{"occurrences":[{"area":"ML.251","occurrenceCount":3,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.252","occurrenceCount":27,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.253","occurrenceCount":52,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.254","occurrenceCount":2,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.255","occurrenceCount":7,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.256","occurrenceCount":84,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.257","occurrenceCount":11,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.259","occurrenceCount":9,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.260","occurrenceCount":18,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.261","occurrenceCount":4,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.262","occurrenceCount":5,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.263","occurrenceCount":29,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.264","occurrenceCount":5,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.265","occurrenceCount":8,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.266","occurrenceCount":4,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.267","occurrenceCount":5,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.268","occurrenceCount":5,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.269","occurrenceCount":2,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.270","occurrenceCount":3,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.271","occurrenceCount":12,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"}],"parent":{"phylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"selkäjänteiset","scientificName":"Chordata","taxonRank":"MX.phylum","id":"MX.37606","hasBold":false},"genus":{"cursiveName":true,"scientificName":"Salmo","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.genus","id":"MX.53120","hasBold":false},"species":{"cursiveName":true,"vernacularName":"taimen","scientificName":"Salmo trutta","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53123","bold":{"binCount":2,"bins":["BOLD:AAB3872","BOLD:AEI3106"],"publicRecords":315,"specimens":402,"barcodes":136},"hasBold":true},"subfamily":{"cursiveName":false,"vernacularName":"lohet","scientificName":"Salmoninae","scientificNameAuthorship":"Jarocki, 1922","taxonRank":"MX.subfamily","id":"MX.323497","hasBold":false},"domain":{"cursiveName":false,"vernacularName":"aitotumaiset","scientificName":"Eucarya","scientificNameAuthorship":"Whittaker & Margulis, 1978","taxonRank":"MX.domain","id":"MX.53761","hasBold":false},"subphylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"selkärankaiset","scientificName":"Vertebrata","taxonRank":"MX.subphylum","id":"MX.37608","hasBold":false},"family":{"cursiveName":false,"vernacularName":"lohet","scientificName":"Salmonidae","scientificNameAuthorship":"Jarocki, 1922","taxonRank":"MX.family","id":"MX.53298","hasBold":false},"kingdom":{"cursiveName":false,"vernacularName":"eläimet","scientificName":"Animalia","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.kingdom","id":"MX.37602","hasBold":false},"class":{"cursiveName":false,"vernacularName":"viuhkaeväkalat","scientificName":"Actinopteri","taxonRank":"MX.class","id":"MX.37669","hasBold":false},"order":{"cursiveName":false,"vernacularName":"lohikalat","scientificName":"Salmoniformes","taxonRank":"MX.order","id":"MX.53115","hasBold":false}},"hasLatestRedListEvaluation":false,"scientificName":"Salmo trutta","latestRedListStatusFinland":{"year":2019,"status":"MX.iucnEN"},"hasChildren":true,"redListStatusesInFinland":[{"year":2019,"status":"MX.iucnEN"},{"year":2000,"status":"MX.iucnEN"}],"descriptions":[{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"
Taimen on lohikaloihin kuuluva vaelluskala, joka lohen tapaan viihtyy viileissä ja happipitoisissa vesissä. Se on vahva uimari, joka palaa kudulle aina omaan kutujokeensa.
Paino tavallisesti 0,2-3 kg, mutta voi kasvaa meilläkin yli kymmenkiloiseksi. Taimenen ruumis on paksu, mutta virtaviivainen. Pyrstön tyvi on leveä. Vaelluksella olevan taimenen väritys on hopean- tai siniharmaa, kutuaikana tummempi ja ruskehtavampi. Koko kylki on pilkukas. Jokipoikaset ovat tummia ja täplikkäitä ja täplien seasta voi toisinaan erottaa punaisia laikkuja. Rasvaevä on tässä vaiheessa punakeltainen. Vaelluspoikaset, eli smoltit ovat jo hopeanhohtoisia. Taimenella on rasvaevä, kuten muillakin lohikaloilla. Pyrstöevä on tasainen ja rintaevien kärjet hieman pyöreät. Kitalaessa olevan vannasluun etuosassa on runsaasti hampaita. Myös vannasluun varressa on kahdessa pitkittäisrivissä voimakkaita hampaita. Yläleuka ulottuu silmän takareunan taakse.
Taimenen voi sekoittaa muihin lohikaloihin, pääasiassa loheen (Salmo salar). Molempien ulkonäkö vaihtelee paljon, mikä voi aiheuttaa tunnistusongelmia. Taimenella kuitenkin kyljen täplitys jatkuu myös kylkiviivan alapuolelle lohella täplien keskittyessä yläruumiiseen. Rintaevät ovat taimenella kärjestään pyöreämmät ja pyrstöevä tasainen. Lisäksi rasvaevän ja kylkiviivan väliin jäävässä suomurivissä on taimenella 10–16 suomua ja lohella 7–10.
Tavataan Suomessa koko merialueella ja sisävesissä, osin istutettuna.
Luonnollinen levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan, jossa taimenta tavataan Välimerta ja Kaakkois-Eurooppaa lukuun ottamatta. Istutettuna taimenta esiintyy kaikilla mantereilla ja monin paikoin se on muodostanut uhan alkuperäiselle eliöstölle.
