<p><strong>Klöcker, A.</strong>&#xa0;1915. Sommerfugle. IV. Natsommerfugle. III. Del.&#xa0;Danmarks Fauna&#xa0;17. 162 s.</p> <p><strong>Meyrick, E.</strong>&#xa0;1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.</p> <p><strong>Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O.</strong>&#xa0;1989. Suomen perhoset. Mittarit 2. Suomen Perhostutkijain Seura, Recallmed Oy, Hanko. 280 s.</p> <p><strong>Patočka, J.</strong>&#xa0;1996. Die Puppen der mitteleuropäischen Blütenspanner.&#xa0;<em>Dortmunder Beiträge zur Landeskunde</em>&#xa0;30: 185–283.</p> <p><strong>Petersen, W.</strong>&#xa0;1909. Ein Beitrag zur Kenntnis der Gattung&#xa0;<em>Eupithecia</em>&#xa0;Curt.&#xa0;<em>Deutsche Entomologische Zeitschrift "Iris"</em> 22(4): 203–314, [1–28].</p> <p><strong>Prout, L. B.</strong>&#xa0;1912–1916. The Palaearctic Geometrae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. IV. Volume. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. I–V, 1–479.</p> <p><strong>Skou, P.</strong>&#xa0;1984. Nordens Målere. Håndbog over de danske og fennoskandiske arter af Drepanidae og Geometridae (Lepidoptera). Danmarks Dyreliv 2.&#xa0;Fauna Bøger, København. 332 s.</p> <p><strong>Weigt, H.-J.</strong>&#xa0;1977. Die Blütenspanner Westfalens (Lepidoptera Geometridae). Teil 2: Die Raupen und ihre Futterpflanzen.&#xa0;<em>Dortmunder Beiträge zur Landeskunde</em>&#xa0;11: 41–98.</p> <p><strong>Weigt, H.-J.</strong>&#xa0;1991. Die Blütenspanner Mitteleuropas (Lepidoptera, Geometridae: Eupitheciini). Teil 4:&#xa0;<em>Eupithecia satyrata</em>&#xa0;bis&#xa0;<em>indigata</em>.&#xa0;<em>Dortmunder Beiträge zur Landeskunde</em>&#xa0;25: 5–106.</p> <p>Metsänreunoilla, puutarhoissa, viljelysten reunoilla.</p> Eupithecia assimilata <p><a href="https://lepiforum.org/wiki/page/Eupithecia_assimilata">Lepiforum</a></p> <p><a href="https://mothdissection.co.uk/species.php?Tx=Eupithecia_assimilata">Moth Dissection UK</a></p> <p><a href="http://www3.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/eupithecia_assimilata.html">Svenska fjärilar</a></p> herukkapikkumittari 43 <p>Koiraan 8. sterniitti käännetyn sydämen muotoinen, sen takakärki hiukan pyöristynyt ja vahventunut.</p> Doubleday, 1856 <p>Muistuttaa mykeröpikkumittaria (<em>E. absinthiata</em>), mutta on keskimäärin pienempi, etusiivet pyöreämmät, keskipilkku vahvempi, takakulman valkea täplä selvempi, ripset täplikkäät.</p> <p>Siipiväli 17–21 mm. Ruumis etusiipien värinen; takaruumiin kolme ensimmäistä jaoketta hienosti mustan ja vaaleanharmaan sävyiset.