Gerstaecker, 1867 <p>Hoikkatyviset (Apocrita) ovat ulkonäöltään ja elintavoiltaan erittäin monimuotoisia, vaihtelevankokoisia hyönteisiä. Niille tyypillistä on takaruumiin etuosan kapea "vyötärö".</p><p>Hoikkatyvisten pää on vahvasti kitinisoitunut ja erittäin kova. Se liittyy keskiruumiiseen ohuen ”niskan” avulla, joten se on liikkuvainen ja voi pyöriä eri suuntiin melko vapaasti. Päässä on verkkosilmät, jotka ovat usein suuret ja lisäksi yleensä kolme pistesilmää, mutta pistesilmät voivat myös puuttua tai olla surkastuneet. Tuntosarvet ovat pitkät, osoittavat tavallisesti eteenpäin tai kaareutuvat taaksepäin, ja vaihtelevan muotoiset mutta usein rihmamaiset. Koirailla ne ovat tavallisesti pidemmät kuin naarailla. Eteen- tai alaspäin osoittavat suusosat ovat purevat, tai purevat ja imevät/nuolevat. Hoikkatyvisillä on&#xa0;tavallisesti kaksi paria siipiä tai siivet voivat puuttua. Etusiivet ovat huomattavasti suuremmat kuin takasiivet. Lennossa etu- ja takasiivet liittyvät toisiinsa takasiiven etureunan pienten koukkumaisten väkästen, ”hamulien” avulla. Siivet ovat kalvomaiset, yleensä läpinäkyvät ja suipon pisaran malliset. Siivet ovat levossa levällään tai pitkittäin laskostettuina. Siipisuonitus on suhteellisen harva ja siipisarat isoja. Etusiivessä voi olla pigmentoitunut siipitäplä. Hoikkatyvisten ”keski- ja takaruumiin väli” on kapea kurouma, ”vyötärö”. Rakenteellisesti katsottuna takaruumiin 1. jaoke (käytetään nimeä propodeum) on tiukasti sulautunut keskiruumiiseen ja ”takaruumis” (käytetään nimeä metasoma tai gaster) täten alkaa vasta 2. jaokkeesta. Jos takaruumiin 2. jaoke on kuroutunut, sitä kutsutaan nimellä petiolus. Sen pituus vaihtelee ryhmän mukaan ja joillakin muurahaisilla (Formicidae) petiolus muodostuu kahdesta täydellisestä jaokkeesta.&#xa0;Takaruumiissa hoikkatyvisten naarailla on munanasetin, joka on osalla kehittynyt pistimeksi. Munanasetin voi olla jatkuvasti esillä tai piilossa takaruumiin sisällä, ja joillakin se voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa eliön ruumiin pituinen. Pistin voi olla yhteydessä myrkkyrauhasiin.</p><p>Vaihtelevan kokoisia, ruumiin pituus suomalaisilla lajeilla alle 0,25 mm yli 40 mm. Pienimmät hoikkatyviset ovat kääpiöpistiäisiä (Mymaridae), joiden pituus on alle 0,25 mm.&#xa0;</p><p>Yksi suurimmista Suomessa esiintyvistä hoikkatyvisistä on loispistiäinen&#xa0;<i>Rhyssa persuasoria</i>, jonka ruumiin pituus naarailla voi olla yli 40 mm, ja jonka lisäksi niiden munanasetin voi olla myös yli 40 mm.</p><p>Hoikkatyviset aetaan kahteen ryhmään: kätköpistiäiset (Parasitica) ja myrkkypistiäiset (Aculeata). Kätköpistiäiset ovat lähes kaikki loisia ja niiden munanasetin sopeutunut lävistämään isännän kudoksia, kun taas myrkkypistiäisillä munanasetin on kehittynyt pistimeksi, joka on yhteydessä myrkkyrauhaseen.</p><p><b>Toukat&#xa0;</b>ovat&#xa0;jalattomia. Toukkien pää on usein surkastunut, ilmeisesti koska ne elävät aina ravinnon ympäröiminä. Niiden leuat ovat kuitenkin voimakkaat.</p> <p>Kreik. <i>apókritos&#xa0;</i>= erillään oleva. Tieteellinen nimi viittaa&#xa0;hoikkatyvisten ruumiinmuotoon, jossa "takaruumiis" on erillään "keskiruumiista" kapean vyötärön kautta.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita on yleensä viisi, mutta määrä on usein pienempi loisivilla lajeilla. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat&#xa0;ovat&#xa0;jalattomia. Kotelotyyppi on irto- tai muumiokotelo. Toukat kehräävät usein kotelokopan kotelonsa ympärille. Koteloituminen tapahtuu loisivilla lajeilla usein isäntäeläintensä pinnalle, äkämäpistiäisillä (Cynipidae) ravintokasveihin ja yhdyskuntapistiäisillä pesän poikaskammioihin.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee huomattavasti: työläistarhamehiläisillä (<i>Apis mellifera</i>)&#xa0;se voi olla vain reilun kuukauden, yksinään elävillä lajeilla yleensä noin vuoden ja yhdyskuntamehiläisillä- ja muurahaisilla kuningattaret voivat elää montakin vuotta.</p><p>Talvehtiminen tapahtuu aitososiaalisilla pistiäisillä yhdyskuntana (Formicidae, muurahaiset ja tarhamehiläinen,&#xa0;<i>Apis mellifera</i>) tai yksittäin, kun vain kuningatar talvehtii (esim. ampiaiset, Vespidae ja kimalaiset, <i>Bombus</i>), erakkona elävillä yleensä kotelona tai pesäkammiostaan kuoriutumattomana aikuisena, joskus munana tai toukkana.</p> <p>Taloudellisesti ja ekologisesti&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>tärkeä ryhmä: mesipistiäiset (Anthophila) ovat kaksisiipisten (Diptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Mesipistiäisillä on ollut mittavaa yhteiskehitystä koppisiemenisten kukkakasvien kanssa. Tuhansia vuosia käytetty ruoka-aines hunaja on hoikkatyvisiin kuuluvien tarhamehiläisten (<i>Apis mellifera</i>) tuottamaa. Monet hoikkatyviset ovat tärkeitä muiden hyönteiskantojen säätelijöitä, joten niitä käytetään apuna kasvituholaisten torjunnassa. Jotkin lajit ovat kasvituholaisia ja jotkin voivat tuhota vanhoja puurakenteita (esim. metsähevosmuurahainen,&#xa0;<i>Camponotus herculeanus</i>). Hoikkatyvisiin kuuluvien muurahaisten (Formicidae) ekologinen merkitys valtavien yksilömäärien ja biomassan ansiosta on erittäin suuri.</p> true <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä.</p> <p>Hoikkatyviset (Apocrita) ovat ulkonäöltään ja elintavoiltaan erittäin monimuotoisia hyönteisiä. Niille tyypillistä on takaruumiin etuosan kapea "vyötärö".</p><p>Hoikkatyvisten pää on vahvasti kitinisoitunut ja erittäin kova. Se liittyy keskiruumiiseen ohuen ”niskan” avulla, joten se on liikkuvainen ja voi pyöriä eri suuntiin melko vapaasti. Päässä on verkkosilmät, jotka ovat usein suuret ja lisäksi yleensä kolme pistesilmää, mutta pistesilmät voivat myös puuttua tai olla surkastuneet. Tuntosarvet ovat pitkät, osoittavat tavallisesti eteenpäin tai kaareutuvat taaksepäin, ja vaihtelevan muotoiset mutta usein rihmamaiset. Koirailla ne ovat tavallisesti pidemmät kuin naarailla. Eteen- tai alaspäin osoittavat suusosat ovat purevat, tai purevat ja imevät/nuolevat. Hoikkatyvisillä on&#xa0;tavallisesti kaksi paria siipiä tai siivet voivat puuttua. Etusiivet ovat huomattavasti suuremmat kuin takasiivet. Lennossa etu- ja takasiivet liittyvät toisiinsa takasiiven etureunan pienten koukkumaisten väkästen, ”hamulien” avulla. Siivet ovat kalvomaiset, yleensä läpinäkyvät ja suipon pisaran malliset. Siivet ovat levossa levällään tai pitkittäin laskostettuina. Siipisuonitus on suhteellisen harva ja siipisarat isoja. Etusiivessä voi olla pigmentoitunut siipitäplä. Hoikkatyvisten ”keski- ja takaruumiin väli” on kapea kurouma, ”vyötärö”. Rakenteellisesti katsottuna takaruumiin 1. jaoke (käytetään nimeä propodeum) on tiukasti sulautunut keskiruumiiseen ja ”takaruumis” (käytetään nimeä metasoma tai gaster) täten alkaa vasta 2. jaokkeesta. Jos takaruumiin 2. jaoke on kuroutunut, sitä kutsutaan nimellä petiolus. Sen pituus vaihtelee ryhmän mukaan ja joillakin muurahaisilla (Formicidae) petiolus muodostuu kahdesta täydellisestä jaokkeesta.