Syksyisin lisääntymään valmistautuva järvessä tai meressä vaeltava taimen alkaa muuttaa ulkoasuaan. Yksilöt palaavat kotijokeensa ja koiraat valtaavat kutureviirin. Valittuaan mieleisen lisääntymiskumppanin, naaras kaivaa pyrstöllään kutumontun. Koiras ui naaraan kylkeen montun lähelle ja lopulta kumpikin laskevat kututuotteensa koloon peittäen ne lopuksi soralla. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja valtaavat oman reviirinsä. Reviirikäyttäytyminen loppuu poikasten saavuttaessa vaellusiän ja smoltit alkavat muodostaa parvia.
Taimen on pääasiallisesti vaelluskala. Osa poikasista voi kuitenkin jäädä jokipoikasvaiheen aikana kotijokeen paikallisiksi kaloiksi. Taimenet pysyttelevät lähempänä kotijokeaan kuin lohet ja saattavat palata kesken kasvukauden syönnökselle jokeen. Poikasten ravinto koostuu eläinplanktonista sekä hyönteisistä ja pohjaeläimistä. Kalan kasvaessa ravinto koostuu etenkin suurikokoisista vesiperhosten ja korentojen toukista. Kalaravintoon taimen alkaa siirtyä noin 20 cm mittaisena. Tärkeimpiä saaliskaloja järvitaimenille ovat esimerkiksi muikku, siika, kuore, ahven ja kymmenpiikki. Meritaimenille keskeiset saaliskalat ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki.
Taimen viihtyy parhaiten kylmissä ja hapekkaissa vesissä, kuten virtaavissa joissa ja puroissa, sekä suurissa reittijärvissä. Lapissa taimenta esiintyy myös pienissä järvissä niiden viileän veden ja korkean happipitoisuuden takia. Erittäin happipitoisissa vesissä taimenet voivat hetkellisesti sietää korkeitakin lämpötiloja. Poikaset ja nuoret yksilöt viihtyvät verkkaisemmin virtaavissa vesissä ja suosivat vesikasvillisuutta. Varttuneemmat yksilöt siirtyvät pois kasvillisuuden seasta ja hakeutuvat syvempiin ja viileämpiin vesiin. Suosittuja oleskelupaikkoja ovat myös voimakkaasti virtaavat salmet sekä runsashappiset karikot. Kesäisin isokokoiset yksilöt oleskelevat pääasiassa harppauskerroksen alapuolella.
Risteymät lohen kanssa ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
Taimen on lohikaloihin kuuluva vaelluskala, joka lohen tapaan viihtyy viileissä ja happipitoisissa vesissä. Se on vahva uimari, joka palaa kudulle aina omaan kutujokeensa.Paino tavallisesti 0,2-3 kg, mutta voi kasvaa meilläkin yli kymmenkiloiseksi. Taimenen ruumis on paksu, mutta virtaviivainen. Pyrstön tyvi on leveä. Vaelluksella olevan taimenen väritys on hopean- tai siniharmaa, kutuaikana tummempi ja ruskehtavampi. Koko kylki on pilkukas. Jokipoikaset ovat tummia ja täplikkäitä ja täplien seasta voi toisinaan erottaa punaisia laikkuja. Rasvaevä on tässä vaiheessa punakeltainen. Vaelluspoikaset, eli smoltit ovat jo hopeanhohtoisia. Taimenella on rasvaevä, kuten muillakin lohikaloilla. Pyrstöevä on tasainen ja rintaevien kärjet hieman pyöreät. Kitalaessa olevan vannasluun etuosassa on runsaasti hampaita. Myös vannasluun varressa on kahdessa pitkittäisrivissä voimakkaita hampaita. Yläleuka ulottuu silmän takareunan taakse.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Taimenen voi sekoittaa muihin lohikaloihin, pääasiassa loheen (Salmo salar). Molempien ulkonäkö vaihtelee paljon, mikä voi aiheuttaa tunnistusongelmia. Taimenella kuitenkin kyljen täplitys jatkuu myös kylkiviivan alapuolelle lohella täplien keskittyessä yläruumiiseen. Rintaevät ovat taimenella kärjestään pyöreämmät ja pyrstöevä tasainen. Lisäksi rasvaevän ja kylkiviivan väliin jäävässä suomurivissä on taimenella 10–16 suomua ja lohella 7–10.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan Suomessa koko merialueella ja sisävesissä, osin istutettuna.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Luonnollinen levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan, jossa taimenta tavataan Välimerta ja Kaakkois-Eurooppaa lukuun ottamatta. Istutettuna taimenta esiintyy kaikilla mantereilla ja monin paikoin se on muodostanut uhan alkuperäiselle eliöstölle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Syksyisin lisääntymään valmistautuva järvessä tai meressä vaeltava taimen alkaa muuttaa ulkoasuaan. Yksilöt palaavat kotijokeensa ja koiraat valtaavat kutureviirin. Valittuaan mieleisen lisääntymiskumppanin, naaras kaivaa pyrstöllään kutumontun. Koiras ui naaraan kylkeen montun lähelle ja lopulta kumpikin laskevat kututuotteensa koloon peittäen ne lopuksi soralla. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja valtaavat oman reviirinsä. Reviirikäyttäytyminen loppuu poikasten saavuttaessa vaellusiän ja smoltit alkavat muodostaa parvia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Taimen on pääasiallisesti vaelluskala. Osa poikasista voi kuitenkin jäädä jokipoikasvaiheen aikana kotijokeen paikallisiksi kaloiksi. Taimenet pysyttelevät lähempänä kotijokeaan kuin lohet ja saattavat palata kesken kasvukauden syönnökselle jokeen. Poikasten ravinto koostuu eläinplanktonista sekä hyönteisistä ja pohjaeläimistä. Kalan kasvaessa ravinto koostuu etenkin suurikokoisista vesiperhosten ja korentojen toukista. Kalaravintoon taimen alkaa siirtyä noin 20 cm mittaisena. Tärkeimpiä saaliskaloja järvitaimenille ovat esimerkiksi muikku, siika, kuore, ahven ja kymmenpiikki. Meritaimenille keskeiset saaliskalat ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Taimen viihtyy parhaiten kylmissä ja hapekkaissa vesissä, kuten virtaavissa joissa ja puroissa, sekä suurissa reittijärvissä. Lapissa taimenta esiintyy myös pienissä järvissä niiden viileän veden ja korkean happipitoisuuden takia. Erittäin happipitoisissa vesissä taimenet voivat hetkellisesti sietää korkeitakin lämpötiloja. Poikaset ja nuoret yksilöt viihtyvät verkkaisemmin virtaavissa vesissä ja suosivat vesikasvillisuutta. Varttuneemmat yksilöt siirtyvät pois kasvillisuuden seasta ja hakeutuvat syvempiin ja viileämpiin vesiin. Suosittuja oleskelupaikkoja ovat myös voimakkaasti virtaavat salmet sekä runsashappiset karikot. Kesäisin isokokoiset yksilöt oleskelevat pääasiassa harppauskerroksen alapuolella.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Risteymät lohen kanssa ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.296"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Taimen on lohikaloihin kuuluva vaelluskala, joka lohen tapaan viihtyy viileissä ja happipitoisissa vesissä. Se on vahva uimari, joka palaa kudulle aina omaan kutujokeensa.Paino tavallisesti 0,2-3 kg, mutta voi kasvaa meilläkin yli kymmenkiloiseksi. Taimenen ruumis on paksu, mutta virtaviivainen. Pyrstön tyvi on leveä. Vaelluksella olevan taimenen väritys on hopean- tai siniharmaa, kutuaikana tummempi ja ruskehtavampi. Koko kylki on pilkukas. Jokipoikaset ovat tummia ja täplikkäitä ja täplien seasta voi toisinaan erottaa punaisia laikkuja. Rasvaevä on tässä vaiheessa punakeltainen. Vaelluspoikaset, eli smoltit ovat jo hopeanhohtoisia. Taimenella on rasvaevä, kuten muillakin lohikaloilla. Pyrstöevä on tasainen ja rintaevien kärjet hieman pyöreät. Kitalaessa olevan vannasluun etuosassa on runsaasti hampaita. Myös vannasluun varressa on kahdessa pitkittäisrivissä voimakkaita hampaita. Yläleuka ulottuu silmän takareunan taakse.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Taimenen voi sekoittaa muihin lohikaloihin, pääasiassa loheen (Salmo salar). Molempien ulkonäkö vaihtelee paljon, mikä voi aiheuttaa tunnistusongelmia. Taimenella kuitenkin kyljen täplitys jatkuu myös kylkiviivan alapuolelle lohella täplien keskittyessä yläruumiiseen. Rintaevät ovat taimenella kärjestään pyöreämmät ja pyrstöevä tasainen. Lisäksi rasvaevän ja kylkiviivan väliin jäävässä suomurivissä on taimenella 10–16 suomua ja lohella 7–10.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan Suomessa koko merialueella ja sisävesissä, osin istutettuna.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Luonnollinen levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan, jossa taimenta tavataan Välimerta ja Kaakkois-Eurooppaa lukuun ottamatta. Istutettuna taimenta esiintyy kaikilla mantereilla ja monin paikoin se on muodostanut uhan alkuperäiselle eliöstölle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Syksyisin lisääntymään valmistautuva järvessä tai meressä vaeltava taimen alkaa muuttaa ulkoasuaan. Yksilöt palaavat kotijokeensa ja koiraat valtaavat kutureviirin. Valittuaan mieleisen lisääntymiskumppanin, naaras kaivaa pyrstöllään kutumontun. Koiras ui naaraan kylkeen montun lähelle ja lopulta kumpikin laskevat kututuotteensa koloon peittäen ne lopuksi soralla. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja valtaavat oman reviirinsä. Reviirikäyttäytyminen loppuu poikasten saavuttaessa vaellusiän ja smoltit alkavat muodostaa parvia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Taimen on pääasiallisesti vaelluskala. Osa poikasista voi kuitenkin jäädä jokipoikasvaiheen aikana kotijokeen paikallisiksi kaloiksi. Taimenet pysyttelevät lähempänä kotijokeaan kuin lohet ja saattavat palata kesken kasvukauden syönnökselle jokeen. Poikasten ravinto koostuu eläinplanktonista sekä hyönteisistä ja pohjaeläimistä. Kalan kasvaessa ravinto koostuu etenkin suurikokoisista vesiperhosten ja korentojen toukista. Kalaravintoon taimen alkaa siirtyä noin 20 cm mittaisena. Tärkeimpiä saaliskaloja järvitaimenille ovat esimerkiksi muikku, siika, kuore, ahven ja kymmenpiikki. Meritaimenille keskeiset saaliskalat ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Taimen viihtyy parhaiten kylmissä ja hapekkaissa vesissä, kuten virtaavissa joissa ja puroissa, sekä suurissa reittijärvissä. Lapissa taimenta esiintyy myös pienissä järvissä niiden viileän veden ja korkean happipitoisuuden takia. Erittäin happipitoisissa vesissä taimenet voivat hetkellisesti sietää korkeitakin lämpötiloja. Poikaset ja nuoret yksilöt viihtyvät verkkaisemmin virtaavissa vesissä ja suosivat vesikasvillisuutta. Varttuneemmat yksilöt siirtyvät pois kasvillisuuden seasta ja hakeutuvat syvempiin ja viileämpiin vesiin. Suosittuja oleskelupaikkoja ovat myös voimakkaasti virtaavat salmet sekä runsashappiset karikot. Kesäisin isokokoiset yksilöt oleskelevat pääasiassa harppauskerroksen alapuolella.