flugor <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä. Monien lajien toukat ovat akvaattisia.</p> <p>Voivat parveilla, erittää feromoneja, esittää tansseja ja antaa kosiolahjoja löytääkseen ja vietelläkseen parittelukumppanin.&#xa0;</p><p>Parittelu tapahtuu joko lennossa tai maassa, jonka jälkeen naaraat munivat munansa ryhmissä tai yksitellen yleensä toukkien ravintoaineiden lähettyville. Toukat kuoriutuvat munista usein nopeasti. Viviparia (elävänä synnyttäminen) on mahdollista, sillä toukat voivat kuoriutua jo naaraan munanjohtimessa (esim. ruutukärpäset, Sarcophagidae ja täikärpäset, Hippoboscidae).</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla usein lahoava tai mätänevä orgaaninen aines, kuten kasvijäte, lanta tai raadot; joskus sienet ja sienirihmastot, elävät kasvit, levät ja muut veden pieneliöt; toisinaan petoja tai selkärankaisten pesä- tai sisäloisia, joskus hyönteisten parasitoideja. Voivat olla miinaajia kaivaen kiemurtelevia käytäviä kasvien lehtiin (esim. mahlakärpäset, Drosophilidae). Aikuisilla ravintolähde on nestemäinen: mesi, siitepöly, toiset hyönteiset ja niiden kudosneste, selkärankaisten veri ja ihon eritteet.</p><p>Kärpäset ovat usein erittäin taitavia ja nopeita lentäjiä: jotkin voivat lentää pysyen paikallaan (esim. kukkakärpäset, Syrphidae). Kävellessään jotkin pystyvät astelemaan pystysuoria pintoja tai jopa ylösalaisin jalkojen liuskojen, pulvillien tuottaman adheesion vuoksi.</p><p>Jotkin matkivat taitavasti myrkkypistiäisiä (Batesin mimikry): kukkakärpästen (Syrphidae) tai naamiokärpästen (Conopidae) varoitusväritys muistuttaa myrkkypistiäisten väritystä, kun taas kimalaiskärpäsillä (Bombyliidae) niiden muoto ja karvaisuus viittaavat myrkyllisiin kimalaisiin (Bombus).</p><p>Aikuiset kärpäset voivat harjoittaa reviirikäyttäytymistä ajaen pois oman ja vieraiden lajien edustajia reviiriltään.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Haarto, A. & Kerppola, S. 2007: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja – Finnish Hoverflies and some species in adjacent countries. —&#xa0;<i>Suomen ympäristökeskus</i>.&#xa0;647 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p><p>McGavin, G. C. 2007: Insects and Spiders. —&#xa0;<i>Dorling Kindersley Ltd</i>. 224 s.</p><p>Resh, V. H., & Cardé, R. T. (toim.). 2009: Encyclopedia of insects. —&#xa0;<i>Academic Press</i>. 1168 s.</p> <p>Kreik. <i>brakhús </i>= lyhyt, pieni;&#xa0;<i>ceras </i>= sarvi. Tieteellinen nimi viittaa tuntosarvien lyhyyteen.</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla usein lahoava tai mätänevä orgaaninen aines, kuten kasvijäte, lanta tai raadot; joskus sienet ja sienirihmastot, elävät kasvit, levät ja muut veden pieneliöt; toisinaan petoja tai selkärankaisten pesä- tai sisäloisia, joskus hyönteisten parasitoideja. Voivat olla miinaajia kaivaen kiemurtelevia käytäviä kasvien lehtiin (esim. mahlakärpäset, Drosophilidae). Aikuisilla ravintolähde on nestemäinen: mesi, siitepöly, toiset hyönteiset ja niiden kudosneste, selkärankaisten veri ja ihon eritteet.</p><p>Kärpäset ovat usein erittäin taitavia ja nopeita lentäjiä: jotkin voivat lentää pysyen paikallaan (esim. kukkakärpäset, Syrphidae). Kävellessään jotkin pystyvät astelemaan pystysuoria pintoja tai jopa ylösalaisin jalkojen liuskojen, pulvillien tuottaman adheesion vuoksi.