<p>Isopukinjuuri viihtyy toisaalta hikevissä lehdoissa, toisaalta perin­tei­sen maan­käytön muovaamissa ympäristöissä, ku­ten kaskimetsissä, lehtoraivioilla, hakamailla ja tuoreilla niityillä. Kas­vus­toja lienee sekä syntynyt että hävinnyt kaski-, niitto- ja lai­dun­talou­den piiris­sä olleiden kasvupaik­ko­jen kehitysvai­heen mukaan. Isopukinjuu­ri tekee runsaasti sie­mentä ja maanpin­nan rikkou­duttua kasvaa siemenpankista esimerkiksi hakkuuaukolle.</p> <p>Heinäkuu – elokuu.</p> <p>Hakalisto, S. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p><p>Piirainen, M. 2019: Apiaceae. – Retkeilykasvio&#xa0;5 p. Käsikirjoitus.</p> <p>Kaskimetsissä ja -ahoilla, satamissa, sotilasleirialueilla.</p> <p>40–100 cm.</p> <p>Pohjois-Karjalassa (Liperi). </p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Lähes koko Eurooppassa pohjoisia ja eteläi­siä osia lukuun ot­tamatta sekä Kaukasiassa. Yhte­näinen levinneisyysalue sivuaa maatam­me Laato­kan poh­jois­puolella. </p> <p>Kaljuja. Aluslehtien lehdykät ovat suippoja, hammaslaitaisia – harvaliuskaisia; hampaat ja liuskat ovat tav. suippoja; ylin varsilehti on lyhyehkötuppinen, pieni- mutta selvälapainen.</p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Lehdet ovat kaljuja. Aluslehtien lehdykät ovat suippoja, hammaslaitaisia – harvaliuskaisia; hampaat ja liuskat ovat tav. suippoja; ylin varsilehti on lyhyehkötuppinen, pieni- mutta selvälapainen.</p> <p>Sarja; teriö valkoinen.</p> <p>Pohjois-Karjalassa (Liperi). </p> <p>Isopukinjuuren ainoa tunnettu vanha ja luontaista muistuttava esiin­tymis­alue Suomessa on Pohjois-Karjalan Liperissä. Liperin Niinikkosaaresta on yksi ja Lammusta pari näytettä jo 1800-luvun loppu­puolis­kolta.1980-luvulla Liperin Lammusta löytyi kolme lähekkäistä kasvustoa, joista pääkasvusto on säilynyt elinvoimaisena. Itä-Suomessa kasvi on vakiintunut myös joihinkin vanhoihin pihapiireihin, joissa sitä on mitä ilmeisimmin viljeltykoriste- tai lääkekasvina. Näissä kasvit ovat usein huomat­tavan koo­kasvar­tisia ja puner­tava­kuk­kai­sia, ja ne lienevät keskieurooppalais­ta alkuperää. Isopukinjuurta on tavattu saksalaistulokkaana eteläranni­kolta Lap­piin. </p> <p>40–100 cm.</p> <p>Lähes koko Eurooppassa pohjoisia ja eteläi­siä osia lukuun ot­tamatta sekä Kaukasiassa. Yhte­näinen levinneisyysalue sivuaa maatam­me Laato­kan poh­jois­puolella. </p> <p>Sarja; teriö valkoinen.</p> <p>Isopukinjuuren ainoa tunnettu vanha ja luontaista muistuttava esiin­tymis­alue Suomessa on Pohjois-Karjalan Liperissä. Liperin Niinikkosaaresta on yksi ja Lammusta pari näytettä jo 1800-luvun loppu­puolis­kolta.1980-luvulla Liperin Lammusta löytyi kolme lähekkäistä kasvustoa, joista pääkasvusto on säilynyt elinvoimaisena. Itä-Suomessa kasvi on vakiintunut myös joihinkin vanhoihin pihapiireihin, joissa sitä on mitä ilmeisimmin viljeltykoriste- tai lääkekasvina. Näissä kasvit ovat usein huomat­tavan koo­kasvar­tisia ja puner­tava­kuk­kai­sia, ja ne lienevät keskieurooppalais­ta alkuperää. Isopukinjuurta on tavattu saksalaistulokkaana eteläranni­kolta Lap­piin. </p> <p>Lehdet ovat kaljuja. Aluslehtien lehdykät ovat suippoja, hammaslaitaisia–harvaliuskaisia; hampaat ja liuskat ovat tav. suippoja; ylin varsilehti on lyhyehkötuppinen, pieni- mutta selvälapainen.</p> <p>Monivuotinen ruoho.</p> <p>Hedelmä 2.5–3.5 mm, munanmuotoinen, selvästi harjuinen. </p> <p>Isopukinjuuri viihtyy toisaalta hikevissä lehdoissa, toisaalta perin­tei­sen maan­käytön muovaamissa ympäristöissä, ku­ten kaskimetsissä, lehtoraivioilla, hakamailla ja tuoreilla niityillä. Kas­vus­toja lienee sekä syntynyt että hävinnyt kaski-, niitto- ja lai­dun­talou­den piiris­sä olleiden kasvupaik­ko­jen kehitysvai­heen mukaan. Isopukinjuu­ri tekee runsaasti sie­mentä ja maanpin­nan rikkou­duttua kasvaa siemenpankista esimerkiksi hakkuuaukolle.