{"occurrences":[{"area":"ML.252","occurrenceCount":18,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.253","occurrenceCount":38,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.254","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.255","occurrenceCount":4,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.256","occurrenceCount":48,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.257","occurrenceCount":18,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.258","occurrenceCount":2,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.260","occurrenceCount":8,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.261","occurrenceCount":3,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.262","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.264","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.265","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.267","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"}],"parent":{"phylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"leddjur","scientificName":"Arthropoda","scientificNameAuthorship":"von Siebold, 1848","taxonRank":"MX.phylum","id":"MX.37605","hasBold":false},"genus":{"cursiveName":true,"scientificName":"Pacifastacus","scientificNameAuthorship":"Bott, 1950","taxonRank":"MX.genus","id":"MX.53429","hasBold":false},"species":{"cursiveName":true,"vernacularName":"signalkräfta","scientificName":"Pacifastacus leniusculus","scientificNameAuthorship":"(Dana, 1852)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53031","bold":{"binCount":14,"bins":["BOLD:AAK4578","BOLD:ACH3345","BOLD:ACH3346","BOLD:ADK0274","BOLD:ADK0499","BOLD:ADK1517","BOLD:ADK5565","BOLD:ADK5566","BOLD:ADK7280","BOLD:ADK7281","BOLD:ADK7777","BOLD:ADM8974","BOLD:ADP2238","BOLD:ADX3553"],"publicRecords":248,"specimens":344,"barcodes":13},"hasBold":true},"domain":{"cursiveName":false,"vernacularName":"aitotumaiset","scientificName":"Eucarya","scientificNameAuthorship":"Whittaker & Margulis, 1978","taxonRank":"MX.domain","id":"MX.53761","hasBold":false},"subphylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"kräftdjur","scientificName":"Crustacea","taxonRank":"MX.subphylum","id":"MX.53343","hasBold":false},"subclass":{"cursiveName":false,"scientificName":"Eumalacostraca","taxonRank":"MX.subclass","id":"MX.213789","hasBold":false},"superfamily":{"cursiveName":false,"vernacularName":"ravut","scientificName":"Astacoidea","taxonRank":"MX.superfamily","id":"MX.53682","hasBold":false},"family":{"cursiveName":false,"scientificName":"Astacidae","taxonRank":"MX.family","id":"MX.53643","hasBold":false},"kingdom":{"cursiveName":false,"vernacularName":"djur","scientificName":"Animalia","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.kingdom","id":"MX.37602","hasBold":false},"class":{"cursiveName":false,"vernacularName":"storkräftor","scientificName":"Malacostraca","taxonRank":"MX.class","id":"MX.53367","hasBold":false},"order":{"cursiveName":false,"vernacularName":"tiofotade kräftdjur","scientificName":"Decapoda","taxonRank":"MX.order","id":"MX.213799","hasBold":false}},"hasLatestRedListEvaluation":true,"scientificName":"Pacifastacus leniusculus","latestRedListStatusFinland":{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"},"hasChildren":false,"redListStatusesInFinland":[{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"}],"customReportFormLink":"https://kalahavainnot.luke.fi/lomake","descriptions":[{"speciesCardAuthors":{"variable":"MX.speciesCardAuthors","title":"Författare av artbeskrivningen","content":"
Markku Pursiainen (Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet) 2014; Esa Erkamo (Luke) 2016, 2020; MMM 2019; Japo Jussila (Östra Finlands universitet) 2019, 2020
"},"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Signalkräftor rör sig klart modigare än flodkräftan (Astacus astacus) även när det är ljust. När det gäller levnadsbetingelserna är signalkräftan tämligen flexibel. Den trivs inom ett brett temperaturintervall och klarar sig också i brackvatten. Signalkräftan växer bra även i kallt vatten men jämfört med flodkräftan har den anpassat sig sämre till att vattnet svalnar snabbt under kräftornas parnings- och äggläggningstid på hösten, vilket ofta förekommer i våra förhållanden. Detta begränsar artens fortlevnadsmöjligheter i norr och i grunda småvatten som exponeras för snabba temperaturväxlingar. Det förefaller som om signalkräftan inte heller anpassar sig lika bra som flodkräftan till humusrika och sura vatten.
\r\nStora sjöar med stenig eller fast botten är idealiska för signalkräftan. Där kan den leva och beta djupt nere. De största signalkräftorna som fångats i Finland har varit ca 20 cm långa, men i allmänhet får man sällan individer som skulle vara över 12 cm. Signalkräftan kan leva upp mot 20 år.
\r\nBestånd av signalkräftor är nästan alltid smittade av kräftpesten (Aphanomyces astaci typ PsI). Forskningar på 2000-talet har visat att även signalkräftan lider av kräftpesten och kan till och med dö av den om den blir stressad eller annars avmattad. I Finland och Sverige har även observerats flera beståndskollapser, vilka har tolkats bero på samverkan mellan kräftpesten och miljöstress eller misslyckandet av reproduktion. En ny sjukdom har också hittats på signalkräftan, nämligen ESS (eroded swimmeret symptom på engelska, pyrstöjalkatauti på finska). Den förorsakas av svampen Fusarium och kan försvaga eller helt förhindra reproduktion.
