{"occurrences":[{"area":"ML.251","occurrenceCount":40,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.252","occurrenceCount":86,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.253","occurrenceCount":276,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.254","occurrenceCount":154,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.255","occurrenceCount":123,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.256","occurrenceCount":253,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.257","occurrenceCount":183,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.258","occurrenceCount":26,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.259","occurrenceCount":215,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.260","occurrenceCount":139,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.261","occurrenceCount":87,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.262","occurrenceCount":47,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.263","occurrenceCount":277,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.264","occurrenceCount":62,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.265","occurrenceCount":90,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.266","occurrenceCount":25,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.267","occurrenceCount":10,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.268","occurrenceCount":9,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.269","occurrenceCount":8,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.270","occurrenceCount":16,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.271","occurrenceCount":8,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"}],"parent":{"phylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Chordates","scientificName":"Chordata","taxonRank":"MX.phylum","id":"MX.37606","hasBold":false},"genus":{"cursiveName":true,"scientificName":"Esox","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.genus","id":"MX.53117","hasBold":false},"species":{"cursiveName":true,"vernacularName":"Pike","scientificName":"Esox lucius","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53118","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAA5988"],"publicRecords":196,"specimens":507,"barcodes":128},"hasBold":true},"domain":{"cursiveName":false,"vernacularName":"aitotumaiset","scientificName":"Eucarya","scientificNameAuthorship":"Whittaker & Margulis, 1978","taxonRank":"MX.domain","id":"MX.53761","hasBold":false},"subphylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Vertebrates","scientificName":"Vertebrata","taxonRank":"MX.subphylum","id":"MX.37608","hasBold":false},"family":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Pikes","scientificName":"Esocidae","scientificNameAuthorship":"Rafinesque, 1815","taxonRank":"MX.family","id":"MX.53116","hasBold":false},"kingdom":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Animals","scientificName":"Animalia","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.kingdom","id":"MX.37602","hasBold":false},"class":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Ray-finned fishes","scientificName":"Actinopteri","taxonRank":"MX.class","id":"MX.37669","hasBold":false},"order":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Pikes and mudminnows","scientificName":"Esociformes","taxonRank":"MX.order","id":"MX.70283","hasBold":false}},"hasLatestRedListEvaluation":true,"scientificName":"Esox lucius","latestRedListStatusFinland":{"year":2019,"status":"MX.iucnLC"},"hasChildren":false,"redListStatusesInFinland":[{"year":2019,"status":"MX.iucnLC"},{"year":2010,"status":"MX.iucnLC"},{"year":2000,"status":"MX.iucnLC"}],"descriptions":[{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"
Hauki on vesistöjemme suurimpia kalalajeja, ja sitä on vaikea sekoittaa muihin lajeihin. Vahvaleukainen petokala on tuttu saalis vapaa-ajankalastajille ja viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Maailmanlaajuisesti hauki on yleisin sisävesikala.
Suomen vesissä täysikasvuiset hauet painavat tavallisesti noin 1–5 kg. Muualla Euroopassa hauki voi kasvaa jopa 26 kg painoiseksi. Paino vaihtelee sukupuolien välillä ja naarashauet kasvavat kookkaammiksi. Hauki on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja tasaisen solakka.
Väritys vaihtelee suuresti yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön olosuhteiden mukaan. Tavallisimmin väritys vihertävänharmaa kellertävillä pilkuilla. Tummavetisissä lammissa väritys voi olla lähes musta, kun taas kirkkaissa vesissä voidaan tavata hyvinkin vaaleita yksilöitä. Pienet poikaset ovat yleensä kiinnittyneinä vesikasveihin ja muistuttavat kasvinosia. Nuorten haukien kyljissä on keltaisia pystyviivoja, jotka muuttuvat kasvun myötä täpliksi.
Hauen tunnistaa helposti sen suuresta, krokotiilimaisesta suusta, jossa on paljon hampaita. Pieniä hammasmaisia ulokkeita on runsaasti myös kielessä ja kiduskaarissa. Alaleuka on yläleukaa pitempi ja kuono pystysuunnassa litistynyt.
Hauella on yksi selkäevä heti pystöevän etupuolella ja peräevä samalla kohdalla vatsapuolella. Hauen suomut ovat pienehköjä pyörösuomuja. Kylkiviiva on lähes suora ja ulottuu kiduskansista pyrstöevän tyveen. Kylkiviivakanavien aukkoja on kylkiviivan lisäksi myös satunnaisesti muualla kyljissä sekä alaleuassa. Kylkiviivalla on 125–130 suomua. Silmät ovat suuret. Koiraan ja naaraan voi erottaa toisistaan sukuaukon muodon perusteella: koiraalla se on T:n muotoinen ja naaraalla pyöreä.
Tavataan koko Suomen alueella joissa, järvissä ja rannikkoalueilla, pohjoisimpia tunturijärviä lukuun ottamatta.
Haukea tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Levinneisyysalueen eteläraja kulkee Pohjois-Italian tasolla.
Hauki kutee usein jo aikaisin keväällä heti jäiden lähdettyä hyvin matalille tulvarannoille, joilla kutu ja poikaset ovat turvassa. Lisäksi näillä alueilla nopeasti lämpenevä vesi turvaa riittävän ravinnonsaannin. Merenrannikolla kutu tapahtuu tavallisesti hieman myöhemmin ja on tavallista, että yksilöt hakeutuvat lisääntymään jokiin tai puroihin ja niiden kautta mereen yhteydessä oleviin järviin. Koiraat tulevat sukukypsiksi tavallisesti noin 2–4-vuotiaina ja naaraat 3–4-vuotiaina. Lisääntyminen alkaa useiden koiraiden uidessa lisääntymisvalmiin naaraan rinnalle. Naaras ruiskuttaa osan mädistään veteen koiraiden hedelmöittäessä sen samalla. Pienet poikaset kiinnittyvät aluksi vesikasveihin.Pitkäikäinen laji. Vanhimmat yksilöt voivat olla jopa 30–40 vuoden ikäisiä.
