{"occurrences":[{"area":"ML.252","occurrenceCount":5,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.253","occurrenceCount":20,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.254","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.255","occurrenceCount":2,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"},{"area":"ML.259","occurrenceCount":1,"status":"MX.typeOfOccurrenceOccursBasedOnOccurrences"}],"parent":{"phylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Chordates","scientificName":"Chordata","taxonRank":"MX.phylum","id":"MX.37606","hasBold":false},"genus":{"cursiveName":true,"vernacularName":"hietatokot","scientificName":"Pomatoschistus","scientificNameAuthorship":"Gill, 1863","taxonRank":"MX.genus","id":"MX.53255","hasBold":false},"species":{"cursiveName":true,"vernacularName":"Common goby","scientificName":"Pomatoschistus microps","scientificNameAuthorship":"(Kröyer, 1838)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53320","bold":{"binCount":3,"bins":["BOLD:AAC0219","BOLD:AAD1389","BOLD:AAU0729"],"publicRecords":21,"specimens":41,"barcodes":25},"hasBold":true},"domain":{"cursiveName":false,"vernacularName":"aitotumaiset","scientificName":"Eucarya","scientificNameAuthorship":"Whittaker & Margulis, 1978","taxonRank":"MX.domain","id":"MX.53761","hasBold":false},"subphylum":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Vertebrates","scientificName":"Vertebrata","taxonRank":"MX.subphylum","id":"MX.37608","hasBold":false},"family":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Gobies","scientificName":"Gobiidae","scientificNameAuthorship":"Cuvier, 1816","taxonRank":"MX.family","id":"MX.53326","hasBold":false},"kingdom":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Animals","scientificName":"Animalia","scientificNameAuthorship":"Linnaeus, 1758","taxonRank":"MX.kingdom","id":"MX.37602","hasBold":false},"class":{"cursiveName":false,"vernacularName":"Ray-finned fishes","scientificName":"Actinopteri","taxonRank":"MX.class","id":"MX.37669","hasBold":false},"order":{"cursiveName":false,"vernacularName":"tokkokalat","scientificName":"Gobiiformes","taxonRank":"MX.order","id":"MX.53285","hasBold":false}},"hasLatestRedListEvaluation":true,"scientificName":"Pomatoschistus microps","latestRedListStatusFinland":{"year":2019,"status":"MX.iucnLC"},"hasChildren":false,"redListStatusesInFinland":[{"year":2019,"status":"MX.iucnLC"},{"year":2010,"status":"MX.iucnLC"},{"year":2000,"status":"MX.iucnLC"}],"descriptions":[{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"
Suomen pienikokoisimpiin kalalajeihin kuuluva liejutokko on lounaisrannikkomme matalien hiekka- ja liejupohjien tavallisimpia kaloja.
Pituus tavallisesti vain 2–3 cm, suurimmillaan maailmalla noin 7 cm. Liejutokko on pieni tanakan muotoinen kala, joka on väritykseltään hiekanruskea. Vatsapuoli on muuta ruumista vaaleampi ja kyljissä, rintaevän sekä pyrstöevän tyvessä on tummia laikkuja. Selkäevät ovat lähellä toisiaan ja vatsaevän etureuna on sileä. Koirailla on etummaisessa selkäevässä tumma täplä. Silmän halkaisija on sama kuin etäisyys kuonosta silmän etureunaan.
Samannäköisiä lajeja: hietatokko, seitsenruototokko.
Liejutokon erottaminen hietatokosta on erittäin haastavaa. Liejutokko on kahdesta lajista pienempi ja tanakampi, ja yli 4 cm pituiset yksilöt ovat tavallisesti aina hietatokkoja. Varmemmin lajit erottaa toisistaan kuitenkin merististen tuntomerkkien perusteella. Liejutokolla kylkiviivan suomuja on 39–51 kpl (hietatokolla 58–73) ja takimmaisessa selkäevässä sekä peräevässä ruotoja 9–10 kpl (hietatokolla 11–12).
Merialueet Suomenlahdelta Selkämerelle.
Itämeren ja itäisen Atlantin rannikkovedet Norjan rannikolta Pohjois-Afrikkaan.