</p><p>Jotkin matkivat taitavasti myrkkypistiäisiä (Batesin mimikry): kukkakärpästen (Syrphidae) tai naamiokärpästen (Conopidae) varoitusväritys muistuttaa myrkkypistiäisten väritystä, kun taas kimalaiskärpäsillä (Bombyliidae) niiden muoto ja karvaisuus viittaavat myrkyllisiin kimalaisiin (Bombus).</p><p>Aikuiset kärpäset voivat harjoittaa reviirikäyttäytymistä ajaen pois oman ja vieraiden lajien edustajia reviiriltään.</p> <p>Voivat parveilla, erittää feromoneja, esittää tansseja ja antaa kosiolahjoja löytääkseen ja vietelläkseen parittelukumppanin.&#xa0;</p><p>Parittelu tapahtuu joko lennossa tai maassa, jonka jälkeen naaraat munivat munansa ryhmissä tai yksitellen yleensä toukkien ravintoaineiden lähettyville. Toukat kuoriutuvat munista usein nopeasti. Viviparia (elävänä synnyttäminen) on mahdollista, sillä toukat voivat kuoriutua jo naaraan munanjohtimessa (esim. ruutukärpäset, Sarcophagidae ja täikärpäset, Hippoboscidae).</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Haarto, A. & Kerppola, S. 2007: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja – Finnish Hoverflies and some species in adjacent countries. —&#xa0;<i>Suomen ympäristökeskus</i>.&#xa0;647 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p><p>McGavin, G. C. 2007: Insects and Spiders. —&#xa0;<i>Dorling Kindersley Ltd</i>. 224 s.</p><p>Resh, V. H., & Cardé, R. T. (toim.). 2009: Encyclopedia of insects. —&#xa0;<i>Academic Press</i>. 1168 s.</p> <p>Kärpäset ovat vaihtelevankokoisia hyönteisiä, jotka ovat elintavoiltaan ja ulkonäöltään erittäin monimuotoisia. Niiden ruumis on usein tanakka, lyhyehkö ja suhteellisen virtaviivaisen muotoinen, ja niiden ruumiissa on usein selvästi erottuvia sukasia tai karvoja.</p><p>Kärpästen pää on tavallisesti liikkuvainen ja suhteellisen iso. Tuntosarvet ovat lyhyet, sukasmaiset, yleensä 2–3-jaokkeiset. Loput jaokkeet ovat yhteensulautuneet ja muodostavat joko kapean kannuksen tai viimeisen jaokkeen sivulta lähtevän sukasen (arista). Verkkosilmät ovat usein isot ja kaartuvat pään sivuille; päässä on tavallisesti lisäksi kolme pistesilmää. Suuosat ovat pistävät ja imevät, tai purevat ja nuolevat muodostaen tavallisesti imukärsän. Suuosat voivat joskus harvoin olla surkastuneet. Leukarihmat ovat lyhyet,&#xa0;1–2-jaokkeiset.&#xa0;Osalla kärpäsiä on ainutlaatuinen ptilinium-rakenne:&#xa0;säkkimäinen, paisuva elin, jota käytetään, kun aikuinen kuoriutuu kotelosta ja joka kutistuu kuoriutumisen jälkeen. Ptilinaaliuurre on nähtävissä merkkinä elimestä naamassa tuntosarvien takana. Kärpästen keskiruumin 2. jaoke (tarkemmin mesonotum) on usein suurentunut, sillä se sisältää yleensä suuret lentolihakset. Siipiä on tavallisesti vain yksi pari mutta, joskus kärpäset voivat olla siivettömiä. Etusiivet ovat kalvomaiset lenninsiivet ja siiven takareunassa, lähellä tyveä, on joskus liuskoja. Takasiivet ovat surkastuneet nuijamaisiksi väristimiksi, jotka säätelevät lentotasapainoa. Siipisuonitus on melko täydellinen ja&#xa0;pitkänomainen, mutta suonet voivat lähes puuttua joskus. Levossa siivet ovat tavallisesti vaakalaskuisesti takaruumiin sivuilla tai taitettuna sen päälle. Jaloissa on usein erikokoisia sukasia tai karvoja, ja&#xa0;nilkoissa voi olla kahden kynnen välissä ohuita liuskoja, pulvilleja.</p><p>Ruumiin koko maailmalla 0,5-60 mm ja siipiväli ulkomaisilla lajeilla jopa 75 mm. Harvoin kuitenkaan suuria.</p><p>Suomen suurimmat kärpäslajit ovat&#xa0;<i>Laphria</i>-suvun palokärpäsiä. Lisäksi isosiilikärpänen,&#xa0;<i>Tachina grossa</i>, on hyvin kookas.