<p>Pohjois-Eurooppa ja Aasia.</p> <p>Pohjois-Eurooppa ja Aasia.</p> <p>Säyne on eloisa särkikala, joka on jatkuvasti liikkeessä. Säyneet kokoontuvat kesäisin mataliin rantavesiin ja puroihin kutemaan, mutta siirtyvät kesän edetessä järvien ja saariston selkävesille. Säyneitä voi usein nähdä hyppimässä veden pinnassa ja kuumina hellepäivinä suuria parvia voi nähdä aivan pinnan tuntumassa. Poikaset käyttävät ravinnokseen eläinplanktonia, mutta siirtyvät kasvaessaan lähes pelkkään pohjaeläinravintoon. Säyneen ravintoon kuuluvat muun muassa hyönteisten toukat, äyriäiset ja simpukat, joiden kuoret säyne jauhaa nieluhampaillaan.</p> <p>Pohjois-Eurooppa ja Aasia.</p> <p>Säyne suosii kirkkaita ja lämpimiä vesiä, mutta esiintyy kuitenkin miltei kaikentyyppisissä vesistöissä pieniä lampia lukuun ottamatta. Pitkälle edennyt rehevöityminen voi kuitenkin rajoittaa säyneen esiintymistä. Säyne esiintyy matalilta kasvillisuusrannoilta karuille syvänteille.</p> <p>Säyneen kutu alkaa varhain keväällä jäistä vapautuneilla ranta-alueilla, puroissa ja joissa, jolloin kutuvalmiita suurikokoisia säyneitä saattaa vaeltaa kutupaikoille suurissa ryhmissä. Koiraat saapuvat tavallisesti kutualueille ennen naaraita. Kutu tapahtuu yleensä matalassa vedessä ja mätimunat takertuvat rannan kiviin sekä vesikasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua. Sukukypsyyden säyne saavuttaa yleensä vasta 5–8 vuoden ikäisenä ja 30–35 cm mittaisena. Säyne on melko pitkäikäinen laji. Vanhimmat pyydetyt yksilöt ovat olleet yli 20-vuotiaita. </p> <p>Koko Suomi pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta</p> <p>Säyne suosii kirkkaita ja lämpimiä vesiä, mutta esiintyy kuitenkin miltei kaikentyyppisissä vesistöissä pieniä lampia lukuun ottamatta. Pitkälle edennyt rehevöityminen voi kuitenkin rajoittaa säyneen esiintymistä. Säyne esiintyy matalilta kasvillisuusrannoilta karuille syvänteille.</p> <p>Pohjois-Eurooppa ja Aasia.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: turpa, seipi, särki, sorva.Säyne eroaa särjestä ja turvasta pienten suomujensa osalta: suomuja on kylkiviivalla 53–61. Selkäevässä on 9–11 ja peräevässä 12–13 ruotoa. Kookkaalla säyneellä voi olla kullanhohtoista väritystä kyljissä.</p> <p>Koko Suomi pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta</p> <p>Säyne suosii kirkkaita ja lämpimiä vesiä, mutta esiintyy kuitenkin miltei kaikentyyppisissä vesistöissä pieniä lampia lukuun ottamatta. Pitkälle edennyt rehevöityminen voi kuitenkin rajoittaa säyneen esiintymistä. Säyne esiintyy matalilta kasvillisuusrannoilta karuille syvänteille.</p> <p>Koko Suomi pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta</p> <p>Pohjois-Eurooppa ja Aasia.</p> <p>Särkeä muistuttava suurikokoinen särkikala.Paino tavallisesti 0,5–1,5 kg, suurimmillaan maailmalla yli 5 kg. Säyne on muodoltaan paksu ja tanakka. Sen selkä on leveä ja pyrstönvarsi tukeva. Koirailla on kutuaikana kutukyhmyjä pään ja selän alueella. Säyneen selkä on tumma. Pienillä yksilöillä on hopeiset kyljet, jotka voivat kasvaessa saada kultaisen tai messinkisen värin. Vatsapuolen evät ovat usein punertavat. Vatsapuolen evät ja toisinaan myös selkäevä ovat joko tummanharmaita tai punertavia. Pienikokoisia suomuja mahtuu kylkiviivalle 53–61 kpl. Suu on nieluhampaallinen ja eteenpäin suuntautunut. Silmät ovat valkoiset tai kellertävät.