<p>Pienikokoinen ja utelias särkikala, joka ei kokonsa takia juuri jää pyydyksiin. Tästä huolimatta mutuja on usein helppo nähdä rantavesissä parvina kisailemassa.Pituus tavallisesti 5–8 cm. Suurimmat Suomen vesistä tavatut yksilöt ovat olleet yli 10 cm mittaisia ja 10–12 g painoisia. Mutu on ruumiinrakenteeltaan matala ja paksu. Ruumiin poikkileikkaus on lähes pyöreä. Yleisväritys on vihertävä tai kellertävän ruskea. Kyljillä on 12–15 tummahkoa juovaa tai täplää. Vatsapuoli on vaalea, mutta muuttuu koiraalla kutuaikana punaiseksi. Kutuasussa koiraalla on myös kiduskannen takaosassa valkoinen täplä ja kyljet muuttuvat kirkkaan vihreiksi. Selkäevä on selvästi vatsaeviä taempana. Peräevässä on 8–9 ruotoa. Kylkiviiva ulottuu kiduskaaresta ruumiin keskivaiheille. Ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.</p> <p>Petokalan hampaisiin joutuessaan mutu erittää niin kutsuttua kauhuainetta, joka saa muut parven kalat paniikkiin ja pakenemaan pedon läheisyydestä.</p> <p>Pienikokoinen ja utelias särkikala, joka ei kokonsa takia juuri jää pyydyksiin. Tästä huolimatta mutuja on usein helppo nähdä rantavesissä parvina kisailemassa.Pituus tavallisesti 5–8 cm. Suurimmat Suomen vesistä tavatut yksilöt ovat olleet yli 10 cm mittaisia ja 10–12 g painoisia. Mutu on ruumiinrakenteeltaan matala ja paksu. Ruumiin poikkileikkaus on lähes pyöreä. Yleisväritys on vihertävä tai kellertävän ruskea. Kyljillä on 12–15 tummahkoa juovaa tai täplää. Vatsapuoli on vaalea, mutta muuttuu koiraalla kutuaikana punaiseksi. Kutuasussa koiraalla on myös kiduskannen takaosassa valkoinen täplä ja kyljet muuttuvat kirkkaan vihreiksi. Selkäevä on selvästi vatsaeviä taempana. Peräevässä on 8–9 ruotoa. Kylkiviiva ulottuu kiduskaaresta ruumiin keskivaiheille. Ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: lohikalojen poikaset.Mudulla ei ole rasvaevää.</p> <p>Petokalan hampaisiin joutuessaan mutu erittää niin kutsuttua kauhuainetta, joka saa muut parven kalat paniikkiin ja pakenemaan pedon läheisyydestä.</p> elritsa <p>Pienikokoinen ja utelias särkikala, joka ei kokonsa takia juuri jää pyydyksiin. Tästä huolimatta mutuja on usein helppo nähdä rantavesissä parvina kisailemassa.Pituus tavallisesti 5–8 cm. Suurimmat Suomen vesistä tavatut yksilöt ovat olleet yli 10 cm mittaisia ja 10–12 g painoisia. Mutu on ruumiinrakenteeltaan matala ja paksu. Ruumiin poikkileikkaus on lähes pyöreä. Yleisväritys on vihertävä tai kellertävän ruskea. Kyljillä on 12–15 tummahkoa juovaa tai täplää. Vatsapuoli on vaalea, mutta muuttuu koiraalla kutuaikana punaiseksi. Kutuasussa koiraalla on myös kiduskannen takaosassa valkoinen täplä ja kyljet muuttuvat kirkkaan vihreiksi. Selkäevä on selvästi vatsaeviä taempana. Peräevässä on 8–9 ruotoa. Kylkiviiva ulottuu kiduskaaresta ruumiin keskivaiheille. Ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: lohikalojen poikaset.Mudulla ei ole rasvaevää.</p> true <p>Petokalan hampaisiin joutuessaan mutu erittää niin kutsuttua kauhuainetta, joka saa muut parven kalat paniikkiin ja pakenemaan pedon läheisyydestä.</p> <p>Esiintyy koko Suomessa.</p> <p>Pitkä kutuaika alkaa loppukeväästä ja voi jatkua vielä heinäkuussa. Mutu on annos- eli jaksottaiskutija ja laskee mätilastin useassa osassa. Mätimunat takertuvat vesikasveihin, kiviin ja soraan ja kehittyvät noin viikossa. Sukukypsyyden mutu saavuttaa Keski-Euroopassa jo kaksivuotiaan, kun Keski-Suomessa siihen kuluu 3–4 ja Lapissa jopa 5–6 vuotta. Mutu elää noin 5–7-vuotiaaksi.