<p>Siipiväli 16-22 mm. Koiraan tuntosarvet eivät selvästi kampahampaiset. Etusiivet valkeat; tyvisarakkeen etuosassa joitakin ruskeita merkkejä. Keskisaran keskellä ja päässä harmaanruskea suomutupsu. Sisempi poikkiviiru kellanruskea, epäselvä, ei ulotu takareunaan; ulompi heikosti sahahampainen, kaartuu tasaisesti tai taittuu etureunan lähellä loivasti tyveenpäin (vrt. <i>N. aerugula</i>), sen sisäpuolella leveä, diffuusi kellanruskea alue. