{"occurrences":[{"area":"ML.251","occurrenceCount":2,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.252","occurrenceCount":5,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.253","occurrenceCount":32,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.259","occurrenceCount":3,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.263","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.265","occurrenceCount":6,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"}],"parent":{"phylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"selkäjänteiset","scientificName":"Chordata","taxonRank":"MX.phylum","id":"MX.37606","hasBold":false},"genus":{"cursiveName":true,"scientificName":"Gadus","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.genus","id":"MX.53183","hasBold":false},"species":{"cursiveName":true,"vernacularName":"turska","scientificName":"Gadus morhua","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53184","bold":{"binCount":2,"bins":["BOLD:AAB3717","BOLD:ACF1143"],"publicRecords":540,"specimens":870,"barcodes":117},"hasBold":true},"domain":{"cursiveName":false,"vernacularName":"aitotumaiset","scientificName":"Eucarya","scientificNameAuthorship":"Whittaker & Margulis, 1978","taxonRank":"MX.domain","id":"MX.53761","hasBold":false},"subphylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"selkärankaiset","scientificName":"Vertebrata","taxonRank":"MX.subphylum","id":"MX.37608","hasBold":false},"family":{"cursiveName":false,"vernacularName":"turskat","scientificName":"Gadidae","scientificNameAuthorship":"Rafinesque, 1810","taxonRank":"MX.family","id":"MX.53182","hasBold":false},"kingdom":{"cursiveName":false,"vernacularName":"eläimet","scientificName":"Animalia","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.kingdom","id":"MX.37602","hasBold":false},"class":{"cursiveName":false,"vernacularName":"viuhkaeväkalat","scientificName":"Actinopteri","taxonRank":"MX.class","id":"MX.37669","hasBold":false},"order":{"cursiveName":false,"vernacularName":"turskakalat","scientificName":"Gadiformes","taxonRank":"MX.order","id":"MX.53309","hasBold":false}},"hasLatestRedListEvaluation":true,"scientificName":"Gadus morhua","latestRedListStatusFinland":{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"},"hasChildren":false,"typeOfOccurrenceInFinlandNotes":"Does not reproduce in Finland.","redListStatusesInFinland":[{"year":2019,"status":"MX.iucnNA"},{"year":2010,"status":"MX.iucnNA"},{"year":2000,"status":"MX.iucnNE"}],"descriptions":[{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"
Kookas ja suurisuinen turska on paitsi ekologisesti merkittävä petokala, myös maailman tärkeimpiä talouskaloja.
Paino meillä tavallisesti 1–4 kg. Atlantilla turska voi saavuttaa jopa yli 40 kilon painon. Turskan ruumis on muodoltaan nuijamainen. Pää on suuri ja ruumis kapenee pyrstöä kohti. Yleisväritys on punaruskea ja runsaan täplikäs. Vatsapuoli on vaaleanharmaa ja ruskeanmusta. Rannikoiden lähistöllä elävät yksilöt voivat olla vihertävänruskeita. Suuressa suussa on paljon pieniä hampaita. Yläleuka on alaleukaa pidempi ja leuan alla on tuntoelimenä toimiva viiksisäie. Suomut ovat huomaamattoman pienet. Turskalla on muiden turskien heimoon kuuluvien lajien tapaan kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Viuhkamaisen pyrstöevän pää on lähes suora. Vaalea, hyvin erottuva kylkiviiva tekee ruumiin etuosassa mutkan ylöspäin.
Itämeren vapaan veden ja pohjan läheiset alueet Suomenlahdelta Merenkurkkuun
Turskaa esiintyy Atlantilla Pohjois-Amerikan itärannikolta Grönlannin rannikoille, Euroopan rannikolle, Jäämerelle ja Itämerelle.
