<p>Siipiväli ♂ 63–75 mm, ♀ 71–83 mm. Tuntosarvet beesit, alapuolelta keskiruskeat. Ruumis vaalean vihreänharmaa; siipikannet tavallisesti tummemman vihreät.</p> <p>Etusiivet vaaleamman tai tummemman valkeahkon- tai kellertävänharmaat, punertavan- tai liilansävyiset. Tyvi- ja sisempi poikkiviiru hyvin häipyvän vihertävänharmaat. Keskikohdassa tumman oliivinvihreä poikkivyö, joka on usein keskikohdan takaa katkennut, sen ulkoreunan keskellä vahva ulkonema. Ulkoreunassa leveä, kellertävän oliivinvihreä poikkivyö; siiven kärjessä valkeanbeesi, Z:n muotoinen laikku. Takasiivet&#xa0;beesit, ulko-osasta oranssinkeltaiset; niissä selvä, enemmän tai vähemmän diffuusi tumma subterminaalivyö, joka päättyy takakulmassa mustahkoon, poikittaiseen laikkuun.&#xa0;Tyviala usein mustahkonsekainen.</p> <p><strong>Muna</strong> litistyneen ovaali, kiiltävä, kalpean oliivinvihreä.</p> <p><strong>Toukka</strong>&#xa0;65–75 mm, vihreä, keltapisteinen; jaokkeiden A1–A7 sivuilla rivi keltaisia, viistoja juovia, joista takimmainen on vahvin ja ulottuu peräsarveen. Juovien yläosassa usein punainen laikku. Peräsarvi yläpuolelta sininen, sivuilta keltainen tai purppura. Peräkilven alla takimmaisessa tergiitissä ryhmyinen, kilpimäinen, ruskea tai punertava levy. Hengitysaukot punaiset. Pää ruumiin värinen, sen sivuilla kellertävä poikkijuova.</p> <p><strong>Kotelo</strong> solakka, 32–36 mm, himmeän punaruskea–tummanruskea, pinta karkea. Kremaster vahva, kolmikulmainen, teräväkärkinen, okainen.</p> <p>Lentää yöllä; tulee valolle (naaraita 5 % yksilöistä).</p> <p>Toukka elää enimmäkseen lehmuksilla (<em>Tilia</em>) ja vuorijalavalla (<em>Ulmus glabra</em>), mutta myös lepillä (<em>Alnus</em>) ja koivuilla (<em>Betula</em>).</p> <p>Koteloituu maan sisään tai maahan karikkeen ja kasvillisuuden sekaan.</p> true lindsvärmare Mimas tiliae <p>Lentää kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin.</p> <p>Toukka heinä–syyskuussa.</p> <p>Kotelo talvehtii.</p> <p>Lehtomaisissa metsissä ja niiden reunoilla; puistoissa.</p> 15 lehmuskiitäjä <p><a href="http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Mimas_Tiliae">Bestimmungshilfe des Lepiforums</a></p> <p><a href="https://mothdissection.co.uk/species.php?Tx=Mimas_tiliae">Moth Dissection UK</a></p> <p><a href="http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/sphingidae/mim-tiliae.htm">Suomen Perhostutkijain Seura</a></p> <p><a href="http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/m/mimas_tiliae.html">Svenska fjärilar</a></p> <p>Harri Jalava</p> <p><strong>Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T.</strong>&#xa0;2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.</p> <p><strong>Jordan, K.</strong>&#xa0;1911–1912. Family: Sphingidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 229–273.</p> <p><strong>Klöcker, A.</strong>&#xa0;1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118, [XVI] s.</p> <p><strong>Marttila, O. et al.</strong>&#xa0;1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.</p> <p><strong>Meyrick, E.</strong>&#xa0;1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.</p> <p><strong>Pittaway, A. R.</strong>&#xa0;2021.&#xa0;Sphingidae of the Western Palaearctic (including Europe, North Africa, the Middle East, western Siberia and western Central Asia). https://tpittaway.tripod.com/sphinx/list.htm.</p> (Linnaeus, 1758)