{"occurrences":[{"area":"ML.251","occurrenceCount":3,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.252","occurrenceCount":29,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.253","occurrenceCount":48,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.254","occurrenceCount":21,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.255","occurrenceCount":8,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.256","occurrenceCount":129,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.257","occurrenceCount":61,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.258","occurrenceCount":2,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.259","occurrenceCount":16,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.260","occurrenceCount":218,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.261","occurrenceCount":510,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.262","occurrenceCount":91,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.263","occurrenceCount":33,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.264","occurrenceCount":53,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.265","occurrenceCount":22,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.266","occurrenceCount":92,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.267","occurrenceCount":146,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.268","occurrenceCount":79,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.269","occurrenceCount":31,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.270","occurrenceCount":101,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.271","occurrenceCount":214,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"}],"parent":{"phylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"selkäjänteiset","scientificName":"Chordata","taxonRank":"MX.phylum","id":"MX.37606","hasBold":false},"genus":{"cursiveName":true,"notes":"Scandinavian convention of coregonid taxonomy, with only two native species in Fennoscandia.","scientificName":"Coregonus","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.genus","id":"MX.53131","hasBold":false},"species":{"cursiveName":true,"vernacularName":"siika","notes":"Coregonus lavaretus sensu lato. In other sources C. lavaretus refers strictly to a form in some Swiss/French lakes.","scientificName":"Coregonus lavaretus","scientificNameAuthorship":"(Linnaeus, 1758)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53132","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:ACA5470"],"publicRecords":97,"specimens":105,"barcodes":13},"hasBold":true},"subfamily":{"cursiveName":false,"vernacularName":"siiat","scientificName":"Coregoninae","scientificNameAuthorship":"Bonaparte, 1845","taxonRank":"MX.subfamily","id":"MX.53611","hasBold":false},"domain":{"cursiveName":false,"vernacularName":"aitotumaiset","scientificName":"Eucarya","scientificNameAuthorship":"Whittaker & Margulis, 1978","taxonRank":"MX.domain","id":"MX.53761","hasBold":false},"subphylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"selkärankaiset","scientificName":"Vertebrata","taxonRank":"MX.subphylum","id":"MX.37608","hasBold":false},"family":{"cursiveName":false,"vernacularName":"lohet","scientificName":"Salmonidae","scientificNameAuthorship":"Jarocki, 1922","taxonRank":"MX.family","id":"MX.53298","hasBold":false},"kingdom":{"cursiveName":false,"vernacularName":"eläimet","scientificName":"Animalia","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.kingdom","id":"MX.37602","hasBold":false},"class":{"cursiveName":false,"vernacularName":"viuhkaeväkalat","scientificName":"Actinopteri","taxonRank":"MX.class","id":"MX.37669","hasBold":false},"order":{"cursiveName":false,"vernacularName":"lohikalat","scientificName":"Salmoniformes","taxonRank":"MX.order","id":"MX.53115","hasBold":false}},"notes":"Coregonus lavaretus sensu lato. In other sources C. lavaretus refers strictly to a form in some Swiss/French lakes.","hasLatestRedListEvaluation":false,"scientificName":"Coregonus lavaretus","latestRedListStatusFinland":{"year":2000,"status":"MX.iucnNT"},"hasChildren":true,"redListStatusesInFinland":[{"year":2000,"status":"MX.iucnNT"}],"descriptions":[{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"
Sisä- ja murtovesien hopeanhohtoinen parvikala. Kuuluu lohikalojen lahkoon ja lajin sisäinen monimuotoisuus on erittäin rikasta.
Koko tavallisesti 0,1–1,5 kg ja 15–55 cm. Suurimmat maailmalla saadut siiat ovat olleet yli 10 kg painoisia. Koko ja kasvu vaihtelevat huomattavasti eri muodoilla. Nopeakasvuisin muoto on merialueen vaellussiika, joka on 7-vuotiaana noin 50 cm mittainen. Siika on väritykseltään hopeanharmaa. Selkä on hieman ruskehtava ja vatsa valkoinen. Väritys vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on alaleukaa pidempi. Muiden lohikalojen tapaan siialla on rasvaevä. Silmäterä ei ole täydellisen pyöreä.
Samannäköisiä lajeja: muikku, peledsiika ja harjus.Pienen siian erottaa muikusta leukojen pituus: siian yläleuka on alaleukaa pitempi. Peledsiian ylä- ja alaleuka ovat keskenään samanpituiset. Harjuksella on puolestaan kookas, purjemainen selkäevä.