&#xa0;Takaruumiissa hoikkatyvisten naarailla on munanasetin, joka on osalla kehittynyt pistimeksi. Munanasetin voi olla jatkuvasti esillä tai piilossa takaruumiin sisällä, ja joillakin se voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa eliön ruumiin pituinen. Pistin voi olla yhteydessä myrkkyrauhasiin.</p><p>Vaihtelevan kokoisia, ruumiin pituus suomalaisilla lajeilla alle 0,25 mm yli 40 mm. Pienimmät hoikkatyviset ovat kääpiöpistiäisiä (Mymaridae), joiden pituus on alle 0,25 mm.&#xa0;</p><p>Yksi suurimmista Suomessa esiintyvistä hoikkatyvisistä on loispistiäinen&#xa0;<i>Rhyssa persuasoria</i>, jonka ruumiin pituus naarailla voi olla yli 40 mm, ja jonka lisäksi niiden munanasetin voi olla yli 40 mm.</p><p>Hoikkatyviset aetaan kahteen ryhmään: kätköpistiäiset (Parasitica) ja myrkkypistiäiset (Aculeata). Kätköpistiäiset ovat lähes kaikki loisia ja niiden munanasetin sopeutunut lävistämään isännän kudoksia, kun taas myrkkypistiäisillä munanasetin on kehittynyt pistimeksi, joka on yhteydessä myrkkyrauhaseen.</p><p><b>Toukat&#xa0;</b>ovat&#xa0;jalattomia. Toukkien pää on usein surkastunut, ilmeisesti koska ne elävät aina ravinnon ympäröiminä. Niiden leuat ovat kuitenkin voimakkaat.</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla kuollut tai elävä kasviaines, sienirihmat; useimmiten aikuisten tarjoamat hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Suurin osa kuitenkin loisia (parasiitteja), loistenloisia (hyperparasiitteja) ja parasitoideja eläen toisten selkärangattomien sisällä, osa myös pesäloisia. Toukat voivat aiheuttaa kasveihin äkämiä (esim. äkämäpistiäiset, Cynipidae).&#xa0;Aikuisilla ravintona on usein mesi, siitepöly ja muut kasvinesteet; osa petoja metsästäen muita hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä itsensä ja jälkeläistensä ruuaksi. Mettä ravinnokseen käyttävät lajit voivat olla mono-, oligo- tai polylektisiä, eli ne etsivät ravintonsa yhden, muutaman lähisukuisen tai samannäköisen lajin, tai usean lajin kukista.</p><p>Monet rakentavat kasvikuiduista tai maa-aineksesta sylkensä avulla taidokkaan pesän poikasilleen.</p><p>Monissa ryhmissä naaraat huolehtivat jälkeläisistään tuoden niille ravintoa ja suojellen niitä saalistajilta ja loisilta.</p><p>Monet voivat erittää pistimestään myrkkyä (myrkkypistäiset, Aculeata) tai ruiskuttaa peräpäästään happoa (muurahaiset, Formicidae). Pistiäiset käyttävät myrkkyä tainnuttaakseen saaliinsa tai puolustautuessaan saalistajia vastaan, ja jotkin saattavat pesää puolustaessaan olla erittäin aggressiivisia. Myrkyt voivat aiheuttaa ihmisessä allergisia reaktioita.</p><p>Monilla on varoitusväritys, joka kertoo myrkyllisyydestä (aposematismi). Varoitusvärien konvergenssi (Müllerin mimikry) on yleistä hoikkatyvisillä (Apocrita).</p><p>Aitososiaalisuus on myrkkypistiäisten (Aculeata) ryhmässä yleistä, vaikka lajimäärällisesti suurin osa pistiäisistä elää erakkoina. Aitososiaaliset pistiäiset esiintyvät yhdyskuntina, joissa on yksi tai useampia lisääntyviä kuningattaria, jotka munivat munia, ja joista lisääntymisestä luopuneet steriilit työläisjälkeläisnaaraat huolehtivat. Kuningattaren ainut tehtävä on usein pesän perustamisen jälkeen lisääntyminen ja työläiset hoitavat kaiken muun: huolehtivat munista ja poikasista, ruokkivat jälkikasvua, rakentavat pesää ja puolustavat yhteiskuntaa. Koiraita esiintyy vain lisääntymisaikaan, kun uudet kuningattaret ja koiraat kuoriutuvat pesistä. Koiraiden ainoa tehtävä on hedelmöittää uudet kuningattaret - ne eivät osallistu yhdyskunnan elämään. Yhdyskunnat voivat olla yksi- tai monivuotisia ja ne voivat muodostaa laajoja verkostoja (muurahaiset, Formicidae).</p><p>Kätköpistiäiset (Parasitica-ryhmä) voivat munia pitkillä munanasettimellaan munansa&#xa0;syvälle kasvin sisällä asustaviin isäntiin.</p><p>Jotkin ovat toisten lajien orjuuttajia: ne&#xa0;käyttävät isäntälajin työläisiä kasvattaakseen omat jälkeläiset. Käytöstä esiintyyesim. muurahaisilla (Formicidae) ja kimalaisilla (<i>Bombus</i>).</p> Apocrita <p>Parittelu tapahtuu lennossa tai kasvillisuudessa.&#xa0;</p><p>Naaraat munivat munansa rakentamaansa pesään tai loisimiinsa isäntäeläimiin. Partenogeneettinen lisääntyminen (sukusolujen tuotto ilman hedelmöittymistä) on yleistä. Joillakin lajeilla esiintyy telytokiaa: naaraat lisääntyvät partenogeneettisesti ja munivat vain naaraita, ja koiraita ei välttämättä esiinny ollenkaan. Lisääntymistavoissa voi olla vaihtelua sukupolvien välillä. Polyembryonia (yhdestä munasta syntyy useita yksilöitä) on mahdollista. Protandria (koiraiden naaraita aiempi kuoriutuminen) on yleistä joillakin lajeilla (esim. maamehiläiset,&#xa0;<i>Andrena</i>).</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Taloudellisesti ja ekologisesti&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>tärkeä ryhmä: mesipistiäiset (Anthophila) ovat kaksisiipisten (Diptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Mesipistiäisillä on ollut mittavaa yhteiskehitystä koppisiemenisten kukkakasvien kanssa. Tuhansia vuosia käytetty ruoka-aines hunaja on hoikkatyvisiin kuuluvien tarhamehiläisten (<i>Apis mellifera</i>) tuottamaa. Monet hoikkatyviset ovat tärkeitä muiden hyönteiskantojen säätelijöitä, joten niitä käytetään apuna kasvituholaisten torjunnassa. Jotkin lajit ovat kasvituholaisia ja jotkin voivat tuhota vanhoja puurakenteita (esim. metsähevosmuurahainen,&#xa0;<i>Camponotus herculeanus</i>). Hoikkatyvisiin kuuluvien muurahaisten (Formicidae) ekologinen merkitys valtavien yksilömäärien ja biomassan ansiosta on erittäin suuri.</p> 1453457584 <p>Parittelu tapahtuu lennossa tai kasvillisuudessa.&#xa0;</p><p>Naaraat munivat munansa rakentamaansa pesään tai loisimiinsa isäntäeläimiin. Partenogeneettinen lisääntyminen (sukusolujen tuotto ilman hedelmöittymistä) on yleistä. Joillakin lajeilla esiintyy telytokiaa: naaraat lisääntyvät partenogeneettisesti ja munivat vain naaraita, ja koiraita ei välttämättä esiinny ollenkaan. Lisääntymistavoissa voi olla vaihtelua sukupolvien välillä. Polyembryonia (yhdestä munasta syntyy useita yksilöitä) on mahdollista. Protandria (koiraiden naaraita aiempi kuoriutuminen) on yleistä joillakin lajeilla (esim. maamehiläiset,&#xa0;<i>Andrena</i>).