<p>Endangered (EN).</p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Erittäin uhanalainen (EN). Rauhoitettu, erityisesti suojeltava.</p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Kuusamo, Salla, Lapin tunturit.</p> <p>Tyvilehdet ruusukkeena; varsilehtiä tav. 1 tai 2 paria, vastakkain, ruodittomia; lehtilapa suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, miltei silposuoninen, lyhytkarvainen, joskus myös nystykarvainen. </p> <p>Monivuotinen matalakasvuinen ruoho.</p> <p>Mykerö 3,5–5 cm leveä, yksittäinen, usein nuokkuva, toisinaan lisäksi 1–4 mykeröä varsilehtien hangassa. Kehtosuomut kahtena rivinä, suikeita, tyvestä tiheäkarvaisia, sinipunakärkisiä. Mykeröpohjus karvainen. Kukat keltaisia; laitakukat pitkäkielisiä emikukkia; kehräkukat kaksineuvoisia torvikukkia. </p> <p>Tunturikankailla, pahtapengermillä, jokirantojen kallioseinämillä; kalkinvaatija.</p> <p>Tunturikankailla, pahtapengermillä, jokirantojen kallioseinämillä, kalkinvaatija.</p> <p>10–40 cm.</p> <p>Suomessa siroarnikki kasvaa harvinaisena erillisell äeteläisellä alueella Kuusamossa ja Sallassa sekä Lapin tuntureilla. Oletettavasti siroarnikki on säilynyt jääkauden yli jäättömissä refugioissa ja levinnyt eteläisille kasvupaikoilleen Kuolan niemimaalta. Kuusamossa ja Sallassa kasvia on 29 paikassa valtaosin Oulangan kansallispuistossa ja sen tuntumassa. Sallan Takkaselkätunturin kaksi esiintymää sijoittuvat eteläisen ja pohjoisen esiintymisalueen väliin. Enontekiön 42 esiintymää keskit­tyvät Enontekiön ylätuntureille. Inarissa on kolme esiintymää ja Utsjoella yksi. </p> <p>Tunturikankailla, pahtapengermillä, jokirantojen kallioseinämillä; kalkinvaatija.</p> siroarnikki <p>Pähkylä harjuinen; pappus hapsihaiveninen. </p> <p>Erittäin uhanalainen (EN).</p><p>Rauhoitettu.</p><p>Erityisesti suojeltava.</p><p>Muutamia retkeilyreittien läheisyydessä sijaitsevia siroarnikin esiintymiä voi uhata keräily ja poiminta. Suurin osa siroarnikeista kuitenkin kasvaa hankalakulkuisilla ja vaikeasti saavutettavilla paikoilla. Pohjoisena lajina arnikki kärsii ilmaston lämpenemisestä. Lämmönlisääntyminen kasvupaikoilla johtaa ruusukkeiden pienenemiseen ja populaationkunnon heikkenemiseen. Lisäksi varpujen ja korkeiden sammalien lisääntyminen kasvupaikoilla heikentävät ruusukkeiden elinkykyisyyttä.</p><p>Ilmaston lämpeneminen on suurin uhkatekijä. Esiintymät ovat rajoittuneet Suomen puolella Kölivuoriston alueelle, joka on vahvasti kalkkivaikutteinen ja on maamme korkeinta aluetta merenpinnan yläpuolella. Lämpenemisen seurauksena metsänraja siirtyy hiljalleen nykyistä ylemmäksi. Kasvukauden pidetessä vesitalous voi muuttua siroarnikille haitallisesti, kasvillisuuden rakenne voi muuttua varpu- tai pensasvaltaisemmaksi.</p> <p>Tyvilehdet ovat ruusukkeena; varsilehtiä on tav. 1 tai 2 paria, vastakkain, ruodittomia; lapa on suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, miltei silposuoninen, lyhytkarvainen, joskus myös nystykarvainen. </p> <p>Jäkäläniemi, A. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p><p>Kurtto, A. 2024: Asteraceae. - Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.