<p>Äärimmäisen uhanalainen (CR). Erityisesti suojeltava.</p> <p>Kukintoperä on noin 1/2 tukilehden pituudesta. Terttu on tiheä. Verhiö on kalju, liuskat ovat kapeita. Teriö on 12–15 mm, keltainen.</p> <p>Palko on 3–4 cm, kapea, kaareva, kaksilokeroinen. </p> <p>Imeläkurjenherne on eurooppalainen laji, jota tavataan myös Aasian länsiosissa. Ruotsin etelä- ja keskiosissa laji on paikoin melko yleinen. Siellä pohjoisimmat esiintymät ovat Vaasan korkeudella. </p> <p>Kurjenherneet ovat monivuotisia, pääjuurellisia ruohoja. </p> 8 <p>Kesäkuu-heinäkuu.</p> <p>Sipoon esiintymä on suojeltu erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätöksellä. Sipoon populaatiosta on kerätty siemeniä siemenpankkiin ja kasvatukseen. Paikalle on&#xa0;palautettu 60 yksilöä.</p> <p>Suomesta laji on löydetty vain muutamasta paikasta. Luontaiselta vaikuttavat esiintymät ovat Salon Suomusjärvellä ja Sipoossa. Pitkäikäisin säilynyt tulokasesiintymä on Porin Reposaaren painolastipaikalla ja viime vuosina laji on havaittu tulokkaana Kotkan Hallassa sekä Tampereen Lielahdessa.</p><p>Suomusjärven ja Sipoon esiintymät on tulkittu alkuperäisiksi. Tätä käsitystä tukee niiden sijainti metsäisillä syrjäseuduilla. </p> <p>Lehdissä on kolme – seitsemän lehdykkäparia ja kärkilehdykkä, lehdykät ovat 2–4 cm, soikeita – puikeita, tylppiä. </p> <p>Imeläkurjenherne on eurooppalainen laji, jota tavataan myös Aasian länsiosissa. Ruotsin etelä- ja keskiosissa laji on paikoin melko yleinen. Siellä pohjoisimmat esiintymät ovat Vaasan korkeudella. </p> <p>Kukintoperä on noin puolet tukilehden pituudesta. Terttu on tiheä. Verhiö on kalju, liuskat ovat kapeita. Teriö on 12–15 mm, keltainen.</p> <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR).</p><p>Erityisesti suojeltava.</p><p>Imeläkurjenherne on meillä hyvin harvinainen kasvi ja sen vähät esiintymät ovat erittäin niukkoja koostuen vain muutamista yksilöistä. Suomusjärven esiintymä on jatkuvasti supistunut ja sieltä on viimeaikoina löydetty enää yksi ainoa kookas yksilö. Kasvupaikka on kuitenkin säilynyt ennallaan eikä lajin vähenemisen syytä tiedetä. Voisiko tiheä hirvieläinkanta olla yksi mahdollinen uhkatekijä tälle makealle hernekasville? On epäselvää, miten hyvin kasvi pystyy uudistumaan kasvupaikoillaan. On mahdollista, että siemenet eivät pääse itämään sulkeutuneessa kasvillisuudessa ja että uusien taimien syntyminen vaatisi jonkinlaisen luonnollisen häiriön, kuten metsäpalon tai kivennäismaata paljastavan myrskytuhon. </p> <p>Kesäkuu-heinäkuu.</p> <p>Imeläkurjenhernettä on Suomessa pitkään pidetty uustulokkaana ja mahdollisesti jopa kylvettynä riistanrehukasvina. Ruotsissa sitä on levitetty paikoin metsiin rehukasviksi, vaikka se on siellä&#xa0;myös alkuperäinen. Ilmeisesti käsitys kylvöperäisyydestä perustuu nimenomaan tietoon Ruotsista. Imeläkurjenherne on kulttuurinsuosija ja leviää usein ihmisen muokkaamille kasvupaikoille kuten pellonpientareille, pihojen laiteille sekä ratojen ja teiden varsille. Alkuperäiset kasvupaikat ovat monen tyyppisiä kuivia ja valoisia lehti- tai mäntymetsiä ja niiden laiteita, usein etelään viettäviä rinteitä. Suomalaiset esiintymät ovat hyvin niukkoja, niissä on vain muutama yksilö. Tyypillistä vaikuttaa olevan, että