\r\nEuropeiska namn: täplärapu, signal crayfish, signalkrebs, écrevisse de californie, l´écrevisse signal, cangrejo senjal, californische rivierkreeft
\r\nAmerikanska namn: signal crayfish, Pacific crayfish, Californian crayfish
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Signalkräftan påminner om flodkräftan men har större och fylligare saxar. Skalet är i allmänhet ljust med bruna nyanser på ovansidan och olivgröna nyanser undertill. Flodkräftan är däremot för det mesta mörkbrun, ibland blåskiftande. Signalkräftan har nyanser i blått och turkos särskilt på fläcken som finns på saxen och på undersidan av chelipederna. Undersidan på saxarna är i allmänhet klarröd med små skiftningar i gult och orange. På flodkräftan är saxarna mer smutsröda i bruna toner. Signalkräftans skal är slätt, hos unga individer till och med glatt. Flodkräftans skal är i sin tur täckt av små knottror och något strävt. Färgen och saxarnas storlek varierar emellertid beroende på vattendraget och även individuellt. Den turkiska smalklokräftan (Pontastacus leptodactylus) är ännu strävare i skalet, dess saxar är betydligt smalare jämfört med flodkräftan och signalkräftan och saknar nyanser i röd, orange och turkos.
\r\nDet säkraste kännetecknet är att flodkräftan har en rad vassa taggar på bägge sidorna, bakom halsfåran, som man kan känna efter med fingrarna. Dessa taggar saknas hos signalkräftan.
\r\nDen turkiska smalklokräftan har gott om dessa vassa taggar eller knölar både framför och bakom halsfåran. Signalkräftan har fått sitt namn av den ljusa fläcken på saxklykan (”tumgreppet”), men fläcken kan vara mycket svår att upptäcka och ibland kan den saknas helt.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Signalkräftan är hemma från den nordvästliga delen av Förenta staterna och den sydvästliga delen av Kanada, Brittiska Colombia. Den har utplanterats i Kalifornien, Nevada och Utah samt i Japan och i åtminstone 24 länder i Europa.
\r\nSignalkräftan är den mest utbredda främmande kräftarten i Europa. Till Sverige och övriga länder på kontinenten i Europa importerades signalkräftor första gången år 1959 från Kalifornien i syfte att undersöka om de skulle kunna ersätta ursprungliga flodkräftbestånd som kräftpesten tagit. I Finland utplanterades signalkräftor på försök första gången år 1967. Mer omfattande utplanteringar startade på 1980-talet och på 2000-talet minskade de redan klart. Utplanteringar med tillstånd har inte gjorts sedan 2015, men tyvärr har obehöriga utplanteringar gjorts fortfarande.
\r\nI Finland finns de största, sammanhängande förekomsterna i södra delarna av Kumo älv, Kymmene älv och Vuoksen. Därtill finns små populationer utspridda som öar i andra vattendrag i södra och mellersta Finland. Förekomster har inträffats till och med i Norra Österbotten och Kajanaland. Nästan alla förekomster i mellersta och norra Finland härstammar från illegala utplanteringar. Sådana utplanteringar har negativa effekter för kräfthushållningen eftersom signalkräftan inte lämpar sig i nordliga vattendrag lika bra som flodkräftan. Signalkräftan kan breda ut sig med tiden längs de öppna och hinderslösa vandringsvägarna i Insjöfinland, förutsatt att förhållandena för övrigt är gynnsamma för arten.
\r\nTillsammans med signalkräftan introducerades kräftpest av typ PsI till Europa. Den är ännu farligare för europeiska kräftor än kräftpest av typ As, som anlände till Europa redan på 1860-talet. Det är uppenbart att också andra parasiter av signalkräftan introducerades från Nordamerika till Europa tillsammans med signalkräftan.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.invasiveSpeciesClassificationDescription","title":"Klassificering","content":"Invasiv främmande art av unionsbetydelse
\r\nSignalkräftan har klassificerats som invasiv främmande art av unionsbetydelse. Invasiva främmande arter av unionsbetydelse får inte importeras till Finland från länder utanför EU och inte heller från andra EU-länder. En sådan art får inte släppas ut i miljön, förfogas, födas upp eller odlas, transporteras, vidarebefordras, säljas, marknadsföras eller överlämnas till någon.
\r\nEn hanteringsplan har publicerats för signalkräftan. Enligt planen är det fortfarande möjligt att utöka nyttjandet och handel av signalkräfta på ett kontrollerat sätt. Signalkräftan får inte längre utplanteras i nya vattenområden och spridandet från nuvarande förekomstplatser hindras. Hanteringsplanen och de relevanta bestämmelserna har publicerats i den nationella kräftstrategin 2019–2022
"},{"variable":"MX.invasiveEffectText","title":"Olägenheter","content":"Signalkräftan försämrar livsbetingelserna för den ursprungliga flodkräftan eftersom den konkurrerar med den och framför allt då den sprider och upprätthåller kräftpest. Signalkräftan bär för det mesta på kräftpest av typ PsI. Signalkräftans spridning orsakar att bestånd av flodkräftan utrotas, och därmed fortsätter denna starkt hotade art att minskas.
\r\nDet har sagts att signalkräftan med sitt grävande förstör till exempel älvbankar eller bassängkonstruktioner, men arten förekommer för det mesta i sjöar med hård botten där den söker skydd bland stenar. Hittills har inga nämnvärda grävskador konstaterats. Kräftorna kan också försvåra nätfisket. Tillsvidare har inga betydande skadliga konsekvenser observerats på fiskbestånden eller den övriga akvakulturen, men allteftersom bestånden av signalkräfta blir tätare och breder ut sig kan de åtminstone lokalt minska bestånden av bottendjur som rör sig långsamt, bestånden av undervattensväxter och fiskarnas fortplantningsresultat.
\r\nNytta
\r\nMed hänsyn till ekonomi och rekreation var det meningen att signalkräftan skulle vara ett nyttigt djur. Planen var att den skulle i huvudsak utplanteras i vattendrag där flodkräftan till följd av kräftpest hade försvunnit helt eller antalet kvarlevande individer blivit så litet att arten var helt improduktiv. På grund av hundratals illegala utplanteringar har signalkräftan etablerat sig runt hela landet, spridit kräftpest och därmed utrotat möjligen till och med flera hundra bestånd av flodkräfta.