</p> <p>Monivuotinen matalakasvuinen ruoho.</p> <p>Tyvilehdet ruusukkeena; varsilehtiä tav. 1 tai 2 paria, vastakkain, ruodittomia; lehtilapa suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, miltei silposuoninen, lyhytkarvainen, joskus myös nystykarvainen. </p> <p>Siroarnikkia kasvaa tunturikankailla ja ravinteisilla kallioilla Pohjois-Euraasiassa ja -Amerikassa. Fennoskandiassa sitä on Skandien tunturiselänteen pohjoisosissa, Petsamon tuntureilla ja Kuolanniemimaalla. </p> <p>Erittäin uhanalainen (EN). Rauhoitettu, erityisesti suojeltava.</p> <p>Siroarnikkia kasvaa tunturikankailla ja ravinteisilla kallioilla Pohjois-Euraasiassa ja -Amerikassa. Fennoskandiassa sitä on Skandien tunturiselänteen pohjoisosissa, Petsamon tuntureilla ja Kuolanniemimaalla. </p> <p>Siroarnikki kasvaa kalkkipitoisilla tunturikankailla, pahtapen­germillä sekä jokirantojen ja kurujenkallioseinämillä. Eteläisimmillä kasvupaikoillaan kasvi suosii sammaleisia, lampaannadan vallitsemia kalkkikalliohyllyjä ja suuria lohkareita. Sitä tapaa myös lähes sammalettomista kallionraoista sekä rapautumis­pinnoilta. Kuusamossa ja Sallassa seuralaislajistossa on tyypillisiä pohjoisia kalkinvaatija- ja reliktikasveja. Tuntureilla siroarnikki kasvaa sara-lapinvuokkokankailla, etenkin kaltevilla liuskekivipinnoilla. Kukkivia ruusukkeita on yleisesti vähän ja kukinta on runsainta lämpimillä paikoilla. Kasvin siemenet kehittyvät apomiktisesti ja ku­kista 81–100 % tuottaa siemeniä. Idätyskokeissa siroarnikin siementen itävyys oli 41–60 %. Luonnossa on kuitenkin tavattu vain muutamia siementaimia. Siroarnikin kasvullinen lisääntyminen on voima­kasta ja se voi muodostaa laajoja klooneja. Suuret ruusukkeet ovat elinkykyisempiä kuin pienet. Ruusukkeet voivat jäädä&#xa0;yhdeksi tai kahdeksi&#xa0;kasvukaudeksi maan alle näkymättömiin. Kasvien elinkyky laskee, jos kasvukaudelle sattuu yöhalloja. Enontekiön&#xa0;ja Takkaselkätunturin esiintymät sijaitsevat puurajan yläpuolella. </p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Mykerö 3,5–5 cm leveä, yksittäinen, usein nuokkuva, toisinaan lisäksi 1–4 mykeröä varsilehtien hangassa. Kehtosuomut kahtena rivinä, suikeita, tyvestä tiheäkarvaisia, sinipunakärkisiä. Mykeröpohjus karvainen. Kukat keltaisia; laitakukat pitkäkielisiä emikukkia; kehräkukat kaksineuvoisia torvikukkia. </p> <p>Hennohko, etenkin latvasta tiheään hapsi- ja nystykarvainen.</p> <p>Pähkylä harjuinen; pappus hapsihaiveninen. </p> arnikki <p>Monivuotinen matalakasvuinen ruoho.</p> <p>Pähkylä harjuinen; pappus hapsihaiveninen. </p> <p>Mykerö 3,5–5 cm leveä, yksittäinen, usein nuokkuva, toisinaan lisäksi 1–4 mykeröä varsilehtien hangassa. Kehtosuomut kahtena rivinä, suikeita, tyvestä tiheäkarvaisia, sinipunakärkisiä. Mykeröpohjus karvainen. Kukat keltaisia; laitakukat pitkäkielisiä emikukkia; kehräkukat kaksineuvoisia torvikukkia. </p> <p>10–40 cm.</p> <p>10–40 cm.</p> <p>Suuri keltainen mykerö, lapa pitkäkärkinen, ehytlaitainen, miltei silposuoninen.</p> <p>Jäkäläniemi, A. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p><p>Kurtto, A. 2019: Asteraceae. - Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.