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Risteymät lohen kanssa ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.405","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Taimen on lohikaloihin kuuluva vaelluskala, joka lohen tapaan viihtyy viileissä ja happipitoisissa vesissä. Se on vahva uimari, joka palaa kudulle aina omaan kutujokeensa.Paino tavallisesti 0,2-3 kg, mutta voi kasvaa meilläkin yli kymmenkiloiseksi. Taimenen ruumis on paksu, mutta virtaviivainen. Pyrstön tyvi on leveä. Vaelluksella olevan taimenen väritys on hopean- tai siniharmaa, kutuaikana tummempi ja ruskehtavampi. Koko kylki on pilkukas. Jokipoikaset ovat tummia ja täplikkäitä ja täplien seasta voi toisinaan erottaa punaisia laikkuja. Rasvaevä on tässä vaiheessa punakeltainen. Vaelluspoikaset, eli smoltit ovat jo hopeanhohtoisia. Taimenella on rasvaevä, kuten muillakin lohikaloilla. Pyrstöevä on tasainen ja rintaevien kärjet hieman pyöreät. Kitalaessa olevan vannasluun etuosassa on runsaasti hampaita. Myös vannasluun varressa on kahdessa pitkittäisrivissä voimakkaita hampaita. Yläleuka ulottuu silmän takareunan taakse.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Taimenen voi sekoittaa muihin lohikaloihin, pääasiassa loheen (Salmo salar). Molempien ulkonäkö vaihtelee paljon, mikä voi aiheuttaa tunnistusongelmia. Taimenella kuitenkin kyljen täplitys jatkuu myös kylkiviivan alapuolelle lohella täplien keskittyessä yläruumiiseen. Rintaevät ovat taimenella kärjestään pyöreämmät ja pyrstöevä tasainen. Lisäksi rasvaevän ja kylkiviivan väliin jäävässä suomurivissä on taimenella 10–16 suomua ja lohella 7–10.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan Suomessa koko merialueella ja sisävesissä, osin istutettuna.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Luonnollinen levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan, jossa taimenta tavataan Välimerta ja Kaakkois-Eurooppaa lukuun ottamatta. Istutettuna taimenta esiintyy kaikilla mantereilla ja monin paikoin se on muodostanut uhan alkuperäiselle eliöstölle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Syksyisin lisääntymään valmistautuva järvessä tai meressä vaeltava taimen alkaa muuttaa ulkoasuaan. Yksilöt palaavat kotijokeensa ja koiraat valtaavat kutureviirin. Valittuaan mieleisen lisääntymiskumppanin, naaras kaivaa pyrstöllään kutumontun. Koiras ui naaraan kylkeen montun lähelle ja lopulta kumpikin laskevat kututuotteensa koloon peittäen ne lopuksi soralla. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja valtaavat oman reviirinsä. Reviirikäyttäytyminen loppuu poikasten saavuttaessa vaellusiän ja smoltit alkavat muodostaa parvia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Taimen on pääasiallisesti vaelluskala. Osa poikasista voi kuitenkin jäädä jokipoikasvaiheen aikana kotijokeen paikallisiksi kaloiksi. Taimenet pysyttelevät lähempänä kotijokeaan kuin lohet ja saattavat palata kesken kasvukauden syönnökselle jokeen. Poikasten ravinto koostuu eläinplanktonista sekä hyönteisistä ja pohjaeläimistä. Kalan kasvaessa ravinto koostuu etenkin suurikokoisista vesiperhosten ja korentojen toukista. Kalaravintoon taimen alkaa siirtyä noin 20 cm mittaisena. Tärkeimpiä saaliskaloja järvitaimenille ovat esimerkiksi muikku, siika, kuore, ahven ja kymmenpiikki. Meritaimenille keskeiset saaliskalat ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Taimen viihtyy parhaiten kylmissä ja hapekkaissa vesissä, kuten virtaavissa joissa ja puroissa, sekä suurissa reittijärvissä. Lapissa taimenta esiintyy myös pienissä järvissä niiden viileän veden ja korkean happipitoisuuden takia. Erittäin happipitoisissa vesissä taimenet voivat hetkellisesti sietää korkeitakin lämpötiloja. Poikaset ja nuoret yksilöt viihtyvät verkkaisemmin virtaavissa vesissä ja suosivat vesikasvillisuutta. Varttuneemmat yksilöt siirtyvät pois kasvillisuuden seasta ja hakeutuvat syvempiin ja viileämpiin vesiin. Suosittuja oleskelupaikkoja ovat myös voimakkaasti virtaavat salmet sekä runsashappiset karikot. Kesäisin isokokoiset yksilöt oleskelevat pääasiassa harppauskerroksen alapuolella.