Itämeressä voidaan erottaa kaksi turskakantaa, joista Suomen rannikolla vieraileva kuuluu Bornholmin saaren itäpuoliseen kantaan. Kanta ei alhaisista suolapitoisuuksista johtuen kuitenkaan kude Suomen rannikoilla, koska mätimunat vajoaisivat pohjaan ja kuolisivat hapen puutteeseen. Turskan kutu ajoittuu maaliskuun ja kesäkuun väliselle ajalle ja sijoittuu syvänteisiin 40–130 m syvyydelle. Hedelmöitetty mäti kelluu vapaassa vedessä ja vaatii kehittyäkseen noin 2ml/l happipitoisuutta ja 10–11 promillen suolapitoisuutta. Poikaset kuoriutuvat vajaan kolmen viikon kuluttua kutemisesta ja siirtyvät parin kuukauden ikäisinä rannikon levävyöhykkeeseen. Kalastuksen vuoksi turskien keskimääräinen ikä on pudonnut noin 2–4 vuoteen ja yli 10-vuotiaat yksilöt ovat harvinaisia.
Aktiivinen ja jatkuvasti ravinnon tai kutupaikkojen perässä liikkuva laji, joka vapaan veden lisäksi etsii ravintoa myös pohjasta. Poikaset syövät lähinnä pientä eläinplanktonravintoa, kuten rataseläimiä tai hankajalkaisten naupliustoukkia. Hieman kasvettuaan ne siirtyvät jo matoihin, äyriäisiin ja muihin kookkaampiin selkärangattomiin. Aikuiset yksilöt ovat petokaloja ja pohjaeläinten osuus vähenee kalan koon kasvaessa. Yli 30-senttiset turskat syövät erityisesti kolmipiikkejä, kilohaileja ja silakoita, sekä esimerkiksi tokkoja, kuoreita ja tuulenkaloja.
Turska on merikala, jonka esiintymisalueet määräytyvät pääasiassa veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja saaliseläinten sijainnin mukaan. Pääasiassa se viihtyy avomerellä, mutta käy usein myös merenlahdissa ja saariston sisäosissa. Päivisin turskat oleskelevat usein kivenkoloissa.
Kookas ja suurisuinen turska on paitsi ekologisesti merkittävä petokala, myös maailman tärkeimpiä talouskaloja.Paino meillä tavallisesti 1–4 kg. Atlantilla turska voi saavuttaa jopa yli 40 kilon painon. Turskan ruumis on muodoltaan nuijamainen. Pää on suuri ja ruumis kapenee pyrstöä kohti. Yleisväritys on punaruskea ja runsaan täplikäs. Vatsapuoli on vaaleanharmaa ja ruskeanmusta. Rannikoiden lähistöllä elävät yksilöt voivat olla vihertävänruskeita. Suuressa suussa on paljon pieniä hampaita. Yläleuka on alaleukaa pidempi ja leuan alla on tuntoelimenä toimiva viiksisäie. Suomut ovat huomaamattoman pienet. Turskalla on muiden turskien heimoon kuuluvien lajien tapaan kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Viuhkamaisen pyrstöevän pää on lähes suora. Vaalea, hyvin erottuva kylkiviiva tekee ruumiin etuosassa mutkan ylöspäin.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Itämeren vapaan veden ja pohjan läheiset alueet Suomenlahdelta Merenkurkkuun
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Turskaa esiintyy Atlantilla Pohjois-Amerikan itärannikolta Grönlannin rannikoille, Euroopan rannikolle, Jäämerelle ja Itämerelle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Itämeressä voidaan erottaa kaksi turskakantaa, joista Suomen rannikolla vieraileva kuuluu Bornholmin saaren itäpuoliseen kantaan. Kanta ei alhaisista suolapitoisuuksista johtuen kuitenkaan kude Suomen rannikoilla, koska mätimunat vajoaisivat pohjaan ja kuolisivat hapen puutteeseen. Turskan kutu ajoittuu maaliskuun ja kesäkuun väliselle ajalle ja sijoittuu syvänteisiin 40–130 m syvyydelle. Hedelmöitetty mäti kelluu vapaassa vedessä ja vaatii kehittyäkseen noin 2ml/l happipitoisuutta ja 10–11 promillen suolapitoisuutta. Poikaset kuoriutuvat vajaan kolmen viikon kuluttua kutemisesta ja siirtyvät parin kuukauden ikäisinä rannikon levävyöhykkeeseen. Kalastuksen vuoksi turskien keskimääräinen ikä on pudonnut noin 2–4 