<p>Suurimman osan ajastaan kampelat löhöävät pohjalla hiekan tai soran peitossa, jolloin ne ovat suojassa saalistajilta ja voivat toisaalta väijyä omaa saalistaan. Euroopan kampelakaloista kampela on parhaiten sopeutunut mataliin rantavesiin, mutta talvisin se siirtyy rannan tuntumasta syvempiin vesiin. Syvänteiden happikadot ovatkin huonontaneet kampeloiden elinolosuhteita monin paikoin. Pohjakalana kampelan tärkeintä ravintoa ovat surviaissääskien toukat ja erilaiset planktonäyriäiset. Koon kasvaessa ne voivat syödä myös simpukoita ja kilkkejä, matoja sekä pikkukaloja.</p> flundra <p>Itämeri, Pohjois-Atlantti, Välimeri ja Mustameri.</p> <p>Itämeri, Pohjois-Atlantti, Välimeri ja Mustameri.</p> <p>Kampela kykenee elämään niin suolaisessa kuin suolattomassa vedessäkin, mutta vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden. Se viihtyy hiekka- ja liejupohjilla 1–30 m syvyisessä vedessä, mutta voi esiintyä vapaan veden alueella tätä syvemmälläkin.</p> <p>Koko Suomen merialue sekä jotkut mereen yhteydessä olevat järvet ja joet.</p> <p>Lituskainen kampela on toinen vakituisesti Suomen merialueilla esiintyvä kampelalaji ja sukulaistaan piikkikampelaa pienempi.Paino tavallisesti 300–600 g, suurimmillaan maailmalla noin 1,5 kg.&#xa0; Kampelan ulkomuoto on litteä ja soikean kulmikas. Kampelan silmät ja yläpuoli ovat useimmiten oikealla kyljellä, mutta myös vasenkylkisiä tavataan. Yläpuolen väritys vaihtelee harmahtavasta punaruskeaan ja alapuoli on aina lähes valkoinen. Ylöspäin olevalla kyljellä voi olla punertavia pilkkuja ja kampela kykenee myös sopeutumaan kameleonttimaisesti ympäristönsä värimaailmaan. Selkäevä on kulmikas ja sen tyvessä kulkee luukyhmyistä muodostuva karhea rivi, jollainen löytyy myös lähes suoran kylkiviivan kummaltakin puolelta. Vapaassa vedessä elävillä poikasilla on uimarakko, joka kuitenkin surkastuu pois kampelan siirtyessä pohjaelämään. </p> <p>Suurimman osan ajastaan kampelat löhöävät pohjalla hiekan tai soran peitossa, jolloin ne ovat suojassa saalistajilta ja voivat toisaalta väijyä omaa saalistaan. Euroopan kampelakaloista kampela on parhaiten sopeutunut mataliin rantavesiin, mutta talvisin se siirtyy rannan tuntumasta syvempiin vesiin. Syvänteiden happikadot ovatkin huonontaneet kampeloiden elinolosuhteita monin paikoin. Pohjakalana kampelan tärkeintä ravintoa ovat surviaissääskien toukat ja erilaiset planktonäyriäiset. Koon kasvaessa ne voivat syödä myös simpukoita ja kilkkejä, matoja sekä pikkukaloja.</p> <p>Koko Suomen merialue sekä jotkut mereen yhteydessä olevat järvet ja joet.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: muut kampelat.Kampela on piikkikampelaa pienempi ja soikeamman sekä kulmikkaamman muotoinen. Lisäksi sen silmät ovat tavallisesti siirtyneet oikealle kyljelle, kun piikkikampelalla ne sijaitsevat vasemmalla kyljellä.