<p>Seipi oleskelee usein virtavesissä väijyen kivien suojassa virran mukana ajelehtivia ravintokohteita. Kesäisin seipit viettävät suurimman osan ajasta pinnan lähettyvillä väijyen pinnalla olevia hyönteisiä. Talveksi seipiparvet siirtyvät virtavesistä syvemmälle mereen tai järveen ja ovat passiivisempia kuin lämpimään aikaan. Seipi käyttää ravinnokseen vesiperhosia, surviaissääskiä ja päivänkorentoja sekä niiden toukkia. Sille kelpaavat myös pohjalla elävät nilviäiset sekä kasvit. Suurikokoiset seipit voivat syödä myös pieniä kaloja tai kalanpoikasia.</p> <p>Seipi oleskelee usein virtavesissä väijyen kivien suojassa virran mukana ajelehtivia ravintokohteita. Kesäisin seipit viettävät suurimman osan ajasta pinnan lähettyvillä väijyen pinnalla olevia hyönteisiä. Talveksi seipiparvet siirtyvät virtavesistä syvemmälle mereen tai järveen ja ovat passiivisempia kuin lämpimään aikaan. Seipi käyttää ravinnokseen vesiperhosia, surviaissääskiä ja päivänkorentoja sekä niiden toukkia. Sille kelpaavat myös pohjalla elävät nilviäiset sekä kasvit. Suurikokoiset seipit voivat syödä myös pieniä kaloja tai kalanpoikasia.</p> <p>Rannikko, Itä-Suomi ja Etelä-Lappi. Paikoittain myös Keski-Suomessa.</p> <p>Seipi viihtyy puhtaissa, hapekkaissa ja viileissä vesissä. Suomessa seipin elinympäristöjä ovat rannikko ja rannikonläheiset joet ja purot, sekä järvet ja joet eri puolilla maata.</p> <p>Paikoin yleinen, mutta melko huonosti tunnettu seipi sekoittuu monilla vapaa-ajan kalastajilla helposti särkeen. Paino tavallisesti 50–100 g, suurimmillaan maailmalla noin 300 g.&#xa0; Seipi on muodoltaan pitkulainen ja paksu. Ruumiin poikkileikkaus on pyöreämpi kuin muilla särkikaloilla. Väritys vaihtelee harmaasta ruskehtavaan. Kyljet ovat hopeiset. Vatsa- ja peräevät ovat vaalean punaruskeat. Selkä- ja peräevässä on 7–9 ruotoa. Peräevä on kovera. Kylkiviivalla on 48–53 suomua. Suu on pienikokoinen ja yläleuka on alaleukaa pitempi. Silmät ovat hopeiset tai hieman kellertävät ja niissä on tummia pieniä laikkuja. </p> <p>Paikoin yleinen, mutta melko huonosti tunnettu seipi sekoittuu monilla vapaa-ajan kalastajilla helposti särkeen. Paino tavallisesti 50–100 g, suurimmillaan maailmalla noin 300 g.&#xa0; Seipi on muodoltaan pitkulainen ja paksu. Ruumiin poikkileikkaus on pyöreämpi kuin muilla särkikaloilla. Väritys vaihtelee harmaasta ruskehtavaan. Kyljet ovat hopeiset. Vatsa- ja peräevät ovat vaalean punaruskeat. Selkä- ja peräevässä on 7–9 ruotoa. Peräevä on kovera. Kylkiviivalla on 48–53 suomua. Suu on pienikokoinen ja yläleuka on alaleukaa pitempi. Silmät ovat hopeiset tai hieman kellertävät ja niissä on tummia pieniä laikkuja. </p> <p>Rannikko, Itä-Suomi ja Etelä-Lappi. Paikoittain myös Keski-Suomessa.</p> (Linnaeus, 1758) Leuciscus leuciscus <p>Samannäköisiä lajeja: salakka, turpa, särki, säyne.Seipin ruumiin poikkileikkaus on pyöreämpi kuin muilla särkikaloilla. Muita tuntomerkkejä ovat alaleukaa pitempi yläleuka, peräevän koveruus ja silmäkehän hopeinen väri sekä pienet laikut. Kylkiviivalla on 48–53 suomua ja peräevässä 7–9 ruotoa.