Kutuaikaa lukuun ottamatta hauki on yksinäinen petokala, jonka saalistusmenetelmä on odottaa saalista vesikasvillisuuden seassa. Saaliin havaitessaan hauki kääntyy sitä kohti ja etäisyyden ollessa sopiva jännittää ruumiinsa jousimaisesti. Voimakkaiden lihastensa ja sukkulamaisen ruumiinrakenteensa ansiosta hauki syöksyy saaliin kimppuun ja takertuu siihen neulamaisilla hampaillaan. Hauki ei yleensä vaella pitkiä matkoja, vaan pysyttelee koko elämänsä hyvin pienellä alueella, poikkeuksena esimerkiksi siirtyminen viileämpiin vesiin.
Nuoret hauet syövät eläinplanktonia ja pohjaeläimiä. Jo 2–3 cm mittaiset yksilöt voivat siirtyä käyttämään osittain kalaravintoa. Yli 10 cm mittaiset yksilöt keskittyvät pääasiassa ainoastaan kalaravintoon, mutta syövät joskus jopa vesilinnun poikasia, sammakoita ja käärmeitä tai pikkunisäkkäitä. Kannibalismi on hauella tavallista.
Hauki on sopeutuva erilaisten elinympäristöjen ja ympäristötekijöiden, kuten pH:n suhteen. Etenkin nuoremmat yksilöt viihtyvät ensisijaisesti rannan vesikasvillisuuden seassa, mutta kookkaammat yksilöt siirtyvät myös syvemmälle. Hauki hakeutuu lämpimän veden aikaan viileämpiin vesiin.
Hauki on vesistöjemme suurimpia kalalajeja, ja sitä on vaikea sekoittaa muihin lajeihin. Vahvaleukainen petokala on tuttu saalis vapaa-ajankalastajille ja viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Maailmanlaajuisesti hauki on yleisin sisävesikala.Suomen vesissä täysikasvuiset hauet painavat tavallisesti noin 1–5 kg. Muualla Euroopassa hauki voi kasvaa jopa 26 kg painoiseksi. Paino vaihtelee sukupuolien välillä ja naarashauet kasvavat kookkaammiksi. Hauki on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja tasaisen solakka.Väritys vaihtelee suuresti yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön olosuhteiden mukaan. Tavallisimmin väritys vihertävänharmaa kellertävillä pilkuilla. Tummavetisissä lammissa väritys voi olla lähes musta, kun taas kirkkaissa vesissä voidaan tavata hyvinkin vaaleita yksilöitä. Pienet poikaset ovat yleensä kiinnittyneinä vesikasveihin ja muistuttavat kasvinosia. Nuorten haukien kyljissä on keltaisia pystyviivoja, jotka muuttuvat kasvun myötä täpliksi.Hauen tunnistaa helposti sen suuresta, krokotiilimaisesta suusta, jossa on paljon hampaita. Pieniä hammasmaisia ulokkeita on runsaasti myös kielessä ja kiduskaarissa. Alaleuka on yläleukaa pitempi ja kuono pystysuunnassa litistynyt.Hauella on yksi selkäevä heti pystöevän etupuolella ja peräevä samalla kohdalla vatsapuolella. Hauen suomut ovat pienehköjä pyörösuomuja. Kylkiviiva on lähes suora ja ulottuu kiduskansista pyrstöevän tyveen. Kylkiviivakanavien aukkoja on kylkiviivan lisäksi myös satunnaisesti muualla kyljissä sekä alaleuassa. Kylkiviivalla on 125–130 suomua. Silmät ovat suuret. Koiraan ja naaraan voi erottaa toisistaan sukuaukon muodon perusteella: koiraalla se on T:n muotoinen ja naaraalla pyöreä.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Tavataan koko Suomen alueella joissa, järvissä ja rannikkoalueilla, pohjoisimpia tunturijärviä lukuun ottamatta.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Haukea tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Levinneisyysalueen eteläraja kulkee Pohjois-Italian tasolla.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Hauki kutee usein jo aikaisin keväällä heti jäiden lähdettyä hyvin matalille tulvarannoille, joilla kutu ja poikaset ovat turvassa. Lisäksi näillä alueilla nopeasti lämpenevä vesi turvaa riittävän ravinnonsaannin. Merenrannikolla kutu tapahtuu tavallisesti hieman myöhemmin ja on tavallista, että yksilöt hakeutuvat lisääntymään jokiin tai puroihin ja niiden kautta mereen yhteydessä oleviin järviin. Koiraat tulevat sukukypsiksi tavallisesti noin 2–4-vuotiaina ja naaraat 3–4-vuotiaina. Lisääntyminen alkaa useiden koiraiden uidessa lisääntymisvalmiin naaraan rinnalle. Naaras ruiskuttaa osan mädistään veteen koiraiden hedelmöittäessä sen samalla. Pienet poikaset kiinnittyvät aluksi vesikasveihin.Pitkäikäinen laji. Vanhimmat yksilöt voivat olla jopa 30–40 vuoden ikäisiä.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Kutuaikaa lukuun ottamatta hauki on yksinäinen petokala, jonka saalistusmenetelmä on odottaa saalista vesikasvillisuuden seassa. Saaliin havaitessaan hauki kääntyy sitä kohti ja etäisyyden ollessa sopiva jännittää ruumiinsa jousimaisesti. Voimakkaiden lihastensa ja sukkulamaisen ruumiinrakenteensa ansiosta hauki syöksyy saaliin kimppuun ja takertuu siihen neulamaisilla hampaillaan. Hauki ei yleensä vaella pitkiä matkoja, vaan pysyttelee koko elämänsä hyvin pienellä alueella, poikkeuksena esimerkiksi siirtyminen viileämpiin vesiin.Nuoret hauet syövät eläinplanktonia ja pohjaeläimiä. Jo 2–3 cm mittaiset yksilöt voivat siirtyä käyttämään osittain kalaravintoa. Yli 10 cm mittaiset yksilöt keskittyvät pääasiassa ainoastaan kalaravintoon, mutta syövät joskus jopa vesilinnun poikasia, sammakoita ja käärmeitä tai pikkunisäkkäitä. Kannibalismi on hauella tavallista.