<p>Hopeanhohtoinen silakka elää Itämeressä ja on saalismäärältään Suomen merkittävin kala. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Silakka on myös kauppanimi, sillä silli-nimitystä saa käyttää vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä. Siten kaikki vähemmän rasvaa myytäviä sillejä myydään silakoina, vaikka ne eivät olisi Itämereltä peräisin.Paino tavallisesti Suomessa 50–200 g. Itämeressä elää kuitenkin myös niin sanottuja jättiläissilakoita, jotka ovat nopeakasvuisia silakoita ja voivat saavuttaa jopa yli 700 gramman painon. Puolikiloiset jättiläissilakat ovat noin 5–7-vuotiaita. Ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka. Silakalla on hopeiset kyljet ja vihertävä selkä. Selkä- ja pyrstöevät ovat tummat. Suomut ovat hopeiset ja irtoilevat helposti. Selkäevä on vatsaevien etupuolella. Silmät ovat suuremmat kuin kilohaililla.</p> <p>Itämeren ulappa-alueet. Nuoret yksilöt elävät rannikon läheisyydessä. Aikuiset silakat tulevat rannikolle lisääntymisaikaan. </p> <p>Varsinaista silakkaa esiintyy vain Itämeressä. </p> <p>Silakka tulee sukukypsäksi yleensä 2–3-vuotiaana, jolloin se on 11–16-senttinen. Kutevia silakoita voi löytää varhaiskeväästä loppusyksyyn, mutta varsinainen kutuaika on touko-kesäkuussa. Silakat voidaan jakaa kevät- ja syyskutuisiin kaloihin. Syyskutuisia silakoita on koko kannasta muutama prosentti. Lisääntyminen alkaa keväällä matalissa rantavesissä veden ollessa n. 5-asteista. Kutu alkaa 1–8 metrin syvyydeltä, josta se siirtyy syvemmälle ja ulommas rannikolta veden lämmetessä. Kesällä silakat voivat kutea jopa parinkymmenen metrin syvyydessä. Silakan suosimilla kutupaikoilla on kivi-, sora- tai kalliopohja, jossa kasvaa leviä. Mätimunat takertuvat leviin tai pohjalle. Keskikokoisessa naaraassa on noin kymmenen tuhatta 1,2–1,4 mm halkaisijaltaan olevaa mätimunaa. Kutu tapahtuu parvissa. Mäti kehittyy poikasiksi keväällä parissa viikossa ja kesällä muutamassa päivässä. Elinikä jopa yli 20 vuotta. Normaalikasvuinen silakka on ensimmäisen vuotensa jälkeen yli kymmensenttinen. 15–18 cm mittaiset silakat ovat yleensä 3–5-vuotiaita. </p> <p>Samannäköisiä lajeja: kilohaili, pikkusilli, täpläsilli, salakka.Silakan erottaa kilohailista vatsaevien ja selkäevien keskinäisen sijainnin perusteella. Silakan vatsaevät ovat selkäevän etureunaa taempana, kilohaililla samalla tasalla. Kilohailin talkasuomut (vatsapuolella) ovat terävät ja se on pienempi. Kilohailin pää ja silmät ovat myös silakkaa pienemmät. Yli 15–16 cm mittaiset, silakan näköiset kalat ovat silakoita, satunnaisharhailijoita (täplä- ja pilkkusilli) lukuun ottamatta.</p> <p>Varsinaista silakkaa esiintyy vain Itämeressä. </p> <p>Silakka tekee säännöllisiä vaelluksia sekä pinnan ja syvän veden välillä että ulapan ja rannikon välillä. Nuoret, rannikolla elävät yksilöt viettävät päivät syvällä ja vaeltavat yöksi pinnan läheisyyteen.Kevätkutuiset silakat vaeltavat rannikolle jäiden lähdön jälkeen kutemaan ja siirtyvät kudun jälkeen vähitellen takaisin ulapalle kesän aikana. Loppusyksyllä silakat palaavat rannikon vesiin. Kun meri alkaa jäätyä, silakat siirtyvät jään reunaa seuraten vähitellen takaisin avomerelle. Talvella vanhat yksilöt siirtyvät ulapan syviin vesiin nuorempien yksilöiden jäädessä lähemmäs rannikkoa. Syyskutuiset silakat jäävät keväällä avomerelle ja ulkosaaristoon, jossa ne lisääntyvät. Kutu alkaa avomeren matalikoilla ja siirtyy syksyn aikana kohti rannikkoa. Vastakuoriutuneiden poikasten tärkeintä ravintoa ovat hankajalkaisten nauplius-toukat. Silakan kasvaessa se siirtyy suurempiin planktoneläimiin ja aikuiset silakat voivat syödä pohjaeläimiä ja jopa pikkukaloja.