\r\nPå grund av omfattande utplanteringar steg kräftfångsten i Finland en tredjedel under 2000-talet. Under 2010-talet har dock kräftfångsten sjunkit till samma nivå som den var på 1990-talet innan de omfattande utplanteringarna ägde rum. Det är möjligt att de stora fångsterna på 2000-talet var ett resultat av att signalkräftan ökade sig snabbt eftersom den kunde utnyttja den tomma ekologiska nischen som flodkräftan lämnade efter sig och de i början exceptionellt rikliga näringsresurserna.
\r\nSignalkräftan är en kontroversiell art. Å ena sidan har den så gott som återställt kräftfångsten till de stora insjöarna i södra Finland. Å andra sidan har den orsakat att massor av flodkräftbestånd har försvunnit från mindre sjöar. Den viktigaste ekonomiska fördelen har varit ytterligare intäkter under sensommaren och hösten då själva fisket har mindre betydelse.
"},{"variable":"MX.invasivePreventionMethodsText","title":"Bekämpningsmetoder","content":"Hantering av bestånden och förebyggande av spridning
\r\nSätten att utrota signalkräfta har i viss mån undersökts, men tillsvidare har man inte kommit på något särskilt sätt som skulle vara ofarligt för de andra vattenlevande organismerna. År 2020 startades ett experiment med syfte att utrota signalkräftan från en större älv samt en sjö på 300 hektar med intensiv fångst. Fler liknande experiment är på väg att inledas, så senast den andra halvan av decenniet kommer vi att veta om det är möjligt at utrota signalkräftan med hjälp av intensiv fångst också i små vatten. För att förhindra signalkräftorna att sprida sig är det förmodligen möjligt att bygga barriärer som förhindrar kräftorna men inte vandringsfiskarna att stiga uppströms. Sommaren 2021 inleds det första sådan här experiment i Finland.
\r\nDet viktigaste sättet att minska de skadliga konsekvenserna är att förhindra att signalkräftan sprider sig till nya vattendrag och begränsa dess spridning inom nuvarande förekomster. Därför är det förbjudet att utplantera signalkräftan i nya vattendrag eller ens i nya områden inom de existerande förekomsterna.
\r\nKräftfångst
\r\nSignalkräftor fångas för det mesta med kräftburar. Kräftfångst förutsätter att statens fiskevårdsavgift är betald och att den som äger vattendraget har gett tillstånd till fångsten. Kräftor får inte fångas under fridlysningstiden 1.11–21.7 kl. 12. För kräftor har inga minimimått stadgats i lag, men vanligtvis föreskrivs sådana för respektive vattenområde. Kräftor som är föremål för handel är oftast över 10 cm, som tidigare gällde som minimimått.
\r\nPå grund av risken för att sprida kräftpest bör fiske- och andra fångstredskap som använts för signalkräftor inte användas i andra vattendrag. Om detta av någon anledning inte kan undvikas bör alla redskap desinficeras omsorgsfullt innan de tas i bruk i det andra vattendraget. Också agnfisk bör fångas i samma vatten som kräftorna, eller djupfrysas före användningen (-20 °C i tre dagar).
"},{"variable":"MX.invasiveCitizenActionsText","title":"Vad kan jag göra?","content":"Flytta inte signalkräftor till nya vatten och förvara dem inte heller i sump någon annanstans än i den del av vattendraget där kräftorna fångades.
\r\nFlytta inte fångst- eller fiskeredskap från ett vattendrag där det förekommer kräftpest till ett annat naturligt vattendrag utan att först desinficera dem omsorgsfullt.
\r\nTöm båtar från slagvatten innan de flyttas från ett vattendrag till ett annat.
\r\nDenna art är en invasiv främmande art i hela EU. I Finland är utplantering i alla vatten – även i vatten där det redan förekommer signalkräftor – och odling av signalkräftor förbjudet.
"}],"title":"Invasiva främmande arter information","group":"MX.SDVG13"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Aydin, Kokko, Makkonen, Kortet, Kukkonen, Jussila 2014: The signal crayfish is vulnerable to both the As and the PsI-isolates of the crayfish plague. Knowledge and Management of Aquatic Ecosystems 413, 03.
\r\nErkamo, E ja Tulonen, J. 2017: Täplärapuesiintymät Suomessa ja niiden leviämisen rajoittaminen. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.64-82.
\r\nErkamo, E. ja Tulonen, J. 2018. Rapukantojen hoito. Teoksessa Matti Salminen ja Paula Böhling (toim.) Kalavarojen käyttö ja hoito. Luonnonvarakeskus 608 s. s. 541-580.
\r\nJussila, Makkonen, Kokko, Edsman, Mäkinen 2015: Täplärapukanta voi romahtaa. Suomen kalastuslehti 6: 24–25.
\r\nJussila, J., Tiitinen, V., Edsman, L., Kokko, H., & Fotedar, R. 2016. Signal crayfish in Lake Saimaa could be maladapted to the local conditions due to Aphanomyces astaci infection: A seven-year study. Freshwater Crayfish 22(1): 53–60.
\r\nNiemivuo-Lahti, Urho 2015. Täplärapujen pyynti Suomessa jatkuu. Maaseudun tiede 72(4): 15.
\r\nPursiainen, M. ja Erkamo, E. 2014. Rapusaalisseurannat vuosina 2006–2013 – välitilinpäätös. Riista - ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 15/2014. 35s.