</p> <p>Kampela vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden, sillä siittiöt eivät kykene liikkumaan tätä alemmissa suolapitoisuuksissa. Tämä rajoittaa lisääntymisalueen Suomessa käytännössä lounaisrannikolle ja pienetkin muutokset suolapitoisuudessa voivat vaikuttaa kampelakantoihin. Suolaisemmassa vedessä kutu tapahtuu syvemmällä ja mätimunat ovat kelluvia. Suomessa kampela kuitenkin kutee matalilla kivipohjilla ja mätimunat vajoavat pohjaan. Syvemmissä vesissä kutu sijoittuu huhti-toukokuulle ja matalissa rantavesissä touko-kesäkuulle. Kampelan hedelmöitetyt mätimunat kehittyvät nopeasti ja poikaset kuoriutuvat jo 5–6 vuorokaudessa. Käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon ne elävät lyhyen aikaa vapaassa vedessä ennen siirtymistään pohjalle. Vapaassa vedessä osa poikasista voi kulkeutua virtausten mukana kauas kutualueilta. Poikasten kääntyminen toiselle kyljelleen tapahtuu noin 1 cm mittaisena. Sukukypsyyden kampelakoiraat saavuttavat tavallisesti 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5-vuotiaina. Vanhimmat tunnetut kampelat ovat olleet 16–20-vuotiaita.</p> <p>Suurimman osan ajastaan kampelat löhöävät pohjalla hiekan tai soran peitossa, jolloin ne ovat suojassa saalistajilta ja voivat toisaalta väijyä omaa saalistaan. Euroopan kampelakaloista kampela on parhaiten sopeutunut mataliin rantavesiin, mutta talvisin se siirtyy rannan tuntumasta syvempiin vesiin. Syvänteiden happikadot ovatkin huonontaneet kampeloiden elinolosuhteita monin paikoin. Pohjakalana kampelan tärkeintä ravintoa ovat surviaissääskien toukat ja erilaiset planktonäyriäiset. Koon kasvaessa ne voivat syödä myös simpukoita ja kilkkejä, matoja sekä pikkukaloja.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: muut kampelat.Kampela on piikkikampelaa pienempi ja soikeamman sekä kulmikkaamman muotoinen. Lisäksi sen silmät ovat tavallisesti siirtyneet oikealle kyljelle, kun piikkikampelalla ne sijaitsevat vasemmalla kyljellä.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: muut kampelat.Kampela on piikkikampelaa pienempi ja soikeamman sekä kulmikkaamman muotoinen. Lisäksi sen silmät ovat tavallisesti siirtyneet oikealle kyljelle, kun piikkikampelalla ne sijaitsevat vasemmalla kyljellä.</p> <p>Koko Suomen merialue sekä jotkut mereen yhteydessä olevat järvet ja joet.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: muut kampelat.Kampela on piikkikampelaa pienempi ja soikeamman sekä kulmikkaamman muotoinen. Lisäksi sen silmät ovat tavallisesti siirtyneet oikealle kyljelle, kun piikkikampelalla ne sijaitsevat vasemmalla kyljellä.</p> <p>Lituskainen kampela on toinen vakituisesti Suomen merialueilla esiintyvä kampelalaji ja sukulaistaan piikkikampelaa pienempi.Paino tavallisesti 300–600 g, suurimmillaan maailmalla noin 1,5 kg.&#xa0; Kampelan ulkomuoto on litteä ja soikean kulmikas. Kampelan silmät ja yläpuoli ovat useimmiten oikealla kyljellä, mutta myös vasenkylkisiä tavataan. Yläpuolen väritys vaihtelee harmahtavasta punaruskeaan ja alapuoli on aina lähes valkoinen. Ylöspäin olevalla kyljellä voi olla punertavia pilkkuja ja kampela kykenee myös sopeutumaan kameleonttimaisesti ympäristönsä värimaailmaan. Selkäevä on kulmikas ja sen tyvessä kulkee luukyhmyistä muodostuva karhea rivi, jollainen löytyy myös lähes suoran kylkiviivan kummaltakin puolelta. Vapaassa vedessä elävillä poikasilla on uimarakko, joka kuitenkin surkastuu pois kampelan siirtyessä pohjaelämään. </p> <p>Kampela kykenee elämään niin suolaisessa kuin suolattomassa vedessäkin, mutta vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden. Se viihtyy hiekka- ja liejupohjilla 1–30 m syvyisessä vedessä, mutta voi esiintyä vapaan veden alueella tätä syvemmälläkin.