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Hauki on sopeutuva erilaisten elinympäristöjen ja ympäristötekijöiden, kuten pH:n suhteen. Etenkin nuoremmat yksilöt viihtyvät ensisijaisesti rannan vesikasvillisuuden seassa, mutta kookkaammat yksilöt siirtyvät myös syvemmälle. Hauki hakeutuu lämpimän veden aikaan viileämpiin vesiin.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.296"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Hauki on vesistöjemme suurimpia kalalajeja, ja sitä on vaikea sekoittaa muihin lajeihin. Vahvaleukainen petokala on tuttu saalis vapaa-ajankalastajille ja viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Maailmanlaajuisesti hauki on yleisin sisävesikala.Suomen vesissä täysikasvuiset hauet painavat tavallisesti noin 1–5 kg. Muualla Euroopassa hauki voi kasvaa jopa 26 kg painoiseksi. Paino vaihtelee sukupuolien välillä ja naarashauet kasvavat kookkaammiksi. Hauki on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja tasaisen solakka.Väritys vaihtelee suuresti yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön olosuhteiden mukaan. Tavallisimmin väritys vihertävänharmaa kellertävillä pilkuilla. Tummavetisissä lammissa väritys voi olla lähes musta, kun taas kirkkaissa vesissä voidaan tavata hyvinkin vaaleita yksilöitä. Pienet poikaset ovat yleensä kiinnittyneinä vesikasveihin ja muistuttavat kasvinosia. Nuorten haukien kyljissä on keltaisia pystyviivoja, jotka muuttuvat kasvun myötä täpliksi.Hauen tunnistaa helposti sen suuresta, krokotiilimaisesta suusta, jossa on paljon hampaita. Pieniä hammasmaisia ulokkeita on runsaasti myös kielessä ja kiduskaarissa. Alaleuka on yläleukaa pitempi ja kuono pystysuunnassa litistynyt.Hauella on yksi selkäevä heti pystöevän etupuolella ja peräevä samalla kohdalla vatsapuolella. Hauen suomut ovat pienehköjä pyörösuomuja. Kylkiviiva on lähes suora ja ulottuu kiduskansista pyrstöevän tyveen. Kylkiviivakanavien aukkoja on kylkiviivan lisäksi myös satunnaisesti muualla kyljissä sekä alaleuassa. Kylkiviivalla on 125–130 suomua. Silmät ovat suuret. Koiraan ja naaraan voi erottaa toisistaan sukuaukon muodon perusteella: koiraalla se on T:n muotoinen ja naaraalla pyöreä.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Tavataan koko Suomen alueella joissa, järvissä ja rannikkoalueilla, pohjoisimpia tunturijärviä lukuun ottamatta.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Haukea tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Levinneisyysalueen eteläraja kulkee Pohjois-Italian tasolla.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Hauki kutee usein jo aikaisin keväällä heti jäiden lähdettyä hyvin matalille tulvarannoille, joilla kutu ja poikaset ovat turvassa. Lisäksi näillä alueilla nopeasti lämpenevä vesi turvaa riittävän ravinnonsaannin. Merenrannikolla kutu tapahtuu tavallisesti hieman myöhemmin ja on tavallista, että yksilöt hakeutuvat lisääntymään jokiin tai puroihin ja niiden kautta mereen yhteydessä oleviin järviin. Koiraat tulevat sukukypsiksi tavallisesti noin 2–4-vuotiaina ja naaraat 3–4-vuotiaina. Lisääntyminen alkaa useiden koiraiden uidessa lisääntymisvalmiin naaraan rinnalle. Naaras ruiskuttaa osan mädistään veteen koiraiden hedelmöittäessä sen samalla. Pienet poikaset kiinnittyvät aluksi vesikasveihin.Pitkäikäinen laji. Vanhimmat yksilöt voivat olla jopa 30–40 vuoden ikäisiä.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Kutuaikaa lukuun ottamatta hauki on yksinäinen petokala, jonka saalistusmenetelmä on odottaa saalista vesikasvillisuuden seassa. Saaliin havaitessaan hauki kääntyy sitä kohti ja etäisyyden ollessa sopiva jännittää ruumiinsa jousimaisesti. Voimakkaiden lihastensa ja sukkulamaisen ruumiinrakenteensa ansiosta hauki syöksyy saaliin kimppuun ja takertuu siihen neulamaisilla hampaillaan. Hauki ei yleensä vaella pitkiä matkoja, vaan pysyttelee koko elämänsä hyvin pienellä alueella, poikkeuksena esimerkiksi siirtyminen viileämpiin vesiin.Nuoret hauet syövät eläinplanktonia ja pohjaeläimiä. Jo 2–3 cm mittaiset yksilöt voivat siirtyä käyttämään osittain kalaravintoa. Yli 10 cm mittaiset yksilöt keskittyvät pääasiassa ainoastaan kalaravintoon, mutta syövät joskus jopa vesilinnun poikasia, sammakoita ja käärmeitä tai pikkunisäkkäitä. Kannibalismi on hauella tavallista.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Hauki on sopeutuva erilaisten elinympäristöjen ja ympäristötekijöiden, kuten pH:n suhteen. Etenkin nuoremmat yksilöt viihtyvät ensisijaisesti rannan vesikasvillisuuden seassa, mutta kookkaammat yksilöt siirtyvät myös syvemmälle. Hauki hakeutuu lämpimän veden aikaan viileämpiin vesiin.