</p> <p>Isopukinjuuren siementä on kerätty siemenpankkiin.</p> <p>Jokseenkin kalju, täyteinen tai joskus ontto, syväuurteinen, särmäinen.</p> <p>40–100 cm.</p> <p>Hedelmä on 2.5–3.5 mm, munanmuotoinen, selvästi harjuinen. </p> <p>Hedelmä on 2.5–3.5 mm, munanmuotoinen, selvästi harjuinen. </p> <p>Pukinjuuret (<em>Pimpinella</em>) ovat monivuotisia ruohoja. Aluslehtien lapa on ehyt, munuaismainen – pitkulainen tai kertaalleen parilehdykkäinen, varsilehtien lapa on toistamiseen parilehdykkäinen, lehdykät ovat kapealiuskaisia. Kukinnon pää- ja pikkusarjat ovat tav. suojuksettomia. Teriö on valkoinen, harvoin punertava. Hedelmä on sivuilta litteähkö, munanmuotoinen – pallomainen, harjut ovat kapeita. </p> <p>Kaljuja. Aluslehtien lehdykät ovat suippoja, hammaslaitaisia – harvaliuskaisia; hampaat ja liuskat ovat tav. suippoja; ylin varsilehti on lyhyehkötuppinen, pieni- mutta selvälapainen.</p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Jokseenkin kalju, täyteinen tai joskus ontto, syväuurteinen, särmikäs.</p> <p>Sarja, teriö on valkoinen.</p> <p>Lähes koko Eurooppassa pohjoisia ja eteläi­siä osia lukuun ot­tamatta sekä Kaukasiassa. Yhte­näinen levinneisyysalue sivuaa maatam­me Laato­kan poh­jois­puolella. </p> stor bockrot <p>40–100 cm.</p> true <p>Pukinjuuret (<em>Pimpinella</em>) ovat monivuotisia ruohoja. Aluslehtien lapa on ehyt, munuaismainen–pitkulainen tai kertaalleen parilehdykkäinen; varsilehtien lapa on toistamiseen parilehdykkäinen; lehdykät ovat kapealiuskaisia. Kukinnon pää- ja pikkusarjat ovat tav. suojuksettomia. Teriö on valkoinen, harvoin punertava. Hedelmä on sivuilta litteähkö, munanmuotoinen–pallomainen, harjut ovat kapeita. </p> <p>Hakalisto, S. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p> <p>Sarja; teriö valkoinen.</p> <p>Isopukinjuuren siementä on kerätty siemenpankkiin.</p> <p>Jokseenkin kalju, täyteinen tai joskus ontto, syväuurteinen, särmäinen.</p> <p>Pukinjuuret (<em>Pimpinella</em>) ovat monivuotisia ruohoja. Aluslehtien lapa on ehyt, munuaismainen–pitkulainen tai kertaalleen parilehdykkäinen; varsilehtien lapa on toistamiseen parilehdykkäinen; lehdykät ovat kapealiuskaisia. Kukinnon pää- ja pikkusarjat ovat tav. suojuksettomia. Teriö on valkoinen, harvoin punertava. Hedelmä on sivuilta litteähkö, munanmuotoinen–pallomainen, harjut ovat kapeita. </p> <p>Lehdet ovat kaljuja. Aluslehtien lehdykät ovat suippoja, hammaslaitaisia–harvaliuskaisia; hampaat ja liuskat ovat tav. suippoja; ylin varsilehti on lyhyehkötuppinen, pieni- mutta selvälapainen.</p> <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR). Rauhoitettu. Erityisesti suojeltava.</p> <p>Hedelmä on 2.5–3.5 mm, munanmuotoinen, selvästi harjuinen. </p> <p>Hakalisto, S. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p><p>Piirainen, M. 2019: Apiaceae. – Retkeilykasvio&#xa0;5 p. Käsikirjoitus.</p> <p>Kaskimetsissä ja -ahoilla, satamissa, sotilasleirialueilla.</p> 1 <p>Jokseenkin kalju, täyteinen tai joskus ontto, syväuurteinen, särmäinen.</p> <p>40–100 cm.</p> <p>Isopukinjuuri viihtyy toisaalta hikevissä lehdoissa, toisaalta perin­tei­sen maan­käytön muovaamissa ympäristöissä, ku­ten kaskimetsissä, lehtoraivioilla, hakamailla ja tuoreilla niityillä. Kas­vus­toja lienee sekä syntynyt että hävinnyt kaski-, niitto- ja lai­dun­talou­den piiris­sä olleiden kasvupaik­ko­jen kehitysvai­heen mukaan. Isopukinjuu­ri tekee runsaasti sie­mentä ja maanpin­nan rikkou­duttua kasvaa siemenpankista esimerkiksi hakkuuaukolle.