</p><i></i><p><b>Toukat </b>pääsääntöisesti jalattomia, perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät ovat mahdollisia joillakin ryhmillä. Pääkapseli ja suuosat ovat yleensä havaittavissa, mutta jokseenkin surkastuneita; joillakin pääkapseli on täysin surkastunut ja suuosat käsittävät vain pari koukkua. Toukat ovat muodoltaan joskus sylinterimäisiä tai porkkanamaisia, ja joidenkin ryhmien akvaattisilla toukilla on sisäänvedettävä hengitysputki takaruumiin kärjessä.</p> <p>Taloudellisesti ja ekologisesti erittäin merkittävä ryhmä. Pistiäisten (Hymenoptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä (erityisesti kukkakärpäset, Syrphidae)&#xa0;ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Merkittäviä jätösten, raatojen ja muun orgaanisen aineksen hajottajia ekosysteemeissä. Voivat levittää tauteja ja sairauksia, tuhota ja pilata elintarvikkeita ja olla karjaeläinten syöpäläisiä ja loisia sekä kasvituholaisia. Joidenkin lajien (raatokärpäset, Calliphoridae) toukkia on käytetty haavojen puhdistamiseen, sillä toukat syövät kuolleen lihan pois, mutta jättävät terveet alueet vahingoittamatta.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Haarto, A. & Kerppola, S. 2007: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja – Finnish Hoverflies and some species in adjacent countries. —&#xa0;<i>Suomen ympäristökeskus</i>.&#xa0;647 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p><p>McGavin, G. C. 2007: Insects and Spiders. —&#xa0;<i>Dorling Kindersley Ltd</i>. 224 s.</p><p>Resh, V. H., & Cardé, R. T. (toim.). 2009: Encyclopedia of insects. —&#xa0;<i>Academic Press</i>. 1168 s.</p> kärpäset <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheiden lukumäärä vaihtelee kolmesta kahdeksaan. Hypermetamorfoosi (toukat huomattavan erinäköisiä eri toukkavaiheissa) mahdollista joissakin ryhmissä (esim. kimalaiskärpäset, Bombyliidae).&#xa0; Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat pääsääntöisesti jalattomia, perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät mahdollisia joillakin ryhmillä. Kotelotyyppi voi olla irto- tai muumiokotelo, ja joillain myös pupaario (toukan viimeinen nahka jää varsinaisen irtokotelon päälle). Joidenkin lajien toukat tekevät jonkinlaisen kotelokopan. Koteloituminen tapahtuu esimerkiksi karikkeeseen, maahan tai isäntäeläimen päälle. Joidenkin kotelot&#xa0;voivat liikkua aktiivisesti.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee paljon: joillakin lajeilla elinkierto jopa alle viikon, joillakin vuosia. Useimmiten elinkierto kuitenkin noin yhden vuoden. Aikuiset usein suhteellisen lyhytikäisiä.&#xa0;Vuodessa voi esiintyä useita sukupolvia.</p><p>Talvehtiminen mahdollista ilmeisesti jokaisessa muodossa.</p> <p>Kreik. <i>brakhús </i>= lyhyt, pieni;&#xa0;<i>ceras </i>= sarvi. Tieteellinen nimi viittaa tuntosarvien lyhyyteen.</p> kärpänen Brachycera <p>Taloudellisesti ja ekologisesti erittäin merkittävä ryhmä. Pistiäisten (Hymenoptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä (erityisesti kukkakärpäset, Syrphidae)&#xa0;ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Merkittäviä jätösten, raatojen ja muun orgaanisen aineksen hajottajia ekosysteemeissä. Voivat levittää tauteja ja sairauksia, tuhota ja pilata elintarvikkeita ja olla karjaeläinten syöpäläisiä ja loisia sekä kasvituholaisia. Joidenkin lajien (raatokärpäset, Calliphoridae) toukkia on käytetty haavojen puhdistamiseen, sillä toukat syövät kuolleen lihan pois, mutta jättävät terveet alueet vahingoittamatta.</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla usein lahoava tai mätänevä orgaaninen aines, kuten kasvijäte, lanta tai raadot; joskus sienet ja sienirihmastot, elävät kasvit, levät ja muut veden pieneliöt; toisinaan petoja tai selkärankaisten pesä- tai sisäloisia, joskus hyönteisten parasitoideja. Voivat olla miinaajia kaivaen kiemurtelevia käytäviä kasvien lehtiin (esim. mahlakärpäset, Drosophilidae). Aikuisilla ravintolähde on nestemäinen: mesi, siitepöly, toiset hyönteiset ja niiden kudosneste, selkärankaisten veri ja ihon eritteet.</p><p>Kärpäset ovat usein erittäin taitavia ja nopeita lentäjiä: jotkin voivat lentää pysyen paikallaan (esim. kukkakärpäset, Syrphidae). Kävellessään jotkin pystyvät astelemaan pystysuoria pintoja tai jopa ylösalaisin jalkojen liuskojen, pulvillien tuottaman adheesion vuoksi.</p><p>Jotkin matkivat taitavasti myrkkypistiäisiä (Batesin mimikry): kukkakärpästen (Syrphidae) tai naamiokärpästen (Conopidae) varoitusväritys muistuttaa myrkkypistiäisten väritystä, kun taas kimalaiskärpäsillä (Bombyliidae) niiden muoto ja karvaisuus viittaavat myrkyllisiin kimalaisiin (Bombus).</p><p>Aikuiset kärpäset voivat harjoittaa reviirikäyttäytymistä ajaen pois oman ja vieraiden lajien edustajia reviiriltään.</p> <p>Taloudellisesti ja ekologisesti erittäin merkittävä ryhmä. Pistiäisten (Hymenoptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä (erityisesti kukkakärpäset, Syrphidae)&#xa0;ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Merkittäviä jätösten, raatojen ja muun orgaanisen aineksen hajottajia ekosysteemeissä. Voivat levittää tauteja ja sairauksia, tuhota ja pilata elintarvikkeita ja olla karjaeläinten syöpäläisiä ja loisia sekä kasvituholaisia. Joidenkin lajien (raatokärpäset, Calliphoridae) toukkia on käytetty haavojen puhdistamiseen, sillä toukat syövät kuolleen lihan pois, mutta jättävät terveet alueet vahingoittamatta.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheiden lukumäärä vaihtelee kolmesta kahdeksaan. Hypermetamorfoosi (toukat huomattavan erinäköisiä eri toukkavaiheissa) mahdollista joissakin ryhmissä (esim. kimalaiskärpäset, Bombyliidae).&#xa0; Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat pääsääntöisesti jalattomia, perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät mahdollisia joillakin ryhmillä. Kotelotyyppi voi olla irto- tai muumiokotelo, ja joillain myös pupaario (toukan viimeinen nahka jää varsinaisen irtokotelon päälle). Joidenkin lajien toukat tekevät jonkinlaisen kotelokopan. Koteloituminen tapahtuu esimerkiksi karikkeeseen, maahan tai isäntäeläimen päälle. Joidenkin kotelot&#xa0;voivat liikkua aktiivisesti.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee paljon: joillakin lajeilla elinkierto jopa alle viikon, joillakin vuosia. Useimmiten elinkierto kuitenkin noin yhden vuoden. Aikuiset usein suhteellisen lyhytikäisiä.&#xa0;Vuodessa voi esiintyä useita sukupolvia.</p><p>Talvehtiminen mahdollista ilmeisesti jokaisessa muodossa.</p> <p>Kreik. <i>brakhús </i>= lyhyt, pieni;&#xa0;<i>ceras </i>= sarvi. Tieteellinen nimi viittaa tuntosarvien lyhyyteen.</p> <p>Voivat parveilla, erittää feromoneja, esittää tansseja ja antaa kosiolahjoja löytääkseen ja vietelläkseen parittelukumppanin.