuudessa.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.430","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-306 Saariston ekologia - Kalat"}],"originalPublications":["MP.261"],"informalTaxonGroups":["MVL.27","MVL.1283"],"qname":"MX.206676","id":"MX.206676","scientificNameDisplayName":"Romanogobio albipinnatus","occurrenceCountInvasiveFinland":9,"sensitive":false,"bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"autoNonWild":false,"redListEvaluationGroups":["MVL.752"],"taxonExpert":["MA.39"],"parentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.53092","MX.37669","MX.53143","MX.53144","MX.5016663","MX.206675","MX.206676"],"observationCountInvasiveFinland":9,"taxonomicOrder":67939,"hasBold":true,"parents":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53143","MX.53144","MX.5016663","MX.206675"],"countOfSpecies":1,"stableInFinland":true,"scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","invasiveSpeciesEstablishment":"MX.invasiveEstablished","occurrenceInFinlandPublications":["MP.282"],"hiddenTaxon":false,"cursiveName":true,"vernacularName":"vitfenad sandkrypare","hasMultimedia":true,"invasiveSpecies":true,"countOfFinnishSpecies":1,"invasiveSpeciesMainGroups":["HBE.MG4","HBE.MG5","HBE.MG14"],"nameAccordingTo":"MR.1","taxonEditor":["MA.39"],"occurrenceCountFinland":9,"typeOfOccurrenceInFinland":["MX.typeOfOccurrenceStablePopulation","MX.typeOfOccurrenceAnthropogenic"],"nonHiddenParentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53143","MX.53144","MX.5016663","MX.206675","MX.206676"],"observationCountFinland":9,"administrativeStatuses":["MX.otherInvasiveSpeciesList"],"occurrenceCount":9,"finnishSpecies":true,"finnish":true,"multimedia":[{"copyrightOwner":"Lauri Urho","author":"Lauri Urho","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.50249/MX.206676_torot_600p.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.50249/MX.206676_torot_600p.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50249/MX.206676_torot_600p_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Alla rättigheter förbehålls","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"vitfenad sandkrypare","scientificName":"Romanogobio albipinnatus","scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.206676","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50249/MX.206676_torot_600p_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Lauri Urho","author":"Lauri Urho","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.50258/MX.206676_valkoevatoro_600p.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.50258/MX.206676_valkoevatoro_600p.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50258/MX.206676_valkoevatoro_600p_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Alla rättigheter förbehålls","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"vitfenad sandkrypare","scientificName":"Romanogobio albipinnatus","scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.206676","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50258/MX.206676_valkoevatoro_600p_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Lauri Urho","author":"Lauri Urho","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.50268/MX.206676_valkoevatoro_viikset_600p.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.50268/MX.206676_valkoevatoro_viikset_600p.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50268/MX.206676_valkoevatoro_viikset_600p_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Alla rättigheter förbehålls","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"vitfenad sandkrypare","scientificName":"Romanogobio albipinnatus","scientificNameAuthorship":"(Lukasch, 1933)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.206676","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAX8804"],"publicRecords":0,"specimens":12,"barcodes":11},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.50268/MX.206676_valkoevatoro_viikset_600p_thumb.jpg"}],"species":true,"observationCount":9,"occurrenceInFinland":"MX.occurrenceInFinlandPublished","hasParent":true,"hasDescriptions":true,"intellectualRights":"MZ.intellectualRightsCC-BY-4.0"}