</p> <p>Monivuotinen matalakasvuinen ruoho.</p> <p>Pähkylä on harjuinen, pappus hapsihaiveninen. </p> <p>Endangered (EN).</p> <p>Tyvilehdet ruusukkeena; varsilehtiä tav. 1 tai 2 paria, vastakkain, ruodittomia; lehtilapa suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, miltei silposuoninen, lyhytkarvainen, joskus myös nystykarvainen. </p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Kuusamo, Salla, Lapin tunturit.</p> <p>Hennohko, etenkin latvasta tiheään hapsi- ja nystykarvainen.</p> <p>Heinäkuu – elokuu.</p> <p>Spontaneous old resident.</p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Kuusamo, Salla, Lapin tunturit.</p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Spontaneous old resident.</p> <p>Endangered (EN).</p> <p>Mykerö 3.5–5 cm leveä, yksittäinen, usein nuokkuva, toisinaan on&#xa0;lisäksi yksi–neljä mykeröä varsilehtien hangassa. Kehtosuomut&#xa0; ovat kahtena rivinä, suikeita, tyvestä tiheäkarvaisia, sinipunakärkisiä. Mykeröpohjus on karvainen. Kukat ovat keltaisia, laitakukat pitkäkielisiä emikukkia, kehräkukat kaksineuvoisia torvikukkia. </p> <p>Siroarnikin esiintymistä suurin osa (94 %) on suojelualueilla Oulangan kansallispuistossa, Mallan luonnonpuistossa, Kevon luonnonpuistossa, Lemmenjoen kansallis­puistossa ja Saanan luonnonsuojelualueella sekä Käsivarren erämaa-alueilla. Eräät laajat esiintymät sijaitevat retkireittien varrella, mutta kuluminen ei ole toistaiseksi liiallista.</p> <p>10–40 cm.</p> <p>Pähkylä harjuinen; pappus hapsihaiveninen. </p> <p>Erittäin uhanalainen (EN).</p><p>Rauhoitettu.</p><p>Erityisesti suojeltava.</p><p>Muutamia retkeilyreittien läheisyydessä sijaitsevia siroarnikin esiintymiä voi uhata keräily ja poiminta. Suurin osa siroarnikeista kuitenkin kasvaa hankalakulkuisilla ja vaikeasti saavutettavilla paikoilla. Pohjoisena lajina arnikki kärsii ilmaston lämpenemisestä. Lämmönlisääntyminen kasvupaikoilla johtaa ruusukkeiden pienenemiseen ja populaationkunnon heikkenemiseen. Lisäksi varpujen ja korkeiden sammalien lisääntyminenkasvupaikoilla heikentävät ruusukkeiden elinkykyisyyttä.</p><p>Ilmaston lämpeneminen on suurin uhkatekijä. Esiintymät ovat rajoittuneet Suomen puolella Kölivuoriston alueelle, joka on vahvasti kalkkivaikutteinen ja on maamme korkeinta aluetta merenpinnan yläpuolella. Lämpeneminen seurauksena metsänraja siirtyy hiljalleen nykyistä ylemmäksi. Kasvukauden pidetessä vesitalous voi muuttua lajille haitallisesti, kasvillisuuden rakenne voi muuttua varpu- tai pensasvaltaisemmaksi.</p> <p>10–40 cm.</p> <p>Tunturikankailla, pahtapengermillä, jokirantojen kallioseinämillä; kalkinvaatija.</p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Hennohko, etenkin latvasta tiheään hapsi- ja nystykarvainen.