vuoteen ja yli 10-vuotiaat yksilöt ovat harvinaisia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Aktiivinen ja jatkuvasti ravinnon tai kutupaikkojen perässä liikkuva laji, joka vapaan veden lisäksi etsii ravintoa myös pohjasta. Poikaset syövät lähinnä pientä eläinplanktonravintoa, kuten rataseläimiä tai hankajalkaisten naupliustoukkia. Hieman kasvettuaan ne siirtyvät jo matoihin, äyriäisiin ja muihin kookkaampiin selkärangattomiin. Aikuiset yksilöt ovat petokaloja ja pohjaeläinten osuus vähenee kalan koon kasvaessa. Yli 30-senttiset turskat syövät erityisesti kolmipiikkejä, kilohaileja ja silakoita, sekä esimerkiksi tokkoja, kuoreita ja tuulenkaloja.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Turska on merikala, jonka esiintymisalueet määräytyvät pääasiassa veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja saaliseläinten sijainnin mukaan. Pääasiassa se viihtyy avomerellä, mutta käy usein myös merenlahdissa ja saariston sisäosissa. Päivisin turskat oleskelevat usein kivenkoloissa.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.296"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Kookas ja suurisuinen turska on paitsi ekologisesti merkittävä petokala, myös maailman tärkeimpiä talouskaloja.Paino meillä tavallisesti 1–4 kg. Atlantilla turska voi saavuttaa jopa yli 40 kilon painon. Turskan ruumis on muodoltaan nuijamainen. Pää on suuri ja ruumis kapenee pyrstöä kohti. Yleisväritys on punaruskea ja runsaan täplikäs. Vatsapuoli on vaaleanharmaa ja ruskeanmusta. Rannikoiden lähistöllä elävät yksilöt voivat olla vihertävänruskeita. Suuressa suussa on paljon pieniä hampaita. Yläleuka on alaleukaa pidempi ja leuan alla on tuntoelimenä toimiva viiksisäie. Suomut ovat huomaamattoman pienet. Turskalla on muiden turskien heimoon kuuluvien lajien tapaan kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Viuhkamaisen pyrstöevän pää on lähes suora. Vaalea, hyvin erottuva kylkiviiva tekee ruumiin etuosassa mutkan ylöspäin.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Itämeren vapaan veden ja pohjan läheiset alueet Suomenlahdelta Merenkurkkuun
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Turskaa esiintyy Atlantilla Pohjois-Amerikan itärannikolta Grönlannin rannikoille, Euroopan rannikolle, Jäämerelle ja Itämerelle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Itämeressä voidaan erottaa kaksi turskakantaa, joista Suomen rannikolla vieraileva kuuluu Bornholmin saaren itäpuoliseen kantaan. Kanta ei alhaisista suolapitoisuuksista johtuen kuitenkaan kude Suomen rannikoilla, koska mätimunat vajoaisivat pohjaan ja kuolisivat hapen puutteeseen. Turskan kutu ajoittuu maaliskuun ja kesäkuun väliselle ajalle ja sijoittuu syvänteisiin 40–130 m syvyydelle. Hedelmöitetty mäti kelluu vapaassa vedessä ja vaatii kehittyäkseen noin 2ml/l happipitoisuutta ja 10–11 promillen suolapitoisuutta. Poikaset kuoriutuvat vajaan kolmen viikon kuluttua kutemisesta ja siirtyvät parin kuukauden ikäisinä rannikon levävyöhykkeeseen. Kalastuksen vuoksi turskien keskimääräinen ikä on pudonnut noin 2–4 vuoteen ja yli 10-vuotiaat yksilöt ovat harvinaisia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Aktiivinen ja jatkuvasti ravinnon tai kutupaikkojen perässä liikkuva laji, joka vapaan veden lisäksi etsii ravintoa myös pohjasta. Poikaset syövät lähinnä pientä eläinplanktonravintoa, kuten rataseläimiä tai hankajalkaisten naupliustoukkia. Hieman kasvettuaan ne siirtyvät jo matoihin, äyriäisiin ja muihin kookkaampiin selkärangattomiin. Aikuiset yksilöt ovat petokaloja ja pohjaeläinten osuus vähenee kalan koon kasvaessa. Yli 30-senttiset turskat syövät erityisesti kolmipiikkejä, kilohaileja ja silakoita, sekä esimerkiksi tokkoja, kuoreita ja tuulenkaloja.