Tavataan koko maassa.
Tavataan Pohjois-Aasiassa sekä pohjoisessa ja Keski-Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat Alppien seuduilla.
Siika kutee tavallisesti 3–5 vuoden ikäisenä syksyisin veden lämpötilan laskettua noin 6–7 asteeseen. Eroja sukukypsyyden saavuttamisessa ja kudun vuosittaisuudessa esiintyy eri kantojen välillä. Kutu tapahtuu veden pinnan tuntumassa, jolloin hedelmöittyneet munat vajoavat hitaasti pohjalle. Munat kehittyvät tavallisesti sorapohjilla 1–5 metrin syvyydessä, mutta syvemmälläkin kehittyviä munia esiintyy. Poikaset kuoriutuvat varhain keväällä ja selviävät ruskuaispussin ravinnolla vain noin 10 päivää. Tämän jälkeen ne elävät parvina lähellä rantoja siirtyen syvemmälle kasvettuaan 4–5 cm mittaisiksi. Syksyyn mennessä poikaset ovat kasvaneet 10–12 cm mittaisiksi.
Siika on kaikissa vesikerroksissa viihtyvä parvikala. Kesäisin se liikkuu säännöllisesti pohjan ja pintakerroksen välillä valoisuuden mukaan, seuraten eläinplanktonin vertikaalivaelluksia. Pienet siiat voivat vältellä valoisaan aikaan veden pintakerroksia myös petokalojen takia. Siioista tunnetaan sekä paikallisia että vaeltavia muotoja. Ravinnon koostumus vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Tiheät siivilähampaat viittaavat eläinplanktonravintoon, harvat puolestaan pohjaeläinravintoon. Suurikokoiset siiat voivat syödä myös mätiä ja kalanpoikasia.
Joet ja puhdasvetiset järvet sekä rannikkoalueet. Siika suosii happirikkaita ja viileitä vesiä ja on herkkä rehevöitymiselle. Lämpötilaoptimit vaihtelevat eri muotojen välillä.
Samassa järvessä voi esiintyä useita eri siikamuotoja, jotka eroavat morfologialtaan, ravinnonkäytöltään ja kutukäyttäytymiseltään toisistaan. Eri siikamuotojen erottamisessa käytetään tuntomerkkinä yleensä siivilähampaiden lukumäärää.
Monissa järvissä siian ja muikun risteymät ovat yleisiä. Tällöin ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.
Sisä- ja murtovesien hopeanhohtoinen parvikala. Kuuluu lohikalojen lahkoon ja lajin sisäinen monimuotoisuus on erittäin rikasta.Koko tavallisesti 0,1–1,5 kg ja 15–55 cm. Suurimmat maailmalla saadut siiat ovat olleet yli 10 kg painoisia. Koko ja kasvu vaihtelevat huomattavasti eri muodoilla. Nopeakasvuisin muoto on merialueen vaellussiika, joka on 7-vuotiaana noin 50 cm mittainen. Siika on väritykseltään hopeanharmaa. Selkä on hieman ruskehtava ja vatsa valkoinen. Väritys vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on alaleukaa pidempi. Muiden lohikalojen tapaan siialla on rasvaevä. Silmäterä ei ole täydellisen pyöreä.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Samannäköisiä lajeja: muikku, peledsiika ja harjus.Pienen siian erottaa muikusta leukojen pituus: siian yläleuka on alaleukaa pitempi. Peledsiian ylä- ja alaleuka ovat keskenään samanpituiset. Harjuksella on puolestaan kookas, purjemainen selkäevä.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan koko maassa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Tavataan Pohjois-Aasiassa sekä pohjoisessa ja Keski-Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat Alppien seuduilla.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Siika kutee tavallisesti 3–5 vuoden ikäisenä syksyisin veden lämpötilan laskettua noin 6–7 asteeseen. Eroja sukukypsyyden saavuttamisessa ja kudun vuosittaisuudessa esiintyy eri kantojen välillä. Kutu tapahtuu veden pinnan tuntumassa, jolloin hedelmöittyneet munat vajoavat hitaasti pohjalle. Munat kehittyvät tavallisesti sorapohjilla 1–5 metrin syvyydessä, mutta syvemmälläkin kehittyviä munia esiintyy. Poikaset kuoriutuvat varhain keväällä ja selviävät ruskuaispussin ravinnolla vain noin 10 päivää. Tämän jälkeen ne elävät parvina lähellä rantoja siirtyen syvemmälle kasvettuaan 4–5 cm mittaisiksi. Syksyyn mennessä poikaset ovat kasvaneet 10–12 cm mittaisiksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Siika on kaikissa vesikerroksissa viihtyvä parvikala. Kesäisin se liikkuu säännöllisesti pohjan ja pintakerroksen välillä valoisuuden mukaan, seuraten eläinplanktonin vertikaalivaelluksia. Pienet siiat voivat vältellä valoisaan aikaan veden pintakerroksia myös petokalojen takia. Siioista tunnetaan sekä paikallisia että vaeltavia muotoja. Ravinnon koostumus vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Tiheät siivilähampaat viittaavat eläinplanktonravintoon, harvat puolestaan pohjaeläinravintoon. Suurikokoiset siiat voivat syödä myös mätiä ja kalanpoikasia.