{"occurrences":[{"area":"ML.252","occurrenceCount":56,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.253","occurrenceCount":123,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.254","occurrenceCount":6,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.255","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.259","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"}],"parent":{"suborder":{"cursiveName":false,"vernacularName":"karpfiskar","notes":"Cyprinidae sensu lato (\"särkikalat\"), recently split into several familiese.g. Cyprinidae s.str. (karpit), Leuciscidae (särjet), Gobionidae (töröt), Tincidae (suutarit), Xenocyprididae (aasiankarpit)","scientificName":"Cyprinoidei","taxonRank":"MX.suborder","id":"MX.53144","hasBold":false},"phylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"ryggsträngsdjur","scientificName":"Chordata","taxonRank":"MX.phylum","id":"MX.37606","hasBold":false},"genus":{"cursiveName":true,"vernacularName":"ruutanat","scientificName":"Carassius","scientificNameAuthorship":"Nilsson, 1832","taxonRank":"MX.genus","id":"MX.53167","hasBold":false},"species":{"cursiveName":true,"vernacularName":"silverruda","scientificName":"Carassius gibelio","scientificNameAuthorship":"(Bloch, 1782)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.52996","bold":{"binCount":3,"bins":["BOLD:AAA1237","BOLD:AAA7176","BOLD:AEW1180"],"publicRecords":261,"specimens":421,"barcodes":203},"hasBold":true},"subfamily":{"cursiveName":false,"vernacularName":"karpit","scientificName":"Cyprininae","taxonRank":"MX.subfamily","id":"MX.5088313","hasBold":false},"domain":{"cursiveName":false,"vernacularName":"aitotumaiset","scientificName":"Eucarya","scientificNameAuthorship":"Whittaker & Margulis, 1978","taxonRank":"MX.domain","id":"MX.53761","hasBold":false},"subphylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"ryggradsdjur","scientificName":"Vertebrata","taxonRank":"MX.subphylum","id":"MX.37608","hasBold":false},"family":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Carps","scientificName":"Cyprinidae","scientificNameAuthorship":"Rafinesque, 1815","taxonRank":"MX.family","id":"MX.5016661","hasBold":false},"kingdom":{"cursiveName":false,"vernacularName":"djur","scientificName":"Animalia","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.kingdom","id":"MX.37602","hasBold":false},"class":{"cursiveName":false,"vernacularName":"strålfeniga fiskar","scientificName":"Actinopteri","taxonRank":"MX.class","id":"MX.37669","hasBold":false},"order":{"cursiveName":false,"vernacularName":"karpartade fiskar","scientificName":"Cypriniformes","taxonRank":"MX.order","id":"MX.53143","hasBold":false}},"hasLatestRedListEvaluation":true,"scientificName":"Carassius gibelio","latestRedListStatusFinland":{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"},"hasChildren":false,"typeOfOccurrenceInFinlandNotes":"Arrived probably by 2001","redListStatusesInFinland":[{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"},{"year":2010,"status":"MX.iucnNA"}],"customReportFormLink":"http://kalahavainnot.fi/lomake","descriptions":[{"speciesCardAuthors":{"variable":"MX.speciesCardAuthors","title":"Författare av artbeskrivningen","content":"
Naturresursinstitutet (Luke), Lauri Urho och Jussi Pennanen
"},"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Silverrudan är en ljus karpfisk som lever i sötvatten. Den klarar sig också i frodiga vikar av Östersjön. Den förökar sig effektivt i lämpliga förhållanden och kan producera yngel till och med könlöst. Vad gäller kromosomuppsättningen har man i Estland påträffat såväl diploida som triploida silverrudor, och situationen torde vara densamma hos oss. Triploida honor förökar sig gynogenetiskt, utan befruktning, genom att hanar av andra fiskarter får äggen att börja dela sig.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Silverrudan kan bli ca 50 cm lång och väga 3,5 kg. I insjöarna brukar den emellertid ofta stanna på 20–30 cm och bli under 300 g. Silverruda kan närmast förväxlas med ruda (Carassius carassius), och för en bestämning kan det krävas att man öppnar fisken. Silverrudans kroppshåla har en svart eller mörkgrå hinna; på rudan är hinnan ljus. Silverrudan har 39–50 gälräfständer på gälbågen, medan rudan har 23–34.