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Turska on merikala, jonka esiintymisalueet määräytyvät pääasiassa veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja saaliseläinten sijainnin mukaan. Pääasiassa se viihtyy avomerellä, mutta käy usein myös merenlahdissa ja saariston sisäosissa. Päivisin turskat oleskelevat usein kivenkoloissa.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.405","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Kookas ja suurisuinen turska on paitsi ekologisesti merkittävä petokala, myös maailman tärkeimpiä talouskaloja.Paino meillä tavallisesti 1–4 kg. Atlantilla turska voi saavuttaa jopa yli 40 kilon painon. Turskan ruumis on muodoltaan nuijamainen. Pää on suuri ja ruumis kapenee pyrstöä kohti. Yleisväritys on punaruskea ja runsaan täplikäs. Vatsapuoli on vaaleanharmaa ja ruskeanmusta. Rannikoiden lähistöllä elävät yksilöt voivat olla vihertävänruskeita. Suuressa suussa on paljon pieniä hampaita. Yläleuka on alaleukaa pidempi ja leuan alla on tuntoelimenä toimiva viiksisäie. Suomut ovat huomaamattoman pienet. Turskalla on muiden turskien heimoon kuuluvien lajien tapaan kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Viuhkamaisen pyrstöevän pää on lähes suora. Vaalea, hyvin erottuva kylkiviiva tekee ruumiin etuosassa mutkan ylöspäin.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Itämeren vapaan veden ja pohjan läheiset alueet Suomenlahdelta Merenkurkkuun
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Turskaa esiintyy Atlantilla Pohjois-Amerikan itärannikolta Grönlannin rannikoille, Euroopan rannikolle, Jäämerelle ja Itämerelle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Itämeressä voidaan erottaa kaksi turskakantaa, joista Suomen rannikolla vieraileva kuuluu Bornholmin saaren itäpuoliseen kantaan. Kanta ei alhaisista suolapitoisuuksista johtuen kuitenkaan kude Suomen rannikoilla, koska mätimunat vajoaisivat pohjaan ja kuolisivat hapen puutteeseen. Turskan kutu ajoittuu maaliskuun ja kesäkuun väliselle ajalle ja sijoittuu syvänteisiin 40–130 m syvyydelle. Hedelmöitetty mäti kelluu vapaassa vedessä ja vaatii kehittyäkseen noin 2ml/l happipitoisuutta ja 10–11 promillen suolapitoisuutta. Poikaset kuoriutuvat vajaan kolmen viikon kuluttua kutemisesta ja siirtyvät parin kuukauden ikäisinä rannikon levävyöhykkeeseen. Kalastuksen vuoksi turskien keskimääräinen ikä on pudonnut noin 2–4 vuoteen ja yli 10-vuotiaat yksilöt ovat harvinaisia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Aktiivinen ja jatkuvasti ravinnon tai kutupaikkojen perässä liikkuva laji, joka vapaan veden lisäksi etsii ravintoa myös pohjasta. Poikaset syövät lähinnä pientä eläinplanktonravintoa, kuten rataseläimiä tai hankajalkaisten naupliustoukkia. Hieman kasvettuaan ne siirtyvät jo matoihin, äyriäisiin ja muihin kookkaampiin selkärangattomiin. Aikuiset yksilöt ovat petokaloja ja pohjaeläinten osuus vähenee kalan koon kasvaessa. Yli 30-senttiset turskat syövät erityisesti kolmipiikkejä, kilohaileja ja silakoita, sekä esimerkiksi tokkoja, kuoreita ja tuulenkaloja.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Turska on merikala, jonka esiintymisalueet määräytyvät pääasiassa veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja saaliseläinten sijainnin mukaan. Pääasiassa se viihtyy avomerellä, mutta käy usein myös merenlahdissa ja saariston sisäosissa. Päivisin turskat oleskelevat usein kivenkoloissa.