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Joet ja puhdasvetiset järvet sekä rannikkoalueet. Siika suosii happirikkaita ja viileitä vesiä ja on herkkä rehevöitymiselle. Lämpötilaoptimit vaihtelevat eri muotojen välillä.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Samassa järvessä voi esiintyä useita eri siikamuotoja, jotka eroavat morfologialtaan, ravinnonkäytöltään ja kutukäyttäytymiseltään toisistaan. Eri siikamuotojen erottamisessa käytetään tuntomerkkinä yleensä siivilähampaiden lukumäärää.Monissa järvissä siian ja muikun risteymät ovat yleisiä. Tällöin ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.296"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Sisä- ja murtovesien hopeanhohtoinen parvikala. Kuuluu lohikalojen lahkoon ja lajin sisäinen monimuotoisuus on erittäin rikasta.Koko tavallisesti 0,1–1,5 kg ja 15–55 cm. Suurimmat maailmalla saadut siiat ovat olleet yli 10 kg painoisia. Koko ja kasvu vaihtelevat huomattavasti eri muodoilla. Nopeakasvuisin muoto on merialueen vaellussiika, joka on 7-vuotiaana noin 50 cm mittainen. Siika on väritykseltään hopeanharmaa. Selkä on hieman ruskehtava ja vatsa valkoinen. Väritys vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on alaleukaa pidempi. Muiden lohikalojen tapaan siialla on rasvaevä. Silmäterä ei ole täydellisen pyöreä.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Samannäköisiä lajeja: muikku, peledsiika ja harjus.Pienen siian erottaa muikusta leukojen pituus: siian yläleuka on alaleukaa pitempi. Peledsiian ylä- ja alaleuka ovat keskenään samanpituiset. Harjuksella on puolestaan kookas, purjemainen selkäevä.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan koko maassa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Tavataan Pohjois-Aasiassa sekä pohjoisessa ja Keski-Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat Alppien seuduilla.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Siika kutee tavallisesti 3–5 vuoden ikäisenä syksyisin veden lämpötilan laskettua noin 6–7 asteeseen. Eroja sukukypsyyden saavuttamisessa ja kudun vuosittaisuudessa esiintyy eri kantojen välillä. Kutu tapahtuu veden pinnan tuntumassa, jolloin hedelmöittyneet munat vajoavat hitaasti pohjalle. Munat kehittyvät tavallisesti sorapohjilla 1–5 metrin syvyydessä, mutta syvemmälläkin kehittyviä munia esiintyy. Poikaset kuoriutuvat varhain keväällä ja selviävät ruskuaispussin ravinnolla vain noin 10 päivää. Tämän jälkeen ne elävät parvina lähellä rantoja siirtyen syvemmälle kasvettuaan 4–5 cm mittaisiksi. Syksyyn mennessä poikaset ovat kasvaneet 10–12 cm mittaisiksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Siika on kaikissa vesikerroksissa viihtyvä parvikala. Kesäisin se liikkuu säännöllisesti pohjan ja pintakerroksen välillä valoisuuden mukaan, seuraten eläinplanktonin vertikaalivaelluksia. Pienet siiat voivat vältellä valoisaan aikaan veden pintakerroksia myös petokalojen takia. Siioista tunnetaan sekä paikallisia että vaeltavia muotoja. Ravinnon koostumus vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Tiheät siivilähampaat viittaavat eläinplanktonravintoon, harvat puolestaan pohjaeläinravintoon. Suurikokoiset siiat voivat syödä myös mätiä ja kalanpoikasia.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Joet ja puhdasvetiset järvet sekä rannikkoalueet. Siika suosii happirikkaita ja viileitä vesiä ja on herkkä rehevöitymiselle. Lämpötilaoptimit vaihtelevat eri muotojen välillä.