<p>Harjulieko on amfiatlanttinen: itäinen Pohjois-Amerikka, Euroop­pa Keski-Ranskasta, Apenniineilta ja Kroatiasta Karpaateille, Etelä-Fennoskandiaan ja Moskovan itäpuolelle, Kaukasia Mustanmeren itäpäässä. </p> <p>Itiökasvi.</p> <p>Runsasta valoa ja lämpöä vaativa harjulieko rajoittuu aukkoisille, kuiville, karuille mäntykankaille sekä mel­keinpä vain paahteisille etelärinteille ja harjuille. Sillä on siis selvästi ahtaammat kasvu­paikkavaatimukset kuin kangas- ja nummikeltalieolla, jotka kasvavat tuoreemmissakin metsissä. Harjukeltalieko levittäytyy tehokkaasti suikertavalla maavarrellaan laajoiksikin kloo­neiksi. Vanhuuttaan ne kuolevat keskiosistaan, jolloin syntyy ympyrämäisiä "noidankehiä" tai niistä pilkkoutuneita kaaria. Varren katkeilu aikaansaa laikkusikermiä. Männiköiden palaminen on edullista harju­keltalieolle, koska sen varsi on suojassa hiekan sisällä ja itiöllinen uudistuminen on varsin riippuvainen kuloista. Esimerkiksi Nurmijärven Kiljavannummella vuoden 1957 metsäpalo ilmeisesti runsastutti harjukeltaliekoa, ja Kankaanpään Niinisalossa, Pohjankankaalla sekä Säkylänharjulla ammun­tojen aiheuttamat palot ja aukot suosinevat kasvia.</p> true <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Itiökasvi.</p> <p>Endangered (EN).</p> <p>Ainavihana kasvustoja muodostava varpumainen lieko.</p> <p>Suomessa harjulieko on lou­nainen ja läntinen harvinaisuus, jota on tavattu neljältä osa-alueelta. Lohjanharjulla harju­lieko kasvaa Nurmijärvellä Röykän–Kiljavan jaksolla ja Raaseporissa (Tammisaaressa) Raaseporin seisakkeen tienoilla. Lohjan jaksolta on viimeaikoina tavattu vain nummi­liekoa. Kauan sitten harjulieko ilmeisesti&#xa0;kasvoi myös Siuntiossa. Satakunnan eteläiseltä osa-­alueelta (Säkylänharju–Porsaanharju–Virttaankangas) on tuoreita tietoja Porsaanharjulta juuri ja juuri Oripään puolelta sekä Loimaalta Virttaankankaalta. Vahvin osa-alue sijaitsee Koillis-­Satakunnassa Hämeenkankaan–Pohjankankaan harjuilla Jämijärvellä ja Kankaanpäässä. Etelä-Pohjanmaan suppea osa-alue Kauhajoen ja Isojoen kunnissa Lauhanvuorella ei sekään ole kaukana. Harjuliekoa muistuttavia kasveja on tavattu myös paljon idempää ja pohjoisempaa, mutta nämä ovat osoittautuneet nummilie­oksi.</p> <p>Aukkoisissa, kuivissa harjumänniköissä (paisteympäristöt).</p> <p>Varsi on maan sisässä tai pinnassa suikertava, haarova; pystyhaarat ovat monihaaraisia, itiöpesäkkeellisiä tai -pesäkkeettömiä. Verson pystyhaarojen kärkiosat ovat tav. litteitä tai särmäisiä. Yläpinnan lehti on pieni, varrenmyötäinen, alapinnanlehti pieni ja varrenmyötäinen tai itiölehden kaltainen, kylkilehdet suurempia, suomumaisia, teräväkärkisiä.</p><p>Pystyverson haarat ovat 1–1.5 mm leveitä, tasalatvaisina kimppuina, kerroksittain; vatsalehdet ovat 1/2–1/3 verson leveydestä.</p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>10–30 cm hög.</p> Diphasiastrum tristachyum <p>Sand.</p> <p>Aukkoisissa, kuivissa harjumänniköissä.</p> <p>Stjälk krypande, ca 1 m lång, 5–10 cm under markytan. Upprätta skott solfjäderlikt förgrenade. Grenar plattade, blågröna, kantiga, 1–2 mm breda, nästan liklånga. Förgreningsvinklar 18–30°.</p> <p>Varsi on maan sisässä tai pinnassa suikertava, haarova; pystyhaarat monihaaraisia, itiöpesäkkeellisiä tai -pesäkkeettömiä. Verson pystyhaarojen kärkiosat ovat tavallisesti litteitä tai särmäisiä. Pystyverson haarat kerroksittain tasalatvaisina kimppuina, 1–1,5 mm leveät ja sinivihreät.