</p> <p>Siroarnikki kasvaa kalkkipitoisilla tunturikankailla, pahtapen­germillä sekä jokirantojen ja kurujenkallioseinämillä. Eteläisimmillä kasvupaikoillaan kasvi suosii sammaleisia, lampaannadan vallitsemia kalkkikalliohyllyjä ja suuria lohkareita. Sitä tapaa myös lähes sammalettomista kallionraoista sekä rapautumis­pinnoilta. Kuusamossa ja Sallassa seuralaislajistossa on tyypillisiä pohjoisia kalkinvaatija- ja reliktikasveja. Tuntureilla siroarnikki kasvaa sara-lapinvuokkokankailla, etenkin kaltevilla liuskekivipinnoilla. Kukkivia ruusukkeita on yleisesti vähän ja kukinta on runsainta lämpimillä paikoilla. Kasvin siemenet kehittyvät apomiktisesti ja ku­kista 81–100 % tuottaa siemeniä. Idätyskokeissa siroarnikin siementen itävyys oli 41–60 %. Luonnossa on kuitenkin tavattu vain muutamia siementaimia. Siroarnikin kasvullinen lisääntyminen on voima­kasta ja se voi muodostaa laajoja klooneja. Suuret ruusukkeet ovat elinkykyisempiä kuin pienet. Ruusukkeet voivat jäädä 1–2 kasvukaudeksi maan alle näkymättömiin. Kasvien elinkyky laskee, jos kasvukaudelle sattuu yöhalloja. Enontekiön&#xa0;ja Takkaselkätunturin esiintymät sijaitsevat puurajan yläpuolella. </p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Hennohko, etenkin latvasta tiheään hapsi- ja nystykarvainen.</p> <p>Tyvilehdet ruusukkeena; varsilehtiä tav. 1 tai 2 paria, vastakkain, ruodittomia; lehtilapa suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, miltei silposuoninen, lyhytkarvainen, joskus myös nystykarvainen. </p> <p>Tunturikankailla, pahtapengermillä, jokirantojen kallioseinämillä; kalkinvaatija.</p> <p>Pähkylä on harjuinen; pappus hapsihaiveninen. </p> <p>Suomessa siroarnikki kasvaa harvinaisena erillisellä eteläisellä alueella Kuusamossa ja Sallassa sekä Lapin tuntureilla. Oletettavasti siroarnikki on säilynyt jääkauden yli jäättömissä refugioissa ja levinnyt eteläisille kasvupaikoilleen Kuolan niemimaalta. Kuusamossa ja Sallassa kasvia on 29 paikassa valtaosin Oulangan kansallispuistossa ja sen tuntumassa. Sallan Takkaselkätunturin kaksi esiintymää sijoittuvat eteläisen ja pohjoisen esiintymisalueen väliin. Enontekiön 42 esiintymää keskit­tyvät Enontekiön ylätuntureille. Inarissa on kolme esiintymää ja Utsjoella yksi. </p> <p>Hennohko, etenkin latvasta tiheään hapsi- ja nystykarvainen.</p> <p>Erittäin uhanalainen (EN). Rauhoitettu, erityisesti suojeltava.</p> <p>Hennohko, etenkin latvasta tiheään hapsi- ja nystykarvainen.</p> <p>Spontaneous old resident.</p> <p>Hennohko, etenkin latvasta tiheään hapsi- ja nystykarvainen.</p> <p>Hennohko, etenkin latvasta tiheään hapsi- ja nystykarvainen.</p> <p>Tyvilehdet ruusukkeena; varsilehtiä tav. 1 tai 2 paria, vastakkain, ruodittomia; lehtilapa suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, miltei silposuoninen, lyhytkarvainen, joskus myös nystykarvainen. </p> <p>Erittäin uhanalainen (EN). Rauhoitettu, erityisesti suojeltava.</p> <p>Jäkäläniemi, A. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki. </p><p>Kurtto, A. 2019: Asteraceae. - Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.</p> <p>Erittäin uhanalainen (EN).</p><p>Rauhoitettu.</p><p>Erityisesti suojeltava.</p><p>Muutamia retkeilyreittien läheisyydessä sijaitsevia siroarnikin esiintymiä voi uhata keräily ja poiminta. Suurin osa siroarnikeista kuitenkin kasvaa hankalakulkuisilla ja vaikeasti saavutettavilla paikoilla. Pohjoisena lajina arnikki kärsii ilmaston lämpenemisestä. Lämmönlisääntyminen kasvupaikoilla johtaa ruusukkeiden pienenemiseen ja populaationkunnon heikkenemiseen. Lisäksi varpujen ja korkeiden sammalien lisääntyminen kasvupaikoilla heikentävät ruusukkeiden elinkykyisyyttä.