<p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Aurinkoinen. Luontaisia kasvupaikkoja pensaikot, puronvarret, jokirannat, lähteiköt, etenkin tunturialueella.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä.</p> <p><b>Pohjanväinönputki </b>(<i>Angelica archangelica</i> subsp. <i>archangelica</i>): sarjaperät karvaiset, pikkusarjan suojus kukkaperän pituinen, hedelmä 6–8 mm, korkea- ja teräväharjuinen, murskattuna miellyttäväntuoksuinen. <b>Meriväinönputki </b>(<i>Angelica archangelica</i> subsp. <i>litoralis</i>): sarjaperät kaljut, pikkusarjan suojus puolen kukkaperän pituinen, hedelmä 5–6 mm, matalaharjuinen, murskattuna tympeän tuoksuinen.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Spontaneous old resident.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>100–250 cm.</p> <p>Lehdet kierteisesti, lehtiruoti liereä, tuppi iso ja pullea. Lehtilapa kolmiomainen, 2–3-kertaa parilehdykkäinen, lehdykät möyheitä, hammaslaitaisia–liuskaisia, päätölehdykkä kolmiliuskainen.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>Hedelmä soikea, kaksilohkoinen, matalahkoharjuinen, tuoksuva, 5–8 mm pitkä, pinnalta harjuinen lohkohedelmä.</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>Pohjanväinönputki kasvaa lähteiköissä sekä puronvarsilla ja jokirannoilla, meriväinönputki avoimilla kivikkoisilla merenrannoilla.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Monivuotinen, kerran kukkiva ruoho.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Kaksi- tai monivuotinen ruoho.</p> väinönputki <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Heinäkuu–elokuu.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Hedelmä selkäpuolelta litteä 2-lohkoinen lohkohedelmä 6–8 x 4–5 mm, pitkulainen, tuoksuva; selkäharjut korkeita ja teräviä, reunaharjut siipipalteisia, siipipalle paksu. Siemeniä n. 300 kpl/g.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Hyönteispölytteinen.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Pohjois-Eurooppa, Siperia ja Grönlanti.</p> <p>Väinönputki on ainoa napapiirin pohjoispuolelta peräisin oleva hyötykasvi. Brittein saarilla sitä on viljelty keskiajalta saakka. Norja on ollut yrtin käytön ja viljelyn pääaluetta; siellä sitä viljeltiin jo ennen vuotta 1164. Väinönputkea viljellään Keski-Euroopassa ja sen juuresta valmistettua öljyä käytetään makeisteollisuudessa sekä Bénédictine- ja Chartreuse-likööreihin. Lisäys siemenistä, jotka kylvetään mahdollisimman pian niiden kypsymisen jälkeen; 80–100 siementä/m, 35–40 cm rivivälein. Taimien istutus uudelleen seuraavana syksynä elo–syyskuussa; istutustiheys 40–50 cm x 50–60 cm.</p> <p>Suuret lehdet kierteisesti, voimakastuoksuisia, iso- ja väljätuppisia; lehtiruoti liereä. Lapa kolmiomainen, 2 tai 3 kertaa parilehdykkäinen, lehdykät isoja ja leveitä, epätasaisesti hammaslaitaisia–liuskaisia, päätölehdykkä 3-liuskainen.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Pohjois-Eurooppa, Siperia ja Grönlanti.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> true <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Varret pystyjä, jäykkiä, paksuja, haarovia, onttoja, nivelten kohdalta täyteisiä.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>Monivuotinen, kerran kukkiva ruoho.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> 1 <p>Kukkii keskikesällä (VI–VII).</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Kukinto kerrannaissarja. Pikkusarjat lukuisia, suojuksellisia, jokasuuntaisia, minkä vuoksi pääsarjat ovat pallomaisia. Teriö valkoinen–vihertävä.</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>Pohjanväinönputki kasvaa Pohjois-Suomessa, etenkin tunturialueella, etelämpänä se on luonnonkasvina harvinainen ja Oulun läänin eteläpuolella rauhoitettu, sitä kuitenkin kasvatetaan myös puutarhoissa (maustekasvi). Meriväinönputki kasvaa Itämeren rannoilla.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Suurikokoinen, aromaattisen tuoksuinen maustekasvi.</p> <p>Varsi pysty, sileä, tyveltä sinipunertava, ylhäältä punertava ja ontto, nivelkohdissa väliseinät.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>50–120 cm.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>Hedelmä soikea, kaksilohkoinen, matalahkoharjuinen, tuoksuva, 5–8 mm pitkä, pinnalta harjuinen lohkohedelmä.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Syvämultainen, kostea, ravinteikas maa.</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>Hyönteispölytteinen.