Liejutokon kutu alkaa erittäin matalilla pehmeäpohjaisilla ranta-alueilla touko-kesäkuun vaihteessa. Kudun kestosta Suomessa ei ole varmaa tietoa, mutta annoskutijana liejutokon kudun oletetaan kestävän pitkään ja tapahtuvan 3–4 erässä. Koiras valtaa kutupaikan tavallisesti hietasimpukan kuoren alta, mutta suojaksi kelpaavat myös laakeat kivet ja muut litteät esineet. Naaras munii mätimunat pesän kattoon ja koiras vahtii niitä noin viikon ajan poikasten kuoriutumiseen asti. Vastakuoriutuneet poikaset elävät aluksi vapaassa vedessä ja siirtyvät pohjaelämään 11–12 mm pituisina. Liejutokko elää korkeintaan kolmevuotiaaksi.
Liejutokko on pohjakala, joka viihtyy hietatokkoa matalammassa vedessä viettäen siellä koko kesän. Syksyllä vesien viilentyessä se siirtyy kuitenkin syvempiin vesiin ja talven aikana ravinnonotto on vähäistä. Keväisin laji palaa takaisin matalille rannoille valmistautumaan kutuun. Pienet, alle kaksisenttiset liejutokot syövät pienen suunsa takia ainoastaan eläinplanktonia. Yli kolmen sentin kokoisten yksilöiden ravintokohteina ovat pienet pohjaeläimet, eläinplankton sekä kalanmäti.
Liejutokko elää kesäaikaan merien matalissa rantavesissä lieju- ja hiekkapohjilla, jopa vain muutaman senttimetrin syvyisessä vedessä. Se kestää myös melko hyvin matalia suolapitoisuuksia ja kykenee elämään vielä ainakin kahden promillen suolapitoisuudessa. Talvisin liejutokko siirtyy syvemmälle.
Suomen pienikokoisimpiin kalalajeihin kuuluva liejutokko on lounaisrannikkomme matalien hiekka- ja liejupohjien tavallisimpia kaloja.Pituus tavallisesti vain 2–3 cm, suurimmillaan maailmalla noin 7 cm. Liejutokko on pieni tanakan muotoinen kala, joka on väritykseltään hiekanruskea. Vatsapuoli on muuta ruumista vaaleampi ja kyljissä, rintaevän sekä pyrstöevän tyvessä on tummia laikkuja. Selkäevät ovat lähellä toisiaan ja vatsaevän etureuna on sileä. Koirailla on etummaisessa selkäevässä tumma täplä. Silmän halkaisija on sama kuin etäisyys kuonosta silmän etureunaan.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Samannäköisiä lajeja: hietatokko, seitsenruototokko.Liejutokon erottaminen hietatokosta on erittäin haastavaa. Liejutokko on kahdesta lajista pienempi ja tanakampi, ja yli 4 cm pituiset yksilöt ovat tavallisesti aina hietatokkoja. Varmemmin lajit erottaa toisistaan kuitenkin merististen tuntomerkkien perusteella. Liejutokolla kylkiviivan suomuja on 39–51 kpl (hietatokolla 58–73) ja takimmaisessa selkäevässä sekä peräevässä ruotoja 9–10 kpl (hietatokolla 11–12).
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Merialueet Suomenlahdelta Selkämerelle.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Itämeren ja itäisen Atlantin rannikkovedet Norjan rannikolta Pohjois-Afrikkaan.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Liejutokon kutu alkaa erittäin matalilla pehmeäpohjaisilla ranta-alueilla touko-kesäkuun vaihteessa. Kudun kestosta Suomessa ei ole varmaa tietoa, mutta annoskutijana liejutokon kudun oletetaan kestävän pitkään ja tapahtuvan 3–4 erässä. Koiras valtaa kutupaikan tavallisesti hietasimpukan kuoren alta, mutta suojaksi kelpaavat myös laakeat kivet ja muut litteät esineet. Naaras munii mätimunat pesän kattoon ja koiras vahtii niitä noin viikon ajan poikasten kuoriutumiseen asti. Vastakuoriutuneet poikaset elävät aluksi vapaassa vedessä ja siirtyvät pohjaelämään 11–12 mm pituisina. Liejutokko elää korkeintaan kolmevuotiaaksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Liejutokko on pohjakala, joka viihtyy hietatokkoa matalammassa vedessä viettäen siellä koko kesän. Syksyllä vesien viilentyessä se siirtyy kuitenkin syvempiin vesiin ja talven aikana ravinnonotto on vähäistä. Keväisin laji palaa takaisin matalille rannoille valmistautumaan kutuun. Pienet, alle kaksisenttiset liejutokot syövät pienen suunsa takia ainoastaan eläinplanktonia. Yli kolmen sentin kokoisten yksilöiden ravintokohteina ovat pienet pohjaeläimet, eläinplankton sekä kalanmäti.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Liejutokko elää kesäaikaan merien matalissa rantavesissä lieju- ja hiekkapohjilla, jopa vain muutaman senttimetrin syvyisessä vedessä. Se kestää myös melko hyvin matalia suolapitoisuuksia ja kykenee elämään vielä ainakin kahden promillen suolapitoisuudessa. Talvisin liejutokko siirtyy syvemmälle.