</p> <p>Suurimman osan ajastaan kampelat löhöävät pohjalla hiekan tai soran peitossa, jolloin ne ovat suojassa saalistajilta ja voivat toisaalta väijyä omaa saalistaan. Euroopan kampelakaloista kampela on parhaiten sopeutunut mataliin rantavesiin, mutta talvisin se siirtyy rannan tuntumasta syvempiin vesiin. Syvänteiden happikadot ovatkin huonontaneet kampeloiden elinolosuhteita monin paikoin. Pohjakalana kampelan tärkeintä ravintoa ovat surviaissääskien toukat ja erilaiset planktonäyriäiset. Koon kasvaessa ne voivat syödä myös simpukoita ja kilkkejä, matoja sekä pikkukaloja.</p> <p>Kampela kykenee elämään niin suolaisessa kuin suolattomassa vedessäkin, mutta vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden. Se viihtyy hiekka- ja liejupohjilla 1–30 m syvyisessä vedessä, mutta voi esiintyä vapaan veden alueella tätä syvemmälläkin.</p> <p>Suurimman osan ajastaan kampelat löhöävät pohjalla hiekan tai soran peitossa, jolloin ne ovat suojassa saalistajilta ja voivat toisaalta väijyä omaa saalistaan. Euroopan kampelakaloista kampela on parhaiten sopeutunut mataliin rantavesiin, mutta talvisin se siirtyy rannan tuntumasta syvempiin vesiin. Syvänteiden happikadot ovatkin huonontaneet kampeloiden elinolosuhteita monin paikoin. Pohjakalana kampelan tärkeintä ravintoa ovat surviaissääskien toukat ja erilaiset planktonäyriäiset. Koon kasvaessa ne voivat syödä myös simpukoita ja kilkkejä, matoja sekä pikkukaloja.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: muut kampelat.Kampela on piikkikampelaa pienempi ja soikeamman sekä kulmikkaamman muotoinen. Lisäksi sen silmät ovat tavallisesti siirtyneet oikealle kyljelle, kun piikkikampelalla ne sijaitsevat vasemmalla kyljellä.</p> <p>Lituskainen kampela on toinen vakituisesti Suomen merialueilla esiintyvä kampelalaji ja sukulaistaan piikkikampelaa pienempi.Paino tavallisesti 300–600 g, suurimmillaan maailmalla noin 1,5 kg.&#xa0; Kampelan ulkomuoto on litteä ja soikean kulmikas. Kampelan silmät ja yläpuoli ovat useimmiten oikealla kyljellä, mutta myös vasenkylkisiä tavataan. Yläpuolen väritys vaihtelee harmahtavasta punaruskeaan ja alapuoli on aina lähes valkoinen. Ylöspäin olevalla kyljellä voi olla punertavia pilkkuja ja kampela kykenee myös sopeutumaan kameleonttimaisesti ympäristönsä värimaailmaan. Selkäevä on kulmikas ja sen tyvessä kulkee luukyhmyistä muodostuva karhea rivi, jollainen löytyy myös lähes suoran kylkiviivan kummaltakin puolelta. Vapaassa vedessä elävillä poikasilla on uimarakko, joka kuitenkin surkastuu pois kampelan siirtyessä pohjaelämään. </p> true <p>Suurimman osan ajastaan kampelat löhöävät pohjalla hiekan tai soran peitossa, jolloin ne ovat suojassa saalistajilta ja voivat toisaalta väijyä omaa saalistaan. Euroopan kampelakaloista kampela on parhaiten sopeutunut mataliin rantavesiin, mutta talvisin se siirtyy rannan tuntumasta syvempiin vesiin. Syvänteiden happikadot ovatkin huonontaneet kampeloiden elinolosuhteita monin paikoin. Pohjakalana kampelan tärkeintä ravintoa ovat surviaissääskien toukat ja erilaiset planktonäyriäiset. Koon kasvaessa ne voivat syödä myös simpukoita ja kilkkejä, matoja sekä pikkukaloja.