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Risteymät lohen kanssa ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.430","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-306 Saariston ekologia - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Taimen on lohikaloihin kuuluva vaelluskala, joka lohen tapaan viihtyy viileissä ja happipitoisissa vesissä. Se on vahva uimari, joka palaa kudulle aina omaan kutujokeensa.Paino tavallisesti 0,2-3 kg, mutta voi kasvaa meilläkin yli kymmenkiloiseksi. Taimenen ruumis on paksu, mutta virtaviivainen. Pyrstön tyvi on leveä. Vaelluksella olevan taimenen väritys on hopean- tai siniharmaa, kutuaikana tummempi ja ruskehtavampi. Koko kylki on pilkukas. Jokipoikaset ovat tummia ja täplikkäitä ja täplien seasta voi toisinaan erottaa punaisia laikkuja. Rasvaevä on tässä vaiheessa punakeltainen. Vaelluspoikaset, eli smoltit ovat jo hopeanhohtoisia. Taimenella on rasvaevä, kuten muillakin lohikaloilla. Pyrstöevä on tasainen ja rintaevien kärjet hieman pyöreät. Kitalaessa olevan vannasluun etuosassa on runsaasti hampaita. Myös vannasluun varressa on kahdessa pitkittäisrivissä voimakkaita hampaita. Yläleuka ulottuu silmän takareunan taakse.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Taimenen voi sekoittaa muihin lohikaloihin, pääasiassa loheen (Salmo salar). Molempien ulkonäkö vaihtelee paljon, mikä voi aiheuttaa tunnistusongelmia. Taimenella kuitenkin kyljen täplitys jatkuu myös kylkiviivan alapuolelle lohella täplien keskittyessä yläruumiiseen. Rintaevät ovat taimenella kärjestään pyöreämmät ja pyrstöevä tasainen. Lisäksi rasvaevän ja kylkiviivan väliin jäävässä suomurivissä on taimenella 10–16 suomua ja lohella 7–10.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan Suomessa koko merialueella ja sisävesissä, osin istutettuna.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Luonnollinen levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan, jossa taimenta tavataan Välimerta ja Kaakkois-Eurooppaa lukuun ottamatta. Istutettuna taimenta esiintyy kaikilla mantereilla ja monin paikoin se on muodostanut uhan alkuperäiselle eliöstölle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Syksyisin lisääntymään valmistautuva järvessä tai meressä vaeltava taimen alkaa muuttaa ulkoasuaan. Yksilöt palaavat kotijokeensa ja koiraat valtaavat kutureviirin. Valittuaan mieleisen lisääntymiskumppanin, naaras kaivaa pyrstöllään kutumontun. Koiras ui naaraan kylkeen montun lähelle ja lopulta kumpikin laskevat kututuotteensa koloon peittäen ne lopuksi soralla. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja valtaavat oman reviirinsä. Reviirikäyttäytyminen loppuu poikasten saavuttaessa vaellusiän ja smoltit alkavat muodostaa parvia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Taimen on pääasiallisesti vaelluskala. Osa poikasista voi kuitenkin jäädä jokipoikasvaiheen aikana kotijokeen paikallisiksi kaloiksi. Taimenet pysyttelevät lähempänä kotijokeaan kuin lohet ja saattavat palata kesken kasvukauden syönnökselle jokeen. Poikasten ravinto koostuu eläinplanktonista sekä hyönteisistä ja pohjaeläimistä. Kalan kasvaessa ravinto koostuu etenkin suurikokoisista vesiperhosten ja korentojen toukista. Kalaravintoon taimen alkaa siirtyä noin 20 cm mittaisena. Tärkeimpiä saaliskaloja järvitaimenille ovat esimerkiksi muikku, siika, kuore, ahven ja kymmenpiikki. Meritaimenille keskeiset saaliskalat ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Taimen viihtyy parhaiten kylmissä ja hapekkaissa vesissä, kuten virtaavissa joissa ja puroissa, sekä suurissa reittijärvissä. Lapissa taimenta esiintyy myös pienissä järvissä niiden viileän veden ja korkean happipitoisuuden takia. Erittäin happipitoisissa vesissä taimenet voivat hetkellisesti sietää korkeitakin lämpötiloja. Poikaset ja nuoret yksilöt viihtyvät verkkaisemmin virtaavissa vesissä ja suosivat vesikasvillisuutta. Varttuneemmat yksilöt siirtyvät pois kasvillisuuden seasta ja hakeutuvat syvempiin ja viileämpiin vesiin. Suosittuja oleskelupaikkoja ovat myös voimakkaasti virtaavat salmet sekä runsashappiset karikot. Kesäisin isokokoiset yksilöt oleskelevat pääasiassa harppauskerroksen alapuolella.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Risteymät lohen kanssa ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.550","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Taimen on lohikaloihin kuuluva vaelluskala, joka lohen tapaan viihtyy viileissä ja happipitoisissa vesissä. Se on vahva uimari, joka palaa kudulle aina omaan kutujokeensa.Paino tavallisesti 0,2-3 kg, mutta voi kasvaa meilläkin yli kymmenkiloiseksi. Taimenen ruumis on paksu, mutta virtaviivainen. Pyrstön tyvi on leveä. Vaelluksella olevan taimenen väritys on hopean- tai siniharmaa, kutuaikana tummempi ja ruskehtavampi. Koko kylki on pilkukas. Jokipoikaset ovat tummia ja täplikkäitä ja täplien seasta voi toisinaan erottaa punaisia laikkuja. Rasvaevä on tässä vaiheessa punakeltainen. Vaelluspoikaset, eli smoltit ovat jo hopeanhohtoisia. Taimenella on rasvaevä, kuten muillakin lohikaloilla. Pyrstöevä on tasainen ja rintaevien kärjet hieman pyöreät. Kitalaessa olevan vannasluun etuosassa on runsaasti hampaita. Myös vannasluun varressa on kahdessa pitkittäisrivissä voimakkaita hampaita. Yläleuka ulottuu silmän takareunan taakse.