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.405","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Hauki on vesistöjemme suurimpia kalalajeja, ja sitä on vaikea sekoittaa muihin lajeihin. Vahvaleukainen petokala on tuttu saalis vapaa-ajankalastajille ja viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Maailmanlaajuisesti hauki on yleisin sisävesikala.Suomen vesissä täysikasvuiset hauet painavat tavallisesti noin 1–5 kg. Muualla Euroopassa hauki voi kasvaa jopa 26 kg painoiseksi. Paino vaihtelee sukupuolien välillä ja naarashauet kasvavat kookkaammiksi. Hauki on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja tasaisen solakka.Väritys vaihtelee suuresti yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön olosuhteiden mukaan. Tavallisimmin väritys vihertävänharmaa kellertävillä pilkuilla. Tummavetisissä lammissa väritys voi olla lähes musta, kun taas kirkkaissa vesissä voidaan tavata hyvinkin vaaleita yksilöitä. Pienet poikaset ovat yleensä kiinnittyneinä vesikasveihin ja muistuttavat kasvinosia. Nuorten haukien kyljissä on keltaisia pystyviivoja, jotka muuttuvat kasvun myötä täpliksi.Hauen tunnistaa helposti sen suuresta, krokotiilimaisesta suusta, jossa on paljon hampaita. Pieniä hammasmaisia ulokkeita on runsaasti myös kielessä ja kiduskaarissa. Alaleuka on yläleukaa pitempi ja kuono pystysuunnassa litistynyt.Hauella on yksi selkäevä heti pystöevän etupuolella ja peräevä samalla kohdalla vatsapuolella. Hauen suomut ovat pienehköjä pyörösuomuja. Kylkiviiva on lähes suora ja ulottuu kiduskansista pyrstöevän tyveen. Kylkiviivakanavien aukkoja on kylkiviivan lisäksi myös satunnaisesti muualla kyljissä sekä alaleuassa. Kylkiviivalla on 125–130 suomua. Silmät ovat suuret. Koiraan ja naaraan voi erottaa toisistaan sukuaukon muodon perusteella: koiraalla se on T:n muotoinen ja naaraalla pyöreä.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Tavataan koko Suomen alueella joissa, järvissä ja rannikkoalueilla, pohjoisimpia tunturijärviä lukuun ottamatta.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Haukea tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Levinneisyysalueen eteläraja kulkee Pohjois-Italian tasolla.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Hauki kutee usein jo aikaisin keväällä heti jäiden lähdettyä hyvin matalille tulvarannoille, joilla kutu ja poikaset ovat turvassa. Lisäksi näillä alueilla nopeasti lämpenevä vesi turvaa riittävän ravinnonsaannin. Merenrannikolla kutu tapahtuu tavallisesti hieman myöhemmin ja on tavallista, että yksilöt hakeutuvat lisääntymään jokiin tai puroihin ja niiden kautta mereen yhteydessä oleviin järviin. Koiraat tulevat sukukypsiksi tavallisesti noin 2–4-vuotiaina ja naaraat 3–4-vuotiaina. Lisääntyminen alkaa useiden koiraiden uidessa lisääntymisvalmiin naaraan rinnalle. Naaras ruiskuttaa osan mädistään veteen koiraiden hedelmöittäessä sen samalla. Pienet poikaset kiinnittyvät aluksi vesikasveihin.Pitkäikäinen laji. Vanhimmat yksilöt voivat olla jopa 30–40 vuoden ikäisiä.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Kutuaikaa lukuun ottamatta hauki on yksinäinen petokala, jonka saalistusmenetelmä on odottaa saalista vesikasvillisuuden seassa. Saaliin havaitessaan hauki kääntyy sitä kohti ja etäisyyden ollessa sopiva jännittää ruumiinsa jousimaisesti. Voimakkaiden lihastensa ja sukkulamaisen ruumiinrakenteensa ansiosta hauki syöksyy saaliin kimppuun ja takertuu siihen neulamaisilla hampaillaan. Hauki ei yleensä vaella pitkiä matkoja, vaan pysyttelee koko elämänsä hyvin pienellä alueella, poikkeuksena esimerkiksi siirtyminen viileämpiin vesiin.Nuoret hauet syövät eläinplanktonia ja pohjaeläimiä. Jo 2–3 cm mittaiset yksilöt voivat siirtyä käyttämään osittain kalaravintoa. Yli 10 cm mittaiset yksilöt keskittyvät pääasiassa ainoastaan kalaravintoon, mutta syövät joskus jopa vesilinnun poikasia, sammakoita ja käärmeitä tai pikkunisäkkäitä. Kannibalismi on hauella tavallista.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Hauki on sopeutuva erilaisten elinympäristöjen ja ympäristötekijöiden, kuten pH:n suhteen. Etenkin nuoremmat yksilöt viihtyvät ensisijaisesti rannan vesikasvillisuuden seassa, mutta kookkaammat yksilöt siirtyvät myös syvemmälle. Hauki hakeutuu lämpimän veden aikaan viileämpiin vesiin.