</p> kapeatyviset <p>Taloudellisesti ja ekologisesti&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>tärkeä ryhmä: mesipistiäiset (Anthophila) ovat kaksisiipisten (Diptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Mesipistiäisillä on ollut mittavaa yhteiskehitystä koppisiemenisten kukkakasvien kanssa. Tuhansia vuosia käytetty ruoka-aines hunaja on hoikkatyvisiin kuuluvien tarhamehiläisten (<i>Apis mellifera</i>) tuottamaa. Monet hoikkatyviset ovat tärkeitä muiden hyönteiskantojen säätelijöitä, joten niitä käytetään apuna kasvituholaisten torjunnassa. Jotkin lajit ovat kasvituholaisia ja jotkin voivat tuhota vanhoja puurakenteita (esim. metsähevosmuurahainen,&#xa0;<i>Camponotus herculeanus</i>). Hoikkatyvisiin kuuluvien muurahaisten (Formicidae) ekologinen merkitys valtavien yksilömäärien ja biomassan ansiosta on erittäin suuri.</p> <p>Hoikkatyviset (Apocrita) ovat ulkonäöltään ja elintavoiltaan erittäin monimuotoisia, vaihtelevankokoisia hyönteisiä. Niille tyypillistä on takaruumiin etuosan kapea "vyötärö".</p><p>Hoikkatyvisten pää on vahvasti kitinisoitunut ja erittäin kova. Se liittyy keskiruumiiseen ohuen ”niskan” avulla, joten se on liikkuvainen ja voi pyöriä eri suuntiin melko vapaasti. Päässä on verkkosilmät, jotka ovat usein suuret ja lisäksi yleensä kolme pistesilmää, mutta pistesilmät voivat myös puuttua tai olla surkastuneet. Tuntosarvet ovat pitkät, osoittavat tavallisesti eteenpäin tai kaareutuvat taaksepäin, ja vaihtelevan muotoiset mutta usein rihmamaiset. Koirailla ne ovat tavallisesti pidemmät kuin naarailla. Eteen- tai alaspäin osoittavat suusosat ovat purevat, tai purevat ja imevät/nuolevat. Hoikkatyvisillä on&#xa0;tavallisesti kaksi paria siipiä tai siivet voivat puuttua. Etusiivet ovat huomattavasti suuremmat kuin takasiivet. Lennossa etu- ja takasiivet liittyvät toisiinsa takasiiven etureunan pienten koukkumaisten väkästen, ”hamulien” avulla. Siivet ovat kalvomaiset, yleensä läpinäkyvät ja suipon pisaran malliset. Siivet ovat levossa levällään tai pitkittäin laskostettuina. Siipisuonitus on suhteellisen harva ja siipisarat isoja. Etusiivessä voi olla pigmentoitunut siipitäplä. Hoikkatyvisten ”keski- ja takaruumiin väli” on kapea kurouma, ”vyötärö”. Rakenteellisesti katsottuna takaruumiin 1. jaoke (käytetään nimeä propodeum) on tiukasti sulautunut keskiruumiiseen ja ”takaruumis” (käytetään nimeä metasoma tai gaster) täten alkaa vasta 2. jaokkeesta. Jos takaruumiin 2. jaoke on kuroutunut, sitä kutsutaan nimellä petiolus. Sen pituus vaihtelee ryhmän mukaan ja joillakin muurahaisilla (Formicidae) petiolus muodostuu kahdesta täydellisestä jaokkeesta.&#xa0;Takaruumiissa hoikkatyvisten naarailla on munanasetin, joka on osalla kehittynyt pistimeksi. Munanasetin voi olla jatkuvasti esillä tai piilossa takaruumiin sisällä, ja joillakin se voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa eliön ruumiin pituinen. Pistin voi olla yhteydessä myrkkyrauhasiin.</p><p>Vaihtelevan kokoisia, ruumiin pituus suomalaisilla lajeilla alle 0,25 mm yli 40 mm. Pienimmät hoikkatyviset ovat kääpiöpistiäisiä (Mymaridae), joiden pituus on alle 0,25 mm.&#xa0;</p><p>Yksi suurimmista Suomessa esiintyvistä hoikkatyvisistä on loispistiäinen&#xa0;<i>Rhyssa persuasoria</i>, jonka ruumiin pituus naarailla voi olla yli 40 mm, ja jonka lisäksi niiden munanasetin voi olla myös yli 40 mm.</p><p>Hoikkatyviset aetaan kahteen ryhmään: kätköpistiäiset (Parasitica) ja myrkkypistiäiset (Aculeata). Kätköpistiäiset ovat lähes kaikki loisia ja niiden munanasetin sopeutunut lävistämään isännän kudoksia, kun taas myrkkypistiäisillä munanasetin on kehittynyt pistimeksi, joka on yhteydessä myrkkyrauhaseen.</p><p><b>Toukat&#xa0;</b>ovat&#xa0;jalattomia. Toukkien pää on usein surkastunut, ilmeisesti koska ne elävät aina ravinnon ympäröiminä. Niiden leuat ovat kuitenkin voimakkaat.</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla kuollut tai elävä kasviaines, sienirihmat; useimmiten aikuisten tarjoamat hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Suurin osa kuitenkin loisia (parasiitteja), loistenloisia (hyperparasiitteja) ja parasitoideja eläen toisten selkärangattomien sisällä, osa myös pesäloisia. Toukat voivat aiheuttaa kasveihin äkämiä (esim. äkämäpistiäiset, Cynipidae).&#xa0;Aikuisilla ravintona on usein mesi, siitepöly ja muut kasvinesteet; osa petoja metsästäen muita hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä itsensä ja jälkeläistensä ruuaksi. Mettä ravinnokseen käyttävät lajit voivat olla mono-, oligo- tai polylektisiä, eli ne etsivät ravintonsa yhden, muutaman lähisukuisen tai samannäköisen lajin, tai usean lajin kukista.</p><p>Monet rakentavat kasvikuiduista tai maa-aineksesta sylkensä avulla taidokkaan pesän poikasilleen.</p><p>Monissa ryhmissä naaraat huolehtivat jälkeläisistään tuoden niille ravintoa ja suojellen niitä saalistajilta ja loisilta.</p><p>Monet voivat erittää pistimestään myrkkyä (myrkkypistäiset, Aculeata) tai ruiskuttaa peräpäästään happoa (muurahaiset, Formicidae). Pistiäiset käyttävät myrkkyä tainnuttaakseen saaliinsa tai puolustautuessaan saalistajia vastaan, ja jotkin saattavat pesää puolustaessaan olla erittäin aggressiivisia. Myrkyt voivat aiheuttaa ihmisessä allergisia reaktioita.</p><p>Monilla on varoitusväritys, joka kertoo myrkyllisyydestä (aposematismi). Varoitusvärien konvergenssi (Müllerin mimikry) on yleistä hoikkatyvisillä (Apocrita).</p><p>Aitososiaalisuus on myrkkypistiäisten (Aculeata) ryhmässä yleistä, vaikka lajimäärällisesti suurin osa pistiäisistä elää erakkoina. Aitososiaaliset pistiäiset esiintyvät yhdyskuntina, joissa on yksi tai useampia lisääntyviä kuningattaria, jotka munivat munia, ja joista lisääntymisestä luopuneet steriilit työläisjälkeläisnaaraat huolehtivat. Kuningattaren ainut tehtävä on usein pesän perustamisen jälkeen lisääntyminen ja työläiset hoitavat kaiken muun: huolehtivat munista ja poikasista, ruokkivat jälkikasvua, rakentavat pesää ja puolustavat yhteiskuntaa. Koiraita esiintyy vain lisääntymisaikaan, kun uudet kuningattaret ja koiraat kuoriutuvat pesistä. Koiraiden ainoa tehtävä on hedelmöittää uudet kuningattaret - ne eivät osallistu yhdyskunnan elämään. Yhdyskunnat voivat olla yksi- tai monivuotisia ja ne voivat muodostaa laajoja verkostoja (muurahaiset, Formicidae).</p><p>Kätköpistiäiset (Parasitica-ryhmä) voivat munia pitkillä munanasettimellaan munansa&#xa0;syvälle kasvin sisällä asustaviin isäntiin.</p><p>Jotkin ovat toisten lajien orjuuttajia: ne&#xa0;käyttävät isäntälajin työläisiä kasvattaakseen omat jälkeläiset. Käytöstä esiintyyesim. muurahaisilla (Formicidae) ja kimalaisilla (<i>Bombus</i>).