</p> <p>Matalat kivi- ja sorapohjaiset vedet järvissä, joissa ja rannikolla. Mutua esiintyy pohjoisempana kuin mitään muuta särkikalaa.</p> <p>Pienissä, muutaman kymmenen yksilön parvissa viihtyvä mutu viettää kesän tavallisesti aivan rantaviivan tuntumassa matalassa ja lämpimässä vedessä. Talveksi se vetäytyy syvempiin vesiin.Mudun tärkeintä ravintoa ovat planktonäyriäiset. Lisäksi se syö hyönteisten toukkia, levää, kotiloita ja joskus kalojen mätiä ja pikkupoikasia.</p> <p>Pitkä kutuaika alkaa loppukeväästä ja voi jatkua vielä heinäkuussa. Mutu on annos- eli jaksottaiskutija ja laskee mätilastin useassa osassa. Mätimunat takertuvat vesikasveihin, kiviin ja soraan ja kehittyvät noin viikossa. Sukukypsyyden mutu saavuttaa Keski-Euroopassa jo kaksivuotiaan, kun Keski-Suomessa siihen kuluu 3–4 ja Lapissa jopa 5–6 vuotta. Mutu elää noin 5–7-vuotiaaksi.</p> <p>Matalat kivi- ja sorapohjaiset vedet järvissä, joissa ja rannikolla. Mutua esiintyy pohjoisempana kuin mitään muuta särkikalaa.</p> Eurasian minnow <p>Yleisesti Euraasiassa.</p> <p>Matalat kivi- ja sorapohjaiset vedet järvissä, joissa ja rannikolla. Mutua esiintyy pohjoisempana kuin mitään muuta särkikalaa.</p> <p>Pienikokoinen ja utelias särkikala, joka ei kokonsa takia juuri jää pyydyksiin. Tästä huolimatta mutuja on usein helppo nähdä rantavesissä parvina kisailemassa.Pituus tavallisesti 5–8 cm. Suurimmat Suomen vesistä tavatut yksilöt ovat olleet yli 10 cm mittaisia ja 10–12 g painoisia. Mutu on ruumiinrakenteeltaan matala ja paksu. Ruumiin poikkileikkaus on lähes pyöreä. Yleisväritys on vihertävä tai kellertävän ruskea. Kyljillä on 12–15 tummahkoa juovaa tai täplää. Vatsapuoli on vaalea, mutta muuttuu koiraalla kutuaikana punaiseksi. Kutuasussa koiraalla on myös kiduskannen takaosassa valkoinen täplä ja kyljet muuttuvat kirkkaan vihreiksi. Selkäevä on selvästi vatsaeviä taempana. Peräevässä on 8–9 ruotoa. Kylkiviiva ulottuu kiduskaaresta ruumiin keskivaiheille. Ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.</p> <p>Yleisesti Euraasiassa.</p> <p>Pienissä, muutaman kymmenen yksilön parvissa viihtyvä mutu viettää kesän tavallisesti aivan rantaviivan tuntumassa matalassa ja lämpimässä vedessä. Talveksi se vetäytyy syvempiin vesiin.Mudun tärkeintä ravintoa ovat planktonäyriäiset. Lisäksi se syö hyönteisten toukkia, levää, kotiloita ja joskus kalojen mätiä ja pikkupoikasia.</p> kvidd <p>Matalat kivi- ja sorapohjaiset vedet järvissä, joissa ja rannikolla. Mutua esiintyy pohjoisempana kuin mitään muuta särkikalaa.</p> <p>Esiintyy koko Suomessa.</p> <p>Pienikokoinen ja utelias särkikala, joka ei kokonsa takia juuri jää pyydyksiin. Tästä huolimatta mutuja on usein helppo nähdä rantavesissä parvina kisailemassa.Pituus tavallisesti 5–8 cm. Suurimmat Suomen vesistä tavatut yksilöt ovat olleet yli 10 cm mittaisia ja 10–12 g painoisia. Mutu on ruumiinrakenteeltaan matala ja paksu. Ruumiin poikkileikkaus on lähes pyöreä. Yleisväritys on vihertävä tai kellertävän ruskea. Kyljillä on 12–15 tummahkoa juovaa tai täplää. Vatsapuoli on vaalea, mutta muuttuu koiraalla kutuaikana punaiseksi. Kutuasussa koiraalla on myös kiduskannen takaosassa valkoinen täplä ja kyljet muuttuvat kirkkaan vihreiksi. Selkäevä on selvästi vatsaeviä taempana. Peräevässä on 8–9 ruotoa. Kylkiviiva ulottuu kiduskaaresta ruumiin keskivaiheille. Ylä- ja alaleuka ovat lähes samanmittaiset.