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.430","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-306 Saariston ekologia - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Hauki on vesistöjemme suurimpia kalalajeja, ja sitä on vaikea sekoittaa muihin lajeihin. Vahvaleukainen petokala on tuttu saalis vapaa-ajankalastajille ja viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Maailmanlaajuisesti hauki on yleisin sisävesikala.Suomen vesissä täysikasvuiset hauet painavat tavallisesti noin 1–5 kg. Muualla Euroopassa hauki voi kasvaa jopa 26 kg painoiseksi. Paino vaihtelee sukupuolien välillä ja naarashauet kasvavat kookkaammiksi. Hauki on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja tasaisen solakka.Väritys vaihtelee suuresti yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön olosuhteiden mukaan. Tavallisimmin väritys vihertävänharmaa kellertävillä pilkuilla. Tummavetisissä lammissa väritys voi olla lähes musta, kun taas kirkkaissa vesissä voidaan tavata hyvinkin vaaleita yksilöitä. Pienet poikaset ovat yleensä kiinnittyneinä vesikasveihin ja muistuttavat kasvinosia. Nuorten haukien kyljissä on keltaisia pystyviivoja, jotka muuttuvat kasvun myötä täpliksi.Hauen tunnistaa helposti sen suuresta, krokotiilimaisesta suusta, jossa on paljon hampaita. Pieniä hammasmaisia ulokkeita on runsaasti myös kielessä ja kiduskaarissa. Alaleuka on yläleukaa pitempi ja kuono pystysuunnassa litistynyt.Hauella on yksi selkäevä heti pystöevän etupuolella ja peräevä samalla kohdalla vatsapuolella. Hauen suomut ovat pienehköjä pyörösuomuja. Kylkiviiva on lähes suora ja ulottuu kiduskansista pyrstöevän tyveen. Kylkiviivakanavien aukkoja on kylkiviivan lisäksi myös satunnaisesti muualla kyljissä sekä alaleuassa. Kylkiviivalla on 125–130 suomua. Silmät ovat suuret. Koiraan ja naaraan voi erottaa toisistaan sukuaukon muodon perusteella: koiraalla se on T:n muotoinen ja naaraalla pyöreä.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Tavataan koko Suomen alueella joissa, järvissä ja rannikkoalueilla, pohjoisimpia tunturijärviä lukuun ottamatta.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Haukea tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Levinneisyysalueen eteläraja kulkee Pohjois-Italian tasolla.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Hauki kutee usein jo aikaisin keväällä heti jäiden lähdettyä hyvin matalille tulvarannoille, joilla kutu ja poikaset ovat turvassa. Lisäksi näillä alueilla nopeasti lämpenevä vesi turvaa riittävän ravinnonsaannin. Merenrannikolla kutu tapahtuu tavallisesti hieman myöhemmin ja on tavallista, että yksilöt hakeutuvat lisääntymään jokiin tai puroihin ja niiden kautta mereen yhteydessä oleviin järviin. Koiraat tulevat sukukypsiksi tavallisesti noin 2–4-vuotiaina ja naaraat 3–4-vuotiaina. Lisääntyminen alkaa useiden koiraiden uidessa lisääntymisvalmiin naaraan rinnalle. Naaras ruiskuttaa osan mädistään veteen koiraiden hedelmöittäessä sen samalla. Pienet poikaset kiinnittyvät aluksi vesikasveihin.Pitkäikäinen laji. Vanhimmat yksilöt voivat olla jopa 30–40 vuoden ikäisiä.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Kutuaikaa lukuun ottamatta hauki on yksinäinen petokala, jonka saalistusmenetelmä on odottaa saalista vesikasvillisuuden seassa. Saaliin havaitessaan hauki kääntyy sitä kohti ja etäisyyden ollessa sopiva jännittää ruumiinsa jousimaisesti. Voimakkaiden lihastensa ja sukkulamaisen ruumiinrakenteensa ansiosta hauki syöksyy saaliin kimppuun ja takertuu siihen neulamaisilla hampaillaan. Hauki ei yleensä vaella pitkiä matkoja, vaan pysyttelee koko elämänsä hyvin pienellä alueella, poikkeuksena esimerkiksi siirtyminen viileämpiin vesiin.Nuoret hauet syövät eläinplanktonia ja pohjaeläimiä. Jo 2–3 cm mittaiset yksilöt voivat siirtyä käyttämään osittain kalaravintoa. Yli 10 cm mittaiset yksilöt keskittyvät pääasiassa ainoastaan kalaravintoon, mutta syövät joskus jopa vesilinnun poikasia, sammakoita ja käärmeitä tai pikkunisäkkäitä. Kannibalismi on hauella tavallista.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Hauki on sopeutuva erilaisten elinympäristöjen ja ympäristötekijöiden, kuten pH:n suhteen. Etenkin nuoremmat yksilöt viihtyvät ensisijaisesti rannan vesikasvillisuuden seassa, mutta kookkaammat yksilöt siirtyvät myös syvemmälle. Hauki hakeutuu lämpimän veden aikaan viileämpiin vesiin.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.550","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Hauki on vesistöjemme suurimpia kalalajeja, ja sitä on vaikea sekoittaa muihin lajeihin. Vahvaleukainen petokala on tuttu saalis vapaa-ajankalastajille ja viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Maailmanlaajuisesti hauki on yleisin sisävesikala.Suomen vesissä täysikasvuiset hauet painavat tavallisesti noin 1–5 kg. Muualla Euroopassa hauki voi kasvaa jopa 26 kg painoiseksi. Paino vaihtelee sukupuolien välillä ja naarashauet kasvavat kookkaammiksi. Hauki on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja tasaisen solakka.Väritys vaihtelee suuresti yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön olosuhteiden mukaan. Tavallisimmin väritys vihertävänharmaa kellertävillä pilkuilla. Tummavetisissä lammissa väritys voi olla lähes musta, kun taas kirkkaissa