</p> <p>Säyne on eloisa särkikala, joka on jatkuvasti liikkeessä. Säyneet kokoontuvat kesäisin mataliin rantavesiin ja puroihin kutemaan, mutta siirtyvät kesän edetessä järvien ja saariston selkävesille. Säyneitä voi usein nähdä hyppimässä veden pinnassa ja kuumina hellepäivinä suuria parvia voi nähdä aivan pinnan tuntumassa. Poikaset käyttävät ravinnokseen eläinplanktonia, mutta siirtyvät kasvaessaan lähes pelkkään pohjaeläinravintoon. Säyneen ravintoon kuuluvat muun muassa hyönteisten toukat, äyriäiset ja simpukat, joiden kuoret säyne jauhaa nieluhampaillaan.</p> <p>Säyne on eloisa särkikala, joka on jatkuvasti liikkeessä. Säyneet kokoontuvat kesäisin mataliin rantavesiin ja puroihin kutemaan, mutta siirtyvät kesän edetessä järvien ja saariston selkävesille. Säyneitä voi usein nähdä hyppimässä veden pinnassa ja kuumina hellepäivinä suuria parvia voi nähdä aivan pinnan tuntumassa. Poikaset käyttävät ravinnokseen eläinplanktonia, mutta siirtyvät kasvaessaan lähes pelkkään pohjaeläinravintoon. Säyneen ravintoon kuuluvat muun muassa hyönteisten toukat, äyriäiset ja simpukat, joiden kuoret säyne jauhaa nieluhampaillaan.</p> <p>Särkeä muistuttava suurikokoinen särkikala.Paino tavallisesti 0,5–1,5 kg, suurimmillaan maailmalla yli 5 kg. Säyne on muodoltaan paksu ja tanakka. Sen selkä on leveä ja pyrstönvarsi tukeva. Koirailla on kutuaikana kutukyhmyjä pään ja selän alueella. Säyneen selkä on tumma. Pienillä yksilöillä on hopeiset kyljet, jotka voivat kasvaessa saada kultaisen tai messinkisen värin. Vatsapuolen evät ovat usein punertavat. Vatsapuolen evät ja toisinaan myös selkäevä ovat joko tummanharmaita tai punertavia. Pienikokoisia suomuja mahtuu kylkiviivalle 53–61 kpl. Suu on nieluhampaallinen ja eteenpäin suuntautunut. Silmät ovat valkoiset tai kellertävät.</p> <p>Säyneen kutu alkaa varhain keväällä jäistä vapautuneilla ranta-alueilla, puroissa ja joissa, jolloin kutuvalmiita suurikokoisia säyneitä saattaa vaeltaa kutupaikoille suurissa ryhmissä. Koiraat saapuvat tavallisesti kutualueille ennen naaraita. Kutu tapahtuu yleensä matalassa vedessä ja mätimunat takertuvat rannan kiviin sekä vesikasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua. Sukukypsyyden säyne saavuttaa yleensä vasta 5–8 vuoden ikäisenä ja 30–35 cm mittaisena. Säyne on melko pitkäikäinen laji. Vanhimmat pyydetyt yksilöt ovat olleet yli 20-vuotiaita. </p> <p>Säyneen kutu alkaa varhain keväällä jäistä vapautuneilla ranta-alueilla, puroissa ja joissa, jolloin kutuvalmiita suurikokoisia säyneitä saattaa vaeltaa kutupaikoille suurissa ryhmissä. Koiraat saapuvat tavallisesti kutualueille ennen naaraita. Kutu tapahtuu yleensä matalassa vedessä ja mätimunat takertuvat rannan kiviin sekä vesikasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua. Sukukypsyyden säyne saavuttaa yleensä vasta 5–8 vuoden ikäisenä ja 30–35 cm mittaisena. Säyne on melko pitkäikäinen laji. Vanhimmat pyydetyt yksilöt ovat olleet yli 20-vuotiaita. </p> <p>Säyneen kutu alkaa varhain keväällä jäistä vapautuneilla ranta-alueilla, puroissa ja joissa, jolloin kutuvalmiita suurikokoisia säyneitä saattaa vaeltaa kutupaikoille suurissa ryhmissä. Koiraat saapuvat tavallisesti kutualueille ennen naaraita. Kutu tapahtuu yleensä matalassa vedessä ja mätimunat takertuvat rannan kiviin sekä vesikasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua. Sukukypsyyden säyne saavuttaa yleensä vasta 5–8 vuoden ikäisenä ja 30–35 cm mittaisena. Säyne on melko pitkäikäinen laji. Vanhimmat pyydetyt yksilöt ovat olleet yli 20-vuotiaita. </p> <p>Säyneen kutu alkaa varhain keväällä jäistä vapautuneilla ranta-alueilla, puroissa