</p> <p>Kampela kykenee elämään niin suolaisessa kuin suolattomassa vedessäkin, mutta vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden. Se viihtyy hiekka- ja liejupohjilla 1–30 m syvyisessä vedessä, mutta voi esiintyä vapaan veden alueella tätä syvemmälläkin.</p> <p>Lituskainen kampela on toinen vakituisesti Suomen merialueilla esiintyvä kampelalaji ja sukulaistaan piikkikampelaa pienempi.Paino tavallisesti 300–600 g, suurimmillaan maailmalla noin 1,5 kg.&#xa0; Kampelan ulkomuoto on litteä ja soikean kulmikas. Kampelan silmät ja yläpuoli ovat useimmiten oikealla kyljellä, mutta myös vasenkylkisiä tavataan. Yläpuolen väritys vaihtelee harmahtavasta punaruskeaan ja alapuoli on aina lähes valkoinen. Ylöspäin olevalla kyljellä voi olla punertavia pilkkuja ja kampela kykenee myös sopeutumaan kameleonttimaisesti ympäristönsä värimaailmaan. Selkäevä on kulmikas ja sen tyvessä kulkee luukyhmyistä muodostuva karhea rivi, jollainen löytyy myös lähes suoran kylkiviivan kummaltakin puolelta. Vapaassa vedessä elävillä poikasilla on uimarakko, joka kuitenkin surkastuu pois kampelan siirtyessä pohjaelämään. </p> true <p>Koko Suomen merialue sekä jotkut mereen yhteydessä olevat järvet ja joet.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: muut kampelat.Kampela on piikkikampelaa pienempi ja soikeamman sekä kulmikkaamman muotoinen. Lisäksi sen silmät ovat tavallisesti siirtyneet oikealle kyljelle, kun piikkikampelalla ne sijaitsevat vasemmalla kyljellä.</p> <p>Itämeri, Pohjois-Atlantti, Välimeri ja Mustameri.</p> Component species cannot be separated on basis of morphology only. <p>Samannäköisiä lajeja: muut kampelat.Kampela on piikkikampelaa pienempi ja soikeamman sekä kulmikkaamman muotoinen. Lisäksi sen silmät ovat tavallisesti siirtyneet oikealle kyljelle, kun piikkikampelalla ne sijaitsevat vasemmalla kyljellä.</p> <p>Koko Suomen merialue sekä jotkut mereen yhteydessä olevat järvet ja joet.</p> <p>Kampela kykenee elämään niin suolaisessa kuin suolattomassa vedessäkin, mutta vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden. Se viihtyy hiekka- ja liejupohjilla 1–30 m syvyisessä vedessä, mutta voi esiintyä vapaan veden alueella tätä syvemmälläkin.</p> <p>Itämeri, Pohjois-Atlantti, Välimeri ja Mustameri.</p> <p>Kampela vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden, sillä siittiöt eivät kykene liikkumaan tätä alemmissa suolapitoisuuksissa. Tämä rajoittaa lisääntymisalueen Suomessa käytännössä lounaisrannikolle ja pienetkin muutokset suolapitoisuudessa voivat vaikuttaa kampelakantoihin. Suolaisemmassa vedessä kutu tapahtuu syvemmällä ja mätimunat ovat kelluvia. Suomessa kampela kuitenkin kutee matalilla kivipohjilla ja mätimunat vajoavat pohjaan. Syvemmissä vesissä kutu sijoittuu huhti-toukokuulle ja matalissa rantavesissä touko-kesäkuulle. Kampelan hedelmöitetyt mätimunat kehittyvät nopeasti ja poikaset kuoriutuvat jo 5–6 vuorokaudessa. Käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon ne elävät lyhyen aikaa vapaassa vedessä ennen siirtymistään pohjalle. Vapaassa vedessä osa poikasista voi kulkeutua virtausten mukana kauas kutualueilta. Poikasten kääntyminen toiselle kyljelleen tapahtuu noin 1 cm mittaisena. Sukukypsyyden kampelakoiraat saavuttavat tavallisesti 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5-vuotiaina. Vanhimmat tunnetut kampelat ovat olleet 16–20-vuotiaita.