vesissä voidaan tavata hyvinkin vaaleita yksilöitä. Pienet poikaset ovat yleensä kiinnittyneinä vesikasveihin ja muistuttavat kasvinosia. Nuorten haukien kyljissä on keltaisia pystyviivoja, jotka muuttuvat kasvun myötä täpliksi.Hauen tunnistaa helposti sen suuresta, krokotiilimaisesta suusta, jossa on paljon hampaita. Pieniä hammasmaisia ulokkeita on runsaasti myös kielessä ja kiduskaarissa. Alaleuka on yläleukaa pitempi ja kuono pystysuunnassa litistynyt.Hauella on yksi selkäevä heti pystöevän etupuolella ja peräevä samalla kohdalla vatsapuolella. Hauen suomut ovat pienehköjä pyörösuomuja. Kylkiviiva on lähes suora ja ulottuu kiduskansista pyrstöevän tyveen. Kylkiviivakanavien aukkoja on kylkiviivan lisäksi myös satunnaisesti muualla kyljissä sekä alaleuassa. Kylkiviivalla on 125–130 suomua. Silmät ovat suuret. Koiraan ja naaraan voi erottaa toisistaan sukuaukon muodon perusteella: koiraalla se on T:n muotoinen ja naaraalla pyöreä.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Tavataan koko Suomen alueella joissa, järvissä ja rannikkoalueilla, pohjoisimpia tunturijärviä lukuun ottamatta.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Haukea tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Levinneisyysalueen eteläraja kulkee Pohjois-Italian tasolla.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Hauki kutee usein jo aikaisin keväällä heti jäiden lähdettyä hyvin matalille tulvarannoille, joilla kutu ja poikaset ovat turvassa. Lisäksi näillä alueilla nopeasti lämpenevä vesi turvaa riittävän ravinnonsaannin. Merenrannikolla kutu tapahtuu tavallisesti hieman myöhemmin ja on tavallista, että yksilöt hakeutuvat lisääntymään jokiin tai puroihin ja niiden kautta mereen yhteydessä oleviin järviin. Koiraat tulevat sukukypsiksi tavallisesti noin 2–4-vuotiaina ja naaraat 3–4-vuotiaina. Lisääntyminen alkaa useiden koiraiden uidessa lisääntymisvalmiin naaraan rinnalle. Naaras ruiskuttaa osan mädistään veteen koiraiden hedelmöittäessä sen samalla. Pienet poikaset kiinnittyvät aluksi vesikasveihin.Pitkäikäinen laji. Vanhimmat yksilöt voivat olla jopa 30–40 vuoden ikäisiä.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Kutuaikaa lukuun ottamatta hauki on yksinäinen petokala, jonka saalistusmenetelmä on odottaa saalista vesikasvillisuuden seassa. Saaliin havaitessaan hauki kääntyy sitä kohti ja etäisyyden ollessa sopiva jännittää ruumiinsa jousimaisesti. Voimakkaiden lihastensa ja sukkulamaisen ruumiinrakenteensa ansiosta hauki syöksyy saaliin kimppuun ja takertuu siihen neulamaisilla hampaillaan. Hauki ei yleensä vaella pitkiä matkoja, vaan pysyttelee koko elämänsä hyvin pienellä alueella, poikkeuksena esimerkiksi siirtyminen viileämpiin vesiin.Nuoret hauet syövät eläinplanktonia ja pohjaeläimiä. Jo 2–3 cm mittaiset yksilöt voivat siirtyä käyttämään osittain kalaravintoa. Yli 10 cm mittaiset yksilöt keskittyvät pääasiassa ainoastaan kalaravintoon, mutta syövät joskus jopa vesilinnun poikasia, sammakoita ja käärmeitä tai pikkunisäkkäitä. Kannibalismi on hauella tavallista.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Hauki on sopeutuva erilaisten elinympäristöjen ja ympäristötekijöiden, kuten pH:n suhteen. Etenkin nuoremmat yksilöt viihtyvät ensisijaisesti rannan vesikasvillisuuden seassa, mutta kookkaammat yksilöt siirtyvät myös syvemmälle. Hauki hakeutuu lämpimän veden aikaan viileämpiin vesiin.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.649"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Hauki on vesistöjemme suurimpia kalalajeja, ja sitä on vaikea sekoittaa muihin lajeihin. Vahvaleukainen petokala on tuttu saalis vapaa-ajankalastajille ja viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Maailmanlaajuisesti hauki on yleisin sisävesikala.Suomen vesissä täysikasvuiset hauet painavat tavallisesti noin 1–5 kg. Muualla Euroopassa hauki voi kasvaa jopa 26 kg painoiseksi. Paino vaihtelee sukupuolien välillä ja naarashauet kasvavat kookkaammiksi. Hauki on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja tasaisen solakka.Väritys vaihtelee suuresti yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön olosuhteiden mukaan. Tavallisimmin väritys vihertävänharmaa kellertävillä pilkuilla. Tummavetisissä lammissa väritys voi olla lähes musta, kun taas kirkkaissa vesissä voidaan tavata hyvinkin vaaleita yksilöitä. Pienet poikaset ovat yleensä kiinnittyneinä vesikasveihin ja muistuttavat kasvinosia. Nuorten haukien kyljissä on keltaisia pystyviivoja, jotka muuttuvat kasvun myötä täpliksi.Hauen tunnistaa helposti sen suuresta, krokotiilimaisesta suusta, jossa on paljon hampaita. Pieniä hammasmaisia ulokkeita on runsaasti myös kielessä ja kiduskaarissa. Alaleuka on yläleukaa pitempi ja kuono pystysuunnassa litistynyt.Hauella on yksi selkäevä heti pystöevän etupuolella ja peräevä samalla kohdalla vatsapuolella. Hauen suomut ovat pienehköjä pyörösuomuja. Kylkiviiva on lähes suora ja ulottuu kiduskansista pyrstöevän tyveen. Kylkiviivakanavien aukkoja on kylkiviivan lisäksi myös satunnaisesti muualla kyljissä sekä alaleuassa. Kylkiviivalla on 125–130 suomua. Silmät ovat suuret. Koiraan ja naaraan voi erottaa toisistaan sukuaukon muodon perusteella: koiraalla se on T:n muotoinen ja naaraalla pyöreä.