&#xa0;</p><p>Parittelu tapahtuu joko lennossa tai maassa, jonka jälkeen naaraat munivat munansa ryhmissä tai yksitellen yleensä toukkien ravintoaineiden lähettyville. Toukat kuoriutuvat munista usein nopeasti. Viviparia (elävänä synnyttäminen) on mahdollista, sillä toukat voivat kuoriutua jo naaraan munanjohtimessa (esim. ruutukärpäset, Sarcophagidae ja täikärpäset, Hippoboscidae).</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä. Monien lajien toukat ovat akvaattisia.</p> <p>Kärpäset ovat vaihtelevankokoisia hyönteisiä, jotka ovat elintavoiltaan ja ulkonäöltään erittäin monimuotoisia. Niiden ruumis on usein tanakka, lyhyehkö ja suhteellisen virtaviivaisen muotoinen, ja niiden ruumiissa on usein selvästi erottuvia sukasia tai karvoja.</p><p>Kärpästen pää on tavallisesti liikkuvainen ja suhteellisen iso. Tuntosarvet ovat lyhyet, sukasmaiset, yleensä 2–3-jaokkeiset. Loput jaokkeet ovat yhteensulautuneet ja muodostavat joko kapean kannuksen tai viimeisen jaokkeen sivulta lähtevän sukasen (arista). Verkkosilmät ovat usein isot ja kaartuvat pään sivuille; päässä on tavallisesti lisäksi kolme pistesilmää. Suuosat ovat pistävät ja imevät, tai purevat ja nuolevat muodostaen tavallisesti imukärsän. Suuosat voivat joskus harvoin olla surkastuneet. Leukarihmat ovat lyhyet,&#xa0;1–2-jaokkeiset.&#xa0;Osalla kärpäsiä on ainutlaatuinen ptilinium-rakenne:&#xa0;säkkimäinen, paisuva elin, jota käytetään, kun aikuinen kuoriutuu kotelosta ja joka kutistuu kuoriutumisen jälkeen. Ptilinaaliuurre on nähtävissä merkkinä elimestä naamassa tuntosarvien takana. Kärpästen keskiruumin 2. jaoke (tarkemmin mesonotum) on usein suurentunut, sillä se sisältää yleensä suuret lentolihakset. Siipiä on tavallisesti vain yksi pari mutta, joskus kärpäset voivat olla siivettömiä. Etusiivet ovat kalvomaiset lenninsiivet ja siiven takareunassa, lähellä tyveä, on joskus liuskoja. Takasiivet ovat surkastuneet nuijamaisiksi väristimiksi, jotka säätelevät lentotasapainoa. Siipisuonitus on melko täydellinen ja&#xa0;pitkänomainen, mutta suonet voivat lähes puuttua joskus. Levossa siivet ovat tavallisesti vaakalaskuisesti takaruumiin sivuilla tai taitettuna sen päälle. Jaloissa on usein erikokoisia sukasia tai karvoja, ja&#xa0;nilkoissa voi olla kahden kynnen välissä ohuita liuskoja, pulvilleja.</p><p>Ruumiin koko maailmalla 0,5-60 mm ja siipiväli ulkomaisilla lajeilla jopa 75 mm. Harvoin kuitenkaan suuria.</p><p>Suomen suurimmat kärpäslajit ovat&#xa0;<i>Laphria</i>-suvun palokärpäsiä. Lisäksi isosiilikärpänen,&#xa0;<i>Tachina grossa</i>, on hyvin kookas.</p><i></i><p><b>Toukat </b>pääsääntöisesti jalattomia, perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät ovat mahdollisia joillakin ryhmillä. Pääkapseli ja suuosat ovat yleensä havaittavissa, mutta jokseenkin surkastuneita; joillakin pääkapseli on täysin surkastunut ja suuosat käsittävät vain pari koukkua. Toukat ovat muodoltaan joskus sylinterimäisiä tai porkkanamaisia, ja joidenkin ryhmien akvaattisilla toukilla on sisäänvedettävä hengitysputki takaruumiin kärjessä.</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä. Monien lajien toukat ovat akvaattisia.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheiden lukumäärä vaihtelee kolmesta kahdeksaan. Hypermetamorfoosi (toukat huomattavan erinäköisiä eri toukkavaiheissa) mahdollista joissakin ryhmissä (esim. kimalaiskärpäset, Bombyliidae).