(Linnaeus, 1758) 3 CALPUG 5170 <p>BirdLife International (2021) Species factsheet: Calidris pugnax. Viitattu 18.2.2021</p> <p>Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U-M. 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus 2019.</p> <p>Lehikoinen,. A. & Väisänen, R.A. 2023: Pesivien maalintujen kannanmuutokset Suomessa 1975-2022. - Linnut-vuosikirja 2022: 14-19</p> <p>Lehikoinen, A., Lindén, A., Karlsson, M., Andersson, A. Crewe, T. L., Dunn, E. H., Gregory, G., Karlsson, L., Kristiansen, V., Mackenzie, S., Newman, S., Røer, J. E., Sharpe, C., Sokolov, L. V., Steinholtz, Å., Stervander, M., Priestley, L. T., Tirri, I.-S., Tjørnløv, R. S. 2019: Phenology of the avian spring migratory passage in Europe and North America: asymmetric advancement in time and increase in duration. — Ecological Indicators 101: 985–991.</p> <p>Lehikoinen, A., Ekroos, J., Piha, M., Seimola, T., Tirri, I. S., Velmala, W. & Vähätalo, A. 2014: Muuton ajoittuminen eri ikäluokilla ja sukupuolilla Hangon lintuasemalla rengastusten perusteella. Osa 1: syksyiset ei-varpuslinnut. — Tringa 41: 30–53</p> <p>Lehikoinen, A. (toim.), Ekroos, J., Jaatinen, K., Lehikoinen, P., Lindén, A., Piha, M., Vattulainen, A. & Vähätalo, A. 2008: Lintukantojen kehitys Hangon lintuasemalla 1979–2007. Bird population trends based on the data of Hanko Bird Observatory (Finland) during 1979–2007. — Tringa 35: 146–209.</p> <p>Saurola, P., Valkama, J. & Welmala, V. 2013: Suomen rengastusatlas. Osa I. — Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Ympäristöministeriö.</p> <p>Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi ISBN 978-952-10-6918-5.</p> brushane suokukko true <p>Aki Aintila</p> <p><strong>Pitkäaikaismuutokset</strong></p> <p>Suokukon havaintomäärät vaihtelivat seurantajakson aikana, uoteen 2022 asti havaintomäärät hieman laskivat pitkällä aikavälillä, mutta runsastuivat lyhyellä aikavälillä. Suomen pesimäkanta taantui 1980-luvulta 2000-luvulle, mutta on pysynyt noin 15 edellisen vuoden aikana melko vakaana (<em>Lehikoinen & Väisänen 2023</em>). Lisäksi suokukon levinneisyys Suomessa on supistunut merkittävästi (<em>Valkama ym. 2011</em>) ja laji onkin luokiteltu voimakkaasti vähentyneen pesimäkannan takia Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (Hyvärinen ym. 2019). Havaintomäärät Haliaksella eivät ole pudonneet aivan yhtä kovalla tahdilla, ilmeisesti Haliaksen kautta muuttaa myös kauempana Venäjällä pesivää kantaa (<em>Lehikoinen ym. 2008</em>).</p> <p>Ilmeisesti suokukon läntisten pesimäkantojen taantuma johtuu siitä, että kokonaiskannan painopiste on siirtynyt kauemmas itään, eikä niinkään todellisten parimäärien laskusta, sillä itäisemmillä talvehtimisalueilla yksilömäärät ovat olleet kasvussa (BirdLife International 2021). Suokukkoa kuitenkin uhkaavat elinympäristöjen muutokset läntisillä pesimäalueilla, kuten kosteikkojen kuivaaminen, kosteikkojen rehevöityminen ja turvetuotanto (<em>BirdLife International 2021</em>).</p> <p>Suokukon kevätmuutto aikaistui keskimäärin kahdeksalla vuorokaudella seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta pariutumiseen ja poikastuottoon (<em>Lehikoinen ym. 2019</em>). Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.</p> <p>Suokukon pesimäaikaiset esiintymisalueet kattavat suuria alueita pohjoisesta Euraasiasta, Fennoskandiasta, Baltiasta ja Valko-Venäjältä aina Siperian itäosiin asti. Erillisiä pesimäalueita löytyy Venäjän keskiosista, Tanskasta ja Saksan pohjoisosista. Suokukko on sekä lyhyen että pitkänmatkan muuttaja, se talvehtii mm. Iso-Britanniassa, Välimerellä, Pohjois-Afrikassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (<em>BirdLife International 2021</em>). Suomessa suokukon pesimäalueet kattavat suurimman osan maasta, se puuttuu lähinnä etelärannikolta ja monin paikoin sisä-Suomesta. 2010-luvun alussa Suomen pesimäkannaksi arvioitiin 5 000 – 8 000 paria (<em>Valkama ym. 2011</em>). Suomessa rengastetuista suokukoista on useita löytöjä kaukaa Venäjältä, jopa Siperian itäosista asti (<em>Saurola ym. 2013</em>).</p> <p><strong>Esiintyminen Haliaksella</strong></p> <p>Suokukkoa tavataan Haliaksella yleisenä läpimuuttajana. Kevään ensimmäiset linnut saapuvat usein huhtikuun lopulla tai toukokuuna alussa, kevään päämuutto etenee nopealla tahdilla toukokuun loppua kohti. Syysmuutto alkaa varhain, jo kesäkuun puolivälissä, kun ensimmäiset pariutuneet koiraat suuntaavat takaisin kohti talvehtimisalueita. Syysmuutto etenee hitaammin kuin kevätmuutto, yksilömäärät kasvavat kohti syyskuun puoliväliä ja syksyn viimeisiä voi nähdä vielä lokakuun puolella. Nuoret linnut muuttavat huomattavasti myöhemmin kuin vanhat (<em>Lehikoinen ym. 2014</em>). Syysmuutolla linnut jäävät myös pidemmiksi ajoiksi Gåsörsuddenille ruokailemaan.</p> PHIPUG Ruff Calidris pugnax