\r\nRudor är i allmänhet gul- eller kopparbruna på sidorna, medan silverrudor har silverglitter på sidorna. Silverrudans stjärt har en djupare slits än rudans. På silverrudan kan man tydligt känna sågbladskanten på det hårda benet framtill på anal- och ryggfenan. Silverrudan har likadana kännetecken som den vilda formen av guldfisk som spridit sig i de inre vattendragen i Europa. I själva verket kan det hända att silverrudan representerar guldfiskens (Carassius auratus auratus) urform.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Man är inte helt på det klara med var silverrudan har brett ut sig på naturlig väg, men den har knappast nått Europa på det viset. De första guldfiskarna importerades till Västeuropa på 1600-talet och guldfiskar slapp ut i naturliga vatten redan på 1800-talet. En variant av silverruda från Amurfloden i Sibirien i f.d. Sovjetunionen började odlas i dammar och spreds småningom västerut tvärs genom fastlandet i början av 1900-talet. År 1948 importerades den för odling i dammar i Estland. Silverrudor som importerats till dammar i Rumänien och Ungern rymde till Donau och dess biflod Tisza. I deltan kring mynningen av Donau växte beståndet snabbt på 1970-talet och bredde senare ut sig högre upp i floden. I Baltikum gjordes omfattande utplanteringar av silverruda så sent om på 1970-talet. I Estlands havsområde observerades silverruda år 1985 och beståndet ökade snabbt fram till år 1995. I Finland observerades silverruda med säkerhet för första gången år 2005. Tillsvidare har den påträffats längs havskusten mellan Kotka och Åbo, i rikligare antal i dammar i Helsingfors och Salo. Ett fåtal individer har påträffats i de nedre loppan av tre älvar.
\r\nAtt silverrudan är en seglivad art som förökar sig effektivt bidrar till utbredningen. På vintern kommer den tillrätta även i syrefria förhållanden och tål övergödda miljöer. Arten blir könsmogen på två–tre år och leker i flera omgångar under sommaren.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.invasiveEffectText","title":"Olägenheter","content":"Den allätande silverrudan kan medföra olägenheter för våra ursprungliga fiskar eftersom den konkurrerar med dem om föda och utrymme. Silverrudan har blivit den dominerande arten på flera ställen i Mellaneuropa. I dammar har den konsekvenser särskilt för rudan, vattenvegetationen, vattenkvaliteten och indirekt även för sjöfåglarna. Man känner till att silverruda/guldfisk har hybridiserat sig med ruda och karp i många områden. Om silverrudan kom till våra insjöar skulle enorma möjligheter öppnas för den. Man har bedömt att den skulle klara sig nästan ända upp till polcirkeln, särskilt allteftersom klimatet blir varmare. Observationer som gjorts vid nedre lopp av älvar visar att arten försöker stiga. Utbredningen längs kusten kommer troligtvis att fortsätta.
"},{"variable":"MX.invasivePreventionMethodsText","title":"Bekämpningsmetoder","content":"Det är mycket svårt att utrota silverrudan på grund av seglivheten och honklonernas väldiga förökningspotential. Bekämpningsåtgärderna borde inriktas på förökningsområdena. Man bör sträva efter att begränsa spridningen och hindra silverrudan från att nå insjöarna. Silverruda bör inte flyttas till nya platser och får inte användas som agnfisk. Vidare bör man sträva efter att göra medborgare, invandrare och turister mer medvetna om artens kännetecken, förbudet mot att flytta den och vilka skador den kan medföra.
"},{"variable":"MX.invasiveCitizenActionsText","title":"Vad kan jag göra?","content":"Släpp inte arten i naturen. Det går att prova att fiska och göra sig av med silverruda. Den passar även som matfisk.
\r\n\r\nEventuella observationer i naturen måste rapporteras: http://kalahavainnot.fi/lomake.
"}],"title":"Invasiva främmande arter information","group":"MX.SDVG13"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"På finska:
\r\n\r\n\r\nPå engelska:
\r\nCABI: Prussian carp (Carassius gibelio)
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"default","title":"Laji.fi artbeskrivningar"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Ruutanaa suuresti muistuttava hopearuutana on Suomen uusimpia kalatulokkaita ja sen määrien uskotaan nousevan lähitulevaisuudessa.