Ruotsissakin sen esiintymissä on usein vain muutama kookas yksilö. </p><p>Suomusjärven esiintymä on Lounais-Suomen suurimmalla ultraemäksisten kivilajien alueella. Imeläkurjenherneen suomalaiset kasvupaikat ovat molemmat lämpimiä, puoliavoimia moreenirinteitä. Seuralaislajistossa on tavallisia rehevämmän metsän kasveja, kuten metsäkastikka (<i>Calamagrostis arundinacea</i>), sormisara (<i>Carex digitata</i>), oravanmarja (<i>Maianthemum bifolium</i>) ja nuokkuhelmikkä (<i>Melica nutans</i>).</p> <p>Suomesta laji on löydetty vain muutamasta paikasta. Luontaiselta vaikuttavat esiintymät ovat Salon Suomusjärvellä ja Sipoossa. Pitkäikäisin säilynyt tulokasesiintymä on Porin Reposaaren painolastipaikalla ja viime vuosina laji on havaittu tulokkaana Kotkan Hallassa sekä Tampereen Lielahdessa.</p><p>Suomusjärven ja Sipoon esiintymät on tulkittu alkuperäisiksi. Tätä käsitystä tukee niiden sijainti metsäisillä syrjäseuduilla. </p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Löydetty vain muutamasta paikasta.</p> <p>Valoisissa metsissä; satamien painolastipaikoilla.</p> <p>Palko on 3–4 cm, kapea, kaareva, 2-lokeroinen. </p> <p>Kesäkuu-heinäkuu.</p> <p>Sipoon esiintymä on suojeltu erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätöksellä.</p> sötvedel <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR). Erityisesti suojeltava.</p> <p>Lehdissä on 3–7 lehdykkäparia ja kärkilehdykkä, lehdykät ovat 2–4 cm, soikeita – puikeita, tylppiä. </p> <p>Critically Endangered (CR).</p> <p>Varsi on tavallisesti rento, kalju. </p> <p>50–150 cm.</p> <p>50–150 cm.</p> <p>Palko on 3–4 cm, kapea, kaareva, 2-lokeroinen. </p> <p>Kesäkuu-heinäkuu.</p> <p>Kurjenherneet ovat monivuotisia, pääjuurellisia ruohoja. </p> <p>Palko on 3–4 cm, kapea, kaareva, 2-lokeroinen. </p> imeläkurjenherne <p>Spontaneous old resident (very rare).</p> <p>Spontaneous old resident (very rare).</p> <p>Lehdissä on 3–7 lehdykkäparia ja kärkilehdykkä, lehdykät ovat 2–4 cm, soikeita – puikeita, tylppiä. </p> <p>Varsi on tavallisesti rento, kalju. </p> <p>Imeläkurjenherne on eurooppalainen laji, jota tavataan myös Aasian länsiosissa. Ruotsin etelä- ja keskiosissa laji on paikoin melko yleinen. Siellä pohjoisimmat esiintymät ovat Vaasan korkeudella. </p> <p>Valoisissa metsissä; satamien painolastipaikoilla.</p> <p>Critically Endangered (CR).</p> <p>Valoisissa metsissä; satamien painolastipaikoilla.</p> <p>Palko on 3–4 cm, kapea, kaareva, 2-lokeroinen. </p> <p>Kesäkuu-heinäkuu.</p> <p>Monivuotinen ruoho.</p> <p>Suomesta laji on löydetty vain muutamasta paikasta. Luontaiselta vaikuttavat esiintymät ovat Salon Suomusjärvellä ja Sipoossa. Pitkäikäisin säilynyt tulokasesiintymä on Porin Reposaaren painolastipaikalla ja viime vuosina laji on havaittu tulokkaana Kotkan Hallassa sekä Tampereen Lielahdessa.</p><p>Suomusjärven ja Sipoon esiintymät on tulkittu alkuperäisiksi. Tätä käsitystä tukee niiden sijainti metsäisillä syrjäseuduilla. </p> <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR).</p><p>Erityisesti suojeltava.