&#xa0; Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat pääsääntöisesti jalattomia, perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät mahdollisia joillakin ryhmillä. Kotelotyyppi voi olla irto- tai muumiokotelo, ja joillain myös pupaario (toukan viimeinen nahka jää varsinaisen irtokotelon päälle). Joidenkin lajien toukat tekevät jonkinlaisen kotelokopan. Koteloituminen tapahtuu esimerkiksi karikkeeseen, maahan tai isäntäeläimen päälle. Joidenkin kotelot&#xa0;voivat liikkua aktiivisesti.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee paljon: joillakin lajeilla elinkierto jopa alle viikon, joillakin vuosia. Useimmiten elinkierto kuitenkin noin yhden vuoden. Aikuiset usein suhteellisen lyhytikäisiä.&#xa0;Vuodessa voi esiintyä useita sukupolvia.</p><p>Talvehtiminen mahdollista ilmeisesti jokaisessa muodossa.</p> <p>Voivat parveilla, erittää feromoneja, esittää tansseja ja antaa kosiolahjoja löytääkseen ja vietelläkseen parittelukumppanin.&#xa0;</p><p>Parittelu tapahtuu joko lennossa tai maassa, jonka jälkeen naaraat munivat munansa ryhmissä tai yksitellen yleensä toukkien ravintoaineiden lähettyville. Toukat kuoriutuvat munista usein nopeasti. Viviparia (elävänä synnyttäminen) on mahdollista, sillä toukat voivat kuoriutua jo naaraan munanjohtimessa (esim. ruutukärpäset, Sarcophagidae ja täikärpäset, Hippoboscidae).</p> <p>Taloudellisesti ja ekologisesti erittäin merkittävä ryhmä. Pistiäisten (Hymenoptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä (erityisesti kukkakärpäset, Syrphidae)&#xa0;ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Merkittäviä jätösten, raatojen ja muun orgaanisen aineksen hajottajia ekosysteemeissä. Voivat levittää tauteja ja sairauksia, tuhota ja pilata elintarvikkeita ja olla karjaeläinten syöpäläisiä ja loisia sekä kasvituholaisia. Joidenkin lajien (raatokärpäset, Calliphoridae) toukkia on käytetty haavojen puhdistamiseen, sillä toukat syövät kuolleen lihan pois, mutta jättävät terveet alueet vahingoittamatta.</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä. Monien lajien toukat ovat akvaattisia.</p> <p>Kärpäset ovat vaihtelevankokoisia hyönteisiä, jotka ovat elintavoiltaan ja ulkonäöltään erittäin monimuotoisia. Niiden ruumis on usein tanakka, lyhyehkö ja suhteellisen virtaviivaisen muotoinen, ja niiden ruumiissa on usein selvästi erottuvia sukasia tai karvoja.</p><p>Kärpästen pää on tavallisesti liikkuvainen ja suhteellisen iso. Tuntosarvet ovat lyhyet, sukasmaiset, yleensä 2–3-jaokkeiset. Loput jaokkeet ovat yhteensulautuneet ja muodostavat joko kapean kannuksen tai viimeisen jaokkeen sivulta lähtevän sukasen (arista). Verkkosilmät ovat usein isot ja kaartuvat pään sivuille; päässä on tavallisesti lisäksi kolme pistesilmää. Suuosat ovat pistävät ja imevät, tai purevat ja nuolevat muodostaen tavallisesti imukärsän. Suuosat voivat joskus harvoin olla surkastuneet. Leukarihmat ovat lyhyet,&#xa0;1–2-jaokkeiset.