<p><a href="http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/sphingidae/hyl-gallii.htm">http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/sphingidae/hyl-gallii.htm</a></p> <p>Lentää iltahämärissä ja yöllä, usein myös päivällä.&#xa0;Tulee melko huonosti valolle.&#xa0;Käy mielellään kukilla.</p> <p>Toukka elää mataroilla (<em>Galium</em>) ja horsmilla (<em>Epilobium</em>).</p> <p>Koteloituu löyhään silkkiverkkoon karikkeeseen maanpinnalle.</p> <p>Matarakiitäjän toukka käyttää nimensä mukaisesti ravinnokseen mataroita, mutta myös horsmia. Toukat koteloituvat maanpinnalle karikkeen sekaan syksyllä, kotelo talvehtii.</p> <p>Koko Suomessa, yleisin Etelä- ja Keski-Suomessa. Tavataan niityiltä, pientareilta ja puistoista.</p> Hyles gallii true <p>Voimakas lentäjä, joka on pääasiassa yöaktiivinen.</p><p>Toukan ravintokasveina matarat ja maitohorsma.</p> (Rottemburg, 1775) <p>Täysikasvuisena yleensä oliviinvihreä, toisinaan musta, isokokoinen kiitäjätoukka, jonka ruumiin sivuilla rivi suuria pyöreitä keltaisia, mustareunaisia täpliä. Suurten keltaisten täplien lisäksi joskus keltapilkkuinen. Peräsarvi punainen.</p><p>Sekoitettavissa mahdollisesti muihin&#xa0;<a href="https://laji.fi/taxon/MX.61454">kiitäjien</a>&#xa0;toukkiin, mutta värityksensä avulla yleensä helposti tunnistettavissa.</p><p>Koko:&#xa0;75-85 mm täysikasvuisena.</p> 10 <p>Aikuinen ruokailee mielellään tuoksuvilla kukilla (mm. syreeni).</p><p>Tavataan harvakseltaan kaikkialla, missä toukan ravintokasveja.</p> <p>Suurikokoinen (siipiväli 61-79 mm) kapeasiipinen, ruskean ja valkoisen kirjava kiitäjä, jonka takasiivissä punaista.</p><p>Sukupuolet saman väriset, naaras usein vähän kookkaampi.</p> <p>Siipiväli ♂ 60–77 mm, ♀ 66–81 mm. Tuntosarvet tummanruskeat, kärjestä valkeat, alapinnalta ruskeat. Ruumis tumman oliivinvihreä; siipikansien ulkoreuna valkea. Takaruumiin tyviosan sivuilla mustia ja valkeita poikkivöitä, takaosan sivuilla valkeita poikkijuovia; selän keskellä rivi valkeita pilkkuja.</p> <p>Etusiivet tumman oliivinruskeat; tyvi valkeahko, sen ulkopuolella takareunassa mustaa peitettä. Siiven kärjen tuntumasta takareunan keskikohdan sisäpuolelle kulkee melko leveä, vaalean okrankeltainen mediaanivyö, jonka etureunassa kolme selvää ulkonemaa. Ulkoreunassa harmaa reunavyö. Takasiivet roosat, osittain valkeahkopeitteiset, sisäreunasta valkeahkot; tyviala musta;&#xa0;subterminaalivyö musta; ulkoreuna kapealti ruskehtava.</p> <p><strong>Muna</strong> aikuisen kokoon nähden pieni (1,1 x 1,0 mm), lähes pallomainen, kiiltävän vihertävänsininen.</p> <p><strong>Toukka</strong> 75–85 mm, oliivinvihreä, vaaleanruskea, punertavanruskea tai musta, joskus keltapilkkuinen; selkäjuova keltainen tai punainen, joskus jakautunut täpliksi; sivuselässä rivi melko suuria, pyöreitä, kalpeankeltaisia–keltaisia, mustarenkaisia täpliä. Peräsarvi punainen. Pää ruumiin värinen tai punertava.</p> <p><strong> Kotelo</strong> 40–45 mm, melko solakka, vaaleanruskea–punaruskea, hienosti tummempinoroinen; siipi- ja raaja-aiheet selvästi tummemmat. Kremaster suuri, hiukan taipunut kohti vatsaa, teräväkärkinen.</p> <p>Talvehtii kotelona.</p> <p><a href="http://lepiforum.org/wiki/page/Hyles_gallii">Lepiforum</a></p> <p><a href="https://mothdissection.co.uk/species.php?Tx=Hyles_gallii">Moth Dissection UK</a></p> <p><a href="http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/sphingidae/hyl-gallii.htm">Suomen Perhostutkijain Seura</a></p> <p><a href="http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/h/hyles_gallii.html">Svenska fjärilar</a></p> brunsprötad skymningssvärmare matarakiitäjä <p><strong>Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T.</strong>&#xa0;2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.</p> <p><strong>Jordan, K.</strong>&#xa0;1911–1912. Family: Sphingidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 229–273.</p> <p><strong>Klöcker, A.</strong>&#xa0;1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118, [XVI] s.</p> <p><strong>Marttila, O. et al.</strong>&#xa0;1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.</p> <p><strong>Meyrick, E.</strong>&#xa0;1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.</p> <p><strong>Nieminen, M.&#xa0;&&#xa0;Kaitila, J.-P.</strong>&#xa0;2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset.&#xa0;Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja.&#xa0;Sarja A 111: 1–221.</p> <p><strong>Pittaway, A. R.</strong>&#xa0;2021.&#xa0;Sphingidae of the Western Palaearctic (including Europe, North Africa, the Middle East, western Siberia and western Central Asia). https://tpittaway.tripod.com/sphinx/list.htm.</p> <p>Harri Jalava</p> <p>Lentää kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin; usein II sukupolvi elo–syyskuussa.</p> <p>Toukka elo–syyskuussa.</p> <p>Kotelo talvehtii.</p> <p>Niityillä, kedoilla.</p> <p>Jani Järvi, Suomen Hyönteisseura.</p>