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Samassa järvessä voi esiintyä useita eri siikamuotoja, jotka eroavat morfologialtaan, ravinnonkäytöltään ja kutukäyttäytymiseltään toisistaan. Eri siikamuotojen erottamisessa käytetään tuntomerkkinä yleensä siivilähampaiden lukumäärää.Monissa järvissä siian ja muikun risteymät ovat yleisiä. Tällöin ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.405","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Sisä- ja murtovesien hopeanhohtoinen parvikala. Kuuluu lohikalojen lahkoon ja lajin sisäinen monimuotoisuus on erittäin rikasta.Koko tavallisesti 0,1–1,5 kg ja 15–55 cm. Suurimmat maailmalla saadut siiat ovat olleet yli 10 kg painoisia. Koko ja kasvu vaihtelevat huomattavasti eri muodoilla. Nopeakasvuisin muoto on merialueen vaellussiika, joka on 7-vuotiaana noin 50 cm mittainen. Siika on väritykseltään hopeanharmaa. Selkä on hieman ruskehtava ja vatsa valkoinen. Väritys vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on alaleukaa pidempi. Muiden lohikalojen tapaan siialla on rasvaevä. Silmäterä ei ole täydellisen pyöreä.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Samannäköisiä lajeja: muikku, peledsiika ja harjus.Pienen siian erottaa muikusta leukojen pituus: siian yläleuka on alaleukaa pitempi. Peledsiian ylä- ja alaleuka ovat keskenään samanpituiset. Harjuksella on puolestaan kookas, purjemainen selkäevä.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan koko maassa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Tavataan Pohjois-Aasiassa sekä pohjoisessa ja Keski-Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat Alppien seuduilla.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Siika kutee tavallisesti 3–5 vuoden ikäisenä syksyisin veden lämpötilan laskettua noin 6–7 asteeseen. Eroja sukukypsyyden saavuttamisessa ja kudun vuosittaisuudessa esiintyy eri kantojen välillä. Kutu tapahtuu veden pinnan tuntumassa, jolloin hedelmöittyneet munat vajoavat hitaasti pohjalle. Munat kehittyvät tavallisesti sorapohjilla 1–5 metrin syvyydessä, mutta syvemmälläkin kehittyviä munia esiintyy. Poikaset kuoriutuvat varhain keväällä ja selviävät ruskuaispussin ravinnolla vain noin 10 päivää. Tämän jälkeen ne elävät parvina lähellä rantoja siirtyen syvemmälle kasvettuaan 4–5 cm mittaisiksi. Syksyyn mennessä poikaset ovat kasvaneet 10–12 cm mittaisiksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Siika on kaikissa vesikerroksissa viihtyvä parvikala. Kesäisin se liikkuu säännöllisesti pohjan ja pintakerroksen välillä valoisuuden mukaan, seuraten eläinplanktonin vertikaalivaelluksia. Pienet siiat voivat vältellä valoisaan aikaan veden pintakerroksia myös petokalojen takia. Siioista tunnetaan sekä paikallisia että vaeltavia muotoja. Ravinnon koostumus vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Tiheät siivilähampaat viittaavat eläinplanktonravintoon, harvat puolestaan pohjaeläinravintoon. Suurikokoiset siiat voivat syödä myös mätiä ja kalanpoikasia.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Joet ja puhdasvetiset järvet sekä rannikkoalueet. Siika suosii happirikkaita ja viileitä vesiä ja on herkkä rehevöitymiselle. Lämpötilaoptimit vaihtelevat eri muotojen välillä.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Samassa järvessä voi esiintyä useita eri siikamuotoja, jotka eroavat morfologialtaan, ravinnonkäytöltään ja kutukäyttäytymiseltään toisistaan. Eri siikamuotojen erottamisessa käytetään tuntomerkkinä yleensä siivilähampaiden lukumäärää.Monissa järvissä siian ja muikun risteymät ovat yleisiä. Tällöin ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.430","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-306 Saariston ekologia - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Sisä- ja murtovesien hopeanhohtoinen parvikala. Kuuluu lohikalojen lahkoon ja lajin sisäinen monimuotoisuus on erittäin rikasta.Koko tavallisesti 0,1–1,5 kg ja 15–55 cm. Suurimmat maailmalla saadut siiat ovat olleet yli 10 kg painoisia. Koko ja kasvu vaihtelevat huomattavasti eri muodoilla. Nopeakasvuisin muoto on merialueen vaellussiika, joka on 7-vuotiaana noin 50 cm mittainen. Siika on väritykseltään hopeanharmaa. Selkä on hieman ruskehtava ja vatsa valkoinen. Väritys vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on alaleukaa pidempi. Muiden lohikalojen tapaan siialla on rasvaevä. Silmäterä ei ole täydellisen pyöreä.