Paino tavallisesti 0,3–1 kg, kookkaimmillaan maailmalla yli 4,5 kg. Ruumiinmuoto vaihtelee kasvuympäristön mukaan lautasmaisen korkeasta matalampaan. Kyljet ovat hopeanhohtoiset ja niissä on myös punertavan- tai vihertävänharmaata väritystä. Hopearuutanalla on suuri pyöreäkulmainen selkäevä, jossa on 17–25 ruotoa. Vatsapuolen evät ovat vaaleanpunertavat. Peräevässä on yleensä 5 ruotoa. Kylkiviivalla hopearuutanalla on 27–32 suomua. Uloimmassa kiduskaaresssa on 39-50 siivilähammasta. Silmän värikehä on valkoinen ja ruumiinontelon pinta musta tai harmaa.
Samannäköisiä lajeja: ruutana, karppi.
Ruutanasta hopearuutanan erottaa sen hopeanhohtoinen väritys ja silmän valkoinen värikehä. Lisäksi hopearuutanan peräevässä on tavallisesti 5 ruotoa (ruutanalla 6) ja siivilähampaita 39–50 (ruutanalla 23–34). Hopearuutanan ruumiinontelon pinta on musta tai harmaa.
Etelä- ja lounaisrannikko, sekä yksittäiset lammet eteläisimmässä Suomessa.
Kotoisin alun perin Siperiasta. Siirretty järviin, lammikoihin ja hitaasti virtaaviin jokiin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.
Hopearuutanan kutu alkaa toukokuun lopulla matalilla kasvillisuusrannoilla ja jatkuu elokuun alkuun saakka. Annoskutijana se laskee mätimunansa yhdessä tai kahdessa erässä. Hopearuutanan lisääntymisestä tekee erityistä se, että osa hopearuutanakannoista koostuu pelkästään naarasyksilöistä, joiden mätimunien alkionkehityksen muiden särkikalojen maiti aloittaa. Ilmiötä kutsutaan gynogeneesiksi, eikä koiraiden geneettistä materiaalia siirry poikasiin. Tällaiset poikaset ovat kaikki triploideja naaraita ja perinnöllisesti samanlaisia kuin emonsa. Toisissa kannoissa esiintyy molempia sukupuolia. Poikaset kuoriutuvat noin viikossa ja sukukypsyyden hopearuutana saavuttaa jo 2–3-vuotiaana. Suomessa vanhimmat tutkitut yksilöt ovat olleet 9-vuotiaita, mutta laji voi elää jopa 30-vuotiaaksi.
Hopearuutana on heikko kilpailemaan resursseista muiden kalalajien kanssa, mutta sen etuna on vaatimattomuus ympäristötekijöiden suhteen. Rehevissä pikkulammikoissa hopearuutana saattaa ollakin ainoa kalalaji. Ruutanan tapaan sen erikoispiirteenä on kyky selviytyä jopa kuukausia täysin hapettomissa oloissa, esimerkiksi talvisin. Tämä perustuu hopearuutanan kykyyn tuottaa etyylialkoholia ja energiaa kesällä maksaan varastoituneesta glykogeenista. Hopearuutana oleskelee tavallisesti hieman kauempana pohjasta kuin ruutana ja joutuu tämän takia useammin petokalojen saaliiksi. Sen pääasiallista ravintoa ovat eläinplankton, pohjaeläimet ja vesikasvit. Eläinplanktonin osuus ravinnosta on suurempi ja pohjaeläinten pienempi kuin ruutanalla.
Rehevät mutapohjaiset vesistöt, joissa on paljon vesikasvillisuutta. Suomessa hopearuutanaa esiintyy toistaiseksi lähinnä Suomenlahden rannikkoalueilla ja rannikon läheisissä rehevissä lammissa. Ilmeisesti hopearuutana on levinnyt suomeen vasta 2000-luvulla.
Hopearuutanaa pidetään usein kultakalan alalajina, jolloin sen tieteellinen nimi on Carassius auratus gibelio.
