44 <p>Lentää illalla ja yöllä; tulee hyvin valolle. Käy kukilla.</p> <p>Toukka polyfagi, elää mm. paimenmataralla (<em>Galium album</em>), kultapiiskulla (<em>Solidago virgaurea</em>), siankärsämöllä (<em>Achillea millefolium</em>), ketomarunalla&#xa0;(<em>Artemisia campestris</em>) ja ahdekaunokilla (<em>Centaurea jacea</em>); syö kuivuneita lehtiä, varsinkin pensaiden alla, vain harvoin elävien kasvien lehtiä ja kukkia.</p> <p>Koteloituu pieneen, lujaan, kasvijätteistä koottuun koppaan karikkeeseen maahan.</p> true kulmapikkumittari <p><strong>Draudt, M. W. K.</strong>&#xa0;1905. Zur Kenntnis der Eupithecien-Eier.&#xa0;<em>Deutsche Entomologische Zeitschrift "Iris"</em>&#xa0;18(1): 280–320, [III–VIII].</p> <p><strong>Klöcker, A.</strong>&#xa0;1915. Sommerfugle. IV. Natsommerfugle. III. Del.&#xa0;Danmarks Fauna&#xa0;17. 162 s.</p> <p><strong>Meyrick, E.</strong>&#xa0;1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.</p> <p><strong>Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O.</strong>&#xa0;1989. Suomen perhoset. Mittarit 2. Suomen Perhostutkijain Seura, Recallmed Oy, Hanko. 280 s.</p> <p><strong>Patočka, J.</strong>&#xa0;1996. Die Puppen der mitteleuropäischen Blütenspanner.&#xa0;<em>Dortmunder Beiträge zur Landeskunde</em>&#xa0;30: 185–283.</p> <p><strong>Petersen, W.</strong>&#xa0;1909. Ein Beitrag zur Kenntnis der Gattung&#xa0;<em>Eupithecia</em>&#xa0;Curt.&#xa0;<em>Deutsche Entomologische Zeitschrift "Iris"</em> 22(4): 203–314, [1–28].</p> <p><strong>Prout, L. B.</strong>&#xa0;1912–1916. The Palaearctic Geometrae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. IV. Volume. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. I–V, 1–479.</p> <p><strong>Skou, P.</strong>&#xa0;1984. Nordens Målere. Håndbog over de danske og fennoskandiske arter af Drepanidae og Geometridae (Lepidoptera). Danmarks Dyreliv 2.&#xa0;Fauna Bøger, København. 332 s.</p> <p><strong>Weigt, H.-J.</strong>&#xa0;1977. Die Blütenspanner Westfalens (Lepidoptera Geometridae). Teil 2: Die Raupen und ihre Futterpflanzen.&#xa0;<em>Dortmunder Beiträge zur Landeskunde</em>&#xa0;11: 41–98.</p> <p><strong>Weigt, H.-J.</strong> 1980. Blütenspanner-Beobachtungen 4 (Lepidoptera, Geometridae). Mitteleuropäische Blütenspanner beobachten, sammeln und züchten (ohne Berücksichtigung der Alpengebiete). <em>Dortmunder Beiträge zur Landeskunde</em> 14: 3–84.</p> <p><strong>Weigt, H.-J.</strong>&#xa0;1991. Die Blütenspanner Mitteleuropas (Lepidoptera, Geometridae: Eupitheciini). Teil 4:&#xa0;<em>Eupithecia satyrata</em>&#xa0;bis&#xa0;<em>indigata</em>.&#xa0;<em>Dortmunder Beiträge zur Landeskunde</em>&#xa0;25: 5–106.</p> <p>Puistoissa, metsänreunoilla, pientareilla, ratapenkereillä, jokirannoilla, puutarhoissa.</p> <p>Koiraan 8. sterniitti pitkä, käännetyn sydämen muotoinen, edestä sisentynyt, takaa pyöreäkärkinen – muistuttaa herukkapikkumittarin (<em>E. assimilata</em>) omaa, mutta on kapeampi ja pitempi.