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Samannäköisiä lajeja: muikku, peledsiika ja harjus.Pienen siian erottaa muikusta leukojen pituus: siian yläleuka on alaleukaa pitempi. Peledsiian ylä- ja alaleuka ovat keskenään samanpituiset. Harjuksella on puolestaan kookas, purjemainen selkäevä.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan koko maassa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Tavataan Pohjois-Aasiassa sekä pohjoisessa ja Keski-Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat Alppien seuduilla.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Siika kutee tavallisesti 3–5 vuoden ikäisenä syksyisin veden lämpötilan laskettua noin 6–7 asteeseen. Eroja sukukypsyyden saavuttamisessa ja kudun vuosittaisuudessa esiintyy eri kantojen välillä. Kutu tapahtuu veden pinnan tuntumassa, jolloin hedelmöittyneet munat vajoavat hitaasti pohjalle. Munat kehittyvät tavallisesti sorapohjilla 1–5 metrin syvyydessä, mutta syvemmälläkin kehittyviä munia esiintyy. Poikaset kuoriutuvat varhain keväällä ja selviävät ruskuaispussin ravinnolla vain noin 10 päivää. Tämän jälkeen ne elävät parvina lähellä rantoja siirtyen syvemmälle kasvettuaan 4–5 cm mittaisiksi. Syksyyn mennessä poikaset ovat kasvaneet 10–12 cm mittaisiksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Siika on kaikissa vesikerroksissa viihtyvä parvikala. Kesäisin se liikkuu säännöllisesti pohjan ja pintakerroksen välillä valoisuuden mukaan, seuraten eläinplanktonin vertikaalivaelluksia. Pienet siiat voivat vältellä valoisaan aikaan veden pintakerroksia myös petokalojen takia. Siioista tunnetaan sekä paikallisia että vaeltavia muotoja. Ravinnon koostumus vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Tiheät siivilähampaat viittaavat eläinplanktonravintoon, harvat puolestaan pohjaeläinravintoon. Suurikokoiset siiat voivat syödä myös mätiä ja kalanpoikasia.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Joet ja puhdasvetiset järvet sekä rannikkoalueet. Siika suosii happirikkaita ja viileitä vesiä ja on herkkä rehevöitymiselle. Lämpötilaoptimit vaihtelevat eri muotojen välillä.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Samassa järvessä voi esiintyä useita eri siikamuotoja, jotka eroavat morfologialtaan, ravinnonkäytöltään ja kutukäyttäytymiseltään toisistaan. Eri siikamuotojen erottamisessa käytetään tuntomerkkinä yleensä siivilähampaiden lukumäärää.Monissa järvissä siian ja muikun risteymät ovat yleisiä. Tällöin ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.550","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Sisä- ja murtovesien hopeanhohtoinen parvikala. Kuuluu lohikalojen lahkoon ja lajin sisäinen monimuotoisuus on erittäin rikasta.Koko tavallisesti 0,1–1,5 kg ja 15–55 cm. Suurimmat maailmalla saadut siiat ovat olleet yli 10 kg painoisia. Koko ja kasvu vaihtelevat huomattavasti eri muodoilla. Nopeakasvuisin muoto on merialueen vaellussiika, joka on 7-vuotiaana noin 50 cm mittainen. Siika on väritykseltään hopeanharmaa. Selkä on hieman ruskehtava ja vatsa valkoinen. Väritys vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on alaleukaa pidempi. Muiden lohikalojen tapaan siialla on rasvaevä. Silmäterä ei ole täydellisen pyöreä.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Samannäköisiä lajeja: muikku, peledsiika ja harjus.Pienen siian erottaa muikusta leukojen pituus: siian yläleuka on alaleukaa pitempi. Peledsiian ylä- ja alaleuka ovat keskenään samanpituiset. Harjuksella on puolestaan kookas, purjemainen selkäevä.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan koko maassa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Tavataan Pohjois-Aasiassa sekä pohjoisessa ja Keski-Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat Alppien seuduilla.