Ruutanaa suuresti muistuttava hopearuutana on Suomen uusimpia kalatulokkaita ja sen määrien uskotaan nousevan lähitulevaisuudessa.Paino tavallisesti 0,3–1 kg, kookkaimmillaan maailmalla yli 4,5 kg. Ruumiinmuoto vaihtelee kasvuympäristön mukaan lautasmaisen korkeasta matalampaan. Kyljet ovat hopeanhohtoiset ja niissä on myös punertavan- tai vihertävänharmaata väritystä. Hopearuutanalla on suuri pyöreäkulmainen selkäevä, jossa on 17–25 ruotoa. Vatsapuolen evät ovat vaaleanpunertavat. Peräevässä on yleensä 5 ruotoa. Kylkiviivalla hopearuutanalla on 27–32 suomua. Uloimmassa kiduskaaresssa on 39-50 siivilähammasta. Silmän värikehä on valkoinen ja ruumiinontelon pinta musta tai harmaa.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Samannäköisiä lajeja: ruutana, karppi.Ruutanasta hopearuutanan erottaa sen hopeanhohtoinen väritys ja silmän valkoinen värikehä. Lisäksi hopearuutanan peräevässä on tavallisesti 5 ruotoa (ruutanalla 6) ja siivilähampaita 39–50 (ruutanalla 23–34). Hopearuutanan ruumiinontelon pinta on musta tai harmaa.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Etelä- ja lounaisrannikko, sekä yksittäiset lammet eteläisimmässä Suomessa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Kotoisin alun perin Siperiasta. Siirretty järviin, lammikoihin ja hitaasti virtaaviin jokiin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Hopearuutanan kutu alkaa toukokuun lopulla matalilla kasvillisuusrannoilla ja jatkuu elokuun alkuun saakka. Annoskutijana se laskee mätimunansa yhdessä tai kahdessa erässä. Hopearuutanan lisääntymisestä tekee erityistä se, että osa hopearuutanakannoista koostuu pelkästään naarasyksilöistä, joiden mätimunien alkionkehityksen muiden särkikalojen maiti aloittaa. Ilmiötä kutsutaan gynogeneesiksi, eikä koiraiden geneettistä materiaalia siirry poikasiin. Tällaiset poikaset ovat kaikki triploideja naaraita ja perinnöllisesti samanlaisia kuin emonsa. Toisissa kannoissa esiintyy molempia sukupuolia. Poikaset kuoriutuvat noin viikossa ja sukukypsyyden hopearuutana saavuttaa jo 2–3-vuotiaana. Suomessa vanhimmat tutkitut yksilöt ovat olleet 9-vuotiaita, mutta laji voi elää jopa 30-vuotiaaksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Hopearuutana on heikko kilpailemaan resursseista muiden kalalajien kanssa, mutta sen etuna on vaatimattomuus ympäristötekijöiden suhteen. Rehevissä pikkulammikoissa hopearuutana saattaa ollakin ainoa kalalaji. Ruutanan tapaan sen erikoispiirteenä on kyky selviytyä jopa kuukausia täysin hapettomissa oloissa, esimerkiksi talvisin. Tämä perustuu hopearuutanan kykyyn tuottaa etyylialkoholia ja energiaa kesällä maksaan varastoituneesta glykogeenista. Hopearuutana oleskelee tavallisesti hieman kauempana pohjasta kuin ruutana ja joutuu tämän takia useammin petokalojen saaliiksi. Sen pääasiallista ravintoa ovat eläinplankton, pohjaeläimet ja vesikasvit. Eläinplanktonin osuus ravinnosta on suurempi ja pohjaeläinten pienempi kuin ruutanalla.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Rehevät mutapohjaiset vesistöt, joissa on paljon vesikasvillisuutta. Suomessa hopearuutanaa esiintyy toistaiseksi lähinnä Suomenlahden rannikkoalueilla ja rannikon läheisissä rehevissä lammissa. Ilmeisesti hopearuutana on levinnyt suomeen vasta 2000-luvulla.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Hopearuutanaa pidetään usein kultakalan alalajina, jolloin sen tieteellinen nimi on Carassius auratus gibelio.