</p> <p>Paikoin yleinen, mutta melko huonosti tunnettu seipi sekoittuu monilla vapaa-ajan kalastajilla helposti särkeen. Paino tavallisesti 50–100 g, suurimmillaan maailmalla noin 300 g.&#xa0; Seipi on muodoltaan pitkulainen ja paksu. Ruumiin poikkileikkaus on pyöreämpi kuin muilla särkikaloilla. Väritys vaihtelee harmaasta ruskehtavaan. Kyljet ovat hopeiset. Vatsa- ja peräevät ovat vaalean punaruskeat. Selkä- ja peräevässä on 7–9 ruotoa. Peräevä on kovera. Kylkiviivalla on 48–53 suomua. Suu on pienikokoinen ja yläleuka on alaleukaa pitempi. Silmät ovat hopeiset tai hieman kellertävät ja niissä on tummia pieniä laikkuja. </p> <p>Seipi viihtyy puhtaissa, hapekkaissa ja viileissä vesissä. Suomessa seipin elinympäristöjä ovat rannikko ja rannikonläheiset joet ja purot, sekä järvet ja joet eri puolilla maata.</p> <p>Seipi kutee varhain keväällä veden lämpötilan ollessa 5–6 astetta. Kutu tapahtuu normaalisti virtavesien koskissa, mutta järvikutuakin on toisinaan havaittu. Kudun aikana seipejä voi kerääntyä samalle alueella valtavia määriä. Mätimunat tarttuvat kasveihin, soraan ja kiviin ja ne kehittyvät noin kahdessa viikossa. Sukukypsyyden seipi saavuttaa tavallisesti 4–5-vuotiaana ja 15–18 cm mittaisena. Elinikä noin 7–10 vuotta.</p> <p>Seipi kutee varhain keväällä veden lämpötilan ollessa 5–6 astetta. Kutu tapahtuu normaalisti virtavesien koskissa, mutta järvikutuakin on toisinaan havaittu. Kudun aikana seipejä voi kerääntyä samalle alueella valtavia määriä. Mätimunat tarttuvat kasveihin, soraan ja kiviin ja ne kehittyvät noin kahdessa viikossa. Sukukypsyyden seipi saavuttaa tavallisesti 4–5-vuotiaana ja 15–18 cm mittaisena. Elinikä noin 7–10 vuotta.</p> <p>Rannikko, Itä-Suomi ja Etelä-Lappi. Paikoittain myös Keski-Suomessa.</p> <p>Seipi oleskelee usein virtavesissä väijyen kivien suojassa virran mukana ajelehtivia ravintokohteita. Kesäisin seipit viettävät suurimman osan ajasta pinnan lähettyvillä väijyen pinnalla olevia hyönteisiä. Talveksi seipiparvet siirtyvät virtavesistä syvemmälle mereen tai järveen ja ovat passiivisempia kuin lämpimään aikaan. Seipi käyttää ravinnokseen vesiperhosia, surviaissääskiä ja päivänkorentoja sekä niiden toukkia. Sille kelpaavat myös pohjalla elävät nilviäiset sekä kasvit. Suurikokoiset seipit voivat syödä myös pieniä kaloja tai kalanpoikasia.</p> <p>Eurooppa, Aasia.</p> <p>Eurooppa, Aasia.</p> <p>Paikoin yleinen, mutta melko huonosti tunnettu seipi sekoittuu monilla vapaa-ajan kalastajilla helposti särkeen. Paino tavallisesti 50–100 g, suurimmillaan maailmalla noin 300 g.&#xa0; Seipi on muodoltaan pitkulainen ja paksu. Ruumiin poikkileikkaus on pyöreämpi kuin muilla särkikaloilla. Väritys vaihtelee harmaasta ruskehtavaan. Kyljet ovat hopeiset. Vatsa- ja peräevät ovat vaalean punaruskeat. Selkä- ja peräevässä on 7–9 ruotoa. Peräevä on kovera. Kylkiviivalla on 48–53 suomua. Suu on pienikokoinen ja yläleuka on alaleukaa pitempi. Silmät ovat hopeiset tai hieman kellertävät ja niissä on tummia pieniä laikkuja. </p> Dace <p>Seipi viihtyy puhtaissa, hapekkaissa ja viileissä vesissä. Suomessa seipin elinympäristöjä ovat rannikko ja rannikonläheiset joet ja purot, sekä järvet ja joet eri puolilla maata.