</p> <p>Silakka tekee säännöllisiä vaelluksia sekä pinnan ja syvän veden välillä että ulapan ja rannikon välillä. Nuoret, rannikolla elävät yksilöt viettävät päivät syvällä ja vaeltavat yöksi pinnan läheisyyteen.Kevätkutuiset silakat vaeltavat rannikolle jäiden lähdön jälkeen kutemaan ja siirtyvät kudun jälkeen vähitellen takaisin ulapalle kesän aikana. Loppusyksyllä silakat palaavat rannikon vesiin. Kun meri alkaa jäätyä, silakat siirtyvät jään reunaa seuraten vähitellen takaisin avomerelle. Talvella vanhat yksilöt siirtyvät ulapan syviin vesiin nuorempien yksilöiden jäädessä lähemmäs rannikkoa. Syyskutuiset silakat jäävät keväällä avomerelle ja ulkosaaristoon, jossa ne lisääntyvät. Kutu alkaa avomeren matalikoilla ja siirtyy syksyn aikana kohti rannikkoa. Vastakuoriutuneiden poikasten tärkeintä ravintoa ovat hankajalkaisten nauplius-toukat. Silakan kasvaessa se siirtyy suurempiin planktoneläimiin ja aikuiset silakat voivat syödä pohjaeläimiä ja jopa pikkukaloja.</p> <p>Silakka tulee sukukypsäksi yleensä 2–3-vuotiaana, jolloin se on 11–16-senttinen. Kutevia silakoita voi löytää varhaiskeväästä loppusyksyyn, mutta varsinainen kutuaika on touko-kesäkuussa. Silakat voidaan jakaa kevät- ja syyskutuisiin kaloihin. Syyskutuisia silakoita on koko kannasta muutama prosentti. Lisääntyminen alkaa keväällä matalissa rantavesissä veden ollessa n. 5-asteista. Kutu alkaa 1–8 metrin syvyydeltä, josta se siirtyy syvemmälle ja ulommas rannikolta veden lämmetessä. Kesällä silakat voivat kutea jopa parinkymmenen metrin syvyydessä. Silakan suosimilla kutupaikoilla on kivi-, sora- tai kalliopohja, jossa kasvaa leviä. Mätimunat takertuvat leviin tai pohjalle. Keskikokoisessa naaraassa on noin kymmenen tuhatta 1,2–1,4 mm halkaisijaltaan olevaa mätimunaa. Kutu tapahtuu parvissa. Mäti kehittyy poikasiksi keväällä parissa viikossa ja kesällä muutamassa päivässä. Elinikä jopa yli 20 vuotta. Normaalikasvuinen silakka on ensimmäisen vuotensa jälkeen yli kymmensenttinen. 15–18 cm mittaiset silakat ovat yleensä 3–5-vuotiaita. </p> <p>Koko Itämeri Vaasan korkeudelle saakka, vähäsuolaisimpia alueita lukuun ottamatta. </p> Usually not considered a distinct subspecies Wulf, 1765 true <p>Varsinaista silakkaa esiintyy vain Itämeressä. </p> <p>Varsinaista silakkaa esiintyy vain Itämeressä. </p> <p>Hopeanhohtoinen silakka elää Itämeressä ja on saalismäärältään Suomen merkittävin kala. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Silakka on myös kauppanimi, sillä silli-nimitystä saa käyttää vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä. Siten kaikki vähemmän rasvaa myytäviä sillejä myydään silakoina, vaikka ne eivät olisi Itämereltä peräisin.Paino tavallisesti Suomessa 50–200 g. Itämeressä elää kuitenkin myös niin sanottuja jättiläissilakoita, jotka ovat nopeakasvuisia silakoita ja voivat saavuttaa jopa yli 700 gramman painon. Puolikiloiset jättiläissilakat ovat noin 5–7-vuotiaita. Ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka. Silakalla on hopeiset kyljet ja vihertävä selkä. Selkä- ja pyrstöevät ovat tummat. Suomut ovat hopeiset ja irtoilevat helposti. Selkäevä on vatsaevien etupuolella. Silmät ovat suuremmat kuin kilohaililla.</p> <p>Hopeanhohtoinen silakka elää Itämeressä ja on saalismäärältään Suomen merkittävin kala. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Silakka on myös kauppanimi, sillä silli-nimitystä saa käyttää vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä. Siten kaikki vähemmän rasvaa myytäviä sillejä myydään silakoina, vaikka ne eivät olisi Itämereltä peräisin.Paino tavallisesti Suomessa 50–200 g. Itämeressä elää kuitenkin myös niin sanottuja jättiläissilakoita, jotka ovat nopeakasvuisia silakoita ja voivat saavuttaa jopa yli 700 gramman painon. Puolikiloiset jättiläissilakat ovat noin 5–7-vuotiaita. Ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka. Silakalla on hopeiset kyljet ja vihertävä selkä. Selkä- ja pyrstöevät ovat tummat. Suomut ovat hopeiset ja irtoilevat helposti. Selkäevä on vatsaevien etupuolella. Silmät ovat suuremmat kuin kilohaililla.</p> <p>Silakka tulee sukukypsäksi yleensä 2–3-vuotiaana, jolloin se on 11–16-senttinen. Kutevia silakoita voi löytää varhaiskeväästä loppusyksyyn, mutta varsinainen kutuaika on touko-kesäkuussa. Silakat voidaan jakaa kevät- ja syyskutuisiin kaloihin. Syyskutuisia silakoita on koko kannasta muutama prosentti. Lisääntyminen alkaa keväällä matalissa rantavesissä veden ollessa n. 5-asteista. Kutu alkaa 1–8 metrin syvyydeltä, josta se siirtyy syvemmälle ja ulommas rannikolta veden lämmetessä. Kesällä silakat voivat kutea jopa parinkymmenen metrin syvyydessä. Silakan suosimilla kutupaikoilla on kivi-, sora- tai kalliopohja, jossa kasvaa leviä. Mätimunat takertuvat leviin tai pohjalle. Keskikokoisessa naaraassa on noin kymmenen tuhatta 1,2–1,4 mm halkaisijaltaan olevaa mätimunaa. Kutu tapahtuu parvissa. Mäti kehittyy poikasiksi keväällä parissa viikossa ja kesällä muutamassa päivässä. Elinikä jopa yli 20 vuotta. Normaalikasvuinen silakka on ensimmäisen vuotensa jälkeen yli kymmensenttinen. 15–18 cm mittaiset silakat ovat yleensä 3–5-vuotiaita. </p> <p>Samannäköisiä lajeja: kilohaili, pikkusilli, täpläsilli, salakka.Silakan erottaa kilohailista vatsaevien ja selkäevien keskinäisen sijainnin perusteella. Silakan vatsaevät ovat selkäevän etureunaa taempana, kilohaililla samalla tasalla. Kilohailin talkasuomut (vatsapuolella) ovat terävät ja se on pienempi. Kilohailin pää ja silmät ovat myös silakkaa pienemmät. Yli 15–16 cm mittaiset, silakan näköiset kalat ovat silakoita, satunnaisharhailijoita (täplä- ja pilkkusilli) lukuun ottamatta.</p> <p>Silakka tulee sukukypsäksi yleensä 2–3-vuotiaana, jolloin se on 11–16-senttinen. Kutevia silakoita voi löytää varhaiskeväästä loppusyksyyn, mutta varsinainen kutuaika on touko-kesäkuussa. Silakat voidaan jakaa kevät- ja syyskutuisiin kaloihin. Syyskutuisia silakoita on koko kannasta muutama prosentti. Lisääntyminen alkaa keväällä matalissa rantavesissä veden ollessa n. 5-asteista. Kutu alkaa 1–8 metrin syvyydeltä, josta se siirtyy syvemmälle ja ulommas rannikolta veden lämmetessä. Kesällä silakat voivat kutea jopa parinkymmenen metrin syvyydessä. Silakan suosimilla kutupaikoilla on kivi-, sora- tai kalliopohja, jossa kasvaa leviä. Mätimunat takertuvat leviin tai pohjalle. Keskikokoisessa naaraassa on noin kymmenen tuhatta 1,2–1,4 mm halkaisijaltaan olevaa mätimunaa. Kutu tapahtuu parvissa. Mäti kehittyy poikasiksi keväällä parissa viikossa ja kesällä muutamassa päivässä. Elinikä jopa yli 20 vuotta. Normaalikasvuinen silakka on ensimmäisen vuotensa jälkeen yli kymmensenttinen. 15–18 cm mittaiset silakat ovat yleensä 3–5-vuotiaita. </p> <p>Itämeren ulappa-alueet. Nuoret yksilöt elävät rannikon läheisyydessä. Aikuiset silakat tulevat rannikolle lisääntymisaikaan. </p> <p>Hopeanhohtoinen silakka elää Itämeressä ja on saalismäärältään Suomen merkittävin kala. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Silakka on myös kauppanimi, sillä silli-nimitystä saa käyttää vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä. Siten kaikki vähemmän rasvaa myytäviä sillejä myydään silakoina, vaikka ne eivät olisi Itämereltä peräisin.Paino tavallisesti Suomessa 50–200 g. Itämeressä elää kuitenkin myös niin sanottuja jättiläissilakoita, jotka ovat nopeakasvuisia silakoita ja voivat saavuttaa jopa yli 700 gramman painon. Puolikiloiset jättiläissilakat ovat noin 5–7-vuotiaita. Ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka. Silakalla on hopeiset kyljet ja vihertävä selkä. Selkä- ja pyrstöevät ovat tummat. Suomut ovat hopeiset ja irtoilevat helposti. Selkäevä on vatsaevien etupuolella. Silmät ovat suuremmat kuin kilohaililla.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: kilohaili, pikkusilli, täpläsilli, salakka.Silakan erottaa kilohailista vatsaevien ja selkäevien keskinäisen sijainnin perusteella. Silakan vatsaevät ovat selkäevän etureunaa taempana, kilohaililla samalla tasalla. Kilohailin talkasuomut (vatsapuolella) ovat terävät ja se on pienempi. Kilohailin pää ja silmät ovat myös silakkaa pienemmät. Yli 15–16 cm mittaiset, silakan näköiset kalat ovat silakoita, satunnaisharhailijoita (täplä- ja pilkkusilli) lukuun ottamatta.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: kilohaili, pikkusilli, täpläsilli, salakka.Silakan erottaa kilohailista vatsaevien ja selkäevien keskinäisen sijainnin perusteella. Silakan vatsaevät ovat selkäevän etureunaa taempana, kilohaililla samalla tasalla. Kilohailin talkasuomut (vatsapuolella) ovat terävät ja se on pienempi. Kilohailin pää ja silmät ovat myös silakkaa pienemmät. Yli 15–16 cm mittaiset, silakan näköiset kalat ovat silakoita, satunnaisharhailijoita (täplä- ja pilkkusilli) lukuun ottamatta.</p> <p>Itämeren ulappa-alueet. Nuoret yksilöt elävät rannikon läheisyydessä. Aikuiset silakat tulevat rannikolle lisääntymisaikaan. </p> <p>Varsinaista silakkaa esiintyy vain Itämeressä. </p> <p>Hopeanhohtoinen silakka elää Itämeressä ja on saalismäärältään Suomen merkittävin kala. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Silakka on myös kauppanimi, sillä silli-nimitystä saa käyttää vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä. Siten kaikki vähemmän rasvaa myytäviä sillejä myydään silakoina, vaikka ne eivät olisi Itämereltä peräisin.Paino tavallisesti Suomessa 50–200 g. Itämeressä elää kuitenkin myös niin sanottuja jättiläissilakoita, jotka ovat nopeakasvuisia silakoita ja voivat saavuttaa jopa yli 700 gramman painon. Puolikiloiset jättiläissilakat ovat noin 5–7-vuotiaita. Ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka. Silakalla on hopeiset kyljet ja vihertävä selkä. Selkä- ja pyrstöevät ovat tummat. Suomut ovat hopeiset ja irtoilevat helposti. Selkäevä on vatsaevien etupuolella. Silmät ovat suuremmat kuin kilohaililla.</p> <p>Silakka tekee säännöllisiä vaelluksia sekä pinnan ja syvän veden välillä että ulapan ja rannikon välillä. Nuoret, rannikolla elävät yksilöt viettävät päivät syvällä ja vaeltavat yöksi pinnan läheisyyteen.Kevätkutuiset silakat vaeltavat rannikolle jäiden lähdön jälkeen kutemaan ja siirtyvät kudun jälkeen vähitellen takaisin ulapalle kesän aikana. Loppusyksyllä silakat palaavat rannikon vesiin. Kun meri alkaa jäätyä, silakat siirtyvät jään reunaa seuraten vähitellen takaisin avomerelle. Talvella vanhat yksilöt siirtyvät ulapan syviin vesiin nuorempien yksilöiden jäädessä lähemmäs rannikkoa. Syyskutuiset silakat jäävät keväällä avomerelle ja ulkosaaristoon, jossa ne lisääntyvät. Kutu alkaa avomeren matalikoilla ja siirtyy syksyn aikana kohti rannikkoa. Vastakuoriutuneiden poikasten tärkeintä ravintoa ovat hankajalkaisten nauplius-toukat. Silakan kasvaessa se siirtyy suurempiin planktoneläimiin ja aikuiset silakat voivat syödä pohjaeläimiä ja jopa pikkukaloja.