\r\nRuokonen, T., Sjövik, R., Erkamo, E., Tulonen, J., Ercoli, F., Kokko, H. and Jussila, J. 2018. Introduced alien signal crayfish (Pacifastacus leniusculus) in Finland - uncontrollable expansion despite numerous management strategies. Knowl. Manag. Aquat. Ecosyst. 2018, 419, 27.
\r\nSchuster, G.A., Taylor, C.A. & Cordeiro, J. 2010. Pacifastacus leniusculus. The IUCN Red List of Threatened Species 2010: e.T153648A4526314.
\r\nUrho, Holmala, Pennanen, Pursiainen, Rintala, Veneranta 2014. Haitallisten vieraiden kala-, rapu- ja nisäkäslajien leviäminen, tietoisuuden lisääminen ja hallinta. RKTL:n työraportteja 10/2014, 76 sivua.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"default","title":"Laji.fi artbeskrivningar"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Sisävesissä tavattava istutettu rapulaji.
Täplärapu on suurikokoinen, ja kasvaa luonnossa 12–14 cm mittaiseksi. Pään viisi ja keskiruumiin kahdeksan jaoketta ovat yhteensulautuneet (cephalothorax). Ruumista peittää kova selkäkilpi. Selkäkilven etureuna on venynyt teräväksi kärjeksi. Takaruumiissa on kuusi näkyvää jaoketta. Takaruumis päättyy pyrstökilpeen, telsoniin, jonka molemmilla puolilla on uropodi-raajat. Verkkosilmät ovat varsien päässä. Ensimmäiset rintaraajat ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi, seuraavien jalkaparien päässä on pienet pihdit. Selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia. Väriltään täplärapu on vihertävän tai sinertävän ruskea ja sen saksien hangoissa on vaalea tai sinertävä täplä.
Jokiravun (Astacus astacus) selkäpanssarin sivuilla, lähellä etukilven reunaa on pieni piikki, jota täpläravuilla ei koskaan ole. Jokiravun panssari on nystermäinen, täpläravulla se on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia. Täpläravun sakset ovat hieman jokirapua suuremmat ja niissä on vaalea täplä saksen hangassa.
Täplärapua esiintyy lähes koko maassa, levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.
Täpläravun alkuperäinen elinalue on Pohjois-Amerikan Kalliovuorten länsipuolella.
Täpläravut parittelevat syksyllä. Koiras siirtää maidin naaraan takimmaisten kävelyjalkojen väliin ja pyrstön alapinnalle. Naaras kantaa mätimunia pyrstönsä alla seuraavaan kesään. Poikaset kuoriutuvat kesä-heinäkuussa.
Aikuisena omnivori, käyttää ravinnokseen kasviainesta, selkärangattomia ja raatoja. Kannibalismia esiintyy. Hämäräaktiivinen, lähtee liikkeelle jokirapua aikaisemmin, usein jo iltapäivällä.
Täplärapu viihtyy parhaiten suurissa, kivikkoisissa tai kiinteäpohjaisissa järvissä. Täplärapu oleskelee tyypillisesti rannan tuntumassa ja matalassa vedessä, mutta viihtyy syvemmälläkin jos sopivia pohjia on tarjolla.
Täplärapua on istutettu Suomen vesiin korvaamaan rapuruton tuhoamia jokirapukantoja. Täplärapu sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä, ollen näin uhka jokirapukannoille. Lisäksi täplärapu on jokirapua aggressiivisempi kilpailija.
Sisävesissä tavattava istutettu rapulaji.Täplärapu on suurikokoinen, ja kasvaa luonnossa 12–14 cm mittaiseksi. Pään viisi ja keskiruumiin kahdeksan jaoketta ovat yhteensulautuneet (cephalothorax). Ruumista peittää kova selkäkilpi. Selkäkilven etureuna on venynyt teräväksi kärjeksi. Takaruumiissa on kuusi näkyvää jaoketta. Takaruumis päättyy pyrstökilpeen, telsoniin, jonka molemmilla puolilla on uropodi-raajat. Verkkosilmät ovat varsien päässä. Ensimmäiset rintaraajat ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi, seuraavien jalkaparien päässä on pienet pihdit. Selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia. Väriltään täplärapu on vihertävän tai sinertävän ruskea ja sen saksien hangoissa on vaalea tai sinertävä täplä.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Jokiravun (Astacus astacus) selkäpanssarin sivuilla, lähellä etukilven reunaa on pieni piikki, jota täpläravuilla ei koskaan ole. Jokiravun panssari on nystermäinen, täpläravulla se on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia. Täpläravun sakset ovat hieman jokirapua suuremmat ja niissä on vaalea täplä saksen hangassa.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Täplärapua esiintyy lähes koko maassa, levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Täpläravun alkuperäinen elinalue on Pohjois-Amerikan Kalliovuorten länsipuolella.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Täpläravut parittelevat syksyllä. Koiras siirtää maidin naaraan takimmaisten kävelyjalkojen väliin ja pyrstön alapinnalle. Naaras kantaa mätimunia pyrstönsä alla seuraavaan kesään. Poikaset kuoriutuvat kesä-heinäkuussa.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Aikuisena omnivori, käyttää ravinnokseen kasviainesta, selkärangattomia ja raatoja. Kannibalismia esiintyy. Hämäräaktiivinen, lähtee liikkeelle jokirapua aikaisemmin, usein jo iltapäivällä.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Täplärapu viihtyy parhaiten suurissa, kivikkoisissa tai kiinteäpohjaisissa järvissä. Täplärapu oleskelee tyypillisesti rannan tuntumassa ja matalassa vedessä, mutta viihtyy syvemmälläkin jos sopivia pohjia on tarjolla.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Täplärapua on istutettu Suomen vesiin korvaamaan rapuruton tuhoamia jokirapukantoja. Täplärapu sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä, ollen näin uhka jokirapukannoille. Lisäksi täplärapu on jokirapua aggressiivisempi kilpailija.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.432","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-306 Saariston ekologia - Pohjaeläimet"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Täplärapu on suurikokoinen, ja kasvaa luonnossa 12–14 cm mittaiseksi.