</p> <p>Varpumainen. Lehdet ovat neljänä pitkittäisrivinä. Yläpinnan lehti on pieni ja varrenmyötäinen, alapinnan lehdet pienet, kahden sivurivin lehdet ovat isompia, teräväkärkisiä.</p> <p>Aukkoisissa, kuivissa harjumänniköissä.</p> <p>10–30 cm korkea.</p> <p>Metsäpalojen väheneminen on ehkä meilläkin syynä vähenemiseen, joten kulotusta voitaisiin käyttää hoitokeinona. Nurmijärven Kiljavan kituliaalle harjuliekoesiintymälle ilmaantui jälkeläistöä harvennusalan metsäkoneuriin, joten männikön pohjakerroksen suoranainen tai sopivasta kulutuksesta seuraava rikkominen tai poistaminen voi auttaa esiintymien säilyttämisessä. Tätä yhdessä puuston ja varvuston kurittamisen kanssa onkin esitetty lajin ylläpidon ja elvyttämisen keinoiksi Ranskan Vogeeseilla, joilla harjukeltalieko on nyt täysin riippuvainen sekundaarisista kasvusijoista, pääasiassa tienvarsista. Noin puolet harjulieon esiintymistä on suojeltu, esimerkiksi Lauhanvuoren esiintymät sijaitsevat pääosin kansallispuistossa.</p> <p>Uhanalaisuusluokka: erittäin uhanalainen (EN). Harjumetsät, uhanalaiset.</p><p><b>Talvehtiminen</b></p><p>Kaikissa <i>Diphasiastrum</i>-lajeissa on suomumaiset, talvivihreät lehdet.</p> <p>Esiintyy harvinaisena Etelä- ja Länsi-Suomessa.</p> harjulieko <p>Erittäin uhanalainen (EN).</p><p>Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa kanervanummien polttamisen väheneminen on johtanut harju­lieon taantumiseen ja häviämiseenkin. Puuston liika harventaminen ja varsinkin avohakkuu voivat kuitenkin olla lajille kohtalokkaita, sillä se ei kestä metsän heinittymistä, hakkuutähdepeitettä ja tiheää taimivaihetta eikä tietysti myöskään puun korjuun ja varastoinnin (ynnä erilaisen maastoajon) aiheuttamia kohtuuttomia vaurioita. Ainakin Lohjanharjulla soranotto ja rakentaminen, tiet mukaan lukien, lienevät hävittäneet harjulieon.&#xa0; Raaseporin ja etenkin Lohjan seudun entisillä harjuliekopaikoilla kasvanee enää vain kangas- ja nummiliekoa, mikä viittaa edellisen aiheuttaman risteytymispaineen kiihdyttäneen puhtaan harjulieontaantumista tai häviämistä. Muillakin harjuliekopaikoilla liepei­neen kasvaa nummiliekoa, näytteiden jakaumasta päätellen usein runsaammin kuin harjuliekoa.</p>&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0; <p>Lehdet ovat suomumaisia ja osaksi lyhyitä neulasmaisia, neljänä pitkittäirivinä. Yläpinnan lehti on pieni, varrenmyötäinen, alapinnan lehti pieni ja varrenmyötäinen tai itiölehden kaltainen, vatsalehdet puolet–kolmannes verson leveydestä, kylkilehdet suurempia, suomumaisia, teräväkärkisiä.</p> <p>Varsi on suikertava, n. 1 m pitkä ja 5–10 cm syvyydellä maan sisässä. Pystyversot ovat tiheään viuhkamaisesti haarovat, kerrokselliset. Haarat ovat litteitä, uloimmat haarat sinivihreitä, särmikkäitä, 1–2 mm leveitä, melkein tasakorkeita; haarakulma on 18–30 astetta.</p> <p>Varsi on suikertava, n. 1 m pitkä ja 5–10 cm syvyydellä maan sisässä. Pystyversot ovat tiheään viuhkamaisesti haarovat, kerrokselliset. Haarat ovat litteitä, uloimmat haarat sinivihreitä, särmikkäitä, 1–2 mm leveitä, melkein tasakorkeita; haarakulma on 18–30 astetta.</p> <p>Hiekka.</p> <p>Ainavihana kasvustoja muodostava varpumainen lieko.