</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Parittelu tapahtuu lennossa tai kasvillisuudessa.&#xa0;</p><p>Naaraat munivat munansa rakentamaansa pesään tai loisimiinsa isäntäeläimiin. Partenogeneettinen lisääntyminen (sukusolujen tuotto ilman hedelmöittymistä) on yleistä. Joillakin lajeilla esiintyy telytokiaa: naaraat lisääntyvät partenogeneettisesti ja munivat vain naaraita, ja koiraita ei välttämättä esiinny ollenkaan. Lisääntymistavoissa voi olla vaihtelua sukupolvien välillä. Polyembryonia (yhdestä munasta syntyy useita yksilöitä) on mahdollista. Protandria (koiraiden naaraita aiempi kuoriutuminen) on yleistä joillakin lajeilla (esim. maamehiläiset,&#xa0;<i>Andrena</i>).</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä.</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla kuollut tai elävä kasviaines, sienirihmat; useimmiten aikuisten tarjoamat hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Suurin osa kuitenkin loisia (parasiitteja), loistenloisia (hyperparasiitteja) ja parasitoideja eläen toisten selkärangattomien sisällä, osa myös pesäloisia. Toukat voivat aiheuttaa kasveihin äkämiä (esim. äkämäpistiäiset, Cynipidae).&#xa0;Aikuisilla ravintona on usein mesi, siitepöly ja muut kasvinesteet; osa petoja metsästäen muita hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä itsensä ja jälkeläistensä ruuaksi. Mettä ravinnokseen käyttävät lajit voivat olla mono-, oligo- tai polylektisiä, eli ne etsivät ravintonsa yhden, muutaman lähisukuisen tai samannäköisen lajin, tai usean lajin kukista.</p><p>Monet rakentavat kasvikuiduista tai maa-aineksesta sylkensä avulla taidokkaan pesän poikasilleen.</p><p>Monissa ryhmissä naaraat huolehtivat jälkeläisistään tuoden niille ravintoa ja suojellen niitä saalistajilta ja loisilta.</p><p>Monet voivat erittää pistimestään myrkkyä (myrkkypistäiset, Aculeata) tai ruiskuttaa peräpäästään happoa (muurahaiset, Formicidae). Pistiäiset käyttävät myrkkyä tainnuttaakseen saaliinsa tai puolustautuessaan saalistajia vastaan, ja jotkin saattavat pesää puolustaessaan olla erittäin aggressiivisia. Myrkyt voivat aiheuttaa ihmisessä allergisia reaktioita.</p><p>Monilla on varoitusväritys, joka kertoo myrkyllisyydestä (aposematismi). Varoitusvärien konvergenssi (Müllerin mimikry) on yleistä hoikkatyvisillä (Apocrita).</p><p>Aitososiaalisuus on myrkkypistiäisten (Aculeata) ryhmässä yleistä, vaikka lajimäärällisesti suurin osa pistiäisistä elää erakkoina. Aitososiaaliset pistiäiset esiintyvät yhdyskuntina, joissa on yksi tai useampia lisääntyviä kuningattaria, jotka munivat munia, ja joista lisääntymisestä luopuneet steriilit työläisjälkeläisnaaraat huolehtivat. Kuningattaren ainut tehtävä on usein pesän perustamisen jälkeen lisääntyminen ja työläiset hoitavat kaiken muun: huolehtivat munista ja poikasista, ruokkivat jälkikasvua, rakentavat pesää ja puolustavat yhteiskuntaa. Koiraita esiintyy vain lisääntymisaikaan, kun uudet kuningattaret ja koiraat kuoriutuvat pesistä. Koiraiden ainoa tehtävä on hedelmöittää uudet kuningattaret - ne eivät osallistu yhdyskunnan elämään. Yhdyskunnat voivat olla yksi- tai monivuotisia ja ne voivat muodostaa laajoja verkostoja (muurahaiset, Formicidae).</p><p>Kätköpistiäiset (Parasitica-ryhmä) voivat munia pitkillä munanasettimellaan munansa&#xa0;syvälle kasvin sisällä asustaviin isäntiin.</p><p>Jotkin ovat toisten lajien orjuuttajia: ne&#xa0;käyttävät isäntälajin työläisiä kasvattaakseen omat jälkeläiset. Käytöstä esiintyyesim. muurahaisilla (Formicidae) ja kimalaisilla (<i>Bombus</i>).</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Falk, S. 2015: Field Guide to Bees of Great Britain and Ireland. — Bloomsbury. 432 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects: An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Kreik. <i>apókritos&#xa0;</i>= erillään oleva. Tieteellinen nimi viittaa&#xa0;hoikkatyvisten ruumiinmuotoon, jossa "takaruumiis" on erillään "keskiruumiista" kapean vyötärön kautta.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Falk, S. 2015: Field Guide to Bees of Great Britain and Ireland. — Bloomsbury. 432 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects: An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> hoikkatyviset <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Falk, S. 2015: Field Guide to Bees of Great Britain and Ireland. — Bloomsbury. 432 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects: An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla kuollut tai elävä kasviaines, sienirihmat; useimmiten aikuisten tarjoamat hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Suurin osa kuitenkin loisia (parasiitteja), loistenloisia (hyperparasiitteja) ja parasitoideja eläen toisten selkärangattomien sisällä, osa myös pesäloisia. Toukat voivat aiheuttaa kasveihin äkämiä (esim. äkämäpistiäiset, Cynipidae).&#xa0;Aikuisilla ravintona on usein mesi, siitepöly ja muut kasvinesteet; osa petoja metsästäen muita hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä itsensä ja jälkeläistensä ruuaksi. Mettä ravinnokseen käyttävät lajit voivat olla mono-, oligo- tai polylektisiä, eli ne etsivät ravintonsa yhden, muutaman lähisukuisen tai samannäköisen lajin, tai usean lajin kukista.</p><p>Monet rakentavat kasvikuiduista tai maa-aineksesta sylkensä avulla taidokkaan pesän poikasilleen.</p><p>Monissa ryhmissä naaraat huolehtivat jälkeläisistään tuoden niille ravintoa ja suojellen niitä saalistajilta ja loisilta.</p><p>Monet voivat erittää pistimestään myrkkyä (myrkkypistäiset, Aculeata) tai ruiskuttaa peräpäästään happoa (muurahaiset, Formicidae). Pistiäiset käyttävät myrkkyä tainnuttaakseen saaliinsa tai puolustautuessaan saalistajia vastaan, ja jotkin saattavat pesää puolustaessaan olla erittäin aggressiivisia. Myrkyt voivat aiheuttaa ihmisessä allergisia reaktioita.</p><p>Monilla on varoitusväritys, joka kertoo myrkyllisyydestä (aposematismi). Varoitusvärien konvergenssi (Müllerin mimikry) on yleistä hoikkatyvisillä (Apocrita).</p><p>Aitososiaalisuus on myrkkypistiäisten (Aculeata) ryhmässä yleistä, vaikka lajimäärällisesti suurin osa pistiäisistä elää erakkoina. Aitososiaaliset pistiäiset esiintyvät yhdyskuntina, joissa on yksi tai useampia lisääntyviä kuningattaria, jotka munivat munia, ja joista lisääntymisestä luopuneet steriilit työläisjälkeläisnaaraat huolehtivat. Kuningattaren ainut tehtävä on usein pesän perustamisen jälkeen lisääntyminen ja työläiset hoitavat kaiken muun: huolehtivat munista ja poikasista, ruokkivat jälkikasvua, rakentavat pesää ja puolustavat yhteiskuntaa. Koiraita esiintyy vain lisääntymisaikaan, kun uudet kuningattaret ja koiraat kuoriutuvat pesistä. Koiraiden ainoa tehtävä on hedelmöittää uudet kuningattaret - ne eivät osallistu yhdyskunnan elämään. Yhdyskunnat voivat olla yksi- tai monivuotisia ja ne voivat muodostaa laajoja verkostoja (muurahaiset, Formicidae).