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Siika kutee tavallisesti 3–5 vuoden ikäisenä syksyisin veden lämpötilan laskettua noin 6–7 asteeseen. Eroja sukukypsyyden saavuttamisessa ja kudun vuosittaisuudessa esiintyy eri kantojen välillä. Kutu tapahtuu veden pinnan tuntumassa, jolloin hedelmöittyneet munat vajoavat hitaasti pohjalle. Munat kehittyvät tavallisesti sorapohjilla 1–5 metrin syvyydessä, mutta syvemmälläkin kehittyviä munia esiintyy. Poikaset kuoriutuvat varhain keväällä ja selviävät ruskuaispussin ravinnolla vain noin 10 päivää. Tämän jälkeen ne elävät parvina lähellä rantoja siirtyen syvemmälle kasvettuaan 4–5 cm mittaisiksi. Syksyyn mennessä poikaset ovat kasvaneet 10–12 cm mittaisiksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Siika on kaikissa vesikerroksissa viihtyvä parvikala. Kesäisin se liikkuu säännöllisesti pohjan ja pintakerroksen välillä valoisuuden mukaan, seuraten eläinplanktonin vertikaalivaelluksia. Pienet siiat voivat vältellä valoisaan aikaan veden pintakerroksia myös petokalojen takia. Siioista tunnetaan sekä paikallisia että vaeltavia muotoja. Ravinnon koostumus vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Tiheät siivilähampaat viittaavat eläinplanktonravintoon, harvat puolestaan pohjaeläinravintoon. Suurikokoiset siiat voivat syödä myös mätiä ja kalanpoikasia.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Joet ja puhdasvetiset järvet sekä rannikkoalueet. Siika suosii happirikkaita ja viileitä vesiä ja on herkkä rehevöitymiselle. Lämpötilaoptimit vaihtelevat eri muotojen välillä.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Samassa järvessä voi esiintyä useita eri siikamuotoja, jotka eroavat morfologialtaan, ravinnonkäytöltään ja kutukäyttäytymiseltään toisistaan. Eri siikamuotojen erottamisessa käytetään tuntomerkkinä yleensä siivilähampaiden lukumäärää.Monissa järvissä siian ja muikun risteymät ovat yleisiä. Tällöin ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.649"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Sisä- ja murtovesien hopeanhohtoinen parvikala. Kuuluu lohikalojen lahkoon ja lajin sisäinen monimuotoisuus on erittäin rikasta.Koko tavallisesti 0,1–1,5 kg ja 15–55 cm. Suurimmat maailmalla saadut siiat ovat olleet yli 10 kg painoisia. Koko ja kasvu vaihtelevat huomattavasti eri muodoilla. Nopeakasvuisin muoto on merialueen vaellussiika, joka on 7-vuotiaana noin 50 cm mittainen. Siika on väritykseltään hopeanharmaa. Selkä on hieman ruskehtava ja vatsa valkoinen. Väritys vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on alaleukaa pidempi. Muiden lohikalojen tapaan siialla on rasvaevä. Silmäterä ei ole täydellisen pyöreä.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Samannäköisiä lajeja: muikku, peledsiika ja harjus.Pienen siian erottaa muikusta leukojen pituus: siian yläleuka on alaleukaa pitempi. Peledsiian ylä- ja alaleuka ovat keskenään samanpituiset. Harjuksella on puolestaan kookas, purjemainen selkäevä.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan koko maassa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Tavataan Pohjois-Aasiassa sekä pohjoisessa ja Keski-Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat Alppien seuduilla.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Siika kutee tavallisesti 3–5 vuoden ikäisenä syksyisin veden lämpötilan laskettua noin 6–7 asteeseen. Eroja sukukypsyyden saavuttamisessa ja kudun vuosittaisuudessa esiintyy eri kantojen välillä. Kutu tapahtuu veden pinnan tuntumassa, jolloin hedelmöittyneet munat vajoavat hitaasti pohjalle. Munat kehittyvät tavallisesti sorapohjilla 1–5 metrin syvyydessä, mutta syvemmälläkin kehittyviä munia esiintyy. Poikaset kuoriutuvat varhain keväällä ja selviävät ruskuaispussin ravinnolla vain noin 10 päivää. Tämän jälkeen ne elävät parvina lähellä rantoja siirtyen syvemmälle kasvettuaan 4–5 cm mittaisiksi. Syksyyn mennessä poikaset ovat kasvaneet 10–12 cm mittaisiksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Siika on kaikissa vesikerroksissa viihtyvä parvikala. Kesäisin se liikkuu säännöllisesti pohjan ja pintakerroksen välillä valoisuuden mukaan, seuraten eläinplanktonin vertikaalivaelluksia. Pienet siiat voivat vältellä valoisaan aikaan veden pintakerroksia myös petokalojen takia. Siioista tunnetaan sekä paikallisia että vaeltavia muotoja. Ravinnon koostumus vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Tiheät siivilähampaat viittaavat eläinplanktonravintoon, harvat puolestaan pohjaeläinravintoon. Suurikokoiset siiat voivat syödä myös mätiä ja kalanpoikasia.