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.296"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Ruutanaa suuresti muistuttava hopearuutana on Suomen uusimpia kalatulokkaita ja sen määrien uskotaan nousevan lähitulevaisuudessa.Paino tavallisesti 0,3–1 kg, kookkaimmillaan maailmalla yli 4,5 kg. Ruumiinmuoto vaihtelee kasvuympäristön mukaan lautasmaisen korkeasta matalampaan. Kyljet ovat hopeanhohtoiset ja niissä on myös punertavan- tai vihertävänharmaata väritystä. Hopearuutanalla on suuri pyöreäkulmainen selkäevä, jossa on 17–25 ruotoa. Vatsapuolen evät ovat vaaleanpunertavat. Peräevässä on yleensä 5 ruotoa. Kylkiviivalla hopearuutanalla on 27–32 suomua. Uloimmassa kiduskaaresssa on 39-50 siivilähammasta. Silmän värikehä on valkoinen ja ruumiinontelon pinta musta tai harmaa.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Samannäköisiä lajeja: ruutana, karppi.Ruutanasta hopearuutanan erottaa sen hopeanhohtoinen väritys ja silmän valkoinen värikehä. Lisäksi hopearuutanan peräevässä on tavallisesti 5 ruotoa (ruutanalla 6) ja siivilähampaita 39–50 (ruutanalla 23–34). Hopearuutanan ruumiinontelon pinta on musta tai harmaa.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Etelä- ja lounaisrannikko, sekä yksittäiset lammet eteläisimmässä Suomessa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Kotoisin alun perin Siperiasta. Siirretty järviin, lammikoihin ja hitaasti virtaaviin jokiin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Hopearuutanan kutu alkaa toukokuun lopulla matalilla kasvillisuusrannoilla ja jatkuu elokuun alkuun saakka. Annoskutijana se laskee mätimunansa yhdessä tai kahdessa erässä. Hopearuutanan lisääntymisestä tekee erityistä se, että osa hopearuutanakannoista koostuu pelkästään naarasyksilöistä, joiden mätimunien alkionkehityksen muiden särkikalojen maiti aloittaa. Ilmiötä kutsutaan gynogeneesiksi, eikä koiraiden geneettistä materiaalia siirry poikasiin. Tällaiset poikaset ovat kaikki triploideja naaraita ja perinnöllisesti samanlaisia kuin emonsa. Toisissa kannoissa esiintyy molempia sukupuolia. Poikaset kuoriutuvat noin viikossa ja sukukypsyyden hopearuutana saavuttaa jo 2–3-vuotiaana. Suomessa vanhimmat tutkitut yksilöt ovat olleet 9-vuotiaita, mutta laji voi elää jopa 30-vuotiaaksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Hopearuutana on heikko kilpailemaan resursseista muiden kalalajien kanssa, mutta sen etuna on vaatimattomuus ympäristötekijöiden suhteen. Rehevissä pikkulammikoissa hopearuutana saattaa ollakin ainoa kalalaji. Ruutanan tapaan sen erikoispiirteenä on kyky selviytyä jopa kuukausia täysin hapettomissa oloissa, esimerkiksi talvisin. Tämä perustuu hopearuutanan kykyyn tuottaa etyylialkoholia ja energiaa kesällä maksaan varastoituneesta glykogeenista. Hopearuutana oleskelee tavallisesti hieman kauempana pohjasta kuin ruutana ja joutuu tämän takia useammin petokalojen saaliiksi. Sen pääasiallista ravintoa ovat eläinplankton, pohjaeläimet ja vesikasvit. Eläinplanktonin osuus ravinnosta on suurempi ja pohjaeläinten pienempi kuin ruutanalla.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Rehevät mutapohjaiset vesistöt, joissa on paljon vesikasvillisuutta. Suomessa hopearuutanaa esiintyy toistaiseksi lähinnä Suomenlahden rannikkoalueilla ja rannikon läheisissä rehevissä lammissa. Ilmeisesti hopearuutana on levinnyt suomeen vasta 2000-luvulla.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Hopearuutanaa pidetään usein kultakalan alalajina, jolloin sen tieteellinen nimi on Carassius auratus gibelio.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.405","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Ruutanaa suuresti muistuttava hopearuutana on Suomen uusimpia kalatulokkaita ja sen määrien uskotaan nousevan lähitulevaisuudessa.Paino tavallisesti 0,3–1 kg, kookkaimmillaan maailmalla yli 4,5 kg. Ruumiinmuoto vaihtelee kasvuympäristön mukaan lautasmaisen korkeasta matalampaan. Kyljet ovat hopeanhohtoiset ja niissä on myös punertavan- tai vihertävänharmaata väritystä. Hopearuutanalla on suuri pyöreäkulmainen selkäevä, jossa on 17–25 ruotoa. Vatsapuolen evät ovat vaaleanpunertavat. Peräevässä on yleensä 5 ruotoa. Kylkiviivalla hopearuutanalla on 27–32 suomua. Uloimmassa kiduskaaresssa on 39-50 siivilähammasta. Silmän värikehä on valkoinen ja ruumiinontelon pinta musta tai harmaa.