Lymantria dispar <p>Lajin naaraat munivat yleensä kerralla 250–400 munaa, mutta pahimmillaan munia voi olla jopa 1500. Naaraat istuvat usein näkyville valaistuille paikoille ja saattavat tällöin laskea istuessaan 3–5 cm kokoisia munastoja, jotka ne peittävät kiiltävänruskealla karvamaisilla peräpään suomuillaan. Piikkimäiset suomut ovat pistäviä ja myrkyllisiä ja saattavat aiheuttaa allergisia oireita.</p> <p>Lehtinunna on alkuperäinen laji Etelä- ja Keski-Euroopassa ja esiintyy läpi Etelä-Siperiassa aina Japaniin saakka. Laji on haitallinen vieraslaji Pohjois-Amerikassa. Lajia pidetään yhtenä pahimmista metsätuholaisista ja se on aiheuttanut eripuolella levinneisyysaluetta suuria lehtimetsien paljaaksisyöntejä.</p> <p>Lehtinunnan karvaiset ja myrkylliset toukat syövät usein lehtimetsiä kokonaan paljaiksi, mutta lehtinunna esintyy meillä pohjoisrajallaan ja se tuskin on vielä suureksi vaaraksi Suomessa. Ilmaston lämpiäminen kuitenkin lisää lajin kykyä aiheuttaa metsätuhoja – erityisesti, jos metsiä vaivaa jokin muu stressitekijä, kuten kuivuus tai ilmansaasteet. Lajin lähisukulaisen, havununnan, joka myös on suuresti runsastunut Suomessa, on jo havaittu aiheuttaneen kuusella paikallisia metsätuhoja.</p> <p>Lentää yöllä; tulee valolle.</p> <p>Toukka polyfagi, elää erilaisilla lehti- ja havupuilla.</p> <p>Koteloituu maahan harvaan kotelokoppaan runkojen, kivien yms. alle.</p> (Linnaeus, 1758) <p>Harri Jalava, Jaakko Kullberg</p> <p>Lehtinunna on dimorfinen laji eli naaras ja koiras ovat täysin erinäköiset.</p> <p>♂: Siipiväli 35–50 mm. Tuntosarvet beesit–harmaanruskeat. Ruumis ruskea.</p> <p>Etusiipien pohjaväri ruskea, ulkosarakkeen ulko-osa tummempi. Poikkiviirut tumman harmaanruskeat; sisempi ja ulompi aaltoilevat, vahvemmatja tummemmat etureunassa; keskivarjo paksu, diffuusi. Rengastäplä mustahko pilkku; keskitäplä mustahko, kuutava. Aaltoviiru tumman harmaanruskea, aaltoileva. Ripset kellanruskeat, ruskeatäpläiset. Takasiivet punertavanruskeat; reunavyö tummanruskea; ripset vaaleanruskeat.</p> <p>♀: Siipiväli 50–74 mm. Tuntosarvet mustat. Ruumis vaaleanbeesi; takaruumis massiivinen, sen takapää ruskea–mustanruskea.</p> <p>Etusiipien pohjaväri valkeahko. Poikkiviirut tumman harmaanruskeat, hampaalliset, tummemmat etureunassa; keskivarjo paksu, diffuusi. Rengastäplä pieni, musta pilkku; keskitäplä musta, kuutava. Aaltoviiru harmaanruskea, häipyvä. Ripset valkeat, tumman harmaanruskeatäpläiset. Takasiivet valkeahkot; subterminaalijuova häipyvä, harmaanruskea; keskitäplä harmaanruskea; ripset valkeat, tumman harmaanruskeatäpläiset.</p> <p><strong>Muna</strong> pallomainen, kiiltävän harmaankeltainen.</p> <p><strong>Toukka</strong> 40–50 mm (♂) tai 55–70 mm (♀), ruskea tai tuhkanharmaa, kellertävänoroinen; selkä musta; selkä- ja sivuselkäjuova hienot, keltaiset; jaokkeissa T1–A2 2 sinistä tai violettia ja jaokkeissa A3–A8 2 punaista nystyrää kussakin. Pää suuri, harmaankeltainen, siinä 2 ruskeaa juovaa.</p> <p><strong>Kotelo</strong> melko vahva, 18–24 mm (♂) tai 26–32 mm (♀), himmeän mustanruskea–punaruskea; selässä selvä kyttyrä; pääpuolessa kaksi himmeänmustaa täplää; ruumiissa siipiaiheita lukuunottamatta harvaa, punaruskeaa karvoitusta. Kremaster vahva, liereästi ulkoneva, ryppyinen; siinä kaksi sivukoukkua ja kärjessä useita sukasia.</p> <p><strong>Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T.</strong>&#xa0;2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.</p> <p><strong>Klöcker, A.</strong>&#xa0;1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118 s.</p> <p><strong>Marttila, O. et al.</strong>&#xa0;1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.</p> <p><strong>Meyrick, E.</strong>&#xa0;1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.</p> <p><strong>Pogue, M.&#xa0;&&#xa0;Schaefer, P. W.</strong>&#xa0;2007. A review of selected species of&#xa0;<em>Lymantria</em>&#xa0;Hübner [1819] (Lepidoptera: Noctuidae: Lymantriinae) from subtropical and temperate regions of Asia, including the descriptions of three new species, some potentially invasive to North America. U.S. Dept. of Agriculture, Forest Health Technology Enterprise Team, Washington, D.C. vii, 223 s.</p> <p><strong>Porter, J.</strong>&#xa0;2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.</p> <p><strong>Strand, E.</strong>&#xa0;1910–1911. Family:&#xa0;Lymantriidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. s. 109–141.</p> 50 <p>Lehtimetsissä ja niiden reunoilla, puutarhoissa.</p> true <p><a href="http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Lymantria_Dispar">Bestimmungshilfe des Lepiforums</a></p> <p><a href="https://mothdissection.co.uk/species.php?Tx=Lymantria_dispar">Moth Dissection UK</a></p> <p><a href="http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/lymantriinae/lym-dispar.htm">Suomen Perhostutkijain Seura</a></p> <p><a href="http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/l/lymantria_dispar.html">Svenska fjärilar</a></p> <p>Lehtinunna on 2010-luvulla levinnyt Suomeen. Ainoa tunnettu esiintymä on todennäköisesti tullut puuntaimien mukana. Lajin koiraita on 2000-luvulla tavattu etelärannikolla lähes vuosittain. Kesällä 2017 lajin naaraita havaittiin ensimmäistä kertaa vaeltaneena ilmavirausten mukana Hankoniemeltä.</p> lehtinunna <p>Lentää&#xa0;heinäkuun lopulta syyskuun alkuun.</p> <p>Muna talvehtii.</p> <p>Toukka&#xa0;touko–heinäkuussa.</p>