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.430","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-306 Saariston ekologia - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Kookas ja suurisuinen turska on paitsi ekologisesti merkittävä petokala, myös maailman tärkeimpiä talouskaloja.Paino meillä tavallisesti 1–4 kg. Atlantilla turska voi saavuttaa jopa yli 40 kilon painon. Turskan ruumis on muodoltaan nuijamainen. Pää on suuri ja ruumis kapenee pyrstöä kohti. Yleisväritys on punaruskea ja runsaan täplikäs. Vatsapuoli on vaaleanharmaa ja ruskeanmusta. Rannikoiden lähistöllä elävät yksilöt voivat olla vihertävänruskeita. Suuressa suussa on paljon pieniä hampaita. Yläleuka on alaleukaa pidempi ja leuan alla on tuntoelimenä toimiva viiksisäie. Suomut ovat huomaamattoman pienet. Turskalla on muiden turskien heimoon kuuluvien lajien tapaan kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Viuhkamaisen pyrstöevän pää on lähes suora. Vaalea, hyvin erottuva kylkiviiva tekee ruumiin etuosassa mutkan ylöspäin.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Itämeren vapaan veden ja pohjan läheiset alueet Suomenlahdelta Merenkurkkuun
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Turskaa esiintyy Atlantilla Pohjois-Amerikan itärannikolta Grönlannin rannikoille, Euroopan rannikolle, Jäämerelle ja Itämerelle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Itämeressä voidaan erottaa kaksi turskakantaa, joista Suomen rannikolla vieraileva kuuluu Bornholmin saaren itäpuoliseen kantaan. Kanta ei alhaisista suolapitoisuuksista johtuen kuitenkaan kude Suomen rannikoilla, koska mätimunat vajoaisivat pohjaan ja kuolisivat hapen puutteeseen. Turskan kutu ajoittuu maaliskuun ja kesäkuun väliselle ajalle ja sijoittuu syvänteisiin 40–130 m syvyydelle. Hedelmöitetty mäti kelluu vapaassa vedessä ja vaatii kehittyäkseen noin 2ml/l happipitoisuutta ja 10–11 promillen suolapitoisuutta. Poikaset kuoriutuvat vajaan kolmen viikon kuluttua kutemisesta ja siirtyvät parin kuukauden ikäisinä rannikon levävyöhykkeeseen. Kalastuksen vuoksi turskien keskimääräinen ikä on pudonnut noin 2–4 vuoteen ja yli 10-vuotiaat yksilöt ovat harvinaisia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Aktiivinen ja jatkuvasti ravinnon tai kutupaikkojen perässä liikkuva laji, joka vapaan veden lisäksi etsii ravintoa myös pohjasta. Poikaset syövät lähinnä pientä eläinplanktonravintoa, kuten rataseläimiä tai hankajalkaisten naupliustoukkia. Hieman kasvettuaan ne siirtyvät jo matoihin, äyriäisiin ja muihin kookkaampiin selkärangattomiin. Aikuiset yksilöt ovat petokaloja ja pohjaeläinten osuus vähenee kalan koon kasvaessa. Yli 30-senttiset turskat syövät erityisesti kolmipiikkejä, kilohaileja ja silakoita, sekä esimerkiksi tokkoja, kuoreita ja tuulenkaloja.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Turska on merikala, jonka esiintymisalueet määräytyvät pääasiassa veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja saaliseläinten sijainnin mukaan. Pääasiassa se viihtyy avomerellä, mutta käy usein myös merenlahdissa ja saariston sisäosissa. Päivisin turskat oleskelevat usein kivenkoloissa.