</p><p>Ilmaston lämpeneminen on suurin uhkatekijä. Esiintymät ovat rajoittuneet Suomen puolella Kölivuoriston alueelle, joka on vahvasti kalkkivaikutteinen ja on maamme korkeinta aluetta merenpinnan yläpuolella. Lämpenemisen seurauksena metsänraja siirtyy hiljalleen nykyistä ylemmäksi. Kasvukauden pidetessä vesitalous voi muuttua siroarnikille haitallisesti, kasvillisuuden rakenne voi muuttua varpu- tai pensasvaltaisemmaksi.</p> <p>Mykerö 3,5–5 cm leveä, yksittäinen, usein nuokkuva, toisinaan lisäksi 1–4 mykeröä varsilehtien hangassa. Kehtosuomut kahtena rivinä, suikeita, tyvestä tiheäkarvaisia, sinipunakärkisiä. Mykeröpohjus karvainen. Kukat keltaisia; laitakukat pitkäkielisiä emikukkia; kehräkukat kaksineuvoisia torvikukkia. </p> <p>Monivuotinen suurimykeröinen hennohkovartinen ruoho. Tyvilehdet ruusukkeena</p> <p>10–40 cm.</p> <p>10–40 cm.</p> <p>Spontaneous old resident.</p> <p>Tyvilehdet ruusukkeena; varsilehtiä tav. 1 tai 2 paria, vastakkain, ruodittomia; lehtilapa suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, miltei silposuoninen, lyhytkarvainen, joskus myös nystykarvainen. </p> <p>Erittäin uhanalainen (EN). Rauhoitettu, erityisesti suojeltava.</p> <p>Pähkylä harjuinen; pappus hapsihaiveninen. </p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Kuusamo, Salla, Lapin tunturit.</p> <p>Endangered (EN).</p> <p>Spontaneous old resident.</p> <p>Siroarnikkia kasvaa tunturikankailla ja ravinteisilla kallioilla Pohjois-Euraasiassa ja -Amerikassa. Fennoskandiassa sitä on Skandien tunturiselänteen pohjoisosissa, Petsamon tuntureilla ja Kuolanniemimaalla. </p> fjällarnika <p>Tunturikankailla, pahtapengermillä, jokirantojen kallioseinämillä; kalkinvaatija.</p> <p>Heinäkuu-elokuu.</p> <p>Siroarnikki on monivuotinen suurimykeröinen hennohkovartinen ruoho. Tyvilehdet ovat ruusukkeena</p> <p>Pähkylä harjuinen; pappus hapsihaiveninen. </p> <p>Vakinainen alkuperäinen. Kuusamo, Salla, Lapin tunturit.</p> <p>Tyvilehdet ovat ruusukkeena, varsilehtiä on tav. yksi tai kaksi paria, vastakkain, ruodittomia, lapa on suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, miltei silposuoninen, lyhytkarvainen, joskus myös nystykarvainen. </p> true <p>10–40 cm.</p> <p>Mykerö 3,5–5 cm leveä, yksittäinen, usein nuokkuva, toisinaan lisäksi 1–4 mykeröä varsilehtien hangassa. Kehtosuomut kahtena rivinä, suikeita, tyvestä tiheäkarvaisia, sinipunakärkisiä. Mykeröpohjus karvainen. Kukat keltaisia; laitakukat pitkäkielisiä emikukkia; kehräkukat kaksineuvoisia torvikukkia. </p> Vahl <p>Suomessa siroarnikki kasvaa harvinaisena erillisellä eteläisellä alueella Kuusamossa ja Sallassa sekä Lapin tuntureilla. Oletettavasti siroarnikki on säilynyt jääkauden yli jäättömissä refugioissa ja levinnyt eteläisille kasvupaikoilleen Kuolan niemimaalta. Kuusamossa ja Sallassa kasvia on 29 paikassa valtaosin Oulangan kansallispuistossa ja sen tuntumassa. Sallan Takkaselkätunturin kaksi esiintymää sijoittuvat eteläisen ja pohjoisen esiintymisalueen väliin. Enontekiön 42 esiintymää keskit­tyvät Enontekiön ylätuntureille. Inarissa on kolme esiintymää ja Utsjoella yksi. </p> <p>Monivuotinen matalakasvuinen ruoho.