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Taimenen voi sekoittaa muihin lohikaloihin, pääasiassa loheen (Salmo salar). Molempien ulkonäkö vaihtelee paljon, mikä voi aiheuttaa tunnistusongelmia. Taimenella kuitenkin kyljen täplitys jatkuu myös kylkiviivan alapuolelle lohella täplien keskittyessä yläruumiiseen. Rintaevät ovat taimenella kärjestään pyöreämmät ja pyrstöevä tasainen. Lisäksi rasvaevän ja kylkiviivan väliin jäävässä suomurivissä on taimenella 10–16 suomua ja lohella 7–10.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan Suomessa koko merialueella ja sisävesissä, osin istutettuna.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Luonnollinen levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan, jossa taimenta tavataan Välimerta ja Kaakkois-Eurooppaa lukuun ottamatta. Istutettuna taimenta esiintyy kaikilla mantereilla ja monin paikoin se on muodostanut uhan alkuperäiselle eliöstölle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Syksyisin lisääntymään valmistautuva järvessä tai meressä vaeltava taimen alkaa muuttaa ulkoasuaan. Yksilöt palaavat kotijokeensa ja koiraat valtaavat kutureviirin. Valittuaan mieleisen lisääntymiskumppanin, naaras kaivaa pyrstöllään kutumontun. Koiras ui naaraan kylkeen montun lähelle ja lopulta kumpikin laskevat kututuotteensa koloon peittäen ne lopuksi soralla. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja valtaavat oman reviirinsä. Reviirikäyttäytyminen loppuu poikasten saavuttaessa vaellusiän ja smoltit alkavat muodostaa parvia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Taimen on pääasiallisesti vaelluskala. Osa poikasista voi kuitenkin jäädä jokipoikasvaiheen aikana kotijokeen paikallisiksi kaloiksi. Taimenet pysyttelevät lähempänä kotijokeaan kuin lohet ja saattavat palata kesken kasvukauden syönnökselle jokeen. Poikasten ravinto koostuu eläinplanktonista sekä hyönteisistä ja pohjaeläimistä. Kalan kasvaessa ravinto koostuu etenkin suurikokoisista vesiperhosten ja korentojen toukista. Kalaravintoon taimen alkaa siirtyä noin 20 cm mittaisena. Tärkeimpiä saaliskaloja järvitaimenille ovat esimerkiksi muikku, siika, kuore, ahven ja kymmenpiikki. Meritaimenille keskeiset saaliskalat ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Taimen viihtyy parhaiten kylmissä ja hapekkaissa vesissä, kuten virtaavissa joissa ja puroissa, sekä suurissa reittijärvissä. Lapissa taimenta esiintyy myös pienissä järvissä niiden viileän veden ja korkean happipitoisuuden takia. Erittäin happipitoisissa vesissä taimenet voivat hetkellisesti sietää korkeitakin lämpötiloja. Poikaset ja nuoret yksilöt viihtyvät verkkaisemmin virtaavissa vesissä ja suosivat vesikasvillisuutta. Varttuneemmat yksilöt siirtyvät pois kasvillisuuden seasta ja hakeutuvat syvempiin ja viileämpiin vesiin. Suosittuja oleskelupaikkoja ovat myös voimakkaasti virtaavat salmet sekä runsashappiset karikot. Kesäisin isokokoiset yksilöt oleskelevat pääasiassa harppauskerroksen alapuolella.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Risteymät lohen kanssa ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.649"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Taimen on lohikaloihin kuuluva vaelluskala, joka lohen tapaan viihtyy viileissä ja happipitoisissa vesissä. Se on vahva uimari, joka palaa kudulle aina omaan kutujokeensa.Paino tavallisesti 0,2-3 kg, mutta voi kasvaa meilläkin yli kymmenkiloiseksi. Taimenen ruumis on paksu, mutta virtaviivainen. Pyrstön tyvi on leveä. Vaelluksella olevan taimenen väritys on hopean- tai siniharmaa, kutuaikana tummempi ja ruskehtavampi. Koko kylki on pilkukas. Jokipoikaset ovat tummia ja täplikkäitä ja täplien seasta voi toisinaan erottaa punaisia laikkuja. Rasvaevä on tässä vaiheessa punakeltainen. Vaelluspoikaset, eli smoltit ovat jo hopeanhohtoisia. Taimenella on rasvaevä, kuten muillakin lohikaloilla. Pyrstöevä on tasainen ja rintaevien kärjet hieman pyöreät. Kitalaessa olevan vannasluun etuosassa on runsaasti hampaita. Myös vannasluun varressa on kahdessa pitkittäisrivissä voimakkaita hampaita. Yläleuka ulottuu silmän takareunan taakse.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Taimenen voi sekoittaa muihin lohikaloihin, pääasiassa loheen (Salmo salar). Molempien ulkonäkö vaihtelee paljon, mikä voi aiheuttaa tunnistusongelmia. Taimenella kuitenkin kyljen täplitys jatkuu myös kylkiviivan alapuolelle lohella täplien keskittyessä yläruumiiseen. Rintaevät ovat taimenella kärjestään pyöreämmät ja pyrstöevä tasainen. Lisäksi rasvaevän ja kylkiviivan väliin jäävässä suomurivissä on taimenella 10–16 suomua ja lohella 7–10.