</p> Flounder <p>Koko Suomen merialue sekä jotkut mereen yhteydessä olevat järvet ja joet.</p> <p>Kampela vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden, sillä siittiöt eivät kykene liikkumaan tätä alemmissa suolapitoisuuksissa. Tämä rajoittaa lisääntymisalueen Suomessa käytännössä lounaisrannikolle ja pienetkin muutokset suolapitoisuudessa voivat vaikuttaa kampelakantoihin. Suolaisemmassa vedessä kutu tapahtuu syvemmällä ja mätimunat ovat kelluvia. Suomessa kampela kuitenkin kutee matalilla kivipohjilla ja mätimunat vajoavat pohjaan. Syvemmissä vesissä kutu sijoittuu huhti-toukokuulle ja matalissa rantavesissä touko-kesäkuulle. Kampelan hedelmöitetyt mätimunat kehittyvät nopeasti ja poikaset kuoriutuvat jo 5–6 vuorokaudessa. Käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon ne elävät lyhyen aikaa vapaassa vedessä ennen siirtymistään pohjalle. Vapaassa vedessä osa poikasista voi kulkeutua virtausten mukana kauas kutualueilta. Poikasten kääntyminen toiselle kyljelleen tapahtuu noin 1 cm mittaisena. Sukukypsyyden kampelakoiraat saavuttavat tavallisesti 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5-vuotiaina. Vanhimmat tunnetut kampelat ovat olleet 16–20-vuotiaita.</p> <p>Lituskainen kampela on toinen vakituisesti Suomen merialueilla esiintyvä kampelalaji ja sukulaistaan piikkikampelaa pienempi.Paino tavallisesti 300–600 g, suurimmillaan maailmalla noin 1,5 kg.&#xa0; Kampelan ulkomuoto on litteä ja soikean kulmikas. Kampelan silmät ja yläpuoli ovat useimmiten oikealla kyljellä, mutta myös vasenkylkisiä tavataan. Yläpuolen väritys vaihtelee harmahtavasta punaruskeaan ja alapuoli on aina lähes valkoinen. Ylöspäin olevalla kyljellä voi olla punertavia pilkkuja ja kampela kykenee myös sopeutumaan kameleonttimaisesti ympäristönsä värimaailmaan. Selkäevä on kulmikas ja sen tyvessä kulkee luukyhmyistä muodostuva karhea rivi, jollainen löytyy myös lähes suoran kylkiviivan kummaltakin puolelta. Vapaassa vedessä elävillä poikasilla on uimarakko, joka kuitenkin surkastuu pois kampelan siirtyessä pohjaelämään. </p> <p>Koko Suomen merialue sekä jotkut mereen yhteydessä olevat järvet ja joet.</p> kampela <p>Lituskainen kampela on toinen vakituisesti Suomen merialueilla esiintyvä kampelalaji ja sukulaistaan piikkikampelaa pienempi.Paino tavallisesti 300–600 g, suurimmillaan maailmalla noin 1,5 kg.&#xa0; Kampelan ulkomuoto on litteä ja soikean kulmikas. Kampelan silmät ja yläpuoli ovat useimmiten oikealla kyljellä, mutta myös vasenkylkisiä tavataan. Yläpuolen väritys vaihtelee harmahtavasta punaruskeaan ja alapuoli on aina lähes valkoinen. Ylöspäin olevalla kyljellä voi olla punertavia pilkkuja ja kampela kykenee myös sopeutumaan kameleonttimaisesti ympäristönsä värimaailmaan. Selkäevä on kulmikas ja sen tyvessä kulkee luukyhmyistä muodostuva karhea rivi, jollainen löytyy myös lähes suoran kylkiviivan kummaltakin puolelta. Vapaassa vedessä elävillä poikasilla on uimarakko, joka kuitenkin surkastuu pois kampelan siirtyessä pohjaelämään. </p> <p>Koko Suomen merialue sekä jotkut mereen yhteydessä olevat järvet ja joet.