</p> <p>Silakka tulee sukukypsäksi yleensä 2–3-vuotiaana, jolloin se on 11–16-senttinen. Kutevia silakoita voi löytää varhaiskeväästä loppusyksyyn, mutta varsinainen kutuaika on touko-kesäkuussa. Silakat voidaan jakaa kevät- ja syyskutuisiin kaloihin. Syyskutuisia silakoita on koko kannasta muutama prosentti. Lisääntyminen alkaa keväällä matalissa rantavesissä veden ollessa n. 5-asteista. Kutu alkaa 1–8 metrin syvyydeltä, josta se siirtyy syvemmälle ja ulommas rannikolta veden lämmetessä. Kesällä silakat voivat kutea jopa parinkymmenen metrin syvyydessä. Silakan suosimilla kutupaikoilla on kivi-, sora- tai kalliopohja, jossa kasvaa leviä. Mätimunat takertuvat leviin tai pohjalle. Keskikokoisessa naaraassa on noin kymmenen tuhatta 1,2–1,4 mm halkaisijaltaan olevaa mätimunaa. Kutu tapahtuu parvissa. Mäti kehittyy poikasiksi keväällä parissa viikossa ja kesällä muutamassa päivässä. Elinikä jopa yli 20 vuotta. Normaalikasvuinen silakka on ensimmäisen vuotensa jälkeen yli kymmensenttinen. 15–18 cm mittaiset silakat ovat yleensä 3–5-vuotiaita. </p> <p>Koko Itämeri Vaasan korkeudelle saakka, vähäsuolaisimpia alueita lukuun ottamatta. </p> <p>Silakka tulee sukukypsäksi yleensä 2–3-vuotiaana, jolloin se on 11–16-senttinen. Kutevia silakoita voi löytää varhaiskeväästä loppusyksyyn, mutta varsinainen kutuaika on touko-kesäkuussa. Silakat voidaan jakaa kevät- ja syyskutuisiin kaloihin. Syyskutuisia silakoita on koko kannasta muutama prosentti. Lisääntyminen alkaa keväällä matalissa rantavesissä veden ollessa n. 5-asteista. Kutu alkaa 1–8 metrin syvyydeltä, josta se siirtyy syvemmälle ja ulommas rannikolta veden lämmetessä. Kesällä silakat voivat kutea jopa parinkymmenen metrin syvyydessä. Silakan suosimilla kutupaikoilla on kivi-, sora- tai kalliopohja, jossa kasvaa leviä. Mätimunat takertuvat leviin tai pohjalle. Keskikokoisessa naaraassa on noin kymmenen tuhatta 1,2–1,4 mm halkaisijaltaan olevaa mätimunaa. Kutu tapahtuu parvissa. Mäti kehittyy poikasiksi keväällä parissa viikossa ja kesällä muutamassa päivässä. Elinikä jopa yli 20 vuotta. Normaalikasvuinen silakka on ensimmäisen vuotensa jälkeen yli kymmensenttinen. 15–18 cm mittaiset silakat ovat yleensä 3–5-vuotiaita. </p> <p>Itämeren ulappa-alueet. Nuoret yksilöt elävät rannikon läheisyydessä. Aikuiset silakat tulevat rannikolle lisääntymisaikaan. </p> <p>Koko Itämeri Vaasan korkeudelle saakka, vähäsuolaisimpia alueita lukuun ottamatta. </p> <p>Samannäköisiä lajeja: kilohaili, pikkusilli, täpläsilli, salakka.Silakan erottaa kilohailista vatsaevien ja selkäevien keskinäisen sijainnin perusteella. Silakan vatsaevät ovat selkäevän etureunaa taempana, kilohaililla samalla tasalla. Kilohailin talkasuomut (vatsapuolella) ovat terävät ja se on pienempi. Kilohailin pää ja silmät ovat myös silakkaa pienemmät. Yli 15–16 cm mittaiset, silakan näköiset kalat ovat silakoita, satunnaisharhailijoita (täplä- ja pilkkusilli) lukuun ottamatta.</p> <p>Silakka tekee säännöllisiä vaelluksia sekä pinnan ja syvän veden välillä että ulapan ja rannikon välillä. Nuoret, rannikolla elävät yksilöt viettävät päivät syvällä ja vaeltavat yöksi pinnan läheisyyteen.Kevätkutuiset silakat vaeltavat rannikolle jäiden lähdön jälkeen kutemaan ja siirtyvät kudun jälkeen vähitellen takaisin ulapalle kesän aikana. Loppusyksyllä silakat palaavat rannikon vesiin. Kun meri alkaa jäätyä, silakat siirtyvät jään reunaa seuraten vähitellen takaisin avomerelle. Talvella vanhat yksilöt siirtyvät ulapan syviin vesiin nuorempien yksilöiden jäädessä lähemmäs rannikkoa. Syyskutuiset silakat jäävät keväällä avomerelle ja ulkosaaristoon, jossa ne lisääntyvät. Kutu alkaa avomeren matalikoilla ja siirtyy syksyn aikana kohti rannikkoa. Vastakuoriutuneiden poikasten tärkeintä ravintoa ovat hankajalkaisten nauplius-toukat. Silakan kasvaessa se siirtyy suurempiin planktoneläimiin ja aikuiset silakat voivat syödä pohjaeläimiä ja jopa pikkukaloja.</p> <p>Itämeren ulappa-alueet. Nuoret yksilöt elävät rannikon läheisyydessä. Aikuiset silakat tulevat rannikolle lisääntymisaikaan. </p> <p>Hopeanhohtoinen silakka elää Itämeressä ja on saalismäärältään Suomen merkittävin kala. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Silakka on myös kauppanimi, sillä silli-nimitystä saa käyttää vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä. Siten kaikki vähemmän rasvaa myytäviä sillejä myydään silakoina, vaikka ne eivät olisi Itämereltä peräisin.Paino tavallisesti Suomessa 50–200 g. Itämeressä elää kuitenkin myös niin sanottuja jättiläissilakoita, jotka ovat nopeakasvuisia silakoita ja voivat saavuttaa jopa yli 700 gramman painon. Puolikiloiset jättiläissilakat ovat noin 5–7-vuotiaita. Ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka. Silakalla on hopeiset kyljet ja vihertävä selkä. Selkä- ja pyrstöevät ovat tummat. Suomut ovat hopeiset ja irtoilevat helposti. Selkäevä on vatsaevien etupuolella. Silmät ovat suuremmat kuin kilohaililla.</p> <p>Silakka tekee säännöllisiä vaelluksia sekä pinnan ja syvän veden välillä että ulapan ja rannikon välillä. Nuoret, rannikolla elävät yksilöt viettävät päivät syvällä ja vaeltavat yöksi pinnan läheisyyteen.Kevätkutuiset silakat vaeltavat rannikolle jäiden lähdön jälkeen kutemaan ja siirtyvät kudun jälkeen vähitellen takaisin ulapalle kesän aikana. Loppusyksyllä silakat palaavat rannikon vesiin. Kun meri alkaa jäätyä, silakat siirtyvät jään reunaa seuraten vähitellen takaisin avomerelle. Talvella vanhat yksilöt siirtyvät ulapan syviin vesiin nuorempien yksilöiden jäädessä lähemmäs rannikkoa. Syyskutuiset silakat jäävät keväällä avomerelle ja ulkosaaristoon, jossa ne lisääntyvät. Kutu alkaa avomeren matalikoilla ja siirtyy syksyn aikana kohti rannikkoa. Vastakuoriutuneiden poikasten tärkeintä ravintoa ovat hankajalkaisten nauplius-toukat. Silakan kasvaessa se siirtyy suurempiin planktoneläimiin ja aikuiset silakat voivat syödä pohjaeläimiä ja jopa pikkukaloja.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: kilohaili, pikkusilli, täpläsilli, salakka.Silakan erottaa kilohailista vatsaevien ja selkäevien keskinäisen sijainnin perusteella. Silakan vatsaevät ovat selkäevän etureunaa taempana, kilohaililla samalla tasalla. Kilohailin talkasuomut (vatsapuolella) ovat terävät ja se on pienempi. Kilohailin pää ja silmät ovat myös silakkaa pienemmät. Yli 15–16 cm mittaiset, silakan näköiset kalat ovat silakoita, satunnaisharhailijoita (täplä- ja pilkkusilli) lukuun ottamatta.</p> <p>Itämeren ulappa-alueet. Nuoret yksilöt elävät rannikon läheisyydessä. Aikuiset silakat tulevat rannikolle lisääntymisaikaan. </p> strömming <p>Koko Itämeri Vaasan korkeudelle saakka, vähäsuolaisimpia alueita lukuun ottamatta. </p> Clupea harengus membras Baltic herring <p>Hopeanhohtoinen silakka elää Itämeressä ja on saalismäärältään Suomen merkittävin kala. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Silakka on myös kauppanimi, sillä silli-nimitystä saa käyttää vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä. Siten kaikki vähemmän rasvaa myytäviä sillejä myydään silakoina, vaikka ne eivät olisi Itämereltä peräisin.Paino tavallisesti Suomessa 50–200 g. Itämeressä elää kuitenkin myös niin sanottuja jättiläissilakoita, jotka ovat nopeakasvuisia silakoita ja voivat saavuttaa jopa yli 700 gramman painon. Puolikiloiset jättiläissilakat ovat noin 5–7-vuotiaita. Ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka. Silakalla on hopeiset kyljet ja vihertävä selkä. Selkä- ja pyrstöevät ovat tummat. Suomut ovat hopeiset ja irtoilevat helposti. Selkäevä on vatsaevien etupuolella. Silmät ovat suuremmat kuin kilohaililla.</p> <p>Varsinaista silakkaa esiintyy vain Itämeressä. </p> <p>Koko Itämeri Vaasan korkeudelle saakka, vähäsuolaisimpia alueita lukuun ottamatta. </p> <p>Hopeanhohtoinen silakka elää Itämeressä ja on saalismäärältään Suomen merkittävin kala. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Silakka on myös kauppanimi, sillä silli-nimitystä saa käyttää vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä. Siten kaikki vähemmän rasvaa myytäviä sillejä myydään silakoina, vaikka ne eivät olisi Itämereltä peräisin.Paino tavallisesti Suomessa 50–200 g. Itämeressä elää kuitenkin myös niin sanottuja jättiläissilakoita, jotka ovat nopeakasvuisia silakoita ja voivat saavuttaa jopa yli 700 gramman painon. Puolikiloiset jättiläissilakat ovat noin 5–7-vuotiaita. Ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka. Silakalla on hopeiset kyljet ja vihertävä selkä. Selkä- ja pyrstöevät ovat tummat. Suomut ovat hopeiset ja irtoilevat helposti. Selkäevä on vatsaevien etupuolella. Silmät ovat suuremmat kuin kilohaililla.</p> <p>Itämeren ulappa-alueet. Nuoret yksilöt elävät rannikon läheisyydessä. Aikuiset silakat tulevat rannikolle lisääntymisaikaan. </p> <p>Varsinaista silakkaa esiintyy vain Itämeressä. </p> <p>Koko Itämeri Vaasan korkeudelle saakka, vähäsuolaisimpia alueita lukuun ottamatta. </p> <p>Varsinaista silakkaa esiintyy vain Itämeressä. </p> silakka <p>Koko Itämeri Vaasan korkeudelle saakka, vähäsuolaisimpia alueita lukuun ottamatta. </p> <p>Koko Itämeri Vaasan korkeudelle saakka, vähäsuolaisimpia alueita lukuun ottamatta. </p> <p>Silakka tulee sukukypsäksi yleensä 2–3-vuotiaana, jolloin se on 11–16-senttinen. Kutevia silakoita voi löytää varhaiskeväästä loppusyksyyn, mutta varsinainen kutuaika on touko-kesäkuussa. Silakat voidaan jakaa kevät- ja syyskutuisiin kaloihin. Syyskutuisia silakoita on koko kannasta muutama prosentti. Lisääntyminen alkaa keväällä matalissa rantavesissä veden ollessa n. 5-asteista. Kutu alkaa 1–8 metrin syvyydeltä, josta se siirtyy syvemmälle ja ulommas rannikolta veden lämmetessä. Kesällä silakat voivat kutea jopa parinkymmenen metrin syvyydessä. Silakan suosimilla kutupaikoilla on kivi-, sora- tai kalliopohja, jossa kasvaa leviä. Mätimunat takertuvat leviin tai pohjalle. Keskikokoisessa naaraassa on noin kymmenen tuhatta 1,2–1,4 mm halkaisijaltaan olevaa mätimunaa. Kutu tapahtuu parvissa. Mäti kehittyy poikasiksi keväällä parissa viikossa ja kesällä muutamassa päivässä. Elinikä jopa yli 20 vuotta. Normaalikasvuinen silakka on ensimmäisen vuotensa jälkeen yli kymmensenttinen. 15–18 cm mittaiset silakat ovat yleensä 3–5-vuotiaita. </p> <p>Samannäköisiä lajeja: kilohaili, pikkusilli, täpläsilli, salakka.Silakan erottaa kilohailista vatsaevien ja selkäevien keskinäisen sijainnin perusteella. Silakan vatsaevät ovat selkäevän etureunaa taempana, kilohaililla samalla tasalla. Kilohailin talkasuomut (vatsapuolella) ovat terävät ja se on pienempi. Kilohailin pää ja silmät ovat myös silakkaa pienemmät. Yli 15–16 cm mittaiset, silakan näköiset kalat ovat silakoita, satunnaisharhailijoita (täplä- ja pilkkusilli) lukuun ottamatta.</p> <p>Silakka tekee säännöllisiä vaelluksia sekä pinnan ja syvän veden välillä että ulapan ja rannikon välillä. Nuoret, rannikolla elävät yksilöt viettävät päivät syvällä ja vaeltavat yöksi pinnan läheisyyteen.Kevätkutuiset silakat vaeltavat rannikolle jäiden lähdön jälkeen kutemaan ja siirtyvät kudun jälkeen vähitellen takaisin ulapalle kesän aikana. Loppusyksyllä silakat palaavat rannikon vesiin. Kun meri alkaa jäätyä, silakat siirtyvät jään reunaa seuraten vähitellen takaisin avomerelle. Talvella vanhat yksilöt siirtyvät ulapan syviin vesiin nuorempien yksilöiden jäädessä lähemmäs rannikkoa. Syyskutuiset silakat jäävät keväällä avomerelle ja ulkosaaristoon, jossa ne lisääntyvät. Kutu alkaa avomeren matalikoilla ja siirtyy syksyn aikana kohti rannikkoa. Vastakuoriutuneiden poikasten tärkeintä ravintoa ovat hankajalkaisten nauplius-toukat. Silakan kasvaessa se siirtyy suurempiin planktoneläimiin ja aikuiset silakat voivat syödä pohjaeläimiä ja jopa pikkukaloja.