</p><p>Kätköpistiäiset (Parasitica-ryhmä) voivat munia pitkillä munanasettimellaan munansa&#xa0;syvälle kasvin sisällä asustaviin isäntiin.</p><p>Jotkin ovat toisten lajien orjuuttajia: ne&#xa0;käyttävät isäntälajin työläisiä kasvattaakseen omat jälkeläiset. Käytöstä esiintyyesim. muurahaisilla (Formicidae) ja kimalaisilla (<i>Bombus</i>).</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita on yleensä viisi, mutta määrä on usein pienempi loisivilla lajeilla. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat&#xa0;ovat&#xa0;jalattomia. Kotelotyyppi on irto- tai muumiokotelo. Toukat kehräävät usein kotelokopan kotelonsa ympärille. Koteloituminen tapahtuu loisivilla lajeilla usein isäntäeläintensä pinnalle, äkämäpistiäisillä (Cynipidae) ravintokasveihin ja yhdyskuntapistiäisillä pesän poikaskammioihin.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee huomattavasti: työläistarhamehiläisillä (<i>Apis mellifera</i>)&#xa0;se voi olla vain reilun kuukauden, yksinään elävillä lajeilla yleensä noin vuoden ja yhdyskuntamehiläisillä- ja muurahaisilla kuningattaret voivat elää montakin vuotta.</p><p>Talvehtiminen tapahtuu aitososiaalisilla pistiäisillä yhdyskuntana (Formicidae, muurahaiset ja tarhamehiläinen,&#xa0;<i>Apis mellifera</i>) tai yksittäin, kun vain kuningatar talvehtii (esim. ampiaiset, Vespidae ja kimalaiset, <i>Bombus</i>), erakkona elävillä yleensä kotelona tai pesäkammiostaan kuoriutumattomana aikuisena, joskus munana tai toukkana.</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla kuollut tai elävä kasviaines, sienirihmat; useimmiten aikuisten tarjoamat hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Suurin osa kuitenkin loisia (parasiitteja), loistenloisia (hyperparasiitteja) ja parasitoideja eläen toisten selkärangattomien sisällä, osa myös pesäloisia. Toukat voivat aiheuttaa kasveihin äkämiä (esim. äkämäpistiäiset, Cynipidae).&#xa0;Aikuisilla ravintona on usein mesi, siitepöly ja muut kasvinesteet; osa petoja metsästäen muita hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä itsensä ja jälkeläistensä ruuaksi. Mettä ravinnokseen käyttävät lajit voivat olla mono-, oligo- tai polylektisiä, eli ne etsivät ravintonsa yhden, muutaman lähisukuisen tai samannäköisen lajin, tai usean lajin kukista.</p><p>Monet rakentavat kasvikuiduista tai maa-aineksesta sylkensä avulla taidokkaan pesän poikasilleen.</p><p>Monissa ryhmissä naaraat huolehtivat jälkeläisistään tuoden niille ravintoa ja suojellen niitä saalistajilta ja loisilta.</p><p>Monet voivat erittää pistimestään myrkkyä (myrkkypistäiset, Aculeata) tai ruiskuttaa peräpäästään happoa (muurahaiset, Formicidae). Pistiäiset käyttävät myrkkyä tainnuttaakseen saaliinsa tai puolustautuessaan saalistajia vastaan, ja jotkin saattavat pesää puolustaessaan olla erittäin aggressiivisia. Myrkyt voivat aiheuttaa ihmisessä allergisia reaktioita.</p><p>Monilla on varoitusväritys, joka kertoo myrkyllisyydestä (aposematismi). Varoitusvärien konvergenssi (Müllerin mimikry) on yleistä hoikkatyvisillä (Apocrita).</p><p>Aitososiaalisuus on myrkkypistiäisten (Aculeata) ryhmässä yleistä, vaikka lajimäärällisesti suurin osa pistiäisistä elää erakkoina. Aitososiaaliset pistiäiset esiintyvät yhdyskuntina, joissa on yksi tai useampia lisääntyviä kuningattaria, jotka munivat munia, ja joista lisääntymisestä luopuneet steriilit työläisjälkeläisnaaraat huolehtivat. Kuningattaren ainut tehtävä on usein pesän perustamisen jälkeen lisääntyminen ja työläiset hoitavat kaiken muun: huolehtivat munista ja poikasista, ruokkivat jälkikasvua, rakentavat pesää ja puolustavat yhteiskuntaa. Koiraita esiintyy vain lisääntymisaikaan, kun uudet kuningattaret ja koiraat kuoriutuvat pesistä. Koiraiden ainoa tehtävä on hedelmöittää uudet kuningattaret - ne eivät osallistu yhdyskunnan elämään. Yhdyskunnat voivat olla yksi- tai monivuotisia ja ne voivat muodostaa laajoja verkostoja (muurahaiset, Formicidae).</p><p>Kätköpistiäiset (Parasitica-ryhmä) voivat munia pitkillä munanasettimellaan munansa&#xa0;syvälle kasvin sisällä asustaviin isäntiin.</p><p>Jotkin ovat toisten lajien orjuuttajia: ne&#xa0;käyttävät isäntälajin työläisiä kasvattaakseen omat jälkeläiset. Käytöstä esiintyyesim. muurahaisilla (Formicidae) ja kimalaisilla (<i>Bombus</i>).</p> <p>Elintavoiltaan&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>monimuotoinen ryhmä.</p><p>Ravintona toukilla kuollut tai elävä kasviaines, sienirihmat; useimmiten aikuisten tarjoamat hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Suurin osa kuitenkin loisia (parasiitteja), loistenloisia (hyperparasiitteja) ja parasitoideja eläen toisten selkärangattomien sisällä, osa myös pesäloisia. Toukat voivat aiheuttaa kasveihin äkämiä (esim. äkämäpistiäiset, Cynipidae).&#xa0;Aikuisilla ravintona on usein mesi, siitepöly ja muut kasvinesteet; osa petoja metsästäen muita hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä itsensä ja jälkeläistensä ruuaksi. Mettä ravinnokseen käyttävät lajit voivat olla mono-, oligo- tai polylektisiä, eli ne etsivät ravintonsa yhden, muutaman lähisukuisen tai samannäköisen lajin, tai usean lajin kukista.</p><p>Monet rakentavat kasvikuiduista tai maa-aineksesta sylkensä avulla taidokkaan pesän poikasilleen.</p><p>Monissa ryhmissä naaraat huolehtivat jälkeläisistään tuoden niille ravintoa ja suojellen niitä saalistajilta ja loisilta.</p><p>Monet voivat erittää pistimestään myrkkyä (myrkkypistäiset, Aculeata) tai ruiskuttaa peräpäästään happoa (muurahaiset, Formicidae). Pistiäiset käyttävät myrkkyä tainnuttaakseen saaliinsa tai puolustautuessaan saalistajia vastaan, ja jotkin saattavat pesää puolustaessaan olla erittäin aggressiivisia. Myrkyt voivat aiheuttaa ihmisessä allergisia reaktioita.</p><p>Monilla on varoitusväritys, joka kertoo myrkyllisyydestä (aposematismi). Varoitusvärien konvergenssi (Müllerin mimikry) on yleistä hoikkatyvisillä (Apocrita).</p><p>Aitososiaalisuus on myrkkypistiäisten (Aculeata) ryhmässä yleistä, vaikka lajimäärällisesti suurin osa pistiäisistä elää erakkoina. Aitososiaaliset pistiäiset esiintyvät yhdyskuntina, joissa on yksi tai useampia lisääntyviä kuningattaria, jotka munivat munia, ja joista lisääntymisestä luopuneet steriilit työläisjälkeläisnaaraat huolehtivat. Kuningattaren ainut tehtävä on usein pesän perustamisen jälkeen lisääntyminen ja työläiset hoitavat kaiken muun: huolehtivat munista ja poikasista, ruokkivat jälkikasvua, rakentavat pesää ja puolustavat yhteiskuntaa. Koiraita esiintyy vain lisääntymisaikaan, kun uudet kuningattaret ja koiraat kuoriutuvat pesistä. Koiraiden ainoa tehtävä on hedelmöittää uudet kuningattaret - ne eivät osallistu yhdyskunnan elämään. Yhdyskunnat voivat olla yksi- tai monivuotisia ja ne voivat muodostaa laajoja verkostoja (muurahaiset, Formicidae).