</p><p>Imeläkurjenherne on meillä hyvin harvinainen kasvi ja sen vähät esiintymät ovat erittäin niukkoja koostuen vain muutamista yksilöistä. Suomusjärven esiintymä on jatkuvasti supistunut ja sieltä on viimeaikoina löydetty enää yksi ainoa kookas yksilö. Kasvupaikka on kuitenkin säilynyt ennallaan eikä lajin vähenemisen syytä tiedetä. Voisiko tiheähirvieläinkanta olla yksi mahdollinen uhkatekijä tälle makealle hernekasville? On epäselvää, miten hyvin kasvi pystyy uudistumaan kasvupaikoillaan. On mahdollista, että siemenet eivät pääse itämään sulkeutuneessa kasvillisuudessa ja että uusien taimien syntyminen vaatisi jonkinlaisen luonnollisen häiriön,k uten metsäpalon tai kivennäismaata paljastavan myrskytuhon. </p> <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR).</p><p>Erityisesti suojeltava.</p><p>Imeläkurjenherne on meillä hyvin harvinainen kasvi ja sen vähät esiintymät ovat erittäin niukkoja koostuen vain muutamista yksilöistä. Suomusjärven esiintymä on jatkuvasti supistunut ja sieltä on viimeaikoina löydetty enää yksi ainoa kookas yksilö. Kasvupaikka on kuitenkin säilynyt ennallaan eikä lajin vähenemisen syytä tiedetä. Voisiko tiheä hirvieläinkanta olla yksi mahdollinen uhkatekijä tälle makealle hernekasville? On epäselvää, miten hyvin kasvi pystyy uudistumaan kasvupaikoillaan. On mahdollista, että siemenet eivät pääse itämään sulkeutuneessa kasvillisuudessa ja että uusien taimien syntyminen vaatisi jonkinlaisen luonnollisen häiriön, kuten metsäpalon tai kivennäismaata paljastavan myrskytuhon. </p> <p>Valoisissa metsissä, satamien painolastipaikoilla.</p> <p>Piirainen, M. 2019: Fabaceae. Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.</p><p>Ryttäri, T. & Rautiainen, V.-P. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p> <p>Kukintoperä on noin 1/2 tukilehden pituudesta. Terttu on tiheä. Verhiö on kalju, liuskat ovat kapeita. Teriö on 12–15 mm, keltainen.</p> <p>Lehdissä on 3–7 lehdykkäparia ja kärkilehdykkä, lehdykät ovat 2–4 cm, soikeita – puikeita, tylppiä. </p> <p>Monivuotinen ruoho.</p> <p>Varsi on tav. rento, kalju. </p> <p>Valoisissa metsissä; satamien painolastipaikoilla.</p> <p>Kukintoperä on noin 1/2 tukilehden pituudesta. Terttu on tiheä. Verhiö on kalju, liuskat ovat kapeita. Teriö on 12–15 mm, keltainen.</p> <p>Varsi on tav. rento, kalju. </p> <p>Spontaneous old resident (very rare).</p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Löydetty vain muutamasta paikasta.</p> <p>Varsi on tavallisesti rento, kalju. </p> <p>Lehdissä on 3–7 lehdykkäparia ja kärkilehdykkä, lehdykät ovat 2–4 cm, soikeita – puikeita, tylppiä. </p> <p>Kurjenherneet ovat monivuotisia, pääjuurellisia ruohoja. </p> <p>Monivuotinen ruoho.</p> <p>Sipoon esiintymä on suojeltu erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätöksellä. Sipoon populaatiosta on kerätty siemeniä siemenpankkiin ja kasvatukseen. Paikalle on&#xa0;palautettu 60 yksilöä, mutta niitä on säilynyt noin 20. Niistä syödään kukkavanat toistuvasti.</p> <p>Varsi on tav. rento, kalju. </p> <p>Piirainen, M. 2024: Fabaceae. Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.</p><p>Ryttäri, T. & Rautiainen, V.-P. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p> <p>Valoisissa metsissä; satamien painolastipaikoilla.</p> <p>50–150 cm.</p> <p>50–150 cm.</p> <p>50–150 cm.</p> L. <p>Kukintoperä on noin 1/2 tukilehden pituudesta. Terttu on tiheä. Verhiö on kalju, liuskat ovat kapeita. Teriö on 12–15 mm, keltainen.