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: muut kampelat.Kampela on piikkikampelaa pienempi ja soikeamman sekä kulmikkaamman muotoinen. Lisäksi sen silmät ovat tavallisesti siirtyneet oikealle kyljelle, kun piikkikampelalla ne sijaitsevat vasemmalla kyljellä.</p> <p>Kampela vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden, sillä siittiöt eivät kykene liikkumaan tätä alemmissa suolapitoisuuksissa. Tämä rajoittaa lisääntymisalueen Suomessa käytännössä lounaisrannikolle ja pienetkin muutokset suolapitoisuudessa voivat vaikuttaa kampelakantoihin. Suolaisemmassa vedessä kutu tapahtuu syvemmällä ja mätimunat ovat kelluvia. Suomessa kampela kuitenkin kutee matalilla kivipohjilla ja mätimunat vajoavat pohjaan. Syvemmissä vesissä kutu sijoittuu huhti-toukokuulle ja matalissa rantavesissä touko-kesäkuulle. Kampelan hedelmöitetyt mätimunat kehittyvät nopeasti ja poikaset kuoriutuvat jo 5–6 vuorokaudessa. Käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon ne elävät lyhyen aikaa vapaassa vedessä ennen siirtymistään pohjalle. Vapaassa vedessä osa poikasista voi kulkeutua virtausten mukana kauas kutualueilta. Poikasten kääntyminen toiselle kyljelleen tapahtuu noin 1 cm mittaisena. Sukukypsyyden kampelakoiraat saavuttavat tavallisesti 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5-vuotiaina. Vanhimmat tunnetut kampelat ovat olleet 16–20-vuotiaita.</p> skrubbskädda <p>Kampela vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden, sillä siittiöt eivät kykene liikkumaan tätä alemmissa suolapitoisuuksissa. Tämä rajoittaa lisääntymisalueen Suomessa käytännössä lounaisrannikolle ja pienetkin muutokset suolapitoisuudessa voivat vaikuttaa kampelakantoihin. Suolaisemmassa vedessä kutu tapahtuu syvemmällä ja mätimunat ovat kelluvia. Suomessa kampela kuitenkin kutee matalilla kivipohjilla ja mätimunat vajoavat pohjaan. Syvemmissä vesissä kutu sijoittuu huhti-toukokuulle ja matalissa rantavesissä touko-kesäkuulle. Kampelan hedelmöitetyt mätimunat kehittyvät nopeasti ja poikaset kuoriutuvat jo 5–6 vuorokaudessa. Käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon ne elävät lyhyen aikaa vapaassa vedessä ennen siirtymistään pohjalle. Vapaassa vedessä osa poikasista voi kulkeutua virtausten mukana kauas kutualueilta. Poikasten kääntyminen toiselle kyljelleen tapahtuu noin 1 cm mittaisena. Sukukypsyyden kampelakoiraat saavuttavat tavallisesti 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5-vuotiaina. Vanhimmat tunnetut kampelat ovat olleet 16–20-vuotiaita.</p> <p>Suurimman osan ajastaan kampelat löhöävät pohjalla hiekan tai soran peitossa, jolloin ne ovat suojassa saalistajilta ja voivat toisaalta väijyä omaa saalistaan. Euroopan kampelakaloista kampela on parhaiten sopeutunut mataliin rantavesiin, mutta talvisin se siirtyy rannan tuntumasta syvempiin vesiin. Syvänteiden happikadot ovatkin huonontaneet kampeloiden elinolosuhteita monin paikoin. Pohjakalana kampelan tärkeintä ravintoa ovat surviaissääskien toukat ja erilaiset planktonäyriäiset. Koon kasvaessa ne voivat syödä myös simpukoita ja kilkkejä, matoja sekä pikkukaloja.</p> <p>Lituskainen kampela on toinen vakituisesti Suomen merialueilla esiintyvä kampelalaji ja sukulaistaan piikkikampelaa pienempi.Paino tavallisesti 300–600 g, suurimmillaan maailmalla noin 1,5 kg.