</p> Eupithecia vulgata <p>Lentää toukokuun loppupuolelta heinäkuun puoliväliin.</p> <p>Toukka heinä–elokuussa.</p> <p>Kotelo talvehtii.</p> (Haworth, 1809) 1 <p><a href="https://lepiforum.org/wiki/page/Eupithecia_vulgata">Lepiforum</a></p> <p><a href="https://mothdissection.co.uk/species.php?Tx=Eupithecia_vulgata">Moth Dissection UK</a></p> <p><a href="http://www3.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/eupithecia_vulgata.html">Svenska fjärilar</a></p> <p>Siipiväli 16–19 mm. Takaruumiin tyven lähellä mustahkoja täpliä.</p> <p>Etusiivet suipohkot, harmaanruskeat.&#xa0;Poikkiviirut harmahtavat, kaksin–kolminkertaiset; sisempi taittuu suorakulmaisesti keskisarassa, ulommassa suonen R5 kohdalla terävä kulma sisäänpäin ja suonen M1 kohdalla terävä kulma ulospäin, kulkee siitä takareunaan lähes suorana. Keskipilkku pieni. Aaltoviiru yhtenäinen, hieno, vaalea, harvoin valkea, muodostaa epäselvän täplän takakulmassa. Takasiivet etusiipiä vaaleammat, poikkijuovat selvät vain sisäreunassa; keskipilkku heikko; aaltoviiru heikko, mutta näkyvissä. Molempien siipiparien ripset täplikkäät.</p> <p><strong>Muna</strong>&#xa0;suuri, ja solakka, hiukan litistynyt. Pintarakenne koostuu kuusikulmaisista, epäsäännöllisistä kuopista, jotka ovat napojen lähellä pitkänomaisemmat. Väri aluksi valkea, muuttuu vähän ajan päästä oliivinvihertäväksi.</p> <p><strong>Toukka</strong> hoikka, eteenpäin kapeneva, 17–19 mm, vaaleanruskea–nahankeltainen. Selässä keskimmäisissä jaokkeissa viisi tai kuusi keskiruskeaa rombia, jotka ovat etupuolelta tummanruskean, hienosti vaalealaitaisen, V:n muotoisen juovan rajaamat. Selkäjuova hieno, tummanruskea; sivuselkäjuova hyvin mutkainen, useimmiten puuttuu; sivujuova voimakkaan tummanruskea, vaaleareunainen. Vatsa tavallisesti pohjaväriä hiukan tummempi; vatsajuova tumma, viivamainen.</p> <p><strong>Kotelo</strong> keskisuuri, melko solakka, 7–8 mm, kiiltävän punaruskea. Pintarakenne hienohko–karkeahko. Siipiaiheet hienopintarakenteiset, suonet hiukan ulkonevat. Metanotum ilman pistekuoppia.&#xa0;Dorsaaliura syvä, leveähkö, paksulti mustareunainen. Kaudaaliulkonemat ulottuvat 1/3–1/2 kohdalle 10. tergiittiä, 3–5 niistä ovat usein suuremmat, useiden pienempien välissä. Ulkonemat ovat usein verrattain suipot.&#xa0;Sivuviillos samoin mustareunainen, keskipituinen, leveä, suippo ja syvä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat huonosti erottuvat.&#xa0;Kremaster selkäpuolelta katsottuna erottuva, lyhyempi–pitempi kuin tyvensä leveys, hyvin tylppä, sivut lähes yhdensuuntaiset; pinta melko karkeasti poikkiryppyinen. Kremaster dorsoventraalisesti kohtalaisen litistynyt. Sukaset ohuet, kärjestä koukkumaiset. D2:t suuremmat kuin muut, nämä lyhyemmät–pitemmät kuin kremaster. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdan etupuolelta, Sd1:t useimmiten lähempää&#xa0;L1:iä kuin D1:iä, D2:t toisistaan ja L1:istä suunnilleen yhtä etäältä.</p> <p>Harri Jalava</p>