</p> <p>Isopukinjuuren ainoa tunnettu vanha ja luontaista muistuttava esiin­tymis­alue Suomessa on Pohjois-Karjalan Liperissä. Liperin Niinikkosaaresta on yksi ja Lammusta pari näytettä jo 1800-luvun loppu­puolis­kolta.1980-luvulla Liperin Lammusta löytyi kolme lähekkäistä kasvustoa, joista pääkasvusto on säilynyt elinvoimaisena. Itä-Suomessa kasvi on vakiintunut myös joihinkin vanhoihin pihapiireihin, joissa sitä on mitä ilmeisimmin viljeltykoriste- tai lääkekasvina. Näissä kasvit ovat usein huomat­tavan koo­kasvar­tisia ja puner­tava­kuk­kai­sia, ja ne lienevät keskieurooppalais­ta alkuperää. Isopukinjuurta on tavattu saksalaistulokkaana eteläranni­kolta Lap­piin. </p> <p>Kaskimetsissä ja -ahoilla, satamissa, sotilasleirialueilla.</p> isopukinjuuri <p>Kaskimetsissä ja -ahoilla, satamissa, sotilasleirialueilla.</p> <p>Sarja; teriö valkoinen.</p> (L.) Huds. <p>Monivuotinen ruoho.</p> <p>Hedelmä 2.5–3.5 mm, munanmuotoinen, selvästi harjuinen. </p> <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR). Rauhoitettu. Erityisesti suojeltava.</p> <p>Kaskimetsissä ja -ahoilla, satamissa, sotilasleirialueilla.</p> <p>Isopukinjuuren siementä on kerätty siemenpankkiin.</p> <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR).</p><p>Rauhoitettu.</p><p>Erityisesti suojeltava.</p><p>Vanhojen kaskialueiden perinteisen niitto- ja laiduntalouden lo­puttua isopukinjuuren uhkana on kasvupaikkojen sulkeutu­minen. Lammun kolmesta lähekkäisestä kasvustosta kaksi löytyi 1980-luvulla tuoreilta hakkuaukoilta, mutta ne osoittautuivat hoitotoimista huolimatta tilapäisiksi. Männylle istutetulla niityllä oleva jo löydettäessä laajempi esiintymä on säilynyt elinvoimaisena. Sitä kasvaa vajaan puolen hehtaarin alueella, josta vuonna 2009 laskettiin 150 kukkivaa yksilöä. Kasvupaikka on turvattu erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätöksellä ja sille laaditun hoitosuunnitelman mukaiset hoitotyöt ovat käynnistymässä.</p> <p>Jokseenkin kalju, täyteinen tai joskus ontto, syväuurteinen, särmikäs.</p> <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR).</p><p>Rauhoitettu.</p><p>Erityisesti suojeltava.</p><p>Vanhojen kaskialueiden perinteisen niitto- ja laiduntalouden lo­puttua isopukinjuuren uhkana on kasvupaikkojen sulkeutu­minen. Lammun kolmesta lähekkäisestä kasvustosta kaksi löytyi 1980-luvulla tuoreilta hakkuaukoilta, mutta ne osoittautuivat hoitotoimista huolimatta tilapäisiksi. Männylle istutetulla niityllä oleva jo löydettäessä laajempi esiintymä on säilynyt elinvoimaisena. Sitä kasvaa vajaan puolen hehtaarin alueella, josta vuonna 2009 laskettiin 150 kukkivaa yksilöä. Kasvupaikka on turvattu erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätöksellä ja sille laaditun hoitosuunnitelman mukaiset hoitotyöt ovat käynnistymässä.</p> <p>Äärimmäisen uhanalainen (CR).</p><p>Rauhoitettu.</p><p>Erityisesti suojeltava.</p><p>Vanhojen kaskialueiden perinteisen niitto- ja laiduntalouden lo­puttua isopukinjuuren uhkana on kasvupaikkojen sulkeutu­minen. Lammun kolmesta lähekkäisestä kasvustosta kaksi löytyi 1980-luvulla tuoreilta hakkuaukoilta, mutta ne osoittautuivat hoitotoimista huolimatta tilapäisiksi. Männylle istutetulla niityllä oleva jo löydettäessä laajempi esiintymä on säilynyt elinvoimaisena. Sitä kasvaa vajaan puolen hehtaarin alueella, josta vuonna 2009 laskettiin 150 kukkivaa yksilöä. Kasvupaikka on turvattu erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätöksellä ja sille laaditun hoitosuunnitelman mukaiset hoitotyöt ovat käynnistymässä.</p> Pimpinella major <p>Heinäkuu-elokuu.</p>