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Joet ja puhdasvetiset järvet sekä rannikkoalueet. Siika suosii happirikkaita ja viileitä vesiä ja on herkkä rehevöitymiselle. Lämpötilaoptimit vaihtelevat eri muotojen välillä.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Samassa järvessä voi esiintyä useita eri siikamuotoja, jotka eroavat morfologialtaan, ravinnonkäytöltään ja kutukäyttäytymiseltään toisistaan. Eri siikamuotojen erottamisessa käytetään tuntomerkkinä yleensä siivilähampaiden lukumäärää.Monissa järvissä siian ja muikun risteymät ovat yleisiä. Tällöin ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.665","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläimet - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Sisä- ja murtovesien hopeanhohtoinen parvikala. Kuuluu lohikalojen lahkoon ja lajin sisäinen monimuotoisuus on erittäin rikasta.Koko tavallisesti 0,1–1,5 kg ja 15–55 cm. Suurimmat maailmalla saadut siiat ovat olleet yli 10 kg painoisia. Koko ja kasvu vaihtelevat huomattavasti eri muodoilla. Nopeakasvuisin muoto on merialueen vaellussiika, joka on 7-vuotiaana noin 50 cm mittainen. Siika on väritykseltään hopeanharmaa. Selkä on hieman ruskehtava ja vatsa valkoinen. Väritys vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on alaleukaa pidempi. Muiden lohikalojen tapaan siialla on rasvaevä. Silmäterä ei ole täydellisen pyöreä.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Tunnistaminen","content":"Samannäköisiä lajeja: muikku, peledsiika ja harjus.Pienen siian erottaa muikusta leukojen pituus: siian yläleuka on alaleukaa pitempi. Peledsiian ylä- ja alaleuka ovat keskenään samanpituiset. Harjuksella on puolestaan kookas, purjemainen selkäevä.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Tavataan koko maassa.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Tavataan Pohjois-Aasiassa sekä pohjoisessa ja Keski-Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat Alppien seuduilla.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Siika kutee tavallisesti 3–5 vuoden ikäisenä syksyisin veden lämpötilan laskettua noin 6–7 asteeseen. Eroja sukukypsyyden saavuttamisessa ja kudun vuosittaisuudessa esiintyy eri kantojen välillä. Kutu tapahtuu veden pinnan tuntumassa, jolloin hedelmöittyneet munat vajoavat hitaasti pohjalle. Munat kehittyvät tavallisesti sorapohjilla 1–5 metrin syvyydessä, mutta syvemmälläkin kehittyviä munia esiintyy. Poikaset kuoriutuvat varhain keväällä ja selviävät ruskuaispussin ravinnolla vain noin 10 päivää. Tämän jälkeen ne elävät parvina lähellä rantoja siirtyen syvemmälle kasvettuaan 4–5 cm mittaisiksi. Syksyyn mennessä poikaset ovat kasvaneet 10–12 cm mittaisiksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Siika on kaikissa vesikerroksissa viihtyvä parvikala. Kesäisin se liikkuu säännöllisesti pohjan ja pintakerroksen välillä valoisuuden mukaan, seuraten eläinplanktonin vertikaalivaelluksia. Pienet siiat voivat vältellä valoisaan aikaan veden pintakerroksia myös petokalojen takia. Siioista tunnetaan sekä paikallisia että vaeltavia muotoja. Ravinnon koostumus vaihtelee eri siikamuotojen välillä. Tiheät siivilähampaat viittaavat eläinplanktonravintoon, harvat puolestaan pohjaeläinravintoon. Suurikokoiset siiat voivat syödä myös mätiä ja kalanpoikasia.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Joet ja puhdasvetiset järvet sekä rannikkoalueet. Siika suosii happirikkaita ja viileitä vesiä ja on herkkä rehevöitymiselle. Lämpötilaoptimit vaihtelevat eri muotojen välillä.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"},{"variables":[{"variable":"MX.miscText","title":"Lisätiedot","content":"Samassa järvessä voi esiintyä useita eri siikamuotoja, jotka eroavat morfologialtaan, ravinnonkäytöltään ja kutukäyttäytymiseltään toisistaan. Eri siikamuotojen erottamisessa käytetään tuntomerkkinä yleensä siivilähampaiden lukumäärää.Monissa järvissä siian ja muikun risteymät ovat yleisiä. Tällöin ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.