</p> <p>Lehdet ovat suomumaisia ja osaksi lyhyitä neulasmaisia, neljänä pitkittäirivinä.</p> <p>Ovanlig i södra och sydvästra Finland.</p> <p>Spontaneous old resident.</p> <p>Suomessa harjulieko on lou­nainen ja läntinen harvinaisuus, jota on tavattu neljältä osa-alueelta. Lohjanharjulla harju­lieko kasvaa Nurmijärvellä Röykän–Kiljavan jaksolla ja Raaseporissa (Tammisaaressa) Raaseporin seisakkeen tienoilla. Lohjan jaksolta on viimeaikoina tavattu vain nummi­liekoa. Kauan sitten harjulieko ilmeisesti&#xa0;kasvoi myös Siuntiossa. Satakunnan eteläiseltä osa-­alueelta (Säkylänharju–Porsaanharju–Virttaankangas) on tuoreita tietoja Porsaanharjulta juuri ja juuri Oripään puolelta sekä Loimaalta Virttaankankaalta. Vahvin osa-alue sijaitsee Koillis-­Satakunnassa Hämeenkankaan–Pohjankankaan harjuilla Jämijärvellä ja Kankaanpäässä. Etelä-Pohjanmaan suppea osa-alue Kauhajoen ja Isojoen kunnissa Lauhanvuorella ei sekään ole kaukana. Harjuliekoa muistuttavia kasveja on tavattu myös paljon idempää ja pohjoisempaa, mutta nämä ovat osoittautuneet nummilie­oksi.</p> <p>Uhanalaisuusluokka: erittäin uhanalainen (EN). Harjumetsät, uhanalaiset.</p> <p>Kurtto, A. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p><p>Uotila, P. 2024: Lycopodiceae. Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.</p> <p>Harjulieko on amfiatlanttinen: itäinen Pohjois-Amerikka, Euroop­pa Keski-Ranskasta, Apenniineilta ja Kroatiasta Karpaateille, Etelä-Fennoskandiaan ja Moskovan itäpuolelle, Kaukasia Mustanmeren itäpäässä. </p> <p>Itiötähkä on 8–15 mm pitkä, lyhytsuippuinen, sijaitsee varren, toisinaan haarojenkin latvassa.</p> <p>Hiekka.</p> <p>Heinäkuu – elokuu.</p> <p>Itiökasvi.</p> <p>Aukkoisissa, kuivissa harjumänniköissä (paisteympäristöt).</p> <p>Kurtto, A. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p><p>Uotila, P. 2019: Lycopodiceae. Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.</p> <p>Itiötähkiä on tav. 4, joskus useampia; perä on tav. yli 6 cm. </p> <p>Erittäin uhanalainen (EN).</p><p>Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa kanervanummien polttamisen väheneminen on johtanut harju­lieon taantumiseen ja häviämiseenkin. Puuston liika harventaminen ja varsinkin avohakkuu voivat kuitenkin olla lajille kohtalokkaita, sillä se ei kestä metsän heinittymistä, hakkuutähdepeitettä ja tiheää taimivaihetta eikä tietysti myöskään puun korjuun ja varastoinnin (ynnä erilaisen maastoajon) aiheuttamia kohtuuttomia vaurioita. Ainakin Lohjanharjulla soranotto ja rakentaminen, tiet mukaan lukien, lienevät hävittäneet harjulieon.&#xa0; Raaseporin ja etenkin Lohjan seudun entisillä harjuliekopaikoilla kasvanee enää vain kangas- ja nummiliekoa, mikä viittaa edellisen aiheuttaman risteytymispaineen kiihdyttäneen puhtaan harjulieontaantumista tai häviämistä. Muillakin harjuliekopaikoilla liepei­neen kasvaa nummiliekoa, näytteiden jakaumasta päätellen usein runsaammin kuin harjuliekoa.</p>&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0;&#xa0; <p>Aukkoisissa, kuivissa harjumänniköissä.</p> <p>Vanligen 3–4 sporax tillsammans, 1,5–2,5 cm långa, skaft över 6 cm. Sporerna mognar i juli–september.</p> <p>Flerårig lummerväxt med underjordisk, krypande stjälk.</p> (Pursh) Holub <p>Itiötähkiä on tavallisesti neljä, joskus useampia; tähkäperä tavallisesti yli 6 cm. </p> <p>Erittäin uhanalainen (EN).