kirsikkaperhonen 80 1 Nymphalis polychloros <p><strong>Barrett, C. G.</strong>&#xa0;1893. The Lepidoptera of the British Islands. Vol. I. Rhopalocera. L. Reeve & Co., London. 313, [40] s.</p> <p><strong>Eliasson, C. U. et al.</strong>&#xa0;2005. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae–Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 407 s.</p> <p><strong>Klöcker, A.</strong>&#xa0;1908. Sommerfugle. I. Dagsommerfugle.&#xa0;Danmarks Fauna&#xa0;4. 96 s.</p> <p><strong>Lang, H. C.</strong>&#xa0;1884. Rhopalocera Europae Descripta et Delineata. The butterflies of Europe described and figured. L. Reeve, London. 396 s.</p> <p><strong>Marttila, O. et al.</strong>&#xa0;1990. Suomen päiväperhoset. Kirjayhtymä, Helsinki. 362 s.</p> <p><strong>Porter, J.</strong>&#xa0;2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.</p> <p><strong>Pulkkinen, A.</strong>&#xa0;1956. Perhoskirja. Päiväperhoset, kiitäjät, kehrääjät. WSOY, Porvoo. 84, [40] s. E. Pippingin uudistama toinen painos.</p> <p><strong>Stichel, H.</strong>&#xa0;1909. Tribe Vanessidi. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 1. Volume: The Palearctic Butterflies. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S.&#xa0;196–211.</p> <p>Valoisissa lehtimetsissä, metsänreunoilla, metsäaukioilla, puistoissa, vanhoissa puutarhoissa.</p><p>Toukka elää lehtipuilla, kuten vuorijalavalla (<i>Ulmus glabra</i>), raidalla (<i>Salix caprea</i>), tuhkapajulla (<i>S. cinerea</i>), haavalla (<i>Populus tremula</i>), kirsikalla (<i>Prunus</i>) ja päärynällä (<i>Pyrus communis</i>); yhdyskunnittain viimeiseen toukkavaiheeseen saakka. Ennen koteloitumistaan pudottautuu maahan ja kiipeää toiseen puuhun tai rakennuksen seinälle, johon koteloituu vähintään 2 m korkeudelle. Aikuinen talvehtii.</p> <p><a href="http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Nymphalis_Polychloros">Bestimmungshilfe des Lepiforums</a></p> <p><a href="https://mothdissection.co.uk/species.php?Tx=Nymphalis_polychloros">Moth Dissection UK</a></p> <p>Suomen Perhostutkijain Seura</p> <p><a href="http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/n/nymphalis_polychloros.html">Svenska fjärilar</a></p> <p>Harri Jalava</p> <p>Siipiväli 53-69 mm. Siivet päältä kellanpunaiset, mustatäpläiset; ulkoreunoissa leveät mustanruskeat vyöt, joissa takasiivissä rivi sinisiä kuutavia täpliä. Takasiipien tyviosa ruskea. Etusiipien etureunan kaikki vaaleat täplät keltaisia. Alapuoli ruskean eri sävyjen, harmaan ja ulkoreunassa sinertävän marmoroima. Jalat mustahkokarvaiset.</p> <p>Toukka elää lehtipuilla, kuten vuorijalavalla (<em>Ulmus glabra</em>), raidalla (<em>Salix caprea</em>), tuhkapajulla (<em>S. cinerea</em>), haavalla (<em>Populus tremula</em>), kirsikalla (<em>Prunus</em>) ja päärynällä (<em>Pyrus communis</em>); yhdyskunnittain viimeiseen toukkavaiheeseen saakka.</p> <p>Ennen koteloitumistaan pudottautuu maahan ja kiipeää toiseen puuhun tai rakennuksen seinälle, johon koteloituu vähintään 2 m korkeudelle.</p> true <p>&#xa0;Lentää heinä–syyskuussa ja huhti–toukokuussa; aikuinen talvehtii.</p> <p>Toukka kesä–heinäkuussa.</p> (Linnaeus, 1758) <p>Siipiväli 53–69 mm. Kaikkien jalkojen karvat tummanruskeat–mustahkot. Siivet yläpuolelta ruskehtavanoranssit, tyvestä kullanruskeat. Ulkoreuna harmaanruskea, sen sisäpuolella mustanruskea reunavyö, jossa takasiivissä rivi sinisiä, kuutavia täpliä. Etusiipien etureunassa kolme suurta, mustaa täplää, joista keskisarassa oleva muita pienempi; näiden välit ja uloimman ulkopuoli osittain okrankellertävä.&#xa0;Siiven keskiosassa kaksi pienempää pyöreää, mustaa täplää sekä takareunan lähellä kaksi mustaa täplää.&#xa0;Takasiivet heikosti mustasirotteiset; etureunassa keskikohdassa suuri, kolmikulmainen, musta täplä.</p> <p>Siipien alapuolen tyvi- ja diskaaliala tummanruskean eri sävyjen marmoroima; takasiiven keskikohdassa musta poikkijuova. Postdiskaaliala ja ulkoreuna vaaleanruskeat.&#xa0;Koko siivet mustariipusteiset. Takasiiven keskellä pieni, vaalea pilkku. Molempien siipiparien&#xa0;subterminaalialassa samean sinertävä, mustareunainen poikkivyö.</p> <p><strong>Muna</strong> pyöristyneen liereä, siinä 8–9 pitkittäisharjannetta, jotka ulottuvat munan keskipaikkeilta yli pyöristyneen kärjen. Väri ensin kellanvihreä, myöhemmin punaruskea.</p> <p><strong>Toukka</strong> 35–40 mm, mustanruskea, hienosti harmaanvalkopilkkuinen; selkäjuova ruosteenkeltainen, usein epäselvä, keskeltä tumman viirun&#xa0;jakama; sivuselässä rivi mustia laikkuja; sivujuova ruosteenkeltainen. Karvoitus hienoa, valkeaa.&#xa0;Scolukset ruosteenkeltaiset. Pää musta, harvakarvainen.</p> <p><strong>Kotelo</strong> harmaanruskea–punaruskea; selän oat vahvat; päässä kaksi lyhyttä kärkeä. Oat ovat mustahkot, joskus hopeakärkiset; selkänotkossa keskiruumiin terävän selkäkyttyrän lähellä joitakin pienehköjä hopeatäpliä.</p> körsbärsfuks <p>Valoisissa lehtimetsissä, metsänreunoilla, metsäaukioilla, puistoissa, vanhoissa puutarhoissa.</p> <p><a href="http://www.lepiforum.eu/cgi-bin/lepiwiki.pl?Nymphalis_Polychloros">Bestimmungshilfe des Lepiforums</a></p><p><a href="http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/n/nymphalis_polychloros.html">Svenska fjärilar</a></p><p>Eliasson, C. U. et al. 2005. Fjärilar: Dagfjärilar / Hesperiidae - Nymphalidae. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna . ArtDatabanken, SLU, Uppsala. ISBN 91-88506-51-7. 407 s. </p><p>Marttila, O. et al. 1990. Suomen päiväperhoset. Kirjayhtymä, Helsinki. 362 s. </p><p>Pulkkinen, A. 1956. Perhoskirja. Päiväperhoset, kiitäjät, kehrääjät. WSOY, Porvoo. 84, [40] s. E. Pippingin uudistama toinen painos. </p>