Väriltään täplärapu on vihertävän tai sinertävän ruskea ja sen saksien hangoissa on vaalea tai sinertävä täplä.
Ensimmäiset rintaraajat ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi, seuraavien jalkaparien päässä on pienet pihdit. Selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Jokiravun (Astacus astacus) selkäpanssarin sivuilla, lähellä etukilven reunaa on pieni piikki, jota täpläravuilla ei koskaan ole. Jokiravun panssari on nystermäinen, täpläravulla se on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia. Täpläravun sakset ovat hieman jokirapua suuremmat ja niissä on vaalea täplä saksen hangassa.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Täplärapua esiintyy lähes koko maassa, levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Suomen sisävesissä tavattava istutettu rapulaji.
Alkuperäinen elinalue on Pohjois-Amerikan Kalliovuorten länsipuolella.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Täpläravut parittelevat syksyllä. Koiras siirtää maidin naaraan takimmaisten kävelyjalkojen väliin ja pyrstön alapinnalle. Naaras kantaa mätimunia pyrstönsä alla seuraavaan kesään. Poikaset kuoriutuvat kesä-heinäkuussa.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Aikuisena omnivori, käyttää ravinnokseen kasviainesta, selkärangattomia ja raatoja. Kannibalismia esiintyy. Hämäräaktiivinen, lähtee liikkeelle jokirapua aikaisemmin, usein jo iltapäivällä.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Täplärapu viihtyy parhaiten suurissa, kivikkoisissa tai kiinteäpohjaisissa järvissä. Oleskelee tyypillisesti rannan tuntumassa ja matalassa vedessä, mutta viihtyy syvemmälläkin jos sopivia pohjia on tarjolla.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Täplärapua on istutettu Suomen vesiin korvaamaan rapuruton tuhoamia jokirapukantoja. Täplärapu sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä, ollen näin uhka jokirapukannoille. Lisäksi täplärapu on jokirapua aggressiivisempi kilpailija.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.442"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Täplärapu on suurikokoinen ja voi kasvaa luonnossa 12–14 cm:n pituiseksi (otsapiikin kärjestä pyrstön takareunaan mitattuna).
Väriltään täplärapu on vihertävän tai sinertävän ruskea. Sen saksien hangoissa on vaalea tai sinertävä täplä.
Ensimmäiset rintaraajat ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi, seuraavien jalkaparien päässä on pienet pihdit. Selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Täpläravulla on saksien hangassa vaalea täplä. Toisin kuin jokiravulla (Astacus astacus), täpläravun ei ole pientä, sormella tuntuvaa piikkiä selkäpanssarin sivuilla, lähellä etukilven reunaa. Täpläravun selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia, kun taas jokiravun panssari on nystermäinen. Täpläravun sakset ovat hieman jokirapua suuremmat.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Täplärapua esiintyy lähes koko maassa, levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Suomen sisävesissä tavattava istutettu rapulaji.
Alkuperäinen elinalue on Pohjois-Amerikan Kalliovuorten länsipuolella.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Täpläravut parittelevat syksyllä. Koiras siirtää maidin naaraan takimmaisten kävelyjalkojen väliin ja pyrstön alapinnalle. Naaras kantaa mätimunia pyrstönsä alla seuraavaan kesään. Poikaset kuoriutuvat kesä-heinäkuussa.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Aikuisena omnivori, käyttää ravinnokseen kasviainesta, selkärangattomia ja raatoja. Kannibalismia esiintyy. Hämäräaktiivinen, lähtee liikkeelle jokirapua aikaisemmin, usein jo iltapäivällä.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Täplärapu viihtyy parhaiten suurissa, kivikkoisissa tai kiinteäpohjaisissa järvissä. Oleskelee tyypillisesti rannan tuntumassa ja matalassa vedessä, mutta viihtyy syvemmälläkin jos sopivia pohjia on tarjolla.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Täplärapua on istutettu Suomen vesiin korvaamaan rapuruton tuhoamia jokirapukantoja. Täplärapu sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä, ollen näin uhka jokirapukannoille. Lisäksi täplärapu on jokirapua aggressiivisempi kilpailija.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.443","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Äyriäiset"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Täplärapu on suurikokoinen ja voi kasvaa luonnossa 12–14 cm:n pituiseksi (otsapiikin kärjestä pyrstön takareunaan mitattuna).
Väriltään täplärapu on vihertävän tai sinertävän ruskea. Sen saksien hangoissa on vaalea tai sinertävä täplä.
Ensimmäiset rintaraajat ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi, seuraavien jalkaparien päässä on pienet pihdit. Selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Täpläravulla on saksien hangassa vaalea täplä. Toisin kuin jokiravulla (Astacus astacus), täpläravun ei ole pientä, sormella tuntuvaa piikkiä selkäpanssarin sivuilla, lähellä etukilven reunaa. Täpläravun selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia, kun taas jokiravun panssari on nystermäinen. Täpläravun sakset ovat hieman jokirapua suuremmat.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Täplärapua esiintyy lähes koko maassa, levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Suomen sisävesissä tavattava istutettu rapulaji.