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Samannäköisiä lajeja: ruutana, karppi.Ruutanasta hopearuutanan erottaa sen hopeanhohtoinen väritys ja silmän valkoinen värikehä. Lisäksi hopearuutanan peräevässä on tavallisesti 5 ruotoa (ruutanalla 6) ja siivilähampaita 39–50 (ruutanalla 23–34). Hopearuutanan ruumiinontelon pinta on musta tai harmaa.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Etelä- ja lounaisrannikko, sekä yksittäiset lammet eteläisimmässä Suomessa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Kotoisin alun perin Siperiasta. Siirretty järviin, lammikoihin ja hitaasti virtaaviin jokiin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Hopearuutanan kutu alkaa toukokuun lopulla matalilla kasvillisuusrannoilla ja jatkuu elokuun alkuun saakka. Annoskutijana se laskee mätimunansa yhdessä tai kahdessa erässä. Hopearuutanan lisääntymisestä tekee erityistä se, että osa hopearuutanakannoista koostuu pelkästään naarasyksilöistä, joiden mätimunien alkionkehityksen muiden särkikalojen maiti aloittaa. Ilmiötä kutsutaan gynogeneesiksi, eikä koiraiden geneettistä materiaalia siirry poikasiin. Tällaiset poikaset ovat kaikki triploideja naaraita ja perinnöllisesti samanlaisia kuin emonsa. Toisissa kannoissa esiintyy molempia sukupuolia. Poikaset kuoriutuvat noin viikossa ja sukukypsyyden hopearuutana saavuttaa jo 2–3-vuotiaana. Suomessa vanhimmat tutkitut yksilöt ovat olleet 9-vuotiaita, mutta laji voi elää jopa 30-vuotiaaksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Hopearuutana on heikko kilpailemaan resursseista muiden kalalajien kanssa, mutta sen etuna on vaatimattomuus ympäristötekijöiden suhteen. Rehevissä pikkulammikoissa hopearuutana saattaa ollakin ainoa kalalaji. Ruutanan tapaan sen erikoispiirteenä on kyky selviytyä jopa kuukausia täysin hapettomissa oloissa, esimerkiksi talvisin. Tämä perustuu hopearuutanan kykyyn tuottaa etyylialkoholia ja energiaa kesällä maksaan varastoituneesta glykogeenista. Hopearuutana oleskelee tavallisesti hieman kauempana pohjasta kuin ruutana ja joutuu tämän takia useammin petokalojen saaliiksi. Sen pääasiallista ravintoa ovat eläinplankton, pohjaeläimet ja vesikasvit. Eläinplanktonin osuus ravinnosta on suurempi ja pohjaeläinten pienempi kuin ruutanalla.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Rehevät mutapohjaiset vesistöt, joissa on paljon vesikasvillisuutta. Suomessa hopearuutanaa esiintyy toistaiseksi lähinnä Suomenlahden rannikkoalueilla ja rannikon läheisissä rehevissä lammissa. Ilmeisesti hopearuutana on levinnyt suomeen vasta 2000-luvulla.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Hopearuutanaa pidetään usein kultakalan alalajina, jolloin sen tieteellinen nimi on Carassius auratus gibelio.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.430","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-306 Saariston ekologia - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Vaaleakylkinen hopearuutana voi kasvaa noin 50 cm pituiseksi ja 3,5 kg painoiseksi, vaikka jääkin sisävesissä usein 20–30 cm pituiseksi ja alle 300 g painoiseksi. Hopearuutanan voi sekoittaa lähinnä ruutanaan (Carassius carassius), ja lajien erottaminen voi vaatia kalojen avaamisen. Hopearuutanalla vatsaontelon pinta on musta tai tummanharmaa, kun ruutanalla se on vaalea. Lajit voi erottaa toistaan myös etummaisen kiduskaaren siivilähampaiden määrän perusteella; hopearuutanalla niitä on 39–50 ja ruutanalla 23–34.
