true ängspiplärka (Linnaeus, 1758) <p><strong>Pitkäaikaismuutokset</strong></p> <p>Niittykirvisen havaintomäärät ovat pysyneet pitkällä aikavälillä melko vakaina, havaintomäärissä tosin on ollut huomattavaa vuosien välistä vaihtelua. Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan Suomen pesimäkanta on taantunut noin 40% edellisen 50 vuoden aikana (<em>Lehikoinen & Väisänen 2023</em>). Niittykirvisen pesimäkannat Euroopassa ovat taantuneet noin 60% neljän vuosikymmenen aikana (PECBMS 2024). Niittykirvinen on luokiteltu maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi, ja lajin maailmankanta taantuu (<em>BirdLife International 2018</em>).</p> <p>Niittykirvisen kevätmuutto viivästyi keskimäärin neljällä vuorokaudella seurantajakson aikana. Viivästyminen voi liittyä pesimäkannan taantumiseen. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta pariutumiseen ja poikastuottoon (<em>Lehikoinen ym. 2019</em>).</p> ANTPRA <p>BirdLife International (2018) Species factsheet: Anthus&#xa0;pratensis. Viitattu 28.12.2018</p> <p>Lehikoinen,. A. & Väisänen, R.A. 2023: Pesivien maalintujen kannanmuutokset Suomessa 1975-2022. - Linnut-vuosikirja 2022: 14-19</p> <p>Lehikoinen, A., Lindén, A., Karlsson, M., Andersson, A. Crewe, T. L., Dunn, E. H., Gregory, G., Karlsson, L., Kristiansen, V., Mackenzie, S., Newman, S., Røer, J. E., Sharpe, C., Sokolov, L. V., Steinholtz, Å., Stervander, M., Priestley, L. T., Tirri, I.-S., Tjørnløv, R. S. 2019: Phenology of the avian spring migratory passage in Europe and North America: asymmetric advancement in time and increase in duration. — Ecological Indicators 101: 985–991.</p> <p>Lehikoinen, A., Aintila, A., Andrejeff, S., Lehikoinen, S., Seimola, T., Tirri, I.-S., Vattulainen, M., Vähätalo, A. & Välimäki, K. 2016: Muuton ajoittuminen eri ikäluokilla ja sukupuolilla Hangon lintuaseman rengastusten perusteella. Osa 4: Kevät vesilinnuista kerttusiin. — Tringa 43: 84–97.</p> <p>Lehikoinen, A., Laitasalo, J., Lehikoinen, P., Lindholm, A., Piha, M., Santaharju, J., Seimola, T., Tirri, I.-S., Vattulainen, M. & Välimäki, K. 2015: Muuton ajoittuminen eri ikäluokilla ja sukupuolilla Hangon lintuaseman rengastusten perusteella. Osa 2: Syksyiset varpuslinnut pääskyistä uunilintuihin. — Tringa 42: 80–98.</p> <p>PECBMS (PanEuropean Common Bird Monitoring Scheme) 2024: Trends and indicators – species trends. Viitattu 28.2.2024</p> <p>Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN 978-952-10-6918-5.</p> 13 Meadow Pipit Anthus pratensis 10110 <p>Aki Aintila</p> <p>Niittykirvistä tavataan laajalti Länsi-, Keski- ja Pohjois-Euroopassa, sekä Islannissa ja Grönlannin itärannikolla. Laji on läntisen Euroopan pesimäalueilla paikkalintu, muuttavien populaatioiden tärkeimmät talvehtimisalueet ovat Välimeren ympäristössä (<em>BirdLife International 2018</em>). Suomessa niittykirvistä tavataan koko maassa saaristosta pohjoisimpaan Suomeen. Laji pesii erilaisissa avoimissa ympäristöissä kulttuurimaisemista avosoille ja tunturipaljakalle. Suomessa pesii arviolta 400&#xa0;000 – 700&#xa0;000 niittykirvisparia (<em>Valkama ym. 2011</em>)</p> <p><strong>Esiintyminen Haliaksella</strong></p> <p>Niittykirvisen kevätmuutto alkaa Hangon lintuasemalla usein maaliskuun lopussa. Kevään päämuutto havaitaan huhtikuun kahden viimeisen viikon aikana ja muutto hiipuu toukokuun alun jälkeen. Paikallisia lintuja havaitaan pitkin loppukevättä ja kesää, ja syysmuutto käynnistyy syyskuun alkupuoliskolla. Syksyn päämuutto havaitaan syyskuun puolivälin ja lokakuun puolivälin aikana, ja parhaat päiväsummat yltävät useisiin satoihin yksilöihin. Niittykirvisten muuttoa nähdään aina marraskuun alkuun asti. Syksyllä nuoret niittykirviset muuttavat samaan aikaan vanhojen kanssa – usein muuttolintujen ikäluokkien ja sukupuolien välillä on eroja muuton ajoittumisessa, eri sulkasatostrategioista tai reviirikäyttäytymisestä johtuen (<em>Lehikoinen ym. 2015</em>). Laji on tyypillinen pesimälaji Tulliniemen saaristossa, ja myös harvalukuinen talvehtija aseman alueella.</p> niittykirvinen ANTPRA