</p> <p>Itiötähkiä on tav. neljä, joskus useampia; perä on tav. yli 6 cm. </p> <p>Starkt hotad art.</p><p><b>Övervintring</b></p><p>Alla arter av <i>Diphasiastrum&#xa0;</i>har fjällika vintergröna blad.</p> 2147483647 <p>Metsäpalojen väheneminen on ehkä meilläkin syynä vähenemiseen, joten kulotusta voitaisiin käyttää hoitokeinona. Nurmijärven Kiljavan kituliaalle harjuliekoesiintymälle ilmaantui jälkeläistöä harvennusalan metsäkoneuriin, joten männikön pohjakerroksen suoranainen tai sopivasta kulutuksesta seuraava rikkominen tai poistaminen voi auttaa esiintymien säilyttämisessä. Tätä yhdessä puuston ja varvuston kurittamisen kanssa onkin esitetty lajin ylläpidon ja elvyttämisen keinoiksi Ranskan Vogeeseilla, joilla harjukeltalieko on nyt täysin riippuvainen sekundaarisista kasvusijoista, pääasiassa tienvarsista. Noin puolet harjulieon esiintymistä on suojeltu, esimerkiksi Lauhanvuoren esiintymät sijaitsevat pääosin kansallispuistossa.</p> <p>10–30 cm korkea.</p> <p>Blad i fyra rader, tryckta mot stjälken, vintergröna. Sidoställda blad större än rygg- och buksidans blad, spetsiga.</p> <p>Esiintyy harvinaisena Etelä- ja Länsi-Suomessa.</p> cypresslummer <p>Varsi on maan sisässä tai pinnassa suikertava, haarova; pystyhaarat ovat monihaaraisia, itiöpesäkkeellisiä tai -pesäkkeettömiä. Verson pystyhaarojen kärkiosat ovat tav. litteitä tai särmäisiä. Yläpinnan lehti on pieni, varrenmyötäinen, alapinnanlehti pieni ja varrenmyötäinen tai itiölehden kaltainen, kylkilehdet suurempia, suomumaisia, teräväkärkisiä.</p><p>Pystyverson haarat ovat 1–1.5 mm leveitä, tasalatvaisina kimppuina, kerroksittain, vatsalehdet ovat 1/2–1/3 verson leveydestä.</p> <p>Varpumainen. Lehdet ovat neljänä pitkittäisrivinä. Yläpinnan lehti on pieni ja varrenmyötäinen, alapinnan lehdet pienet, kahden sivurivin lehdet ovat isompia, teräväkärkisiä.</p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Lou­nainen ja läntinen harvinaisuus (Lohjanharjulla, Satakunnassa etenkin Hämeenkankaan–Pohjankankaan harjuilla, Etelä-Pohjanmaalla).</p> <p>Ainavihanta varpumainen lieko.</p> <p>Itiötähkä on 8–15 mm pitkä, lyhytsuippuinen, sijaitsee varren, toisinaan haarojenkin latvassa.</p> <p>Öppna, torra tallskogar på åsar. </p> <p>Runsasta valoa ja lämpöä vaativa harjulieko rajoittuu aukkoisille, kuiville, karuille mäntykankaille sekä mel­keinpä vain paahteisille etelärinteille ja harjuille. Sillä on siis selvästi ahtaammat kasvu­paikkavaatimukset kuin kangas- ja nummikeltalieolla, jotka kasvavat tuoreemmissakin metsissä. Harjukeltalieko levittäytyy tehokkaasti suikertavalla maavarrellaan laajoiksikin kloo­neiksi. Vanhuuttaan ne kuolevat keskiosistaan, jolloin syntyy ympyrämäisiä "noidankehiä" tai niistä pilkkoutuneita kaaria. Varren katkeilu aikaansaa laikkusikermiä. Männiköiden palaminen on edullista harju­keltalieolle, koska sen varsi on suojassa hiekan sisällä ja itiöllinen uudistuminen on varsin riippuvainen kuloista. Esimerkiksi Nurmijärven Kiljavannummella vuoden 1957 metsäpalo ilmeisesti runsastutti harjukeltaliekoa, ja Kankaanpään Niinisalossa, Pohjankankaalla sekä Säkylänharjulla ammun­tojen aiheuttamat palot ja aukot suosinevat kasvia.</p> <p>Lehdet ovat suomumaisia ja osaksi lyhyitä neulasmaisia, 4:nä pitkittäirivinä.</p>