Hopearuutanan kyljet ovat hopeanhohtoiset, ruutanan kyljet puolestaan ovat yleensä keltaisen- tai kuparinruskeat. Pyrstön lovi on hopearuutanalla syvempi kuin ruutanalla. Peräevän ja selkäevän etuosan kovan ruodon sahanteräreunus on hopearuutanalla selvästi tuntuva. Hopearuutana on tuntomerkeiltään samanlainen kuin Euroopan sisävesissä levittäytynyt kultakalan villi muoto. Itse asiassa hopearuutana saattaa edustaa kultakalan (Carassius auratus auratus) kantamuotoa.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Suomesta hopearuutanan esiintyminen varmistettiin ensimmäisen kerran 2005. Lajia on toistaiseksi löydetty rannikon tuntumasta Kotkan ja Turun väliseltä merialueelta, runsaana lammikoista Helsingissä ja Salossa sekä joitakin yksilöitä kolmen joen alaosilta.
Hopearuutanan yleistymistä edistävät sen tehokas lisääntyminen ja sitkeähenkisyys. Se tulee toimeen talvella hapettomissakin olosuhteissa ja kestää ylireheviä ympäristöjä. Laji saavuttaa sukukypsyyden kahdessa tai kolmessa vuodessa ja kutee sitten useassa jaksossa kesän aikana.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Hopearuutanan luontaista levinneisyyttä ei ole pystytty täysin selvittämään, mutta se tuskin on ulottunut Eurooppaan. Ensimmäiset kultakalat tuotiin Länsi-Eurooppaan 1600-luvulla, ja kultakalaa pääsi karkuun luonnonvesiin jo 1800-luvulla. Entisen Neuvostoliiton alueelta, Siperian Amurjoesta kotoisin ollut hopearuutanamuoto otettiin lammikkoviljelyyn ja sitä siirrettiin vähitellen länteen, poikki mantereen 1900-luvun alkupuolella. Viron lampiin sitä tuotiin vuonna 1948. Romaniaan ja Unkariin lammikkoihin tuotuja hopearuutanoita karkasi Tonavaan ja sen sivujokeen Tiszaan. Laji runsastui Tonavan suistossa 1970-luvulla nopeasti leviten myöhemmin ylemmäs koko vesistöalueelle. Baltian maissa tehtiin laajoja hopearuutanan istutuksia vielä 1970-luvulla. Viron merialueelle hopearuutana ilmestyi 1985 ja runsastui nopeasti 1995 mennessä.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"}],"id":"LA.761","title":"Pinkka oppimisympäristö: Vieraslajien tunnistus - Hopearuutana"}],"originalPublications":["MP.261"],"anyHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVi","MKV.habitatVs","MKV.habitatVsr"],"informalTaxonGroups":["MVL.27","MVL.1283"],"qname":"MX.52996","id":"MX.52996","scientificNameDisplayName":"Carassius gibelio","occurrenceCountInvasiveFinland":187,"sensitive":false,"bold":{"binCount":3,"bins":["BOLD:AAA1237","BOLD:AAA7176","BOLD:AEW1180"],"publicRecords":261,"specimens":421,"barcodes":203},"autoNonWild":false,"redListEvaluationGroups":["MVL.752"],"taxonExpert":["MA.39"],"parentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.53092","MX.37669","MX.53143","MX.53144","MX.5016661","MX.5088313","MX.53167","MX.52996"],"observationCountInvasiveFinland":187,"taxonomicOrder":67911,"hasBold":true,"parents":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53143","MX.53144","MX.5016661","MX.5088313","MX.53167"],"countOfSpecies":1,"stableInFinland":true,"scientificNameAuthorship":"(Bloch, 1782)","taxonRank":"MX.species","invasiveSpeciesEstablishment":"MX.invasiveEstablished","secondaryHabitats":[{"habitat":"MKV.habitatVsr","id":"MKV.392226","order":0}],"hiddenTaxon":false,"cursiveName":true,"vernacularName":"silverruda","hasMultimedia":true,"invasiveSpecies":true,"countOfFinnishSpecies":1,"invasiveSpeciesMainGroups":["HBE.MG4","HBE.MG5","HBE.MG14"],"nameAccordingTo":"MR.1","taxonEditor":["MA.39"],"occurrenceCountFinland":187,"typeOfOccurrenceInFinland":["MX.typeOfOccurrenceStablePopulation","MX.typeOfOccurrenceAnthropogenic"],"nonHiddenParentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53143","MX.53144","MX.5016661","MX.5088313","MX.53167","MX.52996"],"observationCountFinland":187,"administrativeStatuses":["MX.nationalInvasiveSpeciesStrategy"],"occurrenceCount":188,"primaryHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVi"],"finnishSpecies":true,"finnish":true,"multimedia":[{"copyrightOwner":"Lauri Urho","author":"Lauri Urho","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.53928/MX.52996_hopearuutana_1_Lauri_Urho.