</p> <p>Itämeren ulappa-alueet. Nuoret yksilöt elävät rannikon läheisyydessä. Aikuiset silakat tulevat rannikolle lisääntymisaikaan. </p> <p>Silakka tulee sukukypsäksi yleensä 2–3-vuotiaana, jolloin se on 11–16-senttinen. Kutevia silakoita voi löytää varhaiskeväästä loppusyksyyn, mutta varsinainen kutuaika on touko-kesäkuussa. Silakat voidaan jakaa kevät- ja syyskutuisiin kaloihin. Syyskutuisia silakoita on koko kannasta muutama prosentti. Lisääntyminen alkaa keväällä matalissa rantavesissä veden ollessa n. 5-asteista. Kutu alkaa 1–8 metrin syvyydeltä, josta se siirtyy syvemmälle ja ulommas rannikolta veden lämmetessä. Kesällä silakat voivat kutea jopa parinkymmenen metrin syvyydessä. Silakan suosimilla kutupaikoilla on kivi-, sora- tai kalliopohja, jossa kasvaa leviä. Mätimunat takertuvat leviin tai pohjalle. Keskikokoisessa naaraassa on noin kymmenen tuhatta 1,2–1,4 mm halkaisijaltaan olevaa mätimunaa. Kutu tapahtuu parvissa. Mäti kehittyy poikasiksi keväällä parissa viikossa ja kesällä muutamassa päivässä. Elinikä jopa yli 20 vuotta. Normaalikasvuinen silakka on ensimmäisen vuotensa jälkeen yli kymmensenttinen. 15–18 cm mittaiset silakat ovat yleensä 3–5-vuotiaita. </p> <p>Samannäköisiä lajeja: kilohaili, pikkusilli, täpläsilli, salakka.Silakan erottaa kilohailista vatsaevien ja selkäevien keskinäisen sijainnin perusteella. Silakan vatsaevät ovat selkäevän etureunaa taempana, kilohaililla samalla tasalla. Kilohailin talkasuomut (vatsapuolella) ovat terävät ja se on pienempi. Kilohailin pää ja silmät ovat myös silakkaa pienemmät. Yli 15–16 cm mittaiset, silakan näköiset kalat ovat silakoita, satunnaisharhailijoita (täplä- ja pilkkusilli) lukuun ottamatta.</p> <p>Silakka tekee säännöllisiä vaelluksia sekä pinnan ja syvän veden välillä että ulapan ja rannikon välillä. Nuoret, rannikolla elävät yksilöt viettävät päivät syvällä ja vaeltavat yöksi pinnan läheisyyteen.Kevätkutuiset silakat vaeltavat rannikolle jäiden lähdön jälkeen kutemaan ja siirtyvät kudun jälkeen vähitellen takaisin ulapalle kesän aikana. Loppusyksyllä silakat palaavat rannikon vesiin. Kun meri alkaa jäätyä, silakat siirtyvät jään reunaa seuraten vähitellen takaisin avomerelle. Talvella vanhat yksilöt siirtyvät ulapan syviin vesiin nuorempien yksilöiden jäädessä lähemmäs rannikkoa. Syyskutuiset silakat jäävät keväällä avomerelle ja ulkosaaristoon, jossa ne lisääntyvät. Kutu alkaa avomeren matalikoilla ja siirtyy syksyn aikana kohti rannikkoa. Vastakuoriutuneiden poikasten tärkeintä ravintoa ovat hankajalkaisten nauplius-toukat. Silakan kasvaessa se siirtyy suurempiin planktoneläimiin ja aikuiset silakat voivat syödä pohjaeläimiä ja jopa pikkukaloja.</p> <p>Silakka tekee säännöllisiä vaelluksia sekä pinnan ja syvän veden välillä että ulapan ja rannikon välillä. Nuoret, rannikolla elävät yksilöt viettävät päivät syvällä ja vaeltavat yöksi pinnan läheisyyteen.Kevätkutuiset silakat vaeltavat rannikolle jäiden lähdön jälkeen kutemaan ja siirtyvät kudun jälkeen vähitellen takaisin ulapalle kesän aikana. Loppusyksyllä silakat palaavat rannikon vesiin. Kun meri alkaa jäätyä, silakat siirtyvät jään reunaa seuraten vähitellen takaisin avomerelle. Talvella vanhat yksilöt siirtyvät ulapan syviin vesiin nuorempien yksilöiden jäädessä lähemmäs rannikkoa. Syyskutuiset silakat jäävät keväällä avomerelle ja ulkosaaristoon, jossa ne lisääntyvät. Kutu alkaa avomeren matalikoilla ja siirtyy syksyn aikana kohti rannikkoa. Vastakuoriutuneiden poikasten tärkeintä ravintoa ovat hankajalkaisten nauplius-toukat. Silakan kasvaessa se siirtyy suurempiin planktoneläimiin ja aikuiset silakat voivat syödä pohjaeläimiä ja jopa pikkukaloja.</p>