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Alkuperäinen ja yleinen Lapin läänissä, Oulun läänissä alkuperäinen, mutta harvinainen. Erillisesiintymä Lounais-Hämeessä. Rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>Kukinto kerrannaissarja, palleromaisia pikkusarjoja 20–40. Pääsarjassa yhdestä kolmeen aikaisin varisevaa suojuslehteä, pikkusarjojen suojuslehdet tasasoukkia, alaviistoja. Kukat kaksineuvoisia, säteittäisiä. Teriö viisilehtinen, verholehdet surkastuneet. Terälehdet valkoisia–vihertäviä, lovipäisiä ja kärjestään sisäänkiertyneitä. Heteitä viisi, emiö kaksiluottinen.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Pohjanväinönputki kasvaa Pohjois-Suomessa, etenkin tunturialueella, etelämpänä se on luonnonkasvina harvinainen ja Oulun läänin eteläpuolella rauhoitettu, sitä kuitenkin kasvatetaan myös puutarhoissa (maustekasvi). Meriväinönputki kasvaa Itämeren rannoilla.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p><b>Pohjanväinönputki </b>(<i>Angelica archangelica</i> subsp. <i>archangelica</i>): sarjaperät karvaiset, pikkusarjan suojus kukkaperän pituinen, hedelmä 6–8 mm, korkea- ja teräväharjuinen, murskattuna miellyttäväntuoksuinen. <b>Meriväinönputki </b>(<i>Angelica archangelica</i> subsp. <i>litoralis</i>): sarjaperät kaljut, pikkusarjan suojus puolen kukkaperän pituinen, hedelmä 5–6 mm, matalaharjuinen, murskattuna tympeän tuoksuinen.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> kvanne <p>Spontaneous old resident.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> L. <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>50–120 cm.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Lehdet kierteisesti, lehtiruoti liereä, tuppi iso ja pullea. Lehtilapa kolmiomainen, 2–3-kertaa parilehdykkäinen, lehdykät möyheitä, hammaslaitaisia–liuskaisia, päätölehdykkä kolmiliuskainen.</p> <p>Pohjanväinönputki kasvaa lähteiköissä sekä puronvarsilla ja jokirannoilla, meriväinönputki avoimilla kivikkoisilla merenrannoilla.</p> <p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> <p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p> <p>Kukinto kerrannaissarja, palleromaisia pikkusarjoja 20–40. Pääsarjassa yhdestä kolmeen aikaisin varisevaa suojuslehteä, pikkusarjojen suojuslehdet tasasoukkia, alaviistoja. Kukat kaksineuvoisia, säteittäisiä. Teriö viisilehtinen, verholehdet surkastuneet. Terälehdet valkoisia–vihertäviä, lovipäisiä ja kärjestään sisäänkiertyneitä. Heteitä viisi, emiö kaksiluottinen.</p> <p>Kukkii keskikesällä (VI–VII).</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> Yleiskuvaus <p>Suurikokoinen, aromaattisen tuoksuinen maustekasvi.</p>Koko<p>150–200 cm korkea.</p>Varsi<p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p>Lehti<p>Lehdet ovat kierteisesti, isoja, iso- ja väljätuppisia. Lehtiruoti on liereä. Lehtiapa on kolmiomainen, kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat puikeita, epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia, päätölehdykkä on kolmiliuskainen.</p>Kukka<p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p>Hedelmä ja siemen<p>Hedelmä (6–8 x 4–5 mm) on pitkulainen, selkäpuolelta litteä, miellyttäväntuoksuinen kaksilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (hedelmän lohkot) ovat kiinni keskipatsaassa. Hedelmykset ovat viisiharjuisia, kaksi paksulti siipipalteista reunaharjua ja kolme korkeaa, terävää selkäharjua.</p> Angelica archangelica <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>Varsi pysty, sileä, tyveltä sinipunertava, ylhäältä punertava ja ontto, nivelkohdissa väliseinät.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p> <p>150–200 cm korkea.</p> <p>Kukinto on pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pääsarjassa on 1–3 aikaisin varisevaa suojuksen lehteä, pikkusarjojen suojus on kukkaperien pituinen ja pikkusarjan suojuksen lehdet ovat tasasoukkia, alaviistoja (suojus: sarjojen tyvellä oleva tukilehtien muodostama rakenne). Sarjojen perät vaihtelevat karvaisesta kaljuhkoon. Pikkusarjat ovat palleromaisia. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, verhiö, teriö ja hetiö ovat viisilehtisiä. Teriö on valkoinen tai vihertävä, säteittäinen, terälehdet ovat kaksihalkoiset. Emiö on kaksivartaloinen, sikiäin kaksilokeroinen, kehänalainen.</p> <p>Alkuperäinen ja yleinen Lapin läänissä, Oulun läänissä alkuperäinen, mutta harvinainen. Erillisesiintymä Lounais-Hämeessä. Rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Varsi on tavallisesti punakirjava, ontto, sileä, kalju.</p> <p>Kukkii loppukesällä (VII–VIII).</p> <p>Viihtyy puronvarsilla, jokirannoilla, lähteiköillä, pensaikoissa, tunturiniityillä. Myös viljelty maustekasvina.</p> <p>Rauhoitettu Oulun Läänin eteläpuolella.</p> <p>Esiintyy lähinnä Lapissa, yleinen tunturialueella, harvinainen etelämpänä Lapissa. Tunnetaan esiintymä myös Keski-Suomessa.</p>