<p><a href="http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Clostera_Pigra">Bestimmungshilfe des Lepiforums</a></p><p><a href="https://mothdissection.co.uk/species.php?Tx=Clostera_pigra">Moth Dissection UK</a>. Genitaalit</p><p><a href="http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/c/clostera_pigra.html">Svenska fjärilar</a></p><p>Grünberg, K. 1912. Family: Notodontidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. s. 281–319. </p><p>Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T. 2006. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna DE 55-63. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. ISBN 978-91-88506-58-0. 480 s. </p><p>Klöcker, A. 1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118 s. </p><p>Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. ISBN 951-26-4145-3. 384 s. </p><p>Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s. </p><p>Schintlmeister, A. 1987. Beiträge zur Insektenfauna der DDR: Lepidoptera – Notodontidae. Beiträge zur Entomologie 37:35–82. </p><p>Spuler, A. 1908. Die Schmetterlinge Europas. I. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. CXXVII+385 s. </p> <p><strong>Grünberg, K.</strong>&#xa0;1912. Family: Notodontidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. s. 284–319.</p> <p><strong>Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T.</strong>&#xa0;2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.</p> <p><strong>Klöcker, A.</strong>&#xa0;1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118 s.</p> <p><strong>Marttila, O. et al.</strong>&#xa0;1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.</p> <p><strong>Meyrick, E.</strong>&#xa0;1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.</p> <p><strong>Porter, J.</strong>&#xa0;2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.</p> <p><strong>Schintlmeister, A.</strong>&#xa0;1987. Beiträge zur Insektenfauna der DDR: Lepidoptera – Notodontidae.&#xa0;<em>Beiträge zur Entomologie</em>&#xa0;37: 35–82.</p> <p>Siipiväli ♂ 23–26 mm, ♀ 23–28 mm. Tuntosarvet harmaanruskeat. Ruumis ruskeanharmaa. Päälaki ja keskiruumiin keskiosa tumman punaruskeat–kastanjanruskeat; takaruumiin perätupsun kärki saman värinen.</p> <p>Etusiipien pohjaväri violetinharmaa. Poikkiviirut hienot, valkeahkot: tyvipoikkiviiru epäsäännöllinen, keskeltä usein katkennut; sisempi taipunut kulmikkaasti ulospäin; ulompi levenee etureunassa pieneksi, valkeaksi, kolmikulmaiseksi täpläksi, sen sisäpuolella tumma poikkivyö, joka ei ulotu takareunaan, ja ulkopuolella pohjaa tummempi kärkilaikku; siiven kärjen ja ulomman poikkiviirun välissä diffuusi, punaruskea laikku. Aaltoviiru muodostuu rivistä mustia pilkkuja. Takasiivet tumman ruskeanharmaat.</p> <p><strong>Muna</strong> puolipallomainen, ensin kellanvalkea, myöhemmin harmahtavanroosa tai vaaleanpunainen.</p> <p><strong>Toukka</strong> 24–29 mm, harmaa–mustanharmaa; selkä harmahtava, kellertävänsävyinen, siinä hienoja, katkeilevia, mustahkoja pitkittäisjuovia; sivuselässä kaksi riviä oransseja tai keltaisia nystyröitä; sivujuova keltainen. Selässä jaokkeissa A1 ja A8 sametinmusta kohotäplä. Karvoitus harvaa, harmaankeltaista. Hengitysaukot mustat. Pää mustanruskea.</p> <p><strong>Kotelo</strong> 12–14 mm, kiiltävän tumman punaruskea–mustanruskea. Kremaster ulkonee pitkähköksi, hennoksi ulokkeeksi, sen kärjessä levy, jossa on hienoja, vaakasuoria, usein sisääntaipuneita väkäsiä.</p> <p><a href="http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Clostera_Pigra">Bestimmungshilfe des Lepiforums</a></p> <p><a href="https://mothdissection.co.uk/species.php?Tx=Clostera_pigra">Moth Dissection UK</a></p> <p><a href="http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/notodontidae/clo-pigra.htm">Suomen Perhostutkijain Seura</a></p> <p><a href="http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/c/clostera_pigra.html">Svenska fjärilar</a></p> <p>Tuorepohjaisilla haapaa ja pajua kasvavilla metsänreunoilla, pensaikoissa, valoisissa lehti- ja sekametsissä&#xa0;yms.</p> <p>Lentää toukokuun lopulta elokuun alkuun; melko yleinen II sukupolvi heinä–syyskuussa.</p> <p>Toukka kesä–elokuussa tai kesä–heinäkuussa ja elo–syyskuussa.</p> <p>Kotelo talvehtii.</p> pikkupystyperä Clostera pigra true <p>Harri Jalava</p> 1 <p>Tuorepohjaisilla haapaa ja pajua kasvavilla metsänreunoilla, pensaikoissa yms. toukokuun lopulta elokuun alkuun; melko yleinen II sukupolvi heinä–syyskuussa. Lentää yöllä; tulee valolle.</p><p>Toukka 26–29 mm, harmaa–mustanharmaa; selkä harmahtava, kellertävänsävyinen, siinä hienoja, katkeilevia, mustahkoja pitkittäisjuovia; sivuselässä kaksi riviä oransseja tai keltaisia nystyröitä; sivujuova keltainen. Selässä jaokkeissa A1 ja A8 sametinmusta kohotäplä. Karvoitus harvaa, harmaankeltaista. Hengitysaukot mustat. Pää mustanruskea. </p><p>Elää kesä–elokuussa tai kesä–heinäkuussa ja elo–syyskuussa pajuilla (<i>Salix</i>) ja haavalla (<i>Populus tremula</i>); yhteenkudottujen lehtien välissä. Koteloituu löyhään, valkeahkoon kotelokoppaan yhteenkudottujen lehtien väliin. Kotelo 12–14 mm, kiiltävän tumman punaruskea–mustanruskea. Kremaster ulkonee pitkähköksi, hennoksi ulokkeeksi, sen kärjessä levy, jossa on hienoja, vaakasuoria, usein sisääntaipuneita väkäsiä. Kotelo talvehtii.</p> (Hufnagel, 1766) <p>Siipiväli ♂ 23–26 mm, ♀ 23–28 mm. Ruumis ruskeanharmaa. Päälaki ja keskiruumiin keskiosa tumman punaruskeat–kastanjanruskeat; takaruumiin perätupsun kärki saman värinen. Etusiipien pohjaväri violetinharmaa. Poikkiviirut hienot, valkeahkot: tyvipoikkiviiru epäsäännöllinen, keskeltä usein katkennut; sisempi taipunut kulmikkaasti ulospäin; ulompi levenee etureunassa pieneksi, valkeaksi, kolmikulmaiseksi täpläksi, sen sisäpuolella tumma poikkivyö, joka ei ulotu takareunaan, ja ulkopuolella pohjaa tummempi kärkilaikku; siiven kärjen ja ulomman poikkiviirun välissä diffuusi, punaruskea laikku. Aaltoviiru muodostuu rivistä mustia pilkkuja. Takasiivet tumman ruskeanharmaat.</p> <p>Lentää yöllä; tulee valolle.</p> <p>Toukka elää pajuilla (<em>Salix</em>) ja haavalla (<em>Populus tremula</em>); yhteenkudottujen lehtien välissä.</p> <p>Koteloituu löyhään, valkeahkoon kotelokoppaan yhteenkudottujen lehtien väliin.</p> 5