</p><p>Kätköpistiäiset (Parasitica-ryhmä) voivat munia pitkillä munanasettimellaan munansa&#xa0;syvälle kasvin sisällä asustaviin isäntiin.</p><p>Jotkin ovat toisten lajien orjuuttajia: ne&#xa0;käyttävät isäntälajin työläisiä kasvattaakseen omat jälkeläiset. Käytöstä esiintyyesim. muurahaisilla (Formicidae) ja kimalaisilla (<i>Bombus</i>).</p> <p>Taloudellisesti ja ekologisesti&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>tärkeä ryhmä: mesipistiäiset (Anthophila) ovat kaksisiipisten (Diptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Mesipistiäisillä on ollut mittavaa yhteiskehitystä koppisiemenisten kukkakasvien kanssa. Tuhansia vuosia käytetty ruoka-aines hunaja on hoikkatyvisiin kuuluvien tarhamehiläisten (<i>Apis mellifera</i>) tuottamaa. Monet hoikkatyviset ovat tärkeitä muiden hyönteiskantojen säätelijöitä, joten niitä käytetään apuna kasvituholaisten torjunnassa. Jotkin lajit ovat kasvituholaisia ja jotkin voivat tuhota vanhoja puurakenteita (esim. metsähevosmuurahainen,&#xa0;<i>Camponotus herculeanus</i>). Hoikkatyvisiin kuuluvien muurahaisten (Formicidae) ekologinen merkitys valtavien yksilömäärien ja biomassan ansiosta on erittäin suuri.</p> <p>Hoikkatyviset (Apocrita) ovat ulkonäöltään ja elintavoiltaan erittäin monimuotoisia hyönteisiä. Niille tyypillistä on takaruumiin etuosan kapea "vyötärö".</p><p>Hoikkatyvisten pää on vahvasti kitinisoitunut ja erittäin kova. Se liittyy keskiruumiiseen ohuen ”niskan” avulla, joten se on liikkuvainen ja voi pyöriä eri suuntiin melko vapaasti. Päässä on verkkosilmät, jotka ovat usein suuret ja lisäksi yleensä kolme pistesilmää, mutta pistesilmät voivat myös puuttua tai olla surkastuneet. Tuntosarvet ovat pitkät, osoittavat tavallisesti eteenpäin tai kaareutuvat taaksepäin, ja vaihtelevan muotoiset mutta usein rihmamaiset. Koirailla ne ovat tavallisesti pidemmät kuin naarailla. Eteen- tai alaspäin osoittavat suusosat ovat purevat, tai purevat ja imevät/nuolevat. Hoikkatyvisillä on&#xa0;tavallisesti kaksi paria siipiä tai siivet voivat puuttua. Etusiivet ovat huomattavasti suuremmat kuin takasiivet. Lennossa etu- ja takasiivet liittyvät toisiinsa takasiiven etureunan pienten koukkumaisten väkästen, ”hamulien” avulla. Siivet ovat kalvomaiset, yleensä läpinäkyvät ja suipon pisaran malliset. Siivet ovat levossa levällään tai pitkittäin laskostettuina. Siipisuonitus on suhteellisen harva ja siipisarat isoja. Etusiivessä voi olla pigmentoitunut siipitäplä. Hoikkatyvisten ”keski- ja takaruumiin väli” on kapea kurouma, ”vyötärö”. Rakenteellisesti katsottuna takaruumiin 1. jaoke (käytetään nimeä propodeum) on tiukasti sulautunut keskiruumiiseen ja ”takaruumis” (käytetään nimeä metasoma tai gaster) täten alkaa vasta 2. jaokkeesta. Jos takaruumiin 2. jaoke on kuroutunut, sitä kutsutaan nimellä petiolus. Sen pituus vaihtelee ryhmän mukaan ja joillakin muurahaisilla (Formicidae) petiolus muodostuu kahdesta täydellisestä jaokkeesta.&#xa0;Takaruumiissa hoikkatyvisten naarailla on munanasetin, joka on osalla kehittynyt pistimeksi. Munanasetin voi olla jatkuvasti esillä tai piilossa takaruumiin sisällä, ja joillakin se voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa eliön ruumiin pituinen. Pistin voi olla yhteydessä myrkkyrauhasiin.</p><p>Vaihtelevan kokoisia, ruumiin pituus suomalaisilla lajeilla alle 0,25 mm yli 40 mm. Pienimmät hoikkatyviset ovat kääpiöpistiäisiä (Mymaridae), joiden pituus on alle 0,25 mm.&#xa0;</p><p>Yksi suurimmista Suomessa esiintyvistä hoikkatyvisistä on loispistiäinen&#xa0;<i>Rhyssa persuasoria</i>, jonka ruumiin pituus naarailla voi olla yli 40 mm, ja jonka lisäksi niiden munanasetin voi olla yli 40 mm.</p><p>Hoikkatyviset aetaan kahteen ryhmään: kätköpistiäiset (Parasitica) ja myrkkypistiäiset (Aculeata). Kätköpistiäiset ovat lähes kaikki loisia ja niiden munanasetin sopeutunut lävistämään isännän kudoksia, kun taas myrkkypistiäisillä munanasetin on kehittynyt pistimeksi, joka on yhteydessä myrkkyrauhaseen.</p><p><b>Toukat&#xa0;</b>ovat&#xa0;jalattomia. Toukkien pää on usein surkastunut, ilmeisesti koska ne elävät aina ravinnon ympäröiminä. Niiden leuat ovat kuitenkin voimakkaat.</p> <p>Parittelu tapahtuu lennossa tai kasvillisuudessa.&#xa0;</p><p>Naaraat munivat munansa rakentamaansa pesään tai loisimiinsa isäntäeläimiin. Partenogeneettinen lisääntyminen (sukusolujen tuotto ilman hedelmöittymistä) on yleistä. Joillakin lajeilla esiintyy telytokiaa: naaraat lisääntyvät partenogeneettisesti ja munivat vain naaraita, ja koiraita ei välttämättä esiinny ollenkaan. Lisääntymistavoissa voi olla vaihtelua sukupolvien välillä. Polyembryonia (yhdestä munasta syntyy useita yksilöitä) on mahdollista. Protandria (koiraiden naaraita aiempi kuoriutuminen) on yleistä joillakin lajeilla (esim. maamehiläiset,&#xa0;<i>Andrena</i>).</p> <p>Parittelu tapahtuu lennossa tai kasvillisuudessa.&#xa0;</p><p>Naaraat munivat munansa rakentamaansa pesään tai loisimiinsa isäntäeläimiin. Partenogeneettinen lisääntyminen (sukusolujen tuotto ilman hedelmöittymistä) on yleistä. Joillakin lajeilla esiintyy telytokiaa: naaraat lisääntyvät partenogeneettisesti ja munivat vain naaraita, ja koiraita ei välttämättä esiinny ollenkaan. Lisääntymistavoissa voi olla vaihtelua sukupolvien välillä. Polyembryonia (yhdestä munasta syntyy useita yksilöitä) on mahdollista. Protandria (koiraiden naaraita aiempi kuoriutuminen) on yleistä joillakin lajeilla (esim. maamehiläiset,&#xa0;<i>Andrena</i>).</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita on yleensä viisi, mutta määrä on usein pienempi loisivilla lajeilla. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat&#xa0;ovat&#xa0;jalattomia. Kotelotyyppi on irto- tai muumiokotelo. Toukat kehräävät usein kotelokopan kotelonsa ympärille. Koteloituminen tapahtuu loisivilla lajeilla usein isäntäeläintensä pinnalle, äkämäpistiäisillä (Cynipidae) ravintokasveihin ja yhdyskuntapistiäisillä pesän poikaskammioihin.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee huomattavasti: työläistarhamehiläisillä (<i>Apis mellifera</i>)&#xa0;se voi olla vain reilun kuukauden, yksinään elävillä lajeilla yleensä noin vuoden ja yhdyskuntamehiläisillä- ja muurahaisilla kuningattaret voivat elää montakin vuotta.