<p>Samannäköisiä lajeja: pikkutuulenkala.Isotuulenkalan ja pikkutuulenkalan erottaminen toisistaan on vaikeaa. Isotuulenkalalla on kitalaen vannasluussa kaksi tukevaa hammasta ja sen yläleuka ei työnny eteenpäin suun ollessa auki. Suurilla isotuulenkaloilla on tumma täplä kuonossa silmien etupuolella.</p> <p>Koillis-Atlantti Murmanskin seudulta Portugaliin.</p> <p>Koillis-Atlantti Murmanskin seudulta Portugaliin.</p> <p>Isotuulenkalan lisääntyminen Itämerellä tapahtuu parvissa 10–20 metrin syvyydessä olevilla hiekkapohjilla kesä-heinäkuussa. Atlantilla elävät yksilöt saattavat lisääntyä jopa yli 100 metrin syvyydessä. Mätimunat tarttuvat pohjahiekkaan ja kehittyvät ohuen hiekkakerroksen suojissa poikasiksi 2–3 viikon kuluessa hedelmöityksestä. Poikaset viettävät aluksi aikaansa vapaan veden alueella. Sukukypsyyden isotuulenkala saavuttaa tavallisesti 2-vuotiaana ja sen korkein elinikä on noin 5 vuotta.</p> <p>Valoisaan aikaan isotuulenkalat piileskelevät pääosin hiekkaan kaivautuneena ja lähtevät liikkeelle vasta auringon laskiessa. Laji viihtyy lämpimissä vesissä ja oleilee kesäisin hyvinkin matalilla rannoilla siirtyen talvehtimaan syvemmälle. Isotuulenkalat voivat muodostaa sekaparvia pikkutuulenkalojen kanssa. Poikasten ravinto koostuu lähinnä eläinplanktonista, mutta kasvaessaan yksilöt siirtyvät vähitellen pohjaeläimiin ja pikkukaloihin. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat tokot, pikkutuulenkalat, kuore, silakka ja kilohaili.</p> <p>Hopeisenhohtoinen ja pitkulaisen muotoinen ahvenkalojen heimoon kuuluva merikala.Pituus tavallisesti 12–25 cm, suurimmillaan maailmalla noin 40 cm. Isotuulenkalan ruumiinmuoto on pitkulainen ja poikkileikkaukseltaan pyöreä sekä tasapaksu. Selkäpuoli on väritykseltään vihertävä tai ruskea ja kyljet ovat hopeiset. Kylkiviiva sijaitsee korkealla. Selkäevä on pitkä ja vatsaevät puuttuvat lajilta kokonaan. Kookkailla yksilöillä on päässä silmän etupuolella tumma laikku.</p> <p>Valoisaan aikaan isotuulenkalat piileskelevät pääosin hiekkaan kaivautuneena ja lähtevät liikkeelle vasta auringon laskiessa. Laji viihtyy lämpimissä vesissä ja oleilee kesäisin hyvinkin matalilla rannoilla siirtyen talvehtimaan syvemmälle. Isotuulenkalat voivat muodostaa sekaparvia pikkutuulenkalojen kanssa. Poikasten ravinto koostuu lähinnä eläinplanktonista, mutta kasvaessaan yksilöt siirtyvät vähitellen pohjaeläimiin ja pikkukaloihin. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat tokot, pikkutuulenkalat, kuore, silakka ja kilohaili.</p> <p>Suomenlahdelta Selkämerelle.</p> <p>Hopeisenhohtoinen ja pitkulaisen muotoinen ahvenkalojen heimoon kuuluva merikala.Pituus tavallisesti 12–25 cm, suurimmillaan maailmalla noin 40 cm. Isotuulenkalan ruumiinmuoto on pitkulainen ja poikkileikkaukseltaan pyöreä sekä tasapaksu. Selkäpuoli on väritykseltään vihertävä tai ruskea ja kyljet ovat hopeiset. Kylkiviiva sijaitsee korkealla. Selkäevä on pitkä ja vatsaevät puuttuvat lajilta kokonaan. Kookkailla yksilöillä on päässä silmän etupuolella tumma laikku.</p> <p>Koillis-Atlantti Murmanskin seudulta Portugaliin.</p> Hyperoplus lanceolatus <p>Merialueen hiekka- ja sorapohjat sekä vapaan veden alue. Isotuulenkala viettää suurimman osan ajastaan hiekkaan kaivautuneena ja elää talvisin syvemmällä kuin kesällä.</p> <p>Merialueen hiekka- ja sorapohjat sekä vapaan veden alue. Isotuulenkala viettää suurimman osan ajastaan hiekkaan kaivautuneena ja elää talvisin syvemmällä kuin kesällä.</p> Great sandeel <p>Merialueen hiekka- ja sorapohjat sekä vapaan veden alue. Isotuulenkala viettää suurimman osan ajastaan hiekkaan kaivautuneena ja elää talvisin syvemmällä kuin kesällä.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: pikkutuulenkala.Isotuulenkalan ja pikkutuulenkalan erottaminen toisistaan on vaikeaa. Isotuulenkalalla on kitalaen vannasluussa kaksi tukevaa hammasta ja sen yläleuka ei työnny eteenpäin suun ollessa auki. Suurilla isotuulenkaloilla on tumma täplä kuonossa silmien etupuolella.</p> isotuulenkala <p>Hopeisenhohtoinen ja pitkulaisen muotoinen ahvenkalojen heimoon kuuluva merikala.Pituus tavallisesti 12–25 cm, suurimmillaan maailmalla noin 40 cm. Isotuulenkalan ruumiinmuoto on pitkulainen ja poikkileikkaukseltaan pyöreä sekä tasapaksu. Selkäpuoli on väritykseltään vihertävä tai ruskea ja kyljet ovat hopeiset. Kylkiviiva sijaitsee korkealla. Selkäevä on pitkä ja vatsaevät puuttuvat lajilta kokonaan. Kookkailla yksilöillä on päässä silmän etupuolella tumma laikku.