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan Suomessa koko merialueella ja sisävesissä, osin istutettuna.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Luonnollinen levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan, jossa taimenta tavataan Välimerta ja Kaakkois-Eurooppaa lukuun ottamatta. Istutettuna taimenta esiintyy kaikilla mantereilla ja monin paikoin se on muodostanut uhan alkuperäiselle eliöstölle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Syksyisin lisääntymään valmistautuva järvessä tai meressä vaeltava taimen alkaa muuttaa ulkoasuaan. Yksilöt palaavat kotijokeensa ja koiraat valtaavat kutureviirin. Valittuaan mieleisen lisääntymiskumppanin, naaras kaivaa pyrstöllään kutumontun. Koiras ui naaraan kylkeen montun lähelle ja lopulta kumpikin laskevat kututuotteensa koloon peittäen ne lopuksi soralla. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja valtaavat oman reviirinsä. Reviirikäyttäytyminen loppuu poikasten saavuttaessa vaellusiän ja smoltit alkavat muodostaa parvia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Taimen on pääasiallisesti vaelluskala. Osa poikasista voi kuitenkin jäädä jokipoikasvaiheen aikana kotijokeen paikallisiksi kaloiksi. Taimenet pysyttelevät lähempänä kotijokeaan kuin lohet ja saattavat palata kesken kasvukauden syönnökselle jokeen. Poikasten ravinto koostuu eläinplanktonista sekä hyönteisistä ja pohjaeläimistä. Kalan kasvaessa ravinto koostuu etenkin suurikokoisista vesiperhosten ja korentojen toukista. Kalaravintoon taimen alkaa siirtyä noin 20 cm mittaisena. Tärkeimpiä saaliskaloja järvitaimenille ovat esimerkiksi muikku, siika, kuore, ahven ja kymmenpiikki. Meritaimenille keskeiset saaliskalat ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Taimen viihtyy parhaiten kylmissä ja hapekkaissa vesissä, kuten virtaavissa joissa ja puroissa, sekä suurissa reittijärvissä. Lapissa taimenta esiintyy myös pienissä järvissä niiden viileän veden ja korkean happipitoisuuden takia. Erittäin happipitoisissa vesissä taimenet voivat hetkellisesti sietää korkeitakin lämpötiloja. Poikaset ja nuoret yksilöt viihtyvät verkkaisemmin virtaavissa vesissä ja suosivat vesikasvillisuutta. Varttuneemmat yksilöt siirtyvät pois kasvillisuuden seasta ja hakeutuvat syvempiin ja viileämpiin vesiin. Suosittuja oleskelupaikkoja ovat myös voimakkaasti virtaavat salmet sekä runsashappiset karikot. Kesäisin isokokoiset yksilöt oleskelevat pääasiassa harppauskerroksen alapuolella.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Risteymät lohen kanssa ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.665","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläimet - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Taimen on lohikaloihin kuuluva vaelluskala, joka lohen tapaan viihtyy viileissä ja happipitoisissa vesissä. Se on vahva uimari, joka palaa kudulle aina omaan kutujokeensa.Paino tavallisesti 0,2-3 kg, mutta voi kasvaa meilläkin yli kymmenkiloiseksi. Taimenen ruumis on paksu, mutta virtaviivainen. Pyrstön tyvi on leveä. Vaelluksella olevan taimenen väritys on hopean- tai siniharmaa, kutuaikana tummempi ja ruskehtavampi. Koko kylki on pilkukas. Jokipoikaset ovat tummia ja täplikkäitä ja täplien seasta voi toisinaan erottaa punaisia laikkuja. Rasvaevä on tässä vaiheessa punakeltainen. Vaelluspoikaset, eli smoltit ovat jo hopeanhohtoisia. Taimenella on rasvaevä, kuten muillakin lohikaloilla. Pyrstöevä on tasainen ja rintaevien kärjet hieman pyöreät. Kitalaessa olevan vannasluun etuosassa on runsaasti hampaita. Myös vannasluun varressa on kahdessa pitkittäisrivissä voimakkaita hampaita. Yläleuka ulottuu silmän takareunan taakse.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Taimenen voi sekoittaa muihin lohikaloihin, pääasiassa loheen (Salmo salar). Molempien ulkonäkö vaihtelee paljon, mikä voi aiheuttaa tunnistusongelmia. Taimenella kuitenkin kyljen täplitys jatkuu myös kylkiviivan alapuolelle lohella täplien keskittyessä yläruumiiseen. Rintaevät ovat taimenella kärjestään pyöreämmät ja pyrstöevä tasainen. Lisäksi rasvaevän ja kylkiviivan väliin jäävässä suomurivissä on taimenella 10–16 suomua ja lohella 7–10.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan Suomessa koko merialueella ja sisävesissä, osin istutettuna.