&#xa0; Kampelan ulkomuoto on litteä ja soikean kulmikas. Kampelan silmät ja yläpuoli ovat useimmiten oikealla kyljellä, mutta myös vasenkylkisiä tavataan. Yläpuolen väritys vaihtelee harmahtavasta punaruskeaan ja alapuoli on aina lähes valkoinen. Ylöspäin olevalla kyljellä voi olla punertavia pilkkuja ja kampela kykenee myös sopeutumaan kameleonttimaisesti ympäristönsä värimaailmaan. Selkäevä on kulmikas ja sen tyvessä kulkee luukyhmyistä muodostuva karhea rivi, jollainen löytyy myös lähes suoran kylkiviivan kummaltakin puolelta. Vapaassa vedessä elävillä poikasilla on uimarakko, joka kuitenkin surkastuu pois kampelan siirtyessä pohjaelämään. </p> <p>Kampela kykenee elämään niin suolaisessa kuin suolattomassa vedessäkin, mutta vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden. Se viihtyy hiekka- ja liejupohjilla 1–30 m syvyisessä vedessä, mutta voi esiintyä vapaan veden alueella tätä syvemmälläkin.</p> <p>Kampela vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden, sillä siittiöt eivät kykene liikkumaan tätä alemmissa suolapitoisuuksissa. Tämä rajoittaa lisääntymisalueen Suomessa käytännössä lounaisrannikolle ja pienetkin muutokset suolapitoisuudessa voivat vaikuttaa kampelakantoihin. Suolaisemmassa vedessä kutu tapahtuu syvemmällä ja mätimunat ovat kelluvia. Suomessa kampela kuitenkin kutee matalilla kivipohjilla ja mätimunat vajoavat pohjaan. Syvemmissä vesissä kutu sijoittuu huhti-toukokuulle ja matalissa rantavesissä touko-kesäkuulle. Kampelan hedelmöitetyt mätimunat kehittyvät nopeasti ja poikaset kuoriutuvat jo 5–6 vuorokaudessa. Käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon ne elävät lyhyen aikaa vapaassa vedessä ennen siirtymistään pohjalle. Vapaassa vedessä osa poikasista voi kulkeutua virtausten mukana kauas kutualueilta. Poikasten kääntyminen toiselle kyljelleen tapahtuu noin 1 cm mittaisena. Sukukypsyyden kampelakoiraat saavuttavat tavallisesti 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5-vuotiaina. Vanhimmat tunnetut kampelat ovat olleet 16–20-vuotiaita.</p> <p>Kampela kykenee elämään niin suolaisessa kuin suolattomassa vedessäkin, mutta vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden. Se viihtyy hiekka- ja liejupohjilla 1–30 m syvyisessä vedessä, mutta voi esiintyä vapaan veden alueella tätä syvemmälläkin.</p> <p>Itämeri, Pohjois-Atlantti, Välimeri ja Mustameri.</p> <p>Itämeri, Pohjois-Atlantti, Välimeri ja Mustameri.</p> <p>Kampela kykenee elämään niin suolaisessa kuin suolattomassa vedessäkin, mutta vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden. Se viihtyy hiekka- ja liejupohjilla 1–30 m syvyisessä vedessä, mutta voi esiintyä vapaan veden alueella tätä syvemmälläkin.</p> <p>Lituskainen kampela on toinen vakituisesti Suomen merialueilla esiintyvä kampelalaji ja sukulaistaan piikkikampelaa pienempi.Paino tavallisesti 300–600 g, suurimmillaan maailmalla noin 1,5 kg.&#xa0; Kampelan ulkomuoto on litteä ja soikean kulmikas. Kampelan silmät ja yläpuoli ovat useimmiten oikealla kyljellä, mutta myös vasenkylkisiä tavataan. Yläpuolen väritys vaihtelee harmahtavasta punaruskeaan ja alapuoli on aina lähes valkoinen. Ylöspäin olevalla kyljellä voi olla punertavia pilkkuja ja kampela kykenee myös sopeutumaan kameleonttimaisesti ympäristönsä värimaailmaan. Selkäevä on kulmikas ja sen tyvessä kulkee luukyhmyistä muodostuva karhea rivi, jollainen löytyy myös lähes suoran kylkiviivan kummaltakin puolelta. Vapaassa vedessä elävillä poikasilla on uimarakko, joka kuitenkin surkastuu pois kampelan siirtyessä pohjaelämään. </p> <p>Itämeri, Pohjois-Atlantti, Välimeri ja Mustameri.