</p> <p>Koillis-Atlantti Murmanskin seudulta Portugaliin.</p> <p>Valoisaan aikaan isotuulenkalat piileskelevät pääosin hiekkaan kaivautuneena ja lähtevät liikkeelle vasta auringon laskiessa. Laji viihtyy lämpimissä vesissä ja oleilee kesäisin hyvinkin matalilla rannoilla siirtyen talvehtimaan syvemmälle. Isotuulenkalat voivat muodostaa sekaparvia pikkutuulenkalojen kanssa. Poikasten ravinto koostuu lähinnä eläinplanktonista, mutta kasvaessaan yksilöt siirtyvät vähitellen pohjaeläimiin ja pikkukaloihin. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat tokot, pikkutuulenkalat, kuore, silakka ja kilohaili.</p> true (Le Sauvage, 1824) <p>Suomenlahdelta Selkämerelle.</p> <p>Isotuulenkalan lisääntyminen Itämerellä tapahtuu parvissa 10–20 metrin syvyydessä olevilla hiekkapohjilla kesä-heinäkuussa. Atlantilla elävät yksilöt saattavat lisääntyä jopa yli 100 metrin syvyydessä. Mätimunat tarttuvat pohjahiekkaan ja kehittyvät ohuen hiekkakerroksen suojissa poikasiksi 2–3 viikon kuluessa hedelmöityksestä. Poikaset viettävät aluksi aikaansa vapaan veden alueella. Sukukypsyyden isotuulenkala saavuttaa tavallisesti 2-vuotiaana ja sen korkein elinikä on noin 5 vuotta.</p> <p>Merialueen hiekka- ja sorapohjat sekä vapaan veden alue. Isotuulenkala viettää suurimman osan ajastaan hiekkaan kaivautuneena ja elää talvisin syvemmällä kuin kesällä.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: pikkutuulenkala.Isotuulenkalan ja pikkutuulenkalan erottaminen toisistaan on vaikeaa. Isotuulenkalalla on kitalaen vannasluussa kaksi tukevaa hammasta ja sen yläleuka ei työnny eteenpäin suun ollessa auki. Suurilla isotuulenkaloilla on tumma täplä kuonossa silmien etupuolella.</p> kungtobis <p>Isotuulenkalan lisääntyminen Itämerellä tapahtuu parvissa 10–20 metrin syvyydessä olevilla hiekkapohjilla kesä-heinäkuussa. Atlantilla elävät yksilöt saattavat lisääntyä jopa yli 100 metrin syvyydessä. Mätimunat tarttuvat pohjahiekkaan ja kehittyvät ohuen hiekkakerroksen suojissa poikasiksi 2–3 viikon kuluessa hedelmöityksestä. Poikaset viettävät aluksi aikaansa vapaan veden alueella. Sukukypsyyden isotuulenkala saavuttaa tavallisesti 2-vuotiaana ja sen korkein elinikä on noin 5 vuotta.</p> <p>Suomenlahdelta Selkämerelle.</p> <p>Hopeisenhohtoinen ja pitkulaisen muotoinen ahvenkalojen heimoon kuuluva merikala.Pituus tavallisesti 12–25 cm, suurimmillaan maailmalla noin 40 cm. Isotuulenkalan ruumiinmuoto on pitkulainen ja poikkileikkaukseltaan pyöreä sekä tasapaksu. Selkäpuoli on väritykseltään vihertävä tai ruskea ja kyljet ovat hopeiset. Kylkiviiva sijaitsee korkealla. Selkäevä on pitkä ja vatsaevät puuttuvat lajilta kokonaan. Kookkailla yksilöillä on päässä silmän etupuolella tumma laikku.</p> tobiskung <p>Isotuulenkalan lisääntyminen Itämerellä tapahtuu parvissa 10–20 metrin syvyydessä olevilla hiekkapohjilla kesä-heinäkuussa. Atlantilla elävät yksilöt saattavat lisääntyä jopa yli 100 metrin syvyydessä. Mätimunat tarttuvat pohjahiekkaan ja kehittyvät ohuen hiekkakerroksen suojissa poikasiksi 2–3 viikon kuluessa hedelmöityksestä. Poikaset viettävät aluksi aikaansa vapaan veden alueella. Sukukypsyyden isotuulenkala saavuttaa tavallisesti 2-vuotiaana ja sen korkein elinikä on noin 5 vuotta.</p> <p>Suomenlahdelta Selkämerelle.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: pikkutuulenkala.Isotuulenkalan ja pikkutuulenkalan erottaminen toisistaan on vaikeaa. Isotuulenkalalla on kitalaen vannasluussa kaksi tukevaa hammasta ja sen yläleuka ei työnny eteenpäin suun ollessa auki. Suurilla isotuulenkaloilla on tumma täplä kuonossa silmien etupuolella.</p> <p>Valoisaan aikaan isotuulenkalat piileskelevät pääosin hiekkaan kaivautuneena ja lähtevät liikkeelle vasta auringon laskiessa. Laji viihtyy lämpimissä vesissä ja oleilee kesäisin hyvinkin matalilla rannoilla siirtyen talvehtimaan syvemmälle. Isotuulenkalat voivat muodostaa sekaparvia pikkutuulenkalojen kanssa. Poikasten ravinto koostuu lähinnä eläinplanktonista, mutta kasvaessaan yksilöt siirtyvät vähitellen pohjaeläimiin ja pikkukaloihin. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat tokot, pikkutuulenkalat, kuore, silakka ja kilohaili.</p>