ja joissa, jolloin kutuvalmiita suurikokoisia säyneitä saattaa vaeltaa kutupaikoille suurissa ryhmissä. Koiraat saapuvat tavallisesti kutualueille ennen naaraita. Kutu tapahtuu yleensä matalassa vedessä ja mätimunat takertuvat rannan kiviin sekä vesikasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua. Sukukypsyyden säyne saavuttaa yleensä vasta 5–8 vuoden ikäisenä ja 30–35 cm mittaisena. Säyne on melko pitkäikäinen laji. Vanhimmat pyydetyt yksilöt ovat olleet yli 20-vuotiaita. </p> <p>Särkeä muistuttava suurikokoinen särkikala.Paino tavallisesti 0,5–1,5 kg, suurimmillaan maailmalla yli 5 kg. Säyne on muodoltaan paksu ja tanakka. Sen selkä on leveä ja pyrstönvarsi tukeva. Koirailla on kutuaikana kutukyhmyjä pään ja selän alueella. Säyneen selkä on tumma. Pienillä yksilöillä on hopeiset kyljet, jotka voivat kasvaessa saada kultaisen tai messinkisen värin. Vatsapuolen evät ovat usein punertavat. Vatsapuolen evät ja toisinaan myös selkäevä ovat joko tummanharmaita tai punertavia. Pienikokoisia suomuja mahtuu kylkiviivalle 53–61 kpl. Suu on nieluhampaallinen ja eteenpäin suuntautunut. Silmät ovat valkoiset tai kellertävät.</p> Leuciscus idus true <p>Särkeä muistuttava suurikokoinen särkikala.Paino tavallisesti 0,5–1,5 kg, suurimmillaan maailmalla yli 5 kg. Säyne on muodoltaan paksu ja tanakka. Sen selkä on leveä ja pyrstönvarsi tukeva. Koirailla on kutuaikana kutukyhmyjä pään ja selän alueella. Säyneen selkä on tumma. Pienillä yksilöillä on hopeiset kyljet, jotka voivat kasvaessa saada kultaisen tai messinkisen värin. Vatsapuolen evät ovat usein punertavat. Vatsapuolen evät ja toisinaan myös selkäevä ovat joko tummanharmaita tai punertavia. Pienikokoisia suomuja mahtuu kylkiviivalle 53–61 kpl. Suu on nieluhampaallinen ja eteenpäin suuntautunut. Silmät ovat valkoiset tai kellertävät.</p> (Linnaeus, 1758) <p>Särkeä muistuttava suurikokoinen särkikala.Paino tavallisesti 0,5–1,5 kg, suurimmillaan maailmalla yli 5 kg. Säyne on muodoltaan paksu ja tanakka. Sen selkä on leveä ja pyrstönvarsi tukeva. Koirailla on kutuaikana kutukyhmyjä pään ja selän alueella. Säyneen selkä on tumma. Pienillä yksilöillä on hopeiset kyljet, jotka voivat kasvaessa saada kultaisen tai messinkisen värin. Vatsapuolen evät ovat usein punertavat. Vatsapuolen evät ja toisinaan myös selkäevä ovat joko tummanharmaita tai punertavia. Pienikokoisia suomuja mahtuu kylkiviivalle 53–61 kpl. Suu on nieluhampaallinen ja eteenpäin suuntautunut. Silmät ovat valkoiset tai kellertävät.</p> <p>Säyne suosii kirkkaita ja lämpimiä vesiä, mutta esiintyy kuitenkin miltei kaikentyyppisissä vesistöissä pieniä lampia lukuun ottamatta. Pitkälle edennyt rehevöityminen voi kuitenkin rajoittaa säyneen esiintymistä. Säyne esiintyy matalilta kasvillisuusrannoilta karuille syvänteille.</p> <p>Säyne suosii kirkkaita ja lämpimiä vesiä, mutta esiintyy kuitenkin miltei kaikentyyppisissä vesistöissä pieniä lampia lukuun ottamatta. Pitkälle edennyt rehevöityminen voi kuitenkin rajoittaa säyneen esiintymistä. Säyne esiintyy matalilta kasvillisuusrannoilta karuille syvänteille.</p> <p>Säyne on eloisa särkikala, joka on jatkuvasti liikkeessä. Säyneet kokoontuvat kesäisin mataliin rantavesiin ja puroihin kutemaan, mutta siirtyvät kesän edetessä järvien ja saariston selkävesille. Säyneitä voi usein nähdä hyppimässä veden pinnassa ja kuumina hellepäivinä suuria parvia voi nähdä aivan pinnan tuntumassa. Poikaset käyttävät ravinnokseen eläinplanktonia, mutta siirtyvät kasvaessaan lähes pelkkään pohjaeläinravintoon. Säyneen ravintoon kuuluvat muun muassa hyönteisten toukat, äyriäiset ja simpukat, joiden kuoret säyne jauhaa nieluhampaillaan.