mehiläishaukka <p>Aki Aintila</p> true bivråk Pernis apivorus <p>Mehiläishaukka on suurimassa osassa Eurooppaa pesivä laji, se puuttuu lähinnä Välimeren rannikkoseudulta, Islannista, Iso-Britannian ja Fennoskandian pohjoisosista. Mehiläishaukka on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa (<em>BirdLife International 2021</em>). Suomessa mehiläishaukka pesii levinneisyysalueensa pohjoisreunalla, yhtenäinen levinneisyys yltää Tornion ja Kuusamon seudulle. Pesimäkannan kooksi on arvioitu noin 3 000 paria (<em>Valkama ym. 2021</em>). Suomen pesimäkanta on taantunut 1980-luvulta alkaen (<em>Honkala ym. 2023</em>) ja luokiteltu tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi (<em>Hyvärinen ym. 2019</em>).</p> <p><strong>Esiintyminen Haliaksella</strong></p> <p>Haliaksella mehiläishaukkaa tavataan säännöllisenä läpimuuttajana. Kevätmuutto alkaa oikealle pitkänmatkan muuttajalle tyypillisesti vasta keskikevään jälkeen, ensimmäiset saapuvat usein toukokuun puolivälissä ja kevätmuutto kestää kesäkuun alkuun. Mehiläishaukka on Hankoniemellä säännöllinen pesimälaji, mutta kesäkausien havainnot koskevat todennäköisesti aikaisin syysmuutolle lähteviä, pesimättömiä ja pesinnöissä epäonnistuneita yksilöitä. Syysmuutto käynnistyy toden teolla elokuun alussa, paras aika hyvien mehiläishaukkamuuttojen näkemiseen on syyskuun puolivälissä. Syysmuutto etenee nopeasti ja viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä lokakuun alussa. Pitkänmatkan muuttajalla on kiire talvehtimisalueille, lokakuun puolivälin jälkeen mehiläishaukka on Suomessa käytännössä valtakunnallinen harvinaisuus.</p> <p>Mehiläishaukan eri ikäluokat eroavat muuttokäyttäytymiseltään merkittävästi. Syksyllä nuoret linnut muuttavat keskimäärin kaksi tai kolme viikkoa vanhojen jälkeen. Rengastustietojen perusteella nuoret mehiläishaukat ylittävät merialueita paljon laajemmilla rintamilla, vanhat linnut muuttavat talvehtimisalueilleen kiertämällä systemaattisemmin suurimmat merialueet esimerkiksi rannikkoseutuja tai saaristoketjuja pitkin (<em>Saurola ym. 2013</em>).</p> PERAPI 2310 (Linnaeus, 1758) European Honey Buzzard PERAPI <p>BirdLife International (2021) Species factsheet: Pernis apivorus. Viitattu 12.2.2021</p> <p>Honkala, J., Lehikoinen, P., Saurola, P. & Valkama, J. 2023: Petolintuvuosi 2022 – risupesät vähenevät. Linnut-vuosikirja 2022: 70-83.</p> <p>Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U-M. 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus 2019.</p> <p>Lehikoinen, A. (toim.), Ekroos, J., Jaatinen, K., Lehikoinen, P., Lindén, A., Piha, M., Vattulainen, A. & Vähätalo, A. 2008: Lintukantojen kehitys Hangon lintuasemalla 1979–2007. Bird population trends based on the data of Hanko Bird Observatory (Finland) during 1979–2007. — Tringa 35: 146–209.</p> <p>Saurola, P., Valkama, J. & Welmala, V. 2013: Suomen rengastusatlas. Osa I. — Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Ympäristöministeriö.</p> <p>Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi ISBN 978-952-10-6918-5.</p> <p><strong>Pitkäaikaismuutokset</strong></p> <p>Mehiläishaukkojen havaintomäärissä on hyvin voimakasta vuosien välistä vaihtelua (<em>Lehikoinen ym. 2008</em>). Havaintomäärät kasvoivat seurantajakson aikana pitkällä aikavälillä, mutta ovat pysyneet tasaisina lyhyellä aikavälillä. Kasvu on ristiriidassa Suomen pesimäkannan kehityksen kanssa (<em>Honkala ym. 2023</em>) ja selittyy todennäköisesti sillä, että havainnoijien optiikan kehittyessä 2000-luvun alusta alkaen isokokoisia petolintuja on pystytty määrittämään enemmän suuremmilta etäisyyksiltä. On myös mahdollista, että Haliaksen kautta muuttaa esimerkiksi Venäjällä pesiviä ja syntyneitä lintuja.</p> <p>Tästä syystä Haliaksella syysmuuttavista linnuista vanhojen lintujen osuus suhteellisen pieni nuoriin verrattuna. Lisäksi nuorien lintujen havaintomäärät eivät välttämättä kerro pelkästään pesimäkannan muutoksista, vaan myös pesimämenestyksen vaihtelusta. Tämä selittää myös korkeaa vuosien välistä vaihtelua havaintomäärissä, mehiläishaukkoja havaitaan runsaasti Haliaksella juuri hyvien pesimävuosien jälkeen. Pesimäkannan taantumasta huolimatta on mahdollista, että mehiläishaukkojen poikastuotto on säilynyt pitkällä aikavälillä tasaisena, ainakin toistaiseksi. Haliaksella kerättävä havaintoaineisto on kuitenkin tärkeää Suomen mehiläishaukkojen seurannn kannalta.</p>