</p><p>Talvehtiminen tapahtuu aitososiaalisilla pistiäisillä yhdyskuntana (Formicidae, muurahaiset ja tarhamehiläinen,&#xa0;<i>Apis mellifera</i>) tai yksittäin, kun vain kuningatar talvehtii (esim. ampiaiset, Vespidae ja kimalaiset, <i>Bombus</i>), erakkona elävillä yleensä kotelona tai pesäkammiostaan kuoriutumattomana aikuisena, joskus munana tai toukkana.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Taloudellisesti ja ekologisesti&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>tärkeä ryhmä: mesipistiäiset (Anthophila) ovat kaksisiipisten (Diptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Mesipistiäisillä on ollut mittavaa yhteiskehitystä koppisiemenisten kukkakasvien kanssa. Tuhansia vuosia käytetty ruoka-aines hunaja on hoikkatyvisiin kuuluvien tarhamehiläisten (<i>Apis mellifera</i>) tuottamaa. Monet hoikkatyviset ovat tärkeitä muiden hyönteiskantojen säätelijöitä, joten niitä käytetään apuna kasvituholaisten torjunnassa. Jotkin lajit ovat kasvituholaisia ja jotkin voivat tuhota vanhoja puurakenteita (esim. metsähevosmuurahainen,&#xa0;<i>Camponotus herculeanus</i>). Hoikkatyvisiin kuuluvien muurahaisten (Formicidae) ekologinen merkitys valtavien yksilömäärien ja biomassan ansiosta on erittäin suuri.</p> <p>Hoikkatyviset (Apocrita) ovat ulkonäöltään ja elintavoiltaan erittäin monimuotoisia hyönteisiä. Niille tyypillistä on takaruumiin etuosan kapea "vyötärö".</p><p>Hoikkatyvisten pää on vahvasti kitinisoitunut ja erittäin kova. Se liittyy keskiruumiiseen ohuen ”niskan” avulla, joten se on liikkuvainen ja voi pyöriä eri suuntiin melko vapaasti. Päässä on verkkosilmät, jotka ovat usein suuret ja lisäksi yleensä kolme pistesilmää, mutta pistesilmät voivat myös puuttua tai olla surkastuneet. Tuntosarvet ovat pitkät, osoittavat tavallisesti eteenpäin tai kaareutuvat taaksepäin, ja vaihtelevan muotoiset mutta usein rihmamaiset. Koirailla ne ovat tavallisesti pidemmät kuin naarailla. Eteen- tai alaspäin osoittavat suusosat ovat purevat, tai purevat ja imevät/nuolevat. Hoikkatyvisillä on&#xa0;tavallisesti kaksi paria siipiä tai siivet voivat puuttua. Etusiivet ovat huomattavasti suuremmat kuin takasiivet. Lennossa etu- ja takasiivet liittyvät toisiinsa takasiiven etureunan pienten koukkumaisten väkästen, ”hamulien” avulla. Siivet ovat kalvomaiset, yleensä läpinäkyvät ja suipon pisaran malliset. Siivet ovat levossa levällään tai pitkittäin laskostettuina. Siipisuonitus on suhteellisen harva ja siipisarat isoja. Etusiivessä voi olla pigmentoitunut siipitäplä. Hoikkatyvisten ”keski- ja takaruumiin väli” on kapea kurouma, ”vyötärö”. Rakenteellisesti katsottuna takaruumiin 1. jaoke (käytetään nimeä propodeum) on tiukasti sulautunut keskiruumiiseen ja ”takaruumis” (käytetään nimeä metasoma tai gaster) täten alkaa vasta 2. jaokkeesta. Jos takaruumiin 2. jaoke on kuroutunut, sitä kutsutaan nimellä petiolus. Sen pituus vaihtelee ryhmän mukaan ja joillakin muurahaisilla (Formicidae) petiolus muodostuu kahdesta täydellisestä jaokkeesta.&#xa0;Takaruumiissa hoikkatyvisten naarailla on munanasetin, joka on osalla kehittynyt pistimeksi. Munanasetin voi olla jatkuvasti esillä tai piilossa takaruumiin sisällä, ja joillakin se voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa eliön ruumiin pituinen. Pistin voi olla yhteydessä myrkkyrauhasiin.</p><p>Vaihtelevan kokoisia, ruumiin pituus suomalaisilla lajeilla alle 0,25 mm yli 40 mm. Pienimmät hoikkatyviset ovat kääpiöpistiäisiä (Mymaridae), joiden pituus on alle 0,25 mm.&#xa0;</p><p>Yksi suurimmista Suomessa esiintyvistä hoikkatyvisistä on loispistiäinen&#xa0;<i>Rhyssa persuasoria</i>, jonka ruumiin pituus naarailla voi olla yli 40 mm, ja jonka lisäksi niiden munanasetin voi olla yli 40 mm.</p><p>Hoikkatyviset aetaan kahteen ryhmään: kätköpistiäiset (Parasitica) ja myrkkypistiäiset (Aculeata). Kätköpistiäiset ovat lähes kaikki loisia ja niiden munanasetin sopeutunut lävistämään isännän kudoksia, kun taas myrkkypistiäisillä munanasetin on kehittynyt pistimeksi, joka on yhteydessä myrkkyrauhaseen.</p><p><b>Toukat&#xa0;</b>ovat&#xa0;jalattomia. Toukkien pää on usein surkastunut, ilmeisesti koska ne elävät aina ravinnon ympäröiminä. Niiden leuat ovat kuitenkin voimakkaat.</p> <p>Hoikkatyviset (Apocrita) ovat ulkonäöltään ja elintavoiltaan erittäin monimuotoisia, vaihtelevankokoisia hyönteisiä. Niille tyypillistä on takaruumiin etuosan kapea "vyötärö".</p><p>Hoikkatyvisten pää on vahvasti kitinisoitunut ja erittäin kova. Se liittyy keskiruumiiseen ohuen ”niskan” avulla, joten se on liikkuvainen ja voi pyöriä eri suuntiin melko vapaasti. Päässä on verkkosilmät, jotka ovat usein suuret ja lisäksi yleensä kolme pistesilmää, mutta pistesilmät voivat myös puuttua tai olla surkastuneet. Tuntosarvet ovat pitkät, osoittavat tavallisesti eteenpäin tai kaareutuvat taaksepäin, ja vaihtelevan muotoiset mutta usein rihmamaiset. Koirailla ne ovat tavallisesti pidemmät kuin naarailla. Eteen- tai alaspäin osoittavat suusosat ovat purevat, tai purevat ja imevät/nuolevat. Hoikkatyvisillä on&#xa0;tavallisesti kaksi paria siipiä tai siivet voivat puuttua. Etusiivet ovat huomattavasti suuremmat kuin takasiivet. Lennossa etu- ja takasiivet liittyvät toisiinsa takasiiven etureunan pienten koukkumaisten väkästen, ”hamulien” avulla. Siivet ovat kalvomaiset, yleensä läpinäkyvät ja suipon pisaran malliset. Siivet ovat levossa levällään tai pitkittäin laskostettuina. Siipisuonitus on suhteellisen harva ja siipisarat isoja. Etusiivessä voi olla pigmentoitunut siipitäplä. Hoikkatyvisten ”keski- ja takaruumiin väli” on kapea kurouma, ”vyötärö”. Rakenteellisesti katsottuna takaruumiin 1. jaoke (käytetään nimeä propodeum) on tiukasti sulautunut keskiruumiiseen ja ”takaruumis” (käytetään nimeä metasoma tai gaster) täten alkaa vasta 2. jaokkeesta. Jos takaruumiin 2. jaoke on kuroutunut, sitä kutsutaan nimellä petiolus. Sen pituus vaihtelee ryhmän mukaan ja joillakin muurahaisilla (Formicidae) petiolus muodostuu kahdesta täydellisestä jaokkeesta.&#xa0;Takaruumiissa hoikkatyvisten naarailla on munanasetin, joka on osalla kehittynyt pistimeksi. Munanasetin voi olla jatkuvasti esillä tai piilossa takaruumiin sisällä, ja joillakin se voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa eliön ruumiin pituinen. Pistin voi olla yhteydessä myrkkyrauhasiin.</p><p>Hoikkatyviset aetaan kahteen ryhmään: kätköpistiäiset (Parasitica) ja myrkkypistiäiset (Aculeata). Kätköpistiäiset ovat lähes kaikki loisia ja niiden munanasetin sopeutunut lävistämään isännän kudoksia, kun taas myrkkypistiäisillä munanasetin on kehittynyt pistimeksi, joka on yhteydessä myrkkyrauhaseen.