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.296"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Suomen pienikokoisimpiin kalalajeihin kuuluva liejutokko on lounaisrannikkomme matalien hiekka- ja liejupohjien tavallisimpia kaloja.Pituus tavallisesti vain 2–3 cm, suurimmillaan maailmalla noin 7 cm. Liejutokko on pieni tanakan muotoinen kala, joka on väritykseltään hiekanruskea. Vatsapuoli on muuta ruumista vaaleampi ja kyljissä, rintaevän sekä pyrstöevän tyvessä on tummia laikkuja. Selkäevät ovat lähellä toisiaan ja vatsaevän etureuna on sileä. Koirailla on etummaisessa selkäevässä tumma täplä. Silmän halkaisija on sama kuin etäisyys kuonosta silmän etureunaan.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Samannäköisiä lajeja: hietatokko, seitsenruototokko.Liejutokon erottaminen hietatokosta on erittäin haastavaa. Liejutokko on kahdesta lajista pienempi ja tanakampi, ja yli 4 cm pituiset yksilöt ovat tavallisesti aina hietatokkoja. Varmemmin lajit erottaa toisistaan kuitenkin merististen tuntomerkkien perusteella. Liejutokolla kylkiviivan suomuja on 39–51 kpl (hietatokolla 58–73) ja takimmaisessa selkäevässä sekä peräevässä ruotoja 9–10 kpl (hietatokolla 11–12).
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Merialueet Suomenlahdelta Selkämerelle.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Itämeren ja itäisen Atlantin rannikkovedet Norjan rannikolta Pohjois-Afrikkaan.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Liejutokon kutu alkaa erittäin matalilla pehmeäpohjaisilla ranta-alueilla touko-kesäkuun vaihteessa. Kudun kestosta Suomessa ei ole varmaa tietoa, mutta annoskutijana liejutokon kudun oletetaan kestävän pitkään ja tapahtuvan 3–4 erässä. Koiras valtaa kutupaikan tavallisesti hietasimpukan kuoren alta, mutta suojaksi kelpaavat myös laakeat kivet ja muut litteät esineet. Naaras munii mätimunat pesän kattoon ja koiras vahtii niitä noin viikon ajan poikasten kuoriutumiseen asti. Vastakuoriutuneet poikaset elävät aluksi vapaassa vedessä ja siirtyvät pohjaelämään 11–12 mm pituisina. Liejutokko elää korkeintaan kolmevuotiaaksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Liejutokko on pohjakala, joka viihtyy hietatokkoa matalammassa vedessä viettäen siellä koko kesän. Syksyllä vesien viilentyessä se siirtyy kuitenkin syvempiin vesiin ja talven aikana ravinnonotto on vähäistä. Keväisin laji palaa takaisin matalille rannoille valmistautumaan kutuun. Pienet, alle kaksisenttiset liejutokot syövät pienen suunsa takia ainoastaan eläinplanktonia. Yli kolmen sentin kokoisten yksilöiden ravintokohteina ovat pienet pohjaeläimet, eläinplankton sekä kalanmäti.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Liejutokko elää kesäaikaan merien matalissa rantavesissä lieju- ja hiekkapohjilla, jopa vain muutaman senttimetrin syvyisessä vedessä. Se kestää myös melko hyvin matalia suolapitoisuuksia ja kykenee elämään vielä ainakin kahden promillen suolapitoisuudessa. Talvisin liejutokko siirtyy syvemmälle.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.405","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Suomen pienikokoisimpiin kalalajeihin kuuluva liejutokko on lounaisrannikkomme matalien hiekka- ja liejupohjien tavallisimpia kaloja.Pituus tavallisesti vain 2–3 cm, suurimmillaan maailmalla noin 7 cm. Liejutokko on pieni tanakan muotoinen kala, joka on väritykseltään hiekanruskea. Vatsapuoli on muuta ruumista vaaleampi ja kyljissä, rintaevän sekä pyrstöevän tyvessä on tummia laikkuja. Selkäevät ovat lähellä toisiaan ja vatsaevän etureuna on sileä. Koirailla on etummaisessa selkäevässä tumma täplä. Silmän halkaisija on sama kuin etäisyys kuonosta silmän etureunaan.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Samannäköisiä lajeja: hietatokko, seitsenruototokko.Liejutokon erottaminen hietatokosta on erittäin haastavaa. Liejutokko on kahdesta lajista pienempi ja tanakampi, ja yli 4 cm pituiset yksilöt ovat tavallisesti aina hietatokkoja. Varmemmin lajit erottaa toisistaan kuitenkin merististen tuntomerkkien perusteella. Liejutokolla kylkiviivan suomuja on 39–51 kpl (hietatokolla 58–73) ja takimmaisessa selkäevässä sekä peräevässä ruotoja 9–10 kpl (hietatokolla 11–12).