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: turpa, seipi, särki, sorva.Säyne eroaa särjestä ja turvasta pienten suomujensa osalta: suomuja on kylkiviivalla 53–61. Selkäevässä on 9–11 ja peräevässä 12–13 ruotoa. Kookkaalla säyneellä voi olla kullanhohtoista väritystä kyljissä.</p> <p>Säyneen kutu alkaa varhain keväällä jäistä vapautuneilla ranta-alueilla, puroissa ja joissa, jolloin kutuvalmiita suurikokoisia säyneitä saattaa vaeltaa kutupaikoille suurissa ryhmissä. Koiraat saapuvat tavallisesti kutualueille ennen naaraita. Kutu tapahtuu yleensä matalassa vedessä ja mätimunat takertuvat rannan kiviin sekä vesikasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua. Sukukypsyyden säyne saavuttaa yleensä vasta 5–8 vuoden ikäisenä ja 30–35 cm mittaisena. Säyne on melko pitkäikäinen laji. Vanhimmat pyydetyt yksilöt ovat olleet yli 20-vuotiaita. </p> säynävä <p>Samannäköisiä lajeja: turpa, seipi, särki, sorva.Säyne eroaa särjestä ja turvasta pienten suomujensa osalta: suomuja on kylkiviivalla 53–61. Selkäevässä on 9–11 ja peräevässä 12–13 ruotoa. Kookkaalla säyneellä voi olla kullanhohtoista väritystä kyljissä.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: turpa, seipi, särki, sorva.Säyne eroaa särjestä ja turvasta pienten suomujensa osalta: suomuja on kylkiviivalla 53–61. Selkäevässä on 9–11 ja peräevässä 12–13 ruotoa. Kookkaalla säyneellä voi olla kullanhohtoista väritystä kyljissä.</p> <p>Säyneen kutu alkaa varhain keväällä jäistä vapautuneilla ranta-alueilla, puroissa ja joissa, jolloin kutuvalmiita suurikokoisia säyneitä saattaa vaeltaa kutupaikoille suurissa ryhmissä. Koiraat saapuvat tavallisesti kutualueille ennen naaraita. Kutu tapahtuu yleensä matalassa vedessä ja mätimunat takertuvat rannan kiviin sekä vesikasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua. Sukukypsyyden säyne saavuttaa yleensä vasta 5–8 vuoden ikäisenä ja 30–35 cm mittaisena. Säyne on melko pitkäikäinen laji. Vanhimmat pyydetyt yksilöt ovat olleet yli 20-vuotiaita. </p> <p>Pohjois-Eurooppa ja Aasia.</p> säyne Ide <p>Säyne on eloisa särkikala, joka on jatkuvasti liikkeessä. Säyneet kokoontuvat kesäisin mataliin rantavesiin ja puroihin kutemaan, mutta siirtyvät kesän edetessä järvien ja saariston selkävesille. Säyneitä voi usein nähdä hyppimässä veden pinnassa ja kuumina hellepäivinä suuria parvia voi nähdä aivan pinnan tuntumassa. Poikaset käyttävät ravinnokseen eläinplanktonia, mutta siirtyvät kasvaessaan lähes pelkkään pohjaeläinravintoon. Säyneen ravintoon kuuluvat muun muassa hyönteisten toukat, äyriäiset ja simpukat, joiden kuoret säyne jauhaa nieluhampaillaan.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: turpa, seipi, särki, sorva.Säyne eroaa särjestä ja turvasta pienten suomujensa osalta: suomuja on kylkiviivalla 53–61. Selkäevässä on 9–11 ja peräevässä 12–13 ruotoa. Kookkaalla säyneellä voi olla kullanhohtoista väritystä kyljissä.</p> <p>Koko Suomi pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta</p> <p>Koko Suomi pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta</p> id <p>Särkeä muistuttava suurikokoinen särkikala.Paino tavallisesti 0,5–1,5 kg, suurimmillaan maailmalla yli 5 kg. Säyne on muodoltaan paksu ja tanakka. Sen selkä on leveä ja pyrstönvarsi tukeva. Koirailla on kutuaikana kutukyhmyjä pään ja selän alueella. Säyneen selkä on tumma. Pienillä yksilöillä on hopeiset kyljet, jotka voivat kasvaessa saada kultaisen tai messinkisen värin. Vatsapuolen evät ovat usein punertavat. Vatsapuolen evät ja toisinaan myös selkäevä ovat joko tummanharmaita tai punertavia. Pienikokoisia suomuja mahtuu kylkiviivalle 53–61 kpl. Suu on nieluhampaallinen ja eteenpäin suuntautunut. Silmät ovat valkoiset tai kellertävät.