</p> <p>Etusiivet punaruskeat, usein harmahtavansävyiset. Poikkiviirut ja keskivarjo hyvin heikot, tummemmat, kaksinkertaiset, muodostavat etureunassa 3–4 pientä, mustanharmaata täplää; sisempi poikkiviiru kaartuu tasaisesti ulospäin, ulommassa selvä mutka ulospäin lähellä etureunaa, kulkee sitten lähes suorana kohti takareunaa. Keskipilkku suuri, musta, pitkänomainen, sijaitsee keskivarjon mutkan sisäpuolella ja koskettaa sitä edestä ja takaa. Aaltoviiru valkeahko, joskus katkeillut täpliksi, muodostaa takakulmassa valkean, hyvin vahvan, tavallisesti kaksiosaisen täplän. Takasiivet hiukan etusiipiä tummemmat; poikkijuovat hyvin heikot tai puuttuvat; keskipilkku pieni, yleensä selvä, musta; takakulmassa valkea pilkku. Molempien siipiparien ripset melko selvästi vaalean ja tumman harmaanruskeatäpläiset.</p> <p><strong>Muna</strong> melko pullea, melko litistynyt. Pinnan kuopparakenne heikkokuvioinen ja hyvin vaihteleva; useimmat kuopat neli- ja viisisormisia. Napojen lähellä pyöreämpiä, kuusikulmioista kehittyneitä muotoja. Väri aluksi kiiltävän helmenvalkea, ei juuri muutu ennen kuin toukka kuoriutuu.</p> <p><strong>Toukka</strong> melko hoikka, eteenpäin hiukan kapeneva, 17–20 mm, poikkiryppyinen, harmaanvihreä, vaaleanruskea tai kellanruskea, punertavansekainen. Selässä joka jaokkeessa epäselvät, useimmiten punaruskeat tai oliivinruskeat rombit, jotka ovat etupuolelta tummanruskean kulman rajaamat. Vaaleamman ruskea selkäjuova halkaisee rombikuvioinnin. Rombit ovat usein takaa häipyvien, punertavien poikkijuovien rajaamia. Sivuselkäjuova puuttuu tai näkyy katkonaisena juovana. Sivujuova selvä, tummanruskea, leveä, joka jaokkeessa vatsa- ja sivuselän suuntaan laikkumaisesti leventynyt. Tummassa kuvioinnissa näkyy hyvin hienoja, valkeita pilkkuja.</p> <p><strong>Kotelo</strong> melko vanttera, pienehkö, 6,5–7,5 mm, oliivinruskea, takaruumis oranssimman ruskea, siipiaiheet mehuvihreät.&#xa0;Pintarakenne hienohko, pään ja keskiruumiin ryppyisyys verrattain heikkoa. Metanotumin pistekuopat puuttuvat.&#xa0;Dorsaaliura kapea, keskisyvä, molemmilta puolilta hienosti mustahkoreunainen, siinä usein lukuisia pieniä ja keskellä kolme hiukan suurempaa kaudaaliulkonemaa, jotka ulottuvat tuskin 1/4 kohdalle 10. tergiittiä. Sivuviillos lyhyt, matalahko. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat suuret, matalat.&#xa0;Kremaster selkäpuolelta katsottuna vähän erottuva, lyhyempi kuin tyvensä leveys, sivut vahvasti kuperat, useimmiten suippo, harvemmin tylpempi.&#xa0;Sivulta katsottuna sen vatsapuoli enimmäkseen hiukan pullistunut, tyvestä syvennyt.&#xa0;Sukaset D2 lyhyemmät kuin kremaster, selvästi suuremmat kuin muut sukaset. D1:t lähtevät useimmiten kremasterin tyvipuoliskosta, Sd1:t lähempää L1:iä kuin D1:iä, L1:t lähempää D2:ia kuin Sd1:iä.</p> true <p>Harri Jalava</p> 5 <p>Lentää kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin, toisinaan II sukupolvena heinäkuun lopulta elokuun loppupuolelle.</p> <p>Toukka heinäkuussa ja elo–syyskuussa.</p> <p>Kotelo talvehtii.</p> <p>Lentää iltahämärissä ja yöllä; tulee hyvin valolle. Käy kukilla.</p> <p>Toukka elää herukoilla (<em>Ribes</em>) ja humalalla&#xa0;(<em>Humulus lupulus</em>), syö reikiä lehtiin.</p> <p>Koteloituu tavallisesti melko lujaan koppaan kuivuneiden lehtien sekaan maahan.</p>