Alkuperäinen elinalue on Pohjois-Amerikan Kalliovuorten länsipuolella.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Täpläravut parittelevat syksyllä. Koiras siirtää maidin naaraan takimmaisten kävelyjalkojen väliin ja pyrstön alapinnalle. Naaras kantaa mätimunia pyrstönsä alla seuraavaan kesään. Poikaset kuoriutuvat kesä-heinäkuussa.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Aikuisena omnivori, käyttää ravinnokseen kasviainesta, selkärangattomia ja raatoja. Kannibalismia esiintyy. Hämäräaktiivinen, lähtee liikkeelle jokirapua aikaisemmin, usein jo iltapäivällä.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Täplärapu viihtyy parhaiten suurissa, kivikkoisissa tai kiinteäpohjaisissa järvissä. Oleskelee tyypillisesti rannan tuntumassa ja matalassa vedessä, mutta viihtyy syvemmälläkin jos sopivia pohjia on tarjolla.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Täplärapua on istutettu Suomen vesiin korvaamaan rapuruton tuhoamia jokirapukantoja. Täplärapu sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä, ollen näin uhka jokirapukannoille. Lisäksi täplärapu on jokirapua aggressiivisempi kilpailija.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.549","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus - Äyriäiset"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Täplärapu on suurikokoinen ja voi kasvaa luonnossa 12–14 cm:n pituiseksi (otsapiikin kärjestä pyrstön takareunaan mitattuna).
Väriltään täplärapu on vihertävän tai sinertävän ruskea. Sen saksien hangoissa on vaalea tai sinertävä täplä.
Ensimmäiset rintaraajat ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi, seuraavien jalkaparien päässä on pienet pihdit. Selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Täpläravulla on saksien hangassa vaalea täplä. Toisin kuin jokiravulla (Astacus astacus), täpläravun ei ole pientä, sormella tuntuvaa piikkiä selkäpanssarin sivuilla, lähellä etukilven reunaa. Täpläravun selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia, kun taas jokiravun panssari on nystermäinen. Täpläravun sakset ovat hieman jokirapua suuremmat.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Täplärapua esiintyy lähes koko maassa, levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Suomen sisävesissä tavattava istutettu rapulaji.
Alkuperäinen elinalue on Pohjois-Amerikan Kalliovuorten länsipuolella.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Täpläravut parittelevat syksyllä. Koiras siirtää maidin naaraan takimmaisten kävelyjalkojen väliin ja pyrstön alapinnalle. Naaras kantaa mätimunia pyrstönsä alla seuraavaan kesään. Poikaset kuoriutuvat kesä-heinäkuussa.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Aikuisena omnivori, käyttää ravinnokseen kasviainesta, selkärangattomia ja raatoja. Kannibalismia esiintyy. Hämäräaktiivinen, lähtee liikkeelle jokirapua aikaisemmin, usein jo iltapäivällä.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Täplärapu viihtyy parhaiten suurissa, kivikkoisissa tai kiinteäpohjaisissa järvissä. Oleskelee tyypillisesti rannan tuntumassa ja matalassa vedessä, mutta viihtyy syvemmälläkin jos sopivia pohjia on tarjolla.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Täplärapua on istutettu Suomen vesiin korvaamaan rapuruton tuhoamia jokirapukantoja. Täplärapu sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä, ollen näin uhka jokirapukannoille. Lisäksi täplärapu on jokirapua aggressiivisempi kilpailija.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.652"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Beskrivning","content":"Täplärapu on suurikokoinen ja voi kasvaa luonnossa 12–14 cm:n pituiseksi (otsapiikin kärjestä pyrstön takareunaan mitattuna).
Väriltään täplärapu on vihertävän tai sinertävän ruskea. Sen saksien hangoissa on vaalea tai sinertävä täplä.
Ensimmäiset rintaraajat ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi, seuraavien jalkaparien päässä on pienet pihdit. Selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Täpläravulla on saksien hangassa vaalea täplä. Toisin kuin jokiravulla (Astacus astacus), täpläravun ei ole pientä, sormella tuntuvaa piikkiä selkäpanssarin sivuilla, lähellä etukilven reunaa. Täpläravun selkäpanssari on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia, kun taas jokiravun panssari on nystermäinen. Täpläravun sakset ovat hieman jokirapua suuremmat.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Täplärapua esiintyy lähes koko maassa, levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Suomen sisävesissä tavattava istutettu rapulaji.
Alkuperäinen elinalue on Pohjois-Amerikan Kalliovuorten länsipuolella.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Livscykel","content":"Täpläravut parittelevat syksyllä. Koiras siirtää maidin naaraan takimmaisten kävelyjalkojen väliin ja pyrstön alapinnalle. Naaras kantaa mätimunia pyrstönsä alla seuraavaan kesään. Poikaset kuoriutuvat kesä-heinäkuussa.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Beteende","content":"Aikuisena omnivori, käyttää ravinnokseen kasviainesta, selkärangattomia ja raatoja. Kannibalismia esiintyy. Hämäräaktiivinen, lähtee liikkeelle jokirapua aikaisemmin, usein jo iltapäivällä.
"}],"title":"Livscykel och levnadssätt","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Täplärapu viihtyy parhaiten suurissa, kivikkoisissa tai kiinteäpohjaisissa järvissä. Oleskelee tyypillisesti rannan tuntumassa ja matalassa vedessä, mutta viihtyy syvemmälläkin jos sopivia pohjia on tarjolla.
"}],"title":"Ekologi","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Tilläggsuppgifter","content":"Täplärapua on istutettu Suomen vesiin korvaamaan rapuruton tuhoamia jokirapukantoja. Täplärapu sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä, ollen näin uhka jokirapukannoille. Lisäksi täplärapu on jokirapua aggressiivisempi kilpailija.