</p> <p>Kampela vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden, sillä siittiöt eivät kykene liikkumaan tätä alemmissa suolapitoisuuksissa. Tämä rajoittaa lisääntymisalueen Suomessa käytännössä lounaisrannikolle ja pienetkin muutokset suolapitoisuudessa voivat vaikuttaa kampelakantoihin. Suolaisemmassa vedessä kutu tapahtuu syvemmällä ja mätimunat ovat kelluvia. Suomessa kampela kuitenkin kutee matalilla kivipohjilla ja mätimunat vajoavat pohjaan. Syvemmissä vesissä kutu sijoittuu huhti-toukokuulle ja matalissa rantavesissä touko-kesäkuulle. Kampelan hedelmöitetyt mätimunat kehittyvät nopeasti ja poikaset kuoriutuvat jo 5–6 vuorokaudessa. Käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon ne elävät lyhyen aikaa vapaassa vedessä ennen siirtymistään pohjalle. Vapaassa vedessä osa poikasista voi kulkeutua virtausten mukana kauas kutualueilta. Poikasten kääntyminen toiselle kyljelleen tapahtuu noin 1 cm mittaisena. Sukukypsyyden kampelakoiraat saavuttavat tavallisesti 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5-vuotiaina. Vanhimmat tunnetut kampelat ovat olleet 16–20-vuotiaita.</p> <p>Kampela vaatii lisääntyäkseen vähintään 6 promillen suolapitoisuuden, sillä siittiöt eivät kykene liikkumaan tätä alemmissa suolapitoisuuksissa. Tämä rajoittaa lisääntymisalueen Suomessa käytännössä lounaisrannikolle ja pienetkin muutokset suolapitoisuudessa voivat vaikuttaa kampelakantoihin. Suolaisemmassa vedessä kutu tapahtuu syvemmällä ja mätimunat ovat kelluvia. Suomessa kampela kuitenkin kutee matalilla kivipohjilla ja mätimunat vajoavat pohjaan. Syvemmissä vesissä kutu sijoittuu huhti-toukokuulle ja matalissa rantavesissä touko-kesäkuulle. Kampelan hedelmöitetyt mätimunat kehittyvät nopeasti ja poikaset kuoriutuvat jo 5–6 vuorokaudessa. Käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon ne elävät lyhyen aikaa vapaassa vedessä ennen siirtymistään pohjalle. Vapaassa vedessä osa poikasista voi kulkeutua virtausten mukana kauas kutualueilta. Poikasten kääntyminen toiselle kyljelleen tapahtuu noin 1 cm mittaisena. Sukukypsyyden kampelakoiraat saavuttavat tavallisesti 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5-vuotiaina. Vanhimmat tunnetut kampelat ovat olleet 16–20-vuotiaita.</p> <p>Suurimman osan ajastaan kampelat löhöävät pohjalla hiekan tai soran peitossa, jolloin ne ovat suojassa saalistajilta ja voivat toisaalta väijyä omaa saalistaan. Euroopan kampelakaloista kampela on parhaiten sopeutunut mataliin rantavesiin, mutta talvisin se siirtyy rannan tuntumasta syvempiin vesiin. Syvänteiden happikadot ovatkin huonontaneet kampeloiden elinolosuhteita monin paikoin. Pohjakalana kampelan tärkeintä ravintoa ovat surviaissääskien toukat ja erilaiset planktonäyriäiset. Koon kasvaessa ne voivat syödä myös simpukoita ja kilkkejä, matoja sekä pikkukaloja.</p> <p>Itämeri, Pohjois-Atlantti, Välimeri ja Mustameri.</p> Platichthys flesus sensu lato