</p> <p>Matalat kivi- ja sorapohjaiset vedet järvissä, joissa ja rannikolla. Mutua esiintyy pohjoisempana kuin mitään muuta särkikalaa.</p> <p>Esiintyy koko Suomessa.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: lohikalojen poikaset.Mudulla ei ole rasvaevää.</p> <p>Petokalan hampaisiin joutuessaan mutu erittää niin kutsuttua kauhuainetta, joka saa muut parven kalat paniikkiin ja pakenemaan pedon läheisyydestä.</p> <p>Esiintyy koko Suomessa.</p> <p>Pienissä, muutaman kymmenen yksilön parvissa viihtyvä mutu viettää kesän tavallisesti aivan rantaviivan tuntumassa matalassa ja lämpimässä vedessä. Talveksi se vetäytyy syvempiin vesiin.Mudun tärkeintä ravintoa ovat planktonäyriäiset. Lisäksi se syö hyönteisten toukkia, levää, kotiloita ja joskus kalojen mätiä ja pikkupoikasia.</p> <p>Pitkä kutuaika alkaa loppukeväästä ja voi jatkua vielä heinäkuussa. Mutu on annos- eli jaksottaiskutija ja laskee mätilastin useassa osassa. Mätimunat takertuvat vesikasveihin, kiviin ja soraan ja kehittyvät noin viikossa. Sukukypsyyden mutu saavuttaa Keski-Euroopassa jo kaksivuotiaan, kun Keski-Suomessa siihen kuluu 3–4 ja Lapissa jopa 5–6 vuotta. Mutu elää noin 5–7-vuotiaaksi.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: lohikalojen poikaset.Mudulla ei ole rasvaevää.</p> <p>Pienissä, muutaman kymmenen yksilön parvissa viihtyvä mutu viettää kesän tavallisesti aivan rantaviivan tuntumassa matalassa ja lämpimässä vedessä. Talveksi se vetäytyy syvempiin vesiin.Mudun tärkeintä ravintoa ovat planktonäyriäiset. Lisäksi se syö hyönteisten toukkia, levää, kotiloita ja joskus kalojen mätiä ja pikkupoikasia.</p> mutu <p>Yleisesti Euraasiassa.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: lohikalojen poikaset.Mudulla ei ole rasvaevää.</p> <p>Petokalan hampaisiin joutuessaan mutu erittää niin kutsuttua kauhuainetta, joka saa muut parven kalat paniikkiin ja pakenemaan pedon läheisyydestä.</p> <p>Pitkä kutuaika alkaa loppukeväästä ja voi jatkua vielä heinäkuussa. Mutu on annos- eli jaksottaiskutija ja laskee mätilastin useassa osassa. Mätimunat takertuvat vesikasveihin, kiviin ja soraan ja kehittyvät noin viikossa. Sukukypsyyden mutu saavuttaa Keski-Euroopassa jo kaksivuotiaan, kun Keski-Suomessa siihen kuluu 3–4 ja Lapissa jopa 5–6 vuotta. Mutu elää noin 5–7-vuotiaaksi.</p> <p>Esiintyy koko Suomessa.</p> Phoxinus phoxinus <p>Pitkä kutuaika alkaa loppukeväästä ja voi jatkua vielä heinäkuussa. Mutu on annos- eli jaksottaiskutija ja laskee mätilastin useassa osassa. Mätimunat takertuvat vesikasveihin, kiviin ja soraan ja kehittyvät noin viikossa. Sukukypsyyden mutu saavuttaa Keski-Euroopassa jo kaksivuotiaan, kun Keski-Suomessa siihen kuluu 3–4 ja Lapissa jopa 5–6 vuotta. Mutu elää noin 5–7-vuotiaaksi.</p> (Linnaeus, 1758) <p>Yleisesti Euraasiassa.</p> <p>Pienissä, muutaman kymmenen yksilön parvissa viihtyvä mutu viettää kesän tavallisesti aivan rantaviivan tuntumassa matalassa ja lämpimässä vedessä. Talveksi se vetäytyy syvempiin vesiin.Mudun tärkeintä ravintoa ovat planktonäyriäiset. Lisäksi se syö hyönteisten toukkia, levää, kotiloita ja joskus kalojen mätiä ja pikkupoikasia.</p> <p>Yleisesti Euraasiassa.</p>