"}],"title":"Lisätietoja","group":"MX.SDVG10"}],"id":"LA.731","title":"Pinkka oppimisympäristö: Turun yliopisto, Eliöiden tuntemuksen perusteet (BIOL1111) - Selkärankaiset: Kalat"}],"originalPublications":["MP.301"],"informalTaxonGroups":["MVL.27"],"qname":"MX.53132","id":"MX.53132","alternativeVernacularName":{"en":["European whitefish"]},"scientificNameDisplayName":"Coregonus lavaretus","occurrenceCountInvasiveFinland":0,"synonymNames":"Coregonus maraena","synonyms":[{"cursiveName":true,"scientificName":"Coregonus maraena","scientificNameAuthorship":"(Bloch,1779)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.212116","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:ACA5470"],"publicRecords":7,"specimens":9,"barcodes":8},"hasBold":true}],"sensitive":false,"bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:ACA5470"],"publicRecords":97,"specimens":105,"barcodes":13},"autoNonWild":false,"redListEvaluationGroups":["MVL.752"],"taxonExpert":["MA.39"],"parentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.53092","MX.37669","MX.53115","MX.53298","MX.53611","MX.53131","MX.53132"],"observationCountInvasiveFinland":0,"taxonomicOrder":68411,"hasBold":true,"parents":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53115","MX.53298","MX.53611","MX.53131"],"countOfSpecies":1,"stableInFinland":true,"scientificNameAuthorship":"(Linnaeus, 1758)","taxonRank":"MX.species","occurrenceInFinlandPublications":["MP.281","MP.301"],"threatenedStatus":"MX.threatenedStatusNearThreatened","hiddenTaxon":false,"cursiveName":true,"vernacularName":"siika","hasMultimedia":true,"invasiveSpecies":false,"countOfFinnishSpecies":1,"nameAccordingTo":"MR.1","taxonEditor":["MA.39"],"occurrenceCountFinland":1917,"typeOfOccurrenceInFinland":["MX.typeOfOccurrenceStablePopulation"],"nonHiddenParentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53115","MX.53298","MX.53611","MX.53131","MX.53132"],"observationCountFinland":1917,"administrativeStatuses":["MX.habitatsDirectiveAnnexV"],"occurrenceCount":1933,"finnishSpecies":true,"finnish":true,"multimedia":[{"copyrightOwner":"Markku Varjo","author":"Markku Varjo","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.88048/Siika_MV_2.JPG","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.88048/Siika_MV_2_large.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88048/Siika_MV_2_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Kaikki oikeudet pidätetään","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"siika","notes":"Coregonus lavaretus sensu lato. In other sources C. lavaretus refers strictly to a form in some Swiss/French lakes.","scientificName":"Coregonus lavaretus","scientificNameAuthorship":"(Linnaeus, 1758)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53132","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:ACA5470"],"publicRecords":97,"specimens":105,"barcodes":13},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88048/Siika_MV_2_thumb.jpg"},{"copyrightOwner":"Markku Varjo","author":"Markku Varjo","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.88049/Siika_MV_3.jpg","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.88049/Siika_MV_3_large.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88049/Siika_MV_3_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Kaikki oikeudet pidätetään","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"siika","notes":"Coregonus lavaretus sensu lato. In other sources C. lavaretus refers strictly to a form in some Swiss/French lakes.","scientificName":"Coregonus lavaretus","scientificNameAuthorship":"(Linnaeus, 1758)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53132","bold":{"binCount":1,"bins":["BOLD:ACA5470"],"publicRecords":97,"specimens":105,"barcodes":13},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88049/Siika_MV_3_thumb.jpg"}],"species":true,"observationCount":1933,"occurrenceInFinland":"MX.occurrenceInFinlandPublished","hasParent":true,"hasDescriptions":true,"intellectualRights":"MZ.intellectualRightsCC-BY-4.0"}