</p> true <p>Kukintoperä on noin 1/2 tukilehden pituudesta. Terttu on tiheä. Verhiö on kalju, liuskat ovat kapeita. Teriö on 12–15 mm, keltainen.</p> <p>Critically Endangered (CR).</p> <p>Piirainen, M. 2019: Fabaceae. Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.</p><p>Ryttäri, T. & Rautiainen, V.-P. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p> <p>Imeläkurjenhernettä on Suomessa pitkään pidetty uustulokkaana ja mahdollisesti jopa kylvettynä riistanrehukasvina. Ruotsissa sitä on levitetty paikoin metsiin rehukasviksi, vaikka se on siellä&#xa0;myös alkuperäinen. Ilmeisesti käsitys kylvöperäisyydestä perustuu nimenomaan tietoon Ruotsista. Imeläkurjenherne on kulttuurinsuosija ja leviää usein ihmisen muokkaamille kasvupaikoille kuten pellonpientareille, pihojen laiteille sekä ratojen ja teiden varsille. Alkuperäiset kasvupaikat ovat monen tyyppisiä kuivia ja valoisia lehti- tai mäntymetsiä ja niiden laiteita, usein etelään viettäviä rinteitä. Suomalaiset esiintymät ovat hyvin niukkoja, niissä on vain muutama yksilö. Tyypillistä vaikuttaa olevan, että Ruotsissakin sen esiintymissä on usein vain muutama kookas yksilö. </p><p>Suomusjärven esiintymä on Lounais-Suomen suurimmalla ultraemäksisten kivilajien alueella. Imeläkurjenherneen suomalaiset kasvupaikat ovat molemmat lämpimiä, puoliavoimia moreenirinteitä. Seuralaislajistossa on tavallisia rehevämmän metsän kasveja, kuten metsäkastikka (<i>Calamagrostis arundinacea</i>), sormisara (<i>Carex digitata</i>), oravanmarja (<i>Maianthemum bifolium</i>) ja nuokkuhelmikkä (<i>Melica nutans</i>).</p> <p>Kesäkuu – heinäkuu.</p> <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR). Erityisesti suojeltava.</p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Löydetty vain muutamasta paikasta.</p> <p>Palko on 3–4 cm, kapea, kaareva, 2-lokeroinen. </p> Astragalus glycyphyllos <p>Imeläkurjenhernettä on Suomessa pitkään pidetty uustulokkaana ja mahdollisesti jopa kylvettynä riistanrehukasvina. Totta on, että lajia on Ruotsissa levitetty paikoin metsiin rehukasviksi, vaikka se siellä alkujaan alkuperäinen kasvi onkin. Ilmeisesti käsitys kylvöperäisyydestä perustuu nimenomaan tietoon Ruotsista. Imeläkurjenherne on kulttuurinsuosija ja leviää usein ihmisen muokkaamille kasvupaikoille kuten pellonpientareille, pihojen laiteille sekä ratojen ja teiden varsille. Alkuperäiset kasvupaikat ovat monen tyyppisiä kuivia ja valoisia lehti- tai mäntymetsiä ja niiden laiteita, usein etelään viettäviä rinteitä. Suomalaiset esiintymät ovat hyvin niukkoja, niissä on vain muutama yksilö. Tyypillistä vaikuttaa olevan, että Ruotsissakin sen esiintymissä on usein vain muutama kookas yksilö. </p><p>Suomusjärven esiintymä on Lounais-Suomen suurimmall aultraemäksisten kivilajien alueella. Imeläkurjenherneen suomalaiset kasvupaikat ovat molemmat lämpimiä, puoliavoimia moreenirinteitä. Seuralaislajistossa on tavallisia rehevämmän metsän kasveja, kuten metsäkastikka (<i>Calamagrostis arundinacea</i>), sormisara (<i>Carex digitata</i>), oravanmarja (<i>Maianthemum bifolium</i>) ja nuokkuhelmikkä (<i>Melica nutans</i>).</p> <p>50–150 cm.</p> <p>Lehdissä on 3–7 lehdykkäparia ja kärkilehdykkä, lehdykät ovat 2–4 cm, soikeita – puikeita, tylppiä. </p>