</p> <p>Säyne suosii kirkkaita ja lämpimiä vesiä, mutta esiintyy kuitenkin miltei kaikentyyppisissä vesistöissä pieniä lampia lukuun ottamatta. Pitkälle edennyt rehevöityminen voi kuitenkin rajoittaa säyneen esiintymistä. Säyne esiintyy matalilta kasvillisuusrannoilta karuille syvänteille.</p> <p>Säyne on eloisa särkikala, joka on jatkuvasti liikkeessä. Säyneet kokoontuvat kesäisin mataliin rantavesiin ja puroihin kutemaan, mutta siirtyvät kesän edetessä järvien ja saariston selkävesille. Säyneitä voi usein nähdä hyppimässä veden pinnassa ja kuumina hellepäivinä suuria parvia voi nähdä aivan pinnan tuntumassa. Poikaset käyttävät ravinnokseen eläinplanktonia, mutta siirtyvät kasvaessaan lähes pelkkään pohjaeläinravintoon. Säyneen ravintoon kuuluvat muun muassa hyönteisten toukat, äyriäiset ja simpukat, joiden kuoret säyne jauhaa nieluhampaillaan.</p> <p>Pohjois-Eurooppa ja Aasia.</p> <p>Koko Suomi pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta</p> <p>Koko Suomi pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta</p> <p>Särkeä muistuttava suurikokoinen särkikala.Paino tavallisesti 0,5–1,5 kg, suurimmillaan maailmalla yli 5 kg. Säyne on muodoltaan paksu ja tanakka. Sen selkä on leveä ja pyrstönvarsi tukeva. Koirailla on kutuaikana kutukyhmyjä pään ja selän alueella. Säyneen selkä on tumma. Pienillä yksilöillä on hopeiset kyljet, jotka voivat kasvaessa saada kultaisen tai messinkisen värin. Vatsapuolen evät ovat usein punertavat. Vatsapuolen evät ja toisinaan myös selkäevä ovat joko tummanharmaita tai punertavia. Pienikokoisia suomuja mahtuu kylkiviivalle 53–61 kpl. Suu on nieluhampaallinen ja eteenpäin suuntautunut. Silmät ovat valkoiset tai kellertävät.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: turpa, seipi, särki, sorva.Säyne eroaa särjestä ja turvasta pienten suomujensa osalta: suomuja on kylkiviivalla 53–61. Selkäevässä on 9–11 ja peräevässä 12–13 ruotoa. Kookkaalla säyneellä voi olla kullanhohtoista väritystä kyljissä.</p> <p>Säyne on eloisa särkikala, joka on jatkuvasti liikkeessä. Säyneet kokoontuvat kesäisin mataliin rantavesiin ja puroihin kutemaan, mutta siirtyvät kesän edetessä järvien ja saariston selkävesille. Säyneitä voi usein nähdä hyppimässä veden pinnassa ja kuumina hellepäivinä suuria parvia voi nähdä aivan pinnan tuntumassa. Poikaset käyttävät ravinnokseen eläinplanktonia, mutta siirtyvät kasvaessaan lähes pelkkään pohjaeläinravintoon. Säyneen ravintoon kuuluvat muun muassa hyönteisten toukat, äyriäiset ja simpukat, joiden kuoret säyne jauhaa nieluhampaillaan.</p> <p>Säyne suosii kirkkaita ja lämpimiä vesiä, mutta esiintyy kuitenkin miltei kaikentyyppisissä vesistöissä pieniä lampia lukuun ottamatta. Pitkälle edennyt rehevöityminen voi kuitenkin rajoittaa säyneen esiintymistä. Säyne esiintyy matalilta kasvillisuusrannoilta karuille syvänteille.</p> <p>Samannäköisiä lajeja: turpa, seipi, särki, sorva.Säyne eroaa särjestä ja turvasta pienten suomujensa osalta: suomuja on kylkiviivalla 53–61. Selkäevässä on 9–11 ja peräevässä 12–13 ruotoa. Kookkaalla säyneellä voi olla kullanhohtoista väritystä kyljissä.</p>