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Merialueet Suomenlahdelta Selkämerelle.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Itämeren ja itäisen Atlantin rannikkovedet Norjan rannikolta Pohjois-Afrikkaan.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Liejutokon kutu alkaa erittäin matalilla pehmeäpohjaisilla ranta-alueilla touko-kesäkuun vaihteessa. Kudun kestosta Suomessa ei ole varmaa tietoa, mutta annoskutijana liejutokon kudun oletetaan kestävän pitkään ja tapahtuvan 3–4 erässä. Koiras valtaa kutupaikan tavallisesti hietasimpukan kuoren alta, mutta suojaksi kelpaavat myös laakeat kivet ja muut litteät esineet. Naaras munii mätimunat pesän kattoon ja koiras vahtii niitä noin viikon ajan poikasten kuoriutumiseen asti. Vastakuoriutuneet poikaset elävät aluksi vapaassa vedessä ja siirtyvät pohjaelämään 11–12 mm pituisina. Liejutokko elää korkeintaan kolmevuotiaaksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Liejutokko on pohjakala, joka viihtyy hietatokkoa matalammassa vedessä viettäen siellä koko kesän. Syksyllä vesien viilentyessä se siirtyy kuitenkin syvempiin vesiin ja talven aikana ravinnonotto on vähäistä. Keväisin laji palaa takaisin matalille rannoille valmistautumaan kutuun. Pienet, alle kaksisenttiset liejutokot syövät pienen suunsa takia ainoastaan eläinplanktonia. Yli kolmen sentin kokoisten yksilöiden ravintokohteina ovat pienet pohjaeläimet, eläinplankton sekä kalanmäti.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Liejutokko elää kesäaikaan merien matalissa rantavesissä lieju- ja hiekkapohjilla, jopa vain muutaman senttimetrin syvyisessä vedessä. Se kestää myös melko hyvin matalia suolapitoisuuksia ja kykenee elämään vielä ainakin kahden promillen suolapitoisuudessa. Talvisin liejutokko siirtyy syvemmälle.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.430","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-306 Saariston ekologia - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Suomen pienikokoisimpiin kalalajeihin kuuluva liejutokko on lounaisrannikkomme matalien hiekka- ja liejupohjien tavallisimpia kaloja.Pituus tavallisesti vain 2–3 cm, suurimmillaan maailmalla noin 7 cm. Liejutokko on pieni tanakan muotoinen kala, joka on väritykseltään hiekanruskea. Vatsapuoli on muuta ruumista vaaleampi ja kyljissä, rintaevän sekä pyrstöevän tyvessä on tummia laikkuja. Selkäevät ovat lähellä toisiaan ja vatsaevän etureuna on sileä. Koirailla on etummaisessa selkäevässä tumma täplä. Silmän halkaisija on sama kuin etäisyys kuonosta silmän etureunaan.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Samannäköisiä lajeja: hietatokko, seitsenruototokko.Liejutokon erottaminen hietatokosta on erittäin haastavaa. Liejutokko on kahdesta lajista pienempi ja tanakampi, ja yli 4 cm pituiset yksilöt ovat tavallisesti aina hietatokkoja. Varmemmin lajit erottaa toisistaan kuitenkin merististen tuntomerkkien perusteella. Liejutokolla kylkiviivan suomuja on 39–51 kpl (hietatokolla 58–73) ja takimmaisessa selkäevässä sekä peräevässä ruotoja 9–10 kpl (hietatokolla 11–12).