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.550","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Kookas ja suurisuinen turska on paitsi ekologisesti merkittävä petokala, myös maailman tärkeimpiä talouskaloja.Paino meillä tavallisesti 1–4 kg. Atlantilla turska voi saavuttaa jopa yli 40 kilon painon. Turskan ruumis on muodoltaan nuijamainen. Pää on suuri ja ruumis kapenee pyrstöä kohti. Yleisväritys on punaruskea ja runsaan täplikäs. Vatsapuoli on vaaleanharmaa ja ruskeanmusta. Rannikoiden lähistöllä elävät yksilöt voivat olla vihertävänruskeita. Suuressa suussa on paljon pieniä hampaita. Yläleuka on alaleukaa pidempi ja leuan alla on tuntoelimenä toimiva viiksisäie. Suomut ovat huomaamattoman pienet. Turskalla on muiden turskien heimoon kuuluvien lajien tapaan kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Viuhkamaisen pyrstöevän pää on lähes suora. Vaalea, hyvin erottuva kylkiviiva tekee ruumiin etuosassa mutkan ylöspäin.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Itämeren vapaan veden ja pohjan läheiset alueet Suomenlahdelta Merenkurkkuun
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Turskaa esiintyy Atlantilla Pohjois-Amerikan itärannikolta Grönlannin rannikoille, Euroopan rannikolle, Jäämerelle ja Itämerelle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Itämeressä voidaan erottaa kaksi turskakantaa, joista Suomen rannikolla vieraileva kuuluu Bornholmin saaren itäpuoliseen kantaan. Kanta ei alhaisista suolapitoisuuksista johtuen kuitenkaan kude Suomen rannikoilla, koska mätimunat vajoaisivat pohjaan ja kuolisivat hapen puutteeseen. Turskan kutu ajoittuu maaliskuun ja kesäkuun väliselle ajalle ja sijoittuu syvänteisiin 40–130 m syvyydelle. Hedelmöitetty mäti kelluu vapaassa vedessä ja vaatii kehittyäkseen noin 2ml/l happipitoisuutta ja 10–11 promillen suolapitoisuutta. Poikaset kuoriutuvat vajaan kolmen viikon kuluttua kutemisesta ja siirtyvät parin kuukauden ikäisinä rannikon levävyöhykkeeseen. Kalastuksen vuoksi turskien keskimääräinen ikä on pudonnut noin 2–4 vuoteen ja yli 10-vuotiaat yksilöt ovat harvinaisia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Aktiivinen ja jatkuvasti ravinnon tai kutupaikkojen perässä liikkuva laji, joka vapaan veden lisäksi etsii ravintoa myös pohjasta. Poikaset syövät lähinnä pientä eläinplanktonravintoa, kuten rataseläimiä tai hankajalkaisten naupliustoukkia. Hieman kasvettuaan ne siirtyvät jo matoihin, äyriäisiin ja muihin kookkaampiin selkärangattomiin. Aikuiset yksilöt ovat petokaloja ja pohjaeläinten osuus vähenee kalan koon kasvaessa. Yli 30-senttiset turskat syövät erityisesti kolmipiikkejä, kilohaileja ja silakoita, sekä esimerkiksi tokkoja, kuoreita ja tuulenkaloja.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Turska on merikala, jonka esiintymisalueet määräytyvät pääasiassa veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja saaliseläinten sijainnin mukaan. Pääasiassa se viihtyy avomerellä, mutta käy usein myös merenlahdissa ja saariston sisäosissa. Päivisin turskat oleskelevat usein kivenkoloissa.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.649"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Kookas ja suurisuinen turska on paitsi ekologisesti merkittävä petokala, myös maailman tärkeimpiä talouskaloja.Paino meillä tavallisesti 1–4 kg. Atlantilla turska voi saavuttaa jopa yli 40 kilon painon. Turskan ruumis on muodoltaan nuijamainen. Pää on suuri ja ruumis kapenee pyrstöä kohti. Yleisväritys on punaruskea ja runsaan täplikäs. Vatsapuoli on vaaleanharmaa ja ruskeanmusta. Rannikoiden lähistöllä elävät yksilöt voivat olla vihertävänruskeita. Suuressa suussa on paljon pieniä hampaita. Yläleuka on alaleukaa pidempi ja leuan alla on tuntoelimenä toimiva viiksisäie. Suomut ovat huomaamattoman pienet. Turskalla on muiden turskien heimoon kuuluvien lajien tapaan kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Viuhkamaisen pyrstöevän pää on lähes suora. Vaalea, hyvin erottuva kylkiviiva tekee ruumiin etuosassa mutkan ylöspäin.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Itämeren vapaan veden ja pohjan läheiset alueet Suomenlahdelta Merenkurkkuun