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Tavataan koko Suomen alueella joissa, järvissä ja rannikkoalueilla, pohjoisimpia tunturijärviä lukuun ottamatta.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Haukea tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Levinneisyysalueen eteläraja kulkee Pohjois-Italian tasolla.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Hauki kutee usein jo aikaisin keväällä heti jäiden lähdettyä hyvin matalille tulvarannoille, joilla kutu ja poikaset ovat turvassa. Lisäksi näillä alueilla nopeasti lämpenevä vesi turvaa riittävän ravinnonsaannin. Merenrannikolla kutu tapahtuu tavallisesti hieman myöhemmin ja on tavallista, että yksilöt hakeutuvat lisääntymään jokiin tai puroihin ja niiden kautta mereen yhteydessä oleviin järviin. Koiraat tulevat sukukypsiksi tavallisesti noin 2–4-vuotiaina ja naaraat 3–4-vuotiaina. Lisääntyminen alkaa useiden koiraiden uidessa lisääntymisvalmiin naaraan rinnalle. Naaras ruiskuttaa osan mädistään veteen koiraiden hedelmöittäessä sen samalla. Pienet poikaset kiinnittyvät aluksi vesikasveihin.Pitkäikäinen laji. Vanhimmat yksilöt voivat olla jopa 30–40 vuoden ikäisiä.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Kutuaikaa lukuun ottamatta hauki on yksinäinen petokala, jonka saalistusmenetelmä on odottaa saalista vesikasvillisuuden seassa. Saaliin havaitessaan hauki kääntyy sitä kohti ja etäisyyden ollessa sopiva jännittää ruumiinsa jousimaisesti. Voimakkaiden lihastensa ja sukkulamaisen ruumiinrakenteensa ansiosta hauki syöksyy saaliin kimppuun ja takertuu siihen neulamaisilla hampaillaan. Hauki ei yleensä vaella pitkiä matkoja, vaan pysyttelee koko elämänsä hyvin pienellä alueella, poikkeuksena esimerkiksi siirtyminen viileämpiin vesiin.Nuoret hauet syövät eläinplanktonia ja pohjaeläimiä. Jo 2–3 cm mittaiset yksilöt voivat siirtyä käyttämään osittain kalaravintoa. Yli 10 cm mittaiset yksilöt keskittyvät pääasiassa ainoastaan kalaravintoon, mutta syövät joskus jopa vesilinnun poikasia, sammakoita ja käärmeitä tai pikkunisäkkäitä. Kannibalismi on hauella tavallista.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Hauki on sopeutuva erilaisten elinympäristöjen ja ympäristötekijöiden, kuten pH:n suhteen. Etenkin nuoremmat yksilöt viihtyvät ensisijaisesti rannan vesikasvillisuuden seassa, mutta kookkaammat yksilöt siirtyvät myös syvemmälle. Hauki hakeutuu lämpimän veden aikaan viileämpiin vesiin.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.665","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläimet - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Hauki on vesistöjemme suurimpia kalalajeja, ja sitä on vaikea sekoittaa muihin lajeihin. Vahvaleukainen petokala on tuttu saalis vapaa-ajankalastajille ja viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Maailmanlaajuisesti hauki on yleisin sisävesikala.Suomen vesissä täysikasvuiset hauet painavat tavallisesti noin 1–5 kg. Muualla Euroopassa hauki voi kasvaa jopa 26 kg painoiseksi. Paino vaihtelee sukupuolien välillä ja naarashauet kasvavat kookkaammiksi. Hauki on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja tasaisen solakka.Väritys vaihtelee suuresti yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön olosuhteiden mukaan. Tavallisimmin väritys vihertävänharmaa kellertävillä pilkuilla. Tummavetisissä lammissa väritys voi olla lähes musta, kun taas kirkkaissa vesissä voidaan tavata hyvinkin vaaleita yksilöitä. Pienet poikaset ovat yleensä kiinnittyneinä vesikasveihin ja muistuttavat kasvinosia. Nuorten haukien kyljissä on keltaisia pystyviivoja, jotka muuttuvat kasvun myötä täpliksi.Hauen tunnistaa helposti sen suuresta, krokotiilimaisesta suusta, jossa on paljon hampaita. Pieniä hammasmaisia ulokkeita on runsaasti myös kielessä ja kiduskaarissa. Alaleuka on yläleukaa pitempi ja kuono pystysuunnassa litistynyt.Hauella on yksi selkäevä heti pystöevän etupuolella ja peräevä samalla kohdalla vatsapuolella. Hauen suomut ovat pienehköjä pyörösuomuja. Kylkiviiva on lähes suora ja ulottuu kiduskansista pyrstöevän tyveen. Kylkiviivakanavien aukkoja on kylkiviivan lisäksi myös satunnaisesti muualla kyljissä sekä alaleuassa. Kylkiviivalla on 125–130 suomua. Silmät ovat suuret. Koiraan ja naaraan voi erottaa toisistaan sukuaukon muodon perusteella: koiraalla se on T:n muotoinen ja naaraalla pyöreä.