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Merialueet Suomenlahdelta Selkämerelle.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Itämeren ja itäisen Atlantin rannikkovedet Norjan rannikolta Pohjois-Afrikkaan.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Liejutokon kutu alkaa erittäin matalilla pehmeäpohjaisilla ranta-alueilla touko-kesäkuun vaihteessa. Kudun kestosta Suomessa ei ole varmaa tietoa, mutta annoskutijana liejutokon kudun oletetaan kestävän pitkään ja tapahtuvan 3–4 erässä. Koiras valtaa kutupaikan tavallisesti hietasimpukan kuoren alta, mutta suojaksi kelpaavat myös laakeat kivet ja muut litteät esineet. Naaras munii mätimunat pesän kattoon ja koiras vahtii niitä noin viikon ajan poikasten kuoriutumiseen asti. Vastakuoriutuneet poikaset elävät aluksi vapaassa vedessä ja siirtyvät pohjaelämään 11–12 mm pituisina. Liejutokko elää korkeintaan kolmevuotiaaksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Liejutokko on pohjakala, joka viihtyy hietatokkoa matalammassa vedessä viettäen siellä koko kesän. Syksyllä vesien viilentyessä se siirtyy kuitenkin syvempiin vesiin ja talven aikana ravinnonotto on vähäistä. Keväisin laji palaa takaisin matalille rannoille valmistautumaan kutuun. Pienet, alle kaksisenttiset liejutokot syövät pienen suunsa takia ainoastaan eläinplanktonia. Yli kolmen sentin kokoisten yksilöiden ravintokohteina ovat pienet pohjaeläimet, eläinplankton sekä kalanmäti.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Liejutokko elää kesäaikaan merien matalissa rantavesissä lieju- ja hiekkapohjilla, jopa vain muutaman senttimetrin syvyisessä vedessä. Se kestää myös melko hyvin matalia suolapitoisuuksia ja kykenee elämään vielä ainakin kahden promillen suolapitoisuudessa. Talvisin liejutokko siirtyy syvemmälle.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.550","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus - Kalat"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Suomen pienikokoisimpiin kalalajeihin kuuluva liejutokko on lounaisrannikkomme matalien hiekka- ja liejupohjien tavallisimpia kaloja.Pituus tavallisesti vain 2–3 cm, suurimmillaan maailmalla noin 7 cm. Liejutokko on pieni tanakan muotoinen kala, joka on väritykseltään hiekanruskea. Vatsapuoli on muuta ruumista vaaleampi ja kyljissä, rintaevän sekä pyrstöevän tyvessä on tummia laikkuja. Selkäevät ovat lähellä toisiaan ja vatsaevän etureuna on sileä. Koirailla on etummaisessa selkäevässä tumma täplä. Silmän halkaisija on sama kuin etäisyys kuonosta silmän etureunaan.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Samannäköisiä lajeja: hietatokko, seitsenruototokko.Liejutokon erottaminen hietatokosta on erittäin haastavaa. Liejutokko on kahdesta lajista pienempi ja tanakampi, ja yli 4 cm pituiset yksilöt ovat tavallisesti aina hietatokkoja. Varmemmin lajit erottaa toisistaan kuitenkin merististen tuntomerkkien perusteella. Liejutokolla kylkiviivan suomuja on 39–51 kpl (hietatokolla 58–73) ja takimmaisessa selkäevässä sekä peräevässä ruotoja 9–10 kpl (hietatokolla 11–12).