</p><p><b>Toukat&#xa0;</b>ovat&#xa0;jalattomia. Toukkien pää on usein surkastunut, ilmeisesti koska ne elävät aina ravinnon ympäröiminä. Niiden leuat ovat kuitenkin voimakkaat.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita on yleensä viisi, mutta määrä on usein pienempi loisivilla lajeilla. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat&#xa0;ovat&#xa0;jalattomia. Kotelotyyppi on irto- tai muumiokotelo. Toukat kehräävät usein kotelokopan kotelonsa ympärille. Koteloituminen tapahtuu loisivilla lajeilla usein isäntäeläintensä pinnalle, äkämäpistiäisillä (Cynipidae) ravintokasveihin ja yhdyskuntapistiäisillä pesän poikaskammioihin.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee huomattavasti: työläistarhamehiläisillä (<i>Apis mellifera</i>)&#xa0;se voi olla vain reilun kuukauden, yksinään elävillä lajeilla yleensä noin vuoden ja yhdyskuntamehiläisillä- ja muurahaisilla kuningattaret voivat elää montakin vuotta.</p><p>Talvehtiminen tapahtuu aitososiaalisilla pistiäisillä yhdyskuntana (Formicidae, muurahaiset ja tarhamehiläinen,&#xa0;<i>Apis mellifera</i>) tai yksittäin, kun vain kuningatar talvehtii (esim. ampiaiset, Vespidae ja kimalaiset, <i>Bombus</i>), erakkona elävillä yleensä kotelona tai pesäkammiostaan kuoriutumattomana aikuisena, joskus munana tai toukkana.</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä.</p> <p>Kreik. <i>apókritos&#xa0;</i>= erillään oleva. Tieteellinen nimi viittaa&#xa0;hoikkatyvisten ruumiinmuotoon, jossa "takaruumiis" on erillään "keskiruumiista" kapean vyötärön kautta.</p> <p>Kreik. <i>apókritos&#xa0;</i>= erillään oleva. Tieteellinen nimi viittaa&#xa0;hoikkatyvisten ruumiinmuotoon, jossa "takaruumiis" on erillään "keskiruumiista" kapean vyötärön kautta.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Falk, S. 2015: Field Guide to Bees of Great Britain and Ireland. — Bloomsbury. 432 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects: An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita on yleensä viisi, mutta määrä on usein pienempi loisivilla lajeilla. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat&#xa0;ovat&#xa0;jalattomia. Kotelotyyppi on irto- tai muumiokotelo. Toukat kehräävät usein kotelokopan kotelonsa ympärille. Koteloituminen tapahtuu loisivilla lajeilla usein isäntäeläintensä pinnalle, äkämäpistiäisillä (Cynipidae) ravintokasveihin ja yhdyskuntapistiäisillä pesän poikaskammioihin.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee huomattavasti: työläistarhamehiläisillä (<i>Apis mellifera</i>)&#xa0;se voi olla vain reilun kuukauden, yksinään elävillä lajeilla yleensä noin vuoden ja yhdyskuntamehiläisillä- ja muurahaisilla kuningattaret voivat elää montakin vuotta.</p><p>Talvehtiminen tapahtuu aitososiaalisilla pistiäisillä yhdyskuntana (Formicidae, muurahaiset ja tarhamehiläinen,&#xa0;<i>Apis mellifera</i>) tai yksittäin, kun vain kuningatar talvehtii (esim. ampiaiset, Vespidae ja kimalaiset, <i>Bombus</i>), erakkona elävillä yleensä kotelona tai pesäkammiostaan kuoriutumattomana aikuisena, joskus munana tai toukkana.</p> <p>Parittelu tapahtuu lennossa tai kasvillisuudessa.&#xa0;</p><p>Naaraat munivat munansa rakentamaansa pesään tai loisimiinsa isäntäeläimiin. Partenogeneettinen lisääntyminen (sukusolujen tuotto ilman hedelmöittymistä) on yleistä. Joillakin lajeilla esiintyy telytokiaa: naaraat lisääntyvät partenogeneettisesti ja munivat vain naaraita, ja koiraita ei välttämättä esiinny ollenkaan. Lisääntymistavoissa voi olla vaihtelua sukupolvien välillä. Polyembryonia (yhdestä munasta syntyy useita yksilöitä) on mahdollista. Protandria (koiraiden naaraita aiempi kuoriutuminen) on yleistä joillakin lajeilla (esim. maamehiläiset,&#xa0;<i>Andrena</i>).</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Falk, S. 2015: Field Guide to Bees of Great Britain and Ireland. — Bloomsbury. 432 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects: An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Taloudellisesti ja ekologisesti&#xa0;<i>erittäin&#xa0;</i>tärkeä ryhmä: mesipistiäiset (Anthophila) ovat kaksisiipisten (Diptera) ohella tärkein kasvien pölyttäjäryhmä ja pölytyspalvelut ovat ihmisten ruoantuotannon kannalta korvaamattomat. Mesipistiäisillä on ollut mittavaa yhteiskehitystä koppisiemenisten kukkakasvien kanssa. Tuhansia vuosia käytetty ruoka-aines hunaja on hoikkatyvisiin kuuluvien tarhamehiläisten (<i>Apis mellifera</i>) tuottamaa. Monet hoikkatyviset ovat tärkeitä muiden hyönteiskantojen säätelijöitä, joten niitä käytetään apuna kasvituholaisten torjunnassa. Jotkin lajit ovat kasvituholaisia ja jotkin voivat tuhota vanhoja puurakenteita (esim. metsähevosmuurahainen,&#xa0;<i>Camponotus herculeanus</i>). Hoikkatyvisiin kuuluvien muurahaisten (Formicidae) ekologinen merkitys valtavien yksilömäärien ja biomassan ansiosta on erittäin suuri.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> midjesteklar <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita on yleensä viisi, mutta määrä on usein pienempi loisivilla lajeilla. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat&#xa0;ovat&#xa0;jalattomia. Kotelotyyppi on irto- tai muumiokotelo. Toukat kehräävät usein kotelokopan kotelonsa ympärille. Koteloituminen tapahtuu loisivilla lajeilla usein isäntäeläintensä pinnalle, äkämäpistiäisillä (Cynipidae) ravintokasveihin ja yhdyskuntapistiäisillä pesän poikaskammioihin.</p><p>Elinkierron pituus vaihtelee huomattavasti: työläistarhamehiläisillä (<i>Apis mellifera</i>)&#xa0;se voi olla vain reilun kuukauden, yksinään elävillä lajeilla yleensä noin vuoden ja yhdyskuntamehiläisillä- ja muurahaisilla kuningattaret voivat elää montakin vuotta.</p><p>Talvehtiminen tapahtuu aitososiaalisilla pistiäisillä yhdyskuntana (Formicidae, muurahaiset ja tarhamehiläinen,&#xa0;<i>Apis mellifera</i>) tai yksittäin, kun vain kuningatar talvehtii (esim. ampiaiset, Vespidae ja kimalaiset, <i>Bombus</i>), erakkona elävillä yleensä kotelona tai pesäkammiostaan kuoriutumattomana aikuisena, joskus munana tai toukkana.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Falk, S. 2015: Field Guide to Bees of Great Britain and Ireland. — Bloomsbury. 432 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects: An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Kreik. <i>apókritos&#xa0;</i>= erillään oleva. Tieteellinen nimi viittaa&#xa0;hoikkatyvisten ruumiinmuotoon, jossa "takaruumiis" on erillään "keskiruumiista" kapean vyötärön kautta.</p> <p>Kreik. <i>apókritos&#xa0;</i>= erillään oleva. Tieteellinen nimi viittaa&#xa0;hoikkatyvisten ruumiinmuotoon, jossa "takaruumiis" on erillään "keskiruumiista" kapean vyötärön kautta.</p>