"}],"title":"Blandad","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.663","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläimet - Äyriäiset"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.identificationText","title":"Bestämning","content":"Täplärapu muistuttaa jokirapua, mutta sillä on suuremmat ja pulleammat sakset ja kuoren väritys on yleensä vaalea, päältä ruskean ja oliivin vihreän sävyinen. Jokirapu sen sijaan on useimmiten varsin tumman ruskea tai toisinaan sinertävä. Etenkin saksen täplässä ja saksiraajojen alapinnoilla täpläravuilla on yleensä myös sinisen ja turkoosin sävyjä. Saksien alapinnat ovat yleensä kirkkaan punaiset, hieman keltaoranssiin vivahtavat. Jokiravulla ne ovat yleensä likaisemman punaiset sisältäen ruskeita sävyjä. Täpläravun kuori on sileä, nuorilla yksilöillä jopa liukkaan tuntuinen. Jokiravulla kuori taasen on pienten nystermien peittämä ja hieman karhean tuntuinen. Väritys ja saksien koko kuitenkin vaihtelee eri vesien ja myös yksilöiden välillä.
Varmin tuntomerkki on jokiravulla kaulauurteen takana kummallakin kyljellä sormin tuntuva rivi teräviä nystermiä, mitkä puuttuvat täpläravulta.
Täplärapu on saanut nimensä saksen hangassa olevasta vaaleasta laikusta, mutta laikku saattaa olla varsin huomaamaton ja joskus puuttua kokonaan.
"}],"title":"Allmän beskrivning","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Utbredning i Finland","content":"Suomessa täplärapuja istutettiin koevesiin ensi kerran vuonna 1967. Laajemmat kotiutusistutukset alkoivat 1980-luvun lopulla ja 2000-luvulla ne vähentyivät jo selvästi. Luvallisia istutuksia ei ole tehty vuoden 2015 jälkeen, mutta valitettavasti luvattomia siirtoja on tehty myöhemminkin.
Suomessa täpläravun laajimmat yhtenäiset esiintymät ovat Kokemäenjoen, Kymijoen ja Vuoksen vesistöjen eteläosissa. Populaatioita on lisäksi lukuisina pienempinä saarekkeina muualla maamme etelä- ja keskiosissa. Joitakin esiintymiä on ilmaantunut myös Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Lähes kaikki maan keskiosien ja pohjoisen Suomen esiintymät ovat saaneet alkunsa luvattomista istutuksista. Järvi-Suomen avoimia vaellusesteettömiä vesireittejä myöten täpläravulla on mahdollisuus istutusten jälkeen levittäytyä laajemmalle, mikäli olosuhteet ovat muuten lajille suotuisat. Toistaiseksi täplärapu on levinnyt pääosin ihmisen kuljettamana.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Ursprung och helhetsutbredning","content":"Täplärapu on peräisin USA:n luoteisosasta ja Kanadan lounaisosasta Brittiläisestä Kolumbiasta. Sitä on istutettu myös Kalifornian, Nevadan ja Utahin vesiin sekä Japaniin ja ainakin 24 maan alueella Euroopassa.
Täplärapu on Euroopassa laajimmalle levinnyt vieras rapulaji. Ruotsiin ja samalla Euroopan mantereelle täplärapuja tuotiin ensi kerran vuonna 1959 Kaliforniasta tarkoituksena tutkia voisiko se korvata rapuruton tuhoamaa alkuperäistä jokirapukantaa.
"}],"title":"Utbredning","group":"MX.SDVG2"}],"id":"LA.762","title":"Pinkka oppimisympäristö: Vieraslajien tunnistus - Täplärapu"}],"originalPublications":["MP.4830","MP.221"],"anyHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVj","MKV.habitatVp","MKV.habitatVs","MKV.habitatV[MKV.habitatSpecificTypeCA]","MKV.habitatV[]","MKV.habitatVj[MKV.habitatSpecificTypeCA]","MKV.habitatVj[]","MKV.habitatVp[MKV.habitatSpecificTypeCA]","MKV.habitatVp[]","MKV.habitatVs[MKV.habitatSpecificTypeCA]","MKV.habitatVs[]"],"informalTaxonGroups":["MVL.39","MVL.213","MVL.214"],"qname":"MX.53031","id":"MX.53031","scientificNameDisplayName":"Pacifastacus leniusculus","occurrenceCountInvasiveFinland":144,"habitatOccurrenceCounts":[{"habitat":{"fi":"järvi","sv":"järvi","en":"järvi"},"occurrenceCount":2,"id":"järvi"},{"habitat":{"fi":"Vedet","sv":"Vatten","en":"Water"},"occurrenceCount":1,"id":"http://tun.fi/my.habitatenumvalue24"},{"habitat":{"sv":"Vassruggar","fi":"Ruovikko","en":"Reedbed"},"occurrenceCount":1,"id":"http://tun.fi/my.habitatenumvalue32"}],"sensitive":false,"bold":{"binCount":14,"bins":["BOLD:AAK4578","BOLD:ACH3345","BOLD:ACH3346","BOLD:ADK0274","BOLD:ADK0499","BOLD:ADK1517","BOLD:ADK5565","BOLD:ADK5566","BOLD:ADK7280","BOLD:ADK7281","BOLD:ADK7777","BOLD:ADM8974","BOLD:ADP2238","BOLD:ADX3553"],"publicRecords":248,"specimens":344,"barcodes":13},"autoNonWild":false,"redListEvaluationGroups":["MVL.766","MVL.769"],"taxonExpert":["MA.39"],"parentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37605","MX.53343","MX.53375","MX.53367","MX.213789","MX.53744","MX.213799","MX.213801","MX.53682","MX.53643","MX.53429","MX.53031"],"observationCountInvasiveFinland":144,"taxonomicOrder":43678,"hasBold":true,"parents":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37605","MX.53343","MX.53367","MX.53744","MX.213799","MX.213801","MX.53682","MX.53643","MX.53429"],"countOfSpecies":1,"stableInFinland":true,"scientificNameAuthorship":"(Dana, 