<p>Siemen keltainen–punaruskea, 2,5-3 mm, munuaisen muotoinen, sileä, toisessa päässä pienempi sirkkajuuri erottuu sirkkalehdistä.</p> Medicago sativa <p>Viljellään rehuksi ja maaparannuskasvina (typensidonta). Vaatii neutraalin pH:n.</p> <p>Lisääntyy siemenistä.</p> <p>Varsi pystyhkö, lähes kalju. Lehdet 3-sormisia, korvakkeellisia. Lehdykät 2–3 cm, leveähköjä, vastapuikeita, kärjestä nirhalaitaisia. Keskimmäisen lehden lehtikanta toisia pidempi. Syväjuurinen.</p> sinimailanen <p>Siemen keltainen–punaruskea, 2,5-3 mm, munuaisen muotoinen, sileä, toisessa päässä pienempi sirkkajuuri erottuu sirkkalehdistä.</p> <p>Nurmisäilörehu-, viherlannoitus- ja maanparannusseoksina. </p><p>Kasvin erikoisuutena on sen ns. autotoksisuus, jossa kasvinjäänteistä huuhtoutuvat yhdisteet estävät mailasen siemenen itämistä ja taimen kehittymistä.</p> L. 2147483647 <p>Lisääntyy siemenistä.</p> <p>I Finland påträffas tre underarter: vanlig blålusern (<i>M. sativa </i>ssp.&#xa0; <i>sativa</i>), gullusern (ssp. <i>falcata</i>) och mellanlusern (ssp. xvaria) (hybrid med blå- och gullusern).</p> <p>Monivuotinen, pääjuurellinen (syväjuurinen), tyveltä haarova, yleensä pystyvartinen, lähes kalju. Lehdet 3-lehdykkäisiä, lehdykät vastapuikeita-soikeita, vain kärkipuolelta nirhalaitaisia. Ensimmäinen varhaislehti pyöreä ja ehyt, seuraavien varhaislehtien lehdykät lovipäisiä. Keskimmäisen lehdykän perä toisia pidempi (vrt. apilat). Korvakkeet leveätyviset (vrt. valkomesikkä).</p> <p>Monivuotinen, pääjuurellinen (syväjuurinen), tyveltä haarova, yleensä pystyvartinen, lähes kalju. Lehdet 3-lehdykkäisiä, lehdykät vastapuikeita-soikeita, vain kärkipuolelta nirhalaitaisia. Ensimmäinen varhaislehti pyöreä ja ehyt, seuraavien varhaislehtien lehdykät lovipäisiä. Keskimmäisen lehdykän perä toisia pidempi (vrt. apilat). Korvakkeet leveätyviset (vrt. valkomesikkä).</p> <p>Viljellään rehuksi ja maaparannuskasvina (typensidonta). Vaatii neutraalin pH:n.</p> blålusern <p>Maailmanlaajuisesti sinimailanen on merkittävä nurmipalkokasvi runsaan satoisuutensa sekä hyvän ruokinnallisen laatunsa vuoksi, ja sitä viedään Pohjois-Amerikasta Lähi-itään ja Kiinaan karjanrehuksi. Sinimailasen viljelyn vähäisyys Suomessa johtuu mm. kalliimmasta siemenestä sekä sen apiloita huonommasta talvehtimiskyvystä. Lisäksi sinimailanen ei pidä happamasta kasvuympäristöstä tai maista, joiden vedenläpäisykyky ei ole hyvä. Viljelyedellytysten täyttyessä sinimailasen yli kahden metrin syvyyteen yltävä juuristo voi parantaa myös maaperän rakennetta. Vuonna 2017 eniten sinimailasta vientiin tuottivat Espanja (261000 tn), Yhdysvallat (238000 tn), Ranska (147000 tn), Italia (129000 tn) ja Etelä-Afrikka (78000 tn) (FAOSTAT 2020). </p> <p>I Finland påträffas tre underarter: vanlig blålusern (<i>M. sativa </i>ssp.&#xa0; <i>sativa</i>), gullusern (ssp. <i>falcata</i>) och mellanlusern (ssp. xvaria) (hybrid med blå- och gullusern).</p> <p>Sinimailanen on Suomessa apilakasveja harvinaisempi monivuotinen nurmipalkokasvi. Sinimailanen voi kasvaa 100 cm korkeaksi, ja sen lehti koostuu kolmesta vastapuikeasta lehdykästä, jotka ovat 10–45 mm pitkiä ja 3–10 mm leveitä. Kukinnot ovat soikean tai pyöreän muotoisia terttuja, joissa on 5–40 keltaista, sinistä tai violettia kukkaa (Feedipedia 2016).</p> true