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Tavataan koko Suomen alueella joissa, järvissä ja rannikkoalueilla, pohjoisimpia tunturijärviä lukuun ottamatta.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Haukea tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Levinneisyysalueen eteläraja kulkee Pohjois-Italian tasolla.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Hauki kutee usein jo aikaisin keväällä heti jäiden lähdettyä hyvin matalille tulvarannoille, joilla kutu ja poikaset ovat turvassa. Lisäksi näillä alueilla nopeasti lämpenevä vesi turvaa riittävän ravinnonsaannin. Merenrannikolla kutu tapahtuu tavallisesti hieman myöhemmin ja on tavallista, että yksilöt hakeutuvat lisääntymään jokiin tai puroihin ja niiden kautta mereen yhteydessä oleviin järviin. Koiraat tulevat sukukypsiksi tavallisesti noin 2–4-vuotiaina ja naaraat 3–4-vuotiaina. Lisääntyminen alkaa useiden koiraiden uidessa lisääntymisvalmiin naaraan rinnalle. Naaras ruiskuttaa osan mädistään veteen koiraiden hedelmöittäessä sen samalla. Pienet poikaset kiinnittyvät aluksi vesikasveihin.Pitkäikäinen laji. Vanhimmat yksilöt voivat olla jopa 30–40 vuoden ikäisiä.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Kutuaikaa lukuun ottamatta hauki on yksinäinen petokala, jonka saalistusmenetelmä on odottaa saalista vesikasvillisuuden seassa. Saaliin havaitessaan hauki kääntyy sitä kohti ja etäisyyden ollessa sopiva jännittää ruumiinsa jousimaisesti. Voimakkaiden lihastensa ja sukkulamaisen ruumiinrakenteensa ansiosta hauki syöksyy saaliin kimppuun ja takertuu siihen neulamaisilla hampaillaan. Hauki ei yleensä vaella pitkiä matkoja, vaan pysyttelee koko elämänsä hyvin pienellä alueella, poikkeuksena esimerkiksi siirtyminen viileämpiin vesiin.Nuoret hauet syövät eläinplanktonia ja pohjaeläimiä. Jo 2–3 cm mittaiset yksilöt voivat siirtyä käyttämään osittain kalaravintoa. Yli 10 cm mittaiset yksilöt keskittyvät pääasiassa ainoastaan kalaravintoon, mutta syövät joskus jopa vesilinnun poikasia, sammakoita ja käärmeitä tai pikkunisäkkäitä. Kannibalismi on hauella tavallista.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Hauki on sopeutuva erilaisten elinympäristöjen ja ympäristötekijöiden, kuten pH:n suhteen. Etenkin nuoremmat yksilöt viihtyvät ensisijaisesti rannan vesikasvillisuuden seassa, mutta kookkaammat yksilöt siirtyvät myös syvemmälle. Hauki hakeutuu lämpimän veden aikaan viileämpiin vesiin.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.731","title":"Pinkka oppimisympäristö: Turun yliopisto, Eliöiden tuntemuksen perusteet (BIOL1111) - Selkärankaiset: Kalat"}],"originalPublications":["MP.261"],"anyHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVi","MKV.habitatVj","MKV.habitatVs"],"informalTaxonGroups":["MVL.27","MVL.1283"],"qname":"MX.53118","id":"MX.53118","alternativeVernacularName":{"en":["northern pike"]},"scientificNameDisplayName":"Esox lucius","occurrenceCountInvasiveFinland":0,"habitatOccurrenceCounts":[{"habitat":{"fi":"mökkipiha.","sv":"mökkipiha.","en":"mökkipiha."},"occurrenceCount":26,"id":"mökkipiha."},{"habitat":{"fi":"järvi","sv":"järvi","en":"järvi"},"occurrenceCount":12,"id":"järvi"},{"habitat":{"fi":"lampi","sv":"lampi","en":"lampi"},"occurrenceCount":6,"id":"lampi"},{"habitat":{"fi":"Kostea lehto","sv":"Fuktig lund","en":"Moist herb-rich forest"},"occurrenceCount":1,"id":"http://tun.fi/my.habitatenumvalue10"},{"habitat":{"fi":"Tuore kangas","sv":"Frisk mo","en":"Mesic heath forest"},"occurrenceCount":1,"id":"http://tun.fi/my.habitatenumvalue3"},{"habitat":{"fi":"Niittyranta","sv":"Ängstrand","en":"Meadow shore"},"occurrenceCount":1,"id":"http://tun.fi/my.habitatenumvalue31"},{"habitat":{"fi":"Oja tai muu kaivanto (sis. ojanpientareet, metsäojat)","sv":"Dike eller annat schakt (inkl. dikesren)","en":"Ditch or other excavation"},"occurrenceCount":1,"id":"http://tun.fi/my.habitatenumvalue64"},{"habitat":{"fi":"Pelto","sv":"Åker","en":"Field"},"occurrenceCount":1,"id":"http://tun.fi/my.habitatenumvalue67"}],"sensitive":false,"bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAA5988"],"publicRecords":196,"specimens":507,"barcodes":128},"autoNonWild":false,"redListEvaluationGroups":["MVL.752"],"taxonExpert":["MA.39"],"parentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.53092","MX.37669","MX.70283","MX.53116","MX.53117","MX.53118"],"observationCountInvasiveFinland":0,"taxonomicOrder":68399,"hasBold":true,"parents":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.70283","MX.53116","MX.53117"],"countOfSpecies":1,"stableInFinland":true,"scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","secondaryHabitats":[{"habitat":"MKV.habitatVi","id":"MKV.399806","order":0},{"habitat":"MKV.habitatVj","id":"MKV.399807","order":1}],"hiddenTaxon":false,"cursiveName":true,"vernacularName":"Pike","hasMultimedia":true,"invasiveSpecies":false,"countOfFinnishSpecies":1,"nameAccordingTo":"MR.1","taxonEditor":["MA.39"],"occurrenceCountFinland":2143,"typeOfOccurrenceInFinland":["MX.typeOfOccurrenceStablePopulation"],"nonHiddenParentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.70283","MX.53116","MX.53117","MX.53118"],"observationCountFinland":2143,"occurrenceCount":2243,"primaryHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVs"],"finnishSpecies":true,"finnish":true,"multimedia":[{"copyrightOwner":"Markku Varjo","author":"Markku Varjo","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.88056/Hauki.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.88056/Hauki_large.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88056/Hauki_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"All rights reserved","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"Pike","scientificName":"Esox lucius","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53118","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAA5988"],"publicRecords":196,"specimens":507,"barcodes":128},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88056/Hauki_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Markku Varjo","author":"Markku Varjo","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.88145/esox_lucius.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.88145/esox_lucius.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88145/esox_lucius_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"All rights reserved","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"Pike","scientificName":"Esox lucius","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53118","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:AAA5988"],"publicRecords":196,"specimens":507,"barcodes":128},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88145/esox_lucius_thumb.jpg"}],"primaryHabitat":{"habitat":"MKV.habitatVs","id":"MKV.399805","order":0},"species":true,"observationCount":2243,"occurrenceInFinland":"MX.occurrenceInFinlandPublished","hasParent":true,"hasDescriptions":true,"intellectualRights":"MZ.intellectualRightsCC-BY-4.0"}