</p> stäm <p>Seipi kutee varhain keväällä veden lämpötilan ollessa 5–6 astetta. Kutu tapahtuu normaalisti virtavesien koskissa, mutta järvikutuakin on toisinaan havaittu. Kudun aikana seipejä voi kerääntyä samalle alueella valtavia määriä. Mätimunat tarttuvat kasveihin, soraan ja kiviin ja ne kehittyvät noin kahdessa viikossa. Sukukypsyyden seipi saavuttaa tavallisesti 4–5-vuotiaana ja 15–18 cm mittaisena. Elinikä noin 7–10 vuotta.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: salakka, turpa, särki, säyne.Seipin ruumiin poikkileikkaus on pyöreämpi kuin muilla särkikaloilla. Muita tuntomerkkejä ovat alaleukaa pitempi yläleuka, peräevän koveruus ja silmäkehän hopeinen väri sekä pienet laikut. Kylkiviivalla on 48–53 suomua ja peräevässä 7–9 ruotoa.</p> seipi <p>Rannikko, Itä-Suomi ja Etelä-Lappi. Paikoittain myös Keski-Suomessa.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: salakka, turpa, särki, säyne.Seipin ruumiin poikkileikkaus on pyöreämpi kuin muilla särkikaloilla. Muita tuntomerkkejä ovat alaleukaa pitempi yläleuka, peräevän koveruus ja silmäkehän hopeinen väri sekä pienet laikut. Kylkiviivalla on 48–53 suomua ja peräevässä 7–9 ruotoa.</p> <p>Seipi kutee varhain keväällä veden lämpötilan ollessa 5–6 astetta. Kutu tapahtuu normaalisti virtavesien koskissa, mutta järvikutuakin on toisinaan havaittu. Kudun aikana seipejä voi kerääntyä samalle alueella valtavia määriä. Mätimunat tarttuvat kasveihin, soraan ja kiviin ja ne kehittyvät noin kahdessa viikossa. Sukukypsyyden seipi saavuttaa tavallisesti 4–5-vuotiaana ja 15–18 cm mittaisena. Elinikä noin 7–10 vuotta.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: salakka, turpa, särki, säyne.Seipin ruumiin poikkileikkaus on pyöreämpi kuin muilla särkikaloilla. Muita tuntomerkkejä ovat alaleukaa pitempi yläleuka, peräevän koveruus ja silmäkehän hopeinen väri sekä pienet laikut. Kylkiviivalla on 48–53 suomua ja peräevässä 7–9 ruotoa.</p> true <p>Eurooppa, Aasia.</p> <p>Eurooppa, Aasia.</p> <p>Seipi oleskelee usein virtavesissä väijyen kivien suojassa virran mukana ajelehtivia ravintokohteita. Kesäisin seipit viettävät suurimman osan ajasta pinnan lähettyvillä väijyen pinnalla olevia hyönteisiä. Talveksi seipiparvet siirtyvät virtavesistä syvemmälle mereen tai järveen ja ovat passiivisempia kuin lämpimään aikaan. Seipi käyttää ravinnokseen vesiperhosia, surviaissääskiä ja päivänkorentoja sekä niiden toukkia. Sille kelpaavat myös pohjalla elävät nilviäiset sekä kasvit. Suurikokoiset seipit voivat syödä myös pieniä kaloja tai kalanpoikasia.</p> <p>Seipi viihtyy puhtaissa, hapekkaissa ja viileissä vesissä. Suomessa seipin elinympäristöjä ovat rannikko ja rannikonläheiset joet ja purot, sekä järvet ja joet eri puolilla maata.</p>