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Turskaa esiintyy Atlantilla Pohjois-Amerikan itärannikolta Grönlannin rannikoille, Euroopan rannikolle, Jäämerelle ja Itämerelle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Itämeressä voidaan erottaa kaksi turskakantaa, joista Suomen rannikolla vieraileva kuuluu Bornholmin saaren itäpuoliseen kantaan. Kanta ei alhaisista suolapitoisuuksista johtuen kuitenkaan kude Suomen rannikoilla, koska mätimunat vajoaisivat pohjaan ja kuolisivat hapen puutteeseen. Turskan kutu ajoittuu maaliskuun ja kesäkuun väliselle ajalle ja sijoittuu syvänteisiin 40–130 m syvyydelle. Hedelmöitetty mäti kelluu vapaassa vedessä ja vaatii kehittyäkseen noin 2ml/l happipitoisuutta ja 10–11 promillen suolapitoisuutta. Poikaset kuoriutuvat vajaan kolmen viikon kuluttua kutemisesta ja siirtyvät parin kuukauden ikäisinä rannikon levävyöhykkeeseen. Kalastuksen vuoksi turskien keskimääräinen ikä on pudonnut noin 2–4 vuoteen ja yli 10-vuotiaat yksilöt ovat harvinaisia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Aktiivinen ja jatkuvasti ravinnon tai kutupaikkojen perässä liikkuva laji, joka vapaan veden lisäksi etsii ravintoa myös pohjasta. Poikaset syövät lähinnä pientä eläinplanktonravintoa, kuten rataseläimiä tai hankajalkaisten naupliustoukkia. Hieman kasvettuaan ne siirtyvät jo matoihin, äyriäisiin ja muihin kookkaampiin selkärangattomiin. Aikuiset yksilöt ovat petokaloja ja pohjaeläinten osuus vähenee kalan koon kasvaessa. Yli 30-senttiset turskat syövät erityisesti kolmipiikkejä, kilohaileja ja silakoita, sekä esimerkiksi tokkoja, kuoreita ja tuulenkaloja.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Turska on merikala, jonka esiintymisalueet määräytyvät pääasiassa veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja saaliseläinten sijainnin mukaan. Pääasiassa se viihtyy avomerellä, mutta käy usein myös merenlahdissa ja saariston sisäosissa. Päivisin turskat oleskelevat usein kivenkoloissa.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.665","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläimet - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Yleiskuvaus","content":"Kookas ja suurisuinen turska on paitsi ekologisesti merkittävä petokala, myös maailman tärkeimpiä talouskaloja.Paino meillä tavallisesti 1–4 kg. Atlantilla turska voi saavuttaa jopa yli 40 kilon painon. Turskan ruumis on muodoltaan nuijamainen. Pää on suuri ja ruumis kapenee pyrstöä kohti. Yleisväritys on punaruskea ja runsaan täplikäs. Vatsapuoli on vaaleanharmaa ja ruskeanmusta. Rannikoiden lähistöllä elävät yksilöt voivat olla vihertävänruskeita. Suuressa suussa on paljon pieniä hampaita. Yläleuka on alaleukaa pidempi ja leuan alla on tuntoelimenä toimiva viiksisäie. Suomut ovat huomaamattoman pienet. Turskalla on muiden turskien heimoon kuuluvien lajien tapaan kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Viuhkamaisen pyrstöevän pää on lähes suora. Vaalea, hyvin erottuva kylkiviiva tekee ruumiin etuosassa mutkan ylöspäin.
"}],"title":"Yleistä","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Levinneisyys Suomessa","content":"Itämeren vapaan veden ja pohjan läheiset alueet Suomenlahdelta Merenkurkkuun
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Alkuperä ja yleislevinneisyys","content":"Turskaa esiintyy Atlantilla Pohjois-Amerikan itärannikolta Grönlannin rannikoille, Euroopan rannikolle, Jäämerelle ja Itämerelle.