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.53928/MX.52996_hopearuutana_1_Lauri_Urho.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.53928/MX.52996_hopearuutana_1_Lauri_Urho_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Alla rättigheter förbehålls","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"silverruda","scientificName":"Carassius gibelio","scientificNameAuthorship":"(Bloch, 1782)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.52996","bold":{"binCount":3,"bins":["BOLD:AAA1237","BOLD:AAA7176","BOLD:AEW1180"],"publicRecords":261,"specimens":421,"barcodes":203},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.53928/MX.52996_hopearuutana_1_Lauri_Urho_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Lauri Urho","author":"Lauri Urho","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.53937/MX.52996_hopearuutana_2_Lauri_Urho.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.53937/MX.52996_hopearuutana_2_Lauri_Urho.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.53937/MX.52996_hopearuutana_2_Lauri_Urho_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Alla rättigheter förbehålls","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"silverruda","scientificName":"Carassius gibelio","scientificNameAuthorship":"(Bloch, 1782)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.52996","bold":{"binCount":3,"bins":["BOLD:AAA1237","BOLD:AAA7176","BOLD:AEW1180"],"publicRecords":261,"specimens":421,"barcodes":203},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.53937/MX.52996_hopearuutana_2_Lauri_Urho_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Lauri Urho","author":"Lauri Urho","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.53944/MX.52996_hopearuutana_3_Lauri_Urho.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.53944/MX.52996_hopearuutana_3_Lauri_Urho.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.53944/MX.52996_hopearuutana_3_Lauri_Urho_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Alla rättigheter förbehålls","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"silverruda","scientificName":"Carassius gibelio","scientificNameAuthorship":"(Bloch, 1782)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.52996","bold":{"binCount":3,"bins":["BOLD:AAA1237","BOLD:AAA7176","BOLD:AEW1180"],"publicRecords":261,"specimens":421,"barcodes":203},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.53944/MX.52996_hopearuutana_3_Lauri_Urho_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Markku Varjo","author":"Markku Varjo","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.88035/Hopearuutana_MV.JPG","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.88035/Hopearuutana_MV_large.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88035/Hopearuutana_MV_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Alla rättigheter förbehålls","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"silverruda","scientificName":"Carassius gibelio","scientificNameAuthorship":"(Bloch, 1782)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.52996","bold":{"binCount":3,"bins":["BOLD:AAA1237","BOLD:AAA7176","BOLD:AEW1180"],"publicRecords":261,"specimens":421,"barcodes":203},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88035/Hopearuutana_MV_thumb.jpg"}],"primaryHabitat":{"habitat":"MKV.habitatVi","id":"MKV.392225","order":0},"species":true,"observationCount":188,"occurrenceInFinland":"MX.occurrenceInFinlandPublished","hasParent":true,"hasDescriptions":true,"intellectualRights":"MZ.intellectualRightsCC-BY-4.0"}