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Merialueet Suomenlahdelta Selkämerelle.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Itämeren ja itäisen Atlantin rannikkovedet Norjan rannikolta Pohjois-Afrikkaan.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Liejutokon kutu alkaa erittäin matalilla pehmeäpohjaisilla ranta-alueilla touko-kesäkuun vaihteessa. Kudun kestosta Suomessa ei ole varmaa tietoa, mutta annoskutijana liejutokon kudun oletetaan kestävän pitkään ja tapahtuvan 3–4 erässä. Koiras valtaa kutupaikan tavallisesti hietasimpukan kuoren alta, mutta suojaksi kelpaavat myös laakeat kivet ja muut litteät esineet. Naaras munii mätimunat pesän kattoon ja koiras vahtii niitä noin viikon ajan poikasten kuoriutumiseen asti. Vastakuoriutuneet poikaset elävät aluksi vapaassa vedessä ja siirtyvät pohjaelämään 11–12 mm pituisina. Liejutokko elää korkeintaan kolmevuotiaaksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Liejutokko on pohjakala, joka viihtyy hietatokkoa matalammassa vedessä viettäen siellä koko kesän. Syksyllä vesien viilentyessä se siirtyy kuitenkin syvempiin vesiin ja talven aikana ravinnonotto on vähäistä. Keväisin laji palaa takaisin matalille rannoille valmistautumaan kutuun. Pienet, alle kaksisenttiset liejutokot syövät pienen suunsa takia ainoastaan eläinplanktonia. Yli kolmen sentin kokoisten yksilöiden ravintokohteina ovat pienet pohjaeläimet, eläinplankton sekä kalanmäti.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Liejutokko elää kesäaikaan merien matalissa rantavesissä lieju- ja hiekkapohjilla, jopa vain muutaman senttimetrin syvyisessä vedessä. Se kestää myös melko hyvin matalia suolapitoisuuksia ja kykenee elämään vielä ainakin kahden promillen suolapitoisuudessa. Talvisin liejutokko siirtyy syvemmälle.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.649"},{"groups":[{"variables":[{"variable":"MX.descriptionText","title":"Description","content":"Suomen pienikokoisimpiin kalalajeihin kuuluva liejutokko on lounaisrannikkomme matalien hiekka- ja liejupohjien tavallisimpia kaloja.Pituus tavallisesti vain 2–3 cm, suurimmillaan maailmalla noin 7 cm. Liejutokko on pieni tanakan muotoinen kala, joka on väritykseltään hiekanruskea. Vatsapuoli on muuta ruumista vaaleampi ja kyljissä, rintaevän sekä pyrstöevän tyvessä on tummia laikkuja. Selkäevät ovat lähellä toisiaan ja vatsaevän etureuna on sileä. Koirailla on etummaisessa selkäevässä tumma täplä. Silmän halkaisija on sama kuin etäisyys kuonosta silmän etureunaan.
"},{"variable":"MX.identificationText","title":"Identification","content":"Samannäköisiä lajeja: hietatokko, seitsenruototokko.Liejutokon erottaminen hietatokosta on erittäin haastavaa. Liejutokko on kahdesta lajista pienempi ja tanakampi, ja yli 4 cm pituiset yksilöt ovat tavallisesti aina hietatokkoja. Varmemmin lajit erottaa toisistaan kuitenkin merististen tuntomerkkien perusteella. Liejutokolla kylkiviivan suomuja on 39–51 kpl (hietatokolla 58–73) ja takimmaisessa selkäevässä sekä peräevässä ruotoja 9–10 kpl (hietatokolla 11–12).
"}],"title":"General description","group":"MX.SDVG1"},{"variables":[{"variable":"MX.distributionFinland","title":"Distribution in Finland","content":"Merialueet Suomenlahdelta Selkämerelle.
"},{"variable":"MX.originAndDistributionText","title":"Origin and general distribution","content":"Itämeren ja itäisen Atlantin rannikkovedet Norjan rannikolta Pohjois-Afrikkaan.
"}],"title":"Distribution","group":"MX.SDVG2"},{"variables":[{"variable":"MX.lifeCycle","title":"Life cycle","content":"Liejutokon kutu alkaa erittäin matalilla pehmeäpohjaisilla ranta-alueilla touko-kesäkuun vaihteessa. Kudun kestosta Suomessa ei ole varmaa tietoa, mutta annoskutijana liejutokon kudun oletetaan kestävän pitkään ja tapahtuvan 3–4 erässä. Koiras valtaa kutupaikan tavallisesti hietasimpukan kuoren alta, mutta suojaksi kelpaavat myös laakeat kivet ja muut litteät esineet. Naaras munii mätimunat pesän kattoon ja koiras vahtii niitä noin viikon ajan poikasten kuoriutumiseen asti. Vastakuoriutuneet poikaset elävät aluksi vapaassa vedessä ja siirtyvät pohjaelämään 11–12 mm pituisina. Liejutokko elää korkeintaan kolmevuotiaaksi.