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Luonnollinen levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan, jossa taimenta tavataan Välimerta ja Kaakkois-Eurooppaa lukuun ottamatta. Istutettuna taimenta esiintyy kaikilla mantereilla ja monin paikoin se on muodostanut uhan alkuperäiselle eliöstölle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Syksyisin lisääntymään valmistautuva järvessä tai meressä vaeltava taimen alkaa muuttaa ulkoasuaan. Yksilöt palaavat kotijokeensa ja koiraat valtaavat kutureviirin. Valittuaan mieleisen lisääntymiskumppanin, naaras kaivaa pyrstöllään kutumontun. Koiras ui naaraan kylkeen montun lähelle ja lopulta kumpikin laskevat kututuotteensa koloon peittäen ne lopuksi soralla. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja valtaavat oman reviirinsä. Reviirikäyttäytyminen loppuu poikasten saavuttaessa vaellusiän ja smoltit alkavat muodostaa parvia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Taimen on pääasiallisesti vaelluskala. Osa poikasista voi kuitenkin jäädä jokipoikasvaiheen aikana kotijokeen paikallisiksi kaloiksi. Taimenet pysyttelevät lähempänä kotijokeaan kuin lohet ja saattavat palata kesken kasvukauden syönnökselle jokeen. Poikasten ravinto koostuu eläinplanktonista sekä hyönteisistä ja pohjaeläimistä. Kalan kasvaessa ravinto koostuu etenkin suurikokoisista vesiperhosten ja korentojen toukista. Kalaravintoon taimen alkaa siirtyä noin 20 cm mittaisena. Tärkeimpiä saaliskaloja järvitaimenille ovat esimerkiksi muikku, siika, kuore, ahven ja kymmenpiikki. Meritaimenille keskeiset saaliskalat ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Taimen viihtyy parhaiten kylmissä ja hapekkaissa vesissä, kuten virtaavissa joissa ja puroissa, sekä suurissa reittijärvissä. Lapissa taimenta esiintyy myös pienissä järvissä niiden viileän veden ja korkean happipitoisuuden takia. Erittäin happipitoisissa vesissä taimenet voivat hetkellisesti sietää korkeitakin lämpötiloja. Poikaset ja nuoret yksilöt viihtyvät verkkaisemmin virtaavissa vesissä ja suosivat vesikasvillisuutta. Varttuneemmat yksilöt siirtyvät pois kasvillisuuden seasta ja hakeutuvat syvempiin ja viileämpiin vesiin. Suosittuja oleskelupaikkoja ovat myös voimakkaasti virtaavat salmet sekä runsashappiset karikot. Kesäisin isokokoiset yksilöt oleskelevat pääasiassa harppauskerroksen alapuolella.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Risteymät lohen kanssa ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.731","title":"Pinkka oppimisympäristö: Turun yliopisto, Eliöiden tuntemuksen perusteet (BIOL1111) - Selkärankaiset: Kalat"}],"originalPublications":["MP.261"],"informalTaxonGroups":["MVL.27","MVL.1283"],"qname":"MX.53123","id":"MX.53123","scientificNameDisplayName":"Salmo trutta","occurrenceCountInvasiveFinland":0,"sensitive":false,"bold":{"binCount":2,"bins":["BOLD:AAB3872","BOLD:AEI3106"],"publicRecords":315,"specimens":402,"barcodes":136},"autoNonWild":false,"redListEvaluationGroups":["MVL.752"],"taxonExpert":["MA.39"],"parentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.53092","MX.37669","MX.53115","MX.53298","MX.323497","MX.53120","MX.53123"],"observationCountInvasiveFinland":0,"taxonomicOrder":68434,"hasBold":true,"parents":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53115","MX.53298","MX.323497","MX.53120"],"countOfSpecies":1,"stableInFinland":true,"scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","threatenedStatus":"MX.threatenedStatusThreatened","hiddenTaxon":false,"cursiveName":true,"vernacularName":"taimen","hasMultimedia":true,"invasiveSpecies":false,"countOfFinnishSpecies":1,"nameAccordingTo":"MR.1","taxonEditor":["MA.39"],"occurrenceCountFinland":301,"typeOfOccurrenceInFinland":["MX.typeOfOccurrenceStablePopulation"],"nonHiddenParentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53115","MX.53298","MX.323497","MX.53120","MX.53123"],"observationCountFinland":301,"administrativeStatuses":["MX.finnishEnvironmentInstitute20192021forestSpecies","MX.forestCentreSpecies"],"occurrenceCount":311,"finnishSpecies":true,"finnish":true,"multimedia":[{"copyrightOwner":"Markku Varjo","author":"Markku Varjo","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.88104/Taimen_nuori_MV.JPG","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.88104/Taimen_nuori_MV_large.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88104/Taimen_nuori_MV_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Kaikki oikeudet pidätetään","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"taimen","scientificName":"Salmo trutta","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53123","bold":{"binCount":2,"bins":["BOLD:AAB3872","BOLD:AEI3106"],"publicRecords":315,"specimens":402,"barcodes":136},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88104/Taimen_nuori_MV_thumb.jpg"}],"species":true,"observationCount":311,"occurrenceInFinland":"MX.occurrenceInFinlandPublished","hasParent":true,"hasDescriptions":true,"intellectualRights":"MZ.intellectualRightsCC-BY-4.0"}