"}],"title":"Levinneisyys","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Elinkierto","content":"Itämeressä voidaan erottaa kaksi turskakantaa, joista Suomen rannikolla vieraileva kuuluu Bornholmin saaren itäpuoliseen kantaan. Kanta ei alhaisista suolapitoisuuksista johtuen kuitenkaan kude Suomen rannikoilla, koska mätimunat vajoaisivat pohjaan ja kuolisivat hapen puutteeseen. Turskan kutu ajoittuu maaliskuun ja kesäkuun väliselle ajalle ja sijoittuu syvänteisiin 40–130 m syvyydelle. Hedelmöitetty mäti kelluu vapaassa vedessä ja vaatii kehittyäkseen noin 2ml/l happipitoisuutta ja 10–11 promillen suolapitoisuutta. Poikaset kuoriutuvat vajaan kolmen viikon kuluttua kutemisesta ja siirtyvät parin kuukauden ikäisinä rannikon levävyöhykkeeseen. Kalastuksen vuoksi turskien keskimääräinen ikä on pudonnut noin 2–4 vuoteen ja yli 10-vuotiaat yksilöt ovat harvinaisia.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Elintavat","content":"Aktiivinen ja jatkuvasti ravinnon tai kutupaikkojen perässä liikkuva laji, joka vapaan veden lisäksi etsii ravintoa myös pohjasta. Poikaset syövät lähinnä pientä eläinplanktonravintoa, kuten rataseläimiä tai hankajalkaisten naupliustoukkia. Hieman kasvettuaan ne siirtyvät jo matoihin, äyriäisiin ja muihin kookkaampiin selkärangattomiin. Aikuiset yksilöt ovat petokaloja ja pohjaeläinten osuus vähenee kalan koon kasvaessa. Yli 30-senttiset turskat syövät erityisesti kolmipiikkejä, kilohaileja ja silakoita, sekä esimerkiksi tokkoja, kuoreita ja tuulenkaloja.
"}],"title":"Elinkaari ja elintavat","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Elinympäristö","content":"Turska on merikala, jonka esiintymisalueet määräytyvät pääasiassa veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja saaliseläinten sijainnin mukaan. Pääasiassa se viihtyy avomerellä, mutta käy usein myös merenlahdissa ja saariston sisäosissa. Päivisin turskat oleskelevat usein kivenkoloissa.
"}],"title":"Ekologia","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.731","title":"Pinkka oppimisympäristö: Turun yliopisto, Eliöiden tuntemuksen perusteet (BIOL1111) - Selkärankaiset: Kalat"}],"originalPublications":["MP.261"],"anyHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVi"],"informalTaxonGroups":["MVL.27","MVL.1283"],"qname":"MX.53184","id":"MX.53184","alternativeVernacularName":{"en":["Atlantic cod"]},"scientificNameDisplayName":"Gadus morhua","occurrenceCountInvasiveFinland":0,"synonymNames":"Gadus callarias","synonyms":[{"cursiveName":true,"scientificName":"Gadus callarias","scientificNameAuthorship":"L.","taxonRank":"MX.species","id":"MX.212042","hasBold":false}],"sensitive":false,"bold":{"binCount":2,"bins":["BOLD:AAB3717","BOLD:ACF1143"],"publicRecords":540,"specimens":870,"barcodes":117},"autoNonWild":false,"redListEvaluationGroups":["MVL.752"],"taxonExpert":["MA.39"],"parentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.53092","MX.37669","MX.53309","MX.53182","MX.53183","MX.53184"],"observationCountInvasiveFinland":0,"taxonomicOrder":68851,"hasBold":true,"parents":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53309","MX.53182","MX.53183"],"countOfSpecies":1,"stableInFinland":false,"scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","hiddenTaxon":false,"cursiveName":true,"vernacularName":"turska","hasMultimedia":true,"invasiveSpecies":false,"countOfFinnishSpecies":1,"nameAccordingTo":"MR.1","taxonEditor":["MA.39"],"occurrenceCountFinland":57,"typeOfOccurrenceInFinland":["MX.typeOfOccurrenceVagrant"],"nonHiddenParentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53309","MX.53182","MX.53183","MX.53184"],"observationCountFinland":57,"occurrenceCount":90,"primaryHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVi"],"finnishSpecies":true,"finnish":true,"multimedia":[{"copyrightOwner":"Markku Varjo","author":"Markku Varjo","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.88057/Turska_MV.JPG","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.88057/Turska_MV_large.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88057/Turska_MV_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"Kaikki oikeudet pidätetään","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"turska","scientificName":"Gadus morhua","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53184","bold":{"binCount":2,"bins":["BOLD:AAB3717","BOLD:ACF1143"],"publicRecords":540,"specimens":870,"barcodes":117},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88057/Turska_MV_thumb.jpg"}],"primaryHabitat":{"habitat":"MKV.habitatVi","id":"MKV.371313","order":0},"species":true,"observationCount":90,"occurrenceInFinland":"MX.occurrenceInFinlandPublished","hasParent":true,"hasDescriptions":true,"intellectualRights":"MZ.intellectualRightsCC-BY-4.0"}