1852)","taxonRank":"MX.species","invasiveSpeciesEstablishment":"MX.invasiveEstablished","occurrenceInFinlandPublications":["MP.601"],"secondaryHabitats":[{"habitatSpecificTypes":["MKV.habitatSpecificTypeCA"],"habitat":"MKV.habitatVj","id":"MKV.404019","order":0},{"habitatSpecificTypes":["MKV.habitatSpecificTypeCA"],"habitat":"MKV.habitatVp","id":"MKV.404020","order":1}],"hiddenTaxon":false,"cursiveName":true,"vernacularName":"signalkräfta","hasMultimedia":true,"invasiveSpecies":true,"countOfFinnishSpecies":1,"invasiveSpeciesMainGroups":["HBE.MG5","HBE.MG14"],"nameAccordingTo":"MR.1","taxonEditor":["MA.39"],"occurrenceCountFinland":144,"typeOfOccurrenceInFinland":["MX.typeOfOccurrenceStablePopulation","MX.typeOfOccurrenceImport"],"taxonSets":["MX.taxonSetSykeMacrozoobenthos"],"nonHiddenParentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37605","MX.53343","MX.53367","MX.53744","MX.213799","MX.213801","MX.53682","MX.53643","MX.53429","MX.53031"],"observationCountFinland":144,"administrativeStatuses":["MX.euInvasiveSpeciesList","MX.nationalInvasiveSpeciesStrategy"],"occurrenceCount":148,"primaryHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVs","MKV.habitatV[MKV.habitatSpecificTypeCA]","MKV.habitatV[]","MKV.habitatVs[MKV.habitatSpecificTypeCA]","MKV.habitatVs[]"],"finnishSpecies":true,"finnish":true,"multimedia":[{"copyrightOwner":"Jouni Tulonen","author":"Jouni Tulonen","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.53936/MX.53031_taplarapu_Jouni_Tulonen.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.53936/MX.53031_taplarapu_Jouni_Tulonen.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.53936/MX.53031_taplarapu_Jouni_Tulonen_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Alla rättigheter förbehålls","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"signalkräfta","scientificName":"Pacifastacus leniusculus","scientificNameAuthorship":"(Dana, 1852)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53031","bold":{"binCount":14,"bins":["BOLD:AAK4578","BOLD:ACH3345","BOLD:ACH3346","BOLD:ADK0274","BOLD:ADK0499","BOLD:ADK1517","BOLD:ADK5565","BOLD:ADK5566","BOLD:ADK7280","BOLD:ADK7281","BOLD:ADK7777","BOLD:ADM8974","BOLD:ADP2238","BOLD:ADX3553"],"publicRecords":248,"specimens":344,"barcodes":13},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.53936/MX.53031_taplarapu_Jouni_Tulonen_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"David Perez / Wikimedia commons","author":"David Perez","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.86705/Pacifastacus_leniusculus_01_by-dpc.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.86705/Pacifastacus_leniusculus_01_by-dpc_large.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.86705/Pacifastacus_leniusculus_01_by-dpc_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"CC-BY-SA-4.0","licenseFullname":"Creative Commons erkännande, dela lika 4.0","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"signalkräfta","scientificName":"Pacifastacus leniusculus","scientificNameAuthorship":"(Dana, 1852)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53031","bold":{"binCount":14,"bins":["BOLD:AAK4578","BOLD:ACH3345","BOLD:ACH3346","BOLD:ADK0274","BOLD:ADK0499","BOLD:ADK1517","BOLD:ADK5565","BOLD:ADK5566","BOLD:ADK7280","BOLD:ADK7281","BOLD:ADK7777","BOLD:ADM8974","BOLD:ADP2238","BOLD:ADX3553"],"publicRecords":248,"specimens":344,"barcodes":13},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsCC-BY-SA-4.0","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.86705/Pacifastacus_leniusculus_01_by-dpc_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Noora Hellén","author":"Noora Hellén","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.98467/pacifastacus_leniusculus.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.98467/pacifastacus_leniusculus_large.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.98467/pacifastacus_leniusculus_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"CC-BY-NC-SA-4.0","licenseFullname":"Creative Commons Erkännande-IckeKommersiell-DelaLika 4.0","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"signalkräfta","scientificName":"Pacifastacus leniusculus","scientificNameAuthorship":"(Dana, 1852)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53031","bold":{"binCount":14,"bins":["BOLD:AAK4578","BOLD:ACH3345","BOLD:ACH3346","BOLD:ADK0274","BOLD:ADK0499","BOLD:ADK1517","BOLD:ADK5565","BOLD:ADK5566","BOLD:ADK7280","BOLD:ADK7281","BOLD:ADK7777","BOLD:ADM8974","BOLD:ADP2238","BOLD:ADX3553"],"publicRecords":248,"specimens":344,"barcodes":13},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsCC-BY-NC-SA-4.0","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.98467/pacifastacus_leniusculus_thumb.jpg"}],"primaryHabitat":{"habitatSpecificTypes":["MKV.habitatSpecificTypeCA"],"habitat":"MKV.habitatVs","id":"MKV.404018","order":0},"species":true,"observationCount":148,"occurrenceInFinland":"MX.occurrenceInFinlandPublished","hasParent":true,"hasDescriptions":true,"intellectualRights":"MZ.intellectualRightsCC-BY-4.0"}