"},{"variable":"MX.behaviour","title":"Behaviour","content":"Liejutokko on pohjakala, joka viihtyy hietatokkoa matalammassa vedessä viettäen siellä koko kesän. Syksyllä vesien viilentyessä se siirtyy kuitenkin syvempiin vesiin ja talven aikana ravinnonotto on vähäistä. Keväisin laji palaa takaisin matalille rannoille valmistautumaan kutuun. Pienet, alle kaksisenttiset liejutokot syövät pienen suunsa takia ainoastaan eläinplanktonia. Yli kolmen sentin kokoisten yksilöiden ravintokohteina ovat pienet pohjaeläimet, eläinplankton sekä kalanmäti.
"}],"title":"Life cycle and behaviour","group":"MX.SDVG4"},{"variables":[{"variable":"MX.habitat","title":"Habitat","content":"Liejutokko elää kesäaikaan merien matalissa rantavesissä lieju- ja hiekkapohjilla, jopa vain muutaman senttimetrin syvyisessä vedessä. Se kestää myös melko hyvin matalia suolapitoisuuksia ja kykenee elämään vielä ainakin kahden promillen suolapitoisuudessa. Talvisin liejutokko siirtyy syvemmälle.
"}],"title":"Ecology","group":"MX.SDVG5"}],"id":"LA.665","title":"Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläimet - Kalat"}],"originalPublications":["MP.261"],"anyHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVi"],"informalTaxonGroups":["MVL.27","MVL.1283"],"qname":"MX.53320","id":"MX.53320","scientificNameDisplayName":"Pomatoschistus microps","occurrenceCountInvasiveFinland":0,"sensitive":false,"bold":{"binCount":3,"bins":["BOLD:AAC0219","BOLD:AAD1389","BOLD:AAU0729"],"publicRecords":21,"specimens":41,"barcodes":25},"autoNonWild":false,"redListEvaluationGroups":["MVL.752"],"taxonExpert":["MA.39"],"parentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.53092","MX.37669","MX.53285","MX.53326","MX.53255","MX.53320"],"observationCountInvasiveFinland":0,"taxonomicOrder":69367,"hasBold":true,"parents":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53285","MX.53326","MX.53255"],"countOfSpecies":1,"stableInFinland":true,"scientificNameAuthorship":"(Kröyer, 1838)","taxonRank":"MX.species","hiddenTaxon":false,"cursiveName":true,"vernacularName":"Common goby","hasMultimedia":true,"invasiveSpecies":false,"countOfFinnishSpecies":1,"nameAccordingTo":"MR.1","taxonEditor":["MA.39"],"occurrenceCountFinland":29,"typeOfOccurrenceInFinland":["MX.typeOfOccurrenceStablePopulation"],"nonHiddenParentsIncludeSelf":["MX.37600","MX.53761","MX.37602","MX.37606","MX.37608","MX.37669","MX.53285","MX.53326","MX.53255","MX.53320"],"observationCountFinland":29,"administrativeStatuses":["MX.finlex160_1997_appendix1"],"occurrenceCount":29,"primaryHabitatSearchStrings":["MKV.habitatV","MKV.habitatVi"],"finnishSpecies":true,"finnish":true,"multimedia":[{"copyrightOwner":"Markku Varjo","author":"Markku Varjo","fullURL":"https://image.laji.fi/MM.88095/Liejutokko_MV.JPG","largeURL":"https://image.laji.fi/MM.88095/Liejutokko_MV_large.jpg","source":"default","squareThumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88095/Liejutokko_MV_square.jpg","primaryForTaxon":false,"licenseAbbreviation":"©","licenseFullname":"All rights reserved","sortOrder":2147483647,"taxon":{"cursiveName":true,"vernacularName":"Common goby","scientificName":"Pomatoschistus microps","scientificNameAuthorship":"(Kröyer, 1838)","taxonRank":"MX.species","id":"MX.53320","bold":{"binCount":3,"bins":["BOLD:AAC0219","BOLD:AAD1389","BOLD:AAU0729"],"publicRecords":21,"specimens":41,"barcodes":25},"hasBold":true},"licenseId":"MZ.intellectualRightsARR","thumbnailURL":"https://image.laji.fi/MM.88095/Liejutokko_MV_thumb.jpg"}],"primaryHabitat":{"habitat":"MKV.habitatVi","id":"MKV.371277","order":0},"species":true,"observationCount":29,"occurrenceInFinland":"MX.occurrenceInFinlandPublished","hasParent":true,"hasDescriptions":true,"intellectualRights":"MZ.intellectualRightsCC-BY-4.0"}