&#xa0;Osalla kärpäsiä on ainutlaatuinen ptilinium-rakenne:&#xa0;säkkimäinen, paisuva elin, jota käytetään, kun aikuinen kuoriutuu kotelosta ja joka kutistuu kuoriutumisen jälkeen. Ptilinaaliuurre on nähtävissä merkkinä elimestä naamassa tuntosarvien takana. Kärpästen keskiruumin 2. jaoke (tarkemmin mesonotum) on usein suurentunut, sillä se sisältää yleensä suuret lentolihakset. Siipiä on tavallisesti vain yksi pari mutta, joskus kärpäset voivat olla siivettömiä. Etusiivet ovat kalvomaiset lenninsiivet ja siiven takareunassa, lähellä tyveä, on joskus liuskoja. Takasiivet ovat surkastuneet nuijamaisiksi väristimiksi, jotka säätelevät lentotasapainoa. Siipisuonitus on melko täydellinen ja&#xa0;pitkänomainen, mutta suonet voivat lähes puuttua joskus. Levossa siivet ovat tavallisesti vaakalaskuisesti takaruumiin sivuilla tai taitettuna sen päälle. Jaloissa on usein erikokoisia sukasia tai karvoja, ja&#xa0;nilkoissa voi olla kahden kynnen välissä ohuita liuskoja, pulvilleja.</p><p>Ruumiin koko maailmalla 0,5-60 mm ja siipiväli ulkomaisilla lajeilla jopa 75 mm. Harvoin kuitenkaan suuria.</p><p>Suomen suurimmat kärpäslajit ovat <i>Laphria</i>-suvun palokärpäsiä. Lisäksi isosiilikärpänen,&#xa0;<i>Tachina grossa</i>, on hyvin kookas.</p><p><b>Toukat </b>pääsääntöisesti jalattomia, perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät ovat mahdollisia joillakin ryhmillä. Pääkapseli ja suuosat ovat yleensä havaittavissa, mutta jokseenkin surkastuneita; joillakin pääkapseli on täysin surkastunut ja suuosat käsittävät vain pari koukkua. Toukat ovat muodoltaan joskus sylinterimäisiä tai porkkanamaisia, ja joidenkin ryhmien akvaattisilla toukilla on sisäänvedettävä hengitysputki takaruumiin kärjessä.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Kreik. <i>brakhús </i>= lyhyt, pieni;&#xa0;<i>ceras </i>= sarvi. Tieteellinen nimi viittaa tuntosarvien lyhyyteen.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheiden lukumäärä vaihtelee kolmesta kahdeksaan. Hypermetamorfoosi (toukat huomattavan erinäköisiä eri toukkavaiheissa) mahdollista joissakin ryhmissä (esim. kimalaiskärpäset, Bombyliidae).&#xa0; Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat pääsääntöisesti jalattomia, perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät mahdollisia joillakin ryhmillä. Kotelotyyppi voi olla irto- tai muumiokotelo, ja joillain myös pupaario (toukan viimeinen nahka jää varsinaisen irtokotelon päälle). Joidenkin lajien toukat tekevät jonkinlaisen kotelokopan. Koteloituminen tapahtuu esimerkiksi karikkeeseen, maahan tai isäntäeläimen päälle. Joidenkin kotelot&#xa0;voivat liikkua aktiivisesti.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee paljon: joillakin lajeilla elinkierto jopa alle viikon, joillakin vuosia. Useimmiten elinkierto kuitenkin noin yhden vuoden. Aikuiset usein suhteellisen lyhytikäisiä.&#xa0;Vuodessa voi esiintyä useita sukupolvia.</p><p>Talvehtiminen mahdollista ilmeisesti jokaisessa muodossa.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla usein lahoava tai mätänevä orgaaninen aines, kuten kasvijäte, lanta tai raadot; joskus sienet ja sienirihmastot, elävät kasvit, levät ja muut veden pieneliöt; toisinaan petoja tai selkärankaisten pesä- tai sisäloisia, joskus hyönteisten parasitoideja. Voivat olla miinaajia kaivaen kiemurtelevia käytäviä kasvien lehtiin (esim. mahlakärpäset, Drosophilidae). Aikuisilla ravintolähde on nestemäinen: mesi, siitepöly, toiset hyönteiset ja niiden kudosneste, selkärankaisten veri ja ihon eritteet.</p><p>Kärpäset ovat usein erittäin taitavia ja nopeita lentäjiä: jotkin voivat lentää pysyen paikallaan (esim. kukkakärpäset, Syrphidae). Kävellessään jotkin pystyvät astelemaan pystysuoria pintoja tai jopa ylösalaisin jalkojen liuskojen, pulvillien tuottaman adheesion vuoksi.