</p> 0 <p>Siroarnikki kasvaa kalkkipitoisilla tunturikankailla, pahtapen­germillä sekä jokirantojen ja kurujenkallioseinämillä. Eteläisimmillä kasvupaikoillaan kasvi suosii sammaleisia, lampaannadan vallitsemia kalkkikalliohyllyjä ja suuria lohkareita. Sitä tapaa myös lähes sammalettomista kallionraoista sekä rapautumis­pinnoilta. Kuusamossa ja Sallassa seuralaislajistossa on tyypillisiä pohjoisia kalkinvaatija- ja reliktikasveja. Tuntureilla siroarnikki kasvaa sara-lapinvuokkokankailla, etenkin kaltevilla liuskekivipinnoilla. Kukkivia ruusukkeita on yleisesti vähän ja kukinta on runsainta lämpimillä paikoilla. Kasvin siemenet kehittyvät apomiktisesti ja ku­kista 81–100 % tuottaa siemeniä. Idätyskokeissa siroarnikin siementen itävyys oli 41–60 %. Luonnossa on kuitenkin tavattu vain muutamia siementaimia. Siroarnikin kasvullinen lisääntyminen on voima­kasta ja se voi muodostaa laajoja klooneja. Suuret ruusukkeet ovat elinkykyisempiä kuin pienet. Ruusukkeet voivat jäädä&#xa0;yhdeksi tai kahdeksi&#xa0;kasvukaudeksi maan alle näkymättömiin. Kasvien elinkyky laskee, jos kasvukaudelle sattuu yöhalloja. Enontekiön&#xa0;ja Takkaselkätunturin esiintymät sijaitsevat puurajan yläpuolella. </p> <p>Endangered (EN).</p> <p>Siroarnikki on monivuotinen suurimykeröinen hennohkovartinen ruoho. Tyvilehdet ovat ruusukkeena.</p> <p>Siroarnikin esiintymistä suurin osa (94 %) on suojelualueilla Oulangan kansallispuistossa, Mallan luonnonpuistossa, Kevon luonnonpuistossa, Lemmenjoen kansallis­puistossa ja Saanan luonnonsuojelualueella sekä Käsivarren erämaa-alueilla. Eräät laajat esiintymät sijaitevat retkireittien varrella, mutta kuluminen ei ole toistaiseksi liiallista.</p> <p>Siroarnikin esiintymistä suurin osa (94 %) on suojelualueilla Oulangan kansallispuistossa, Mallan luonnonpuistossa, Kevon luonnonpuistossa, Lemmenjoen kansallis­puistossa ja Saanan luonnonsuojelualueella sekä Käsivarren erämaa-alueilla. Eräät laajat esiintymät sijaitevat retkireittien varrella, mutta kuluminen ei ole toistaiseksi liiallista.</p> <p>Tunturikankailla, pahtapengermillä, jokirantojen kallioseinämillä; kalkinvaatija.</p> <p>Tunturikankailla, pahtapengermillä, jokirantojen kallioseinämillä; kalkinvaatija.</p> <p>Mykerö 3.5–5 cm leveä, yksittäinen, usein nuokkuva, toisinaan lisäksi 1–4 mykeröä varsilehtien hangassa. Kehtosuomut&#xa0; 2 rivinä, suikeita, tyvestä tiheäkarvaisia, sinipunakärkisiä. Mykeröpohjus karvainen. Kukat keltaisia; laitakukat pitkäkielisiä emikukkia; kehräkukat kaksineuvoisia torvikukkia. </p> Arnica angustifolia <p>Mykerö 3.5–5 cm leveä, yksittäinen, usein nuokkuva, toisinaan on&#xa0;lisäksi 1–4 mykeröä varsilehtien hangassa. Kehtosuomut&#xa0; ovat 2 rivinä, suikeita, tyvestä tiheäkarvaisia, sinipunakärkisiä. Mykeröpohjus on karvainen. Kukat ovat keltaisia; laitakukat pitkäkielisiä emikukkia; kehräkukat kaksineuvoisia torvikukkia. </p>