</p><p>Jotkin matkivat taitavasti myrkkypistiäisiä (Batesin mimikry): kukkakärpästen (Syrphidae) tai naamiokärpästen (Conopidae) varoitusväritys muistuttaa myrkkypistiäisten väritystä, kun taas kimalaiskärpäsillä (Bombyliidae) niiden muoto ja karvaisuus viittaavat myrkyllisiin kimalaisiin (Bombus).</p><p>Aikuiset kärpäset voivat harjoittaa reviirikäyttäytymistä ajaen pois oman ja vieraiden lajien edustajia reviiriltään.</p> <p>Kärpäset ovat vaihtelevankokoisia hyönteisiä, jotka ovat elintavoiltaan ja ulkonäöltään erittäin monimuotoisia. Niiden ruumis on usein tanakka, lyhyehkö ja suhteellisen virtaviivaisen muotoinen, ja niiden ruumiissa on usein selvästi erottuvia sukasia tai karvoja.</p><p>Kärpästen pää on tavallisesti liikkuvainen ja suhteellisen iso. Tuntosarvet ovat lyhyet, sukasmaiset, yleensä 2–3-jaokkeiset. Loput jaokkeet ovat yhteensulautuneet ja muodostavat joko kapean kannuksen tai viimeisen jaokkeen sivulta lähtevän sukasen (arista). Verkkosilmät ovat usein isot ja kaartuvat pään sivuille; päässä on tavallisesti lisäksi kolme pistesilmää. Suuosat ovat pistävät ja imevät, tai purevat ja nuolevat muodostaen tavallisesti imukärsän. Suuosat voivat joskus harvoin olla surkastuneet. Leukarihmat ovat lyhyet,&#xa0;1–2-jaokkeiset.&#xa0;Osalla kärpäsiä on ainutlaatuinen ptilinium-rakenne:&#xa0;säkkimäinen, paisuva elin, jota käytetään, kun aikuinen kuoriutuu kotelosta ja joka kutistuu kuoriutumisen jälkeen. Ptilinaaliuurre on nähtävissä merkkinä elimestä naamassa tuntosarvien takana. Kärpästen keskiruumin 2. jaoke (tarkemmin mesonotum) on usein suurentunut, sillä se sisältää yleensä suuret lentolihakset. Siipiä on tavallisesti vain yksi pari mutta, joskus kärpäset voivat olla siivettömiä. Etusiivet ovat kalvomaiset lenninsiivet ja siiven takareunassa, lähellä tyveä, on joskus liuskoja. Takasiivet ovat surkastuneet nuijamaisiksi väristimiksi, jotka säätelevät lentotasapainoa. Siipisuonitus on melko täydellinen ja&#xa0;pitkänomainen, mutta suonet voivat lähes puuttua joskus. Levossa siivet ovat tavallisesti vaakalaskuisesti takaruumiin sivuilla tai taitettuna sen päälle. Jaloissa on usein erikokoisia sukasia tai karvoja, ja&#xa0;nilkoissa voi olla kahden kynnen välissä ohuita liuskoja, pulvilleja.</p><p>Ruumiin koko maailmalla 0,5-60 mm ja siipiväli ulkomaisilla lajeilla jopa 75 mm. Harvoin kuitenkaan suuria.</p><p>Suomen suurimmat kärpäslajit ovat <i>Laphria</i>-suvun palokärpäsiä. Lisäksi isosiilikärpänen,&#xa0;<i>Tachina grossa</i>, on hyvin kookas.</p><p><b>Toukat </b>pääsääntöisesti jalattomia, perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät ovat mahdollisia joillakin ryhmillä. Pääkapseli ja suuosat ovat yleensä havaittavissa, mutta jokseenkin surkastuneita; joillakin pääkapseli on täysin surkastunut ja suuosat käsittävät vain pari koukkua. Toukat ovat muodoltaan joskus sylinterimäisiä tai porkkanamaisia, ja joidenkin ryhmien akvaattisilla toukilla on sisäänvedettävä hengitysputki takaruumiin kärjessä.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Haarto, A. & Kerppola, S. 2007: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja – Finnish Hoverflies and some species in adjacent countries. —&#xa0;<i>Suomen ympäristökeskus</i>.&#xa0;647 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p><p>McGavin, G. C. 2007: Insects and Spiders. —&#xa0;<i>Dorling Kindersley Ltd</i>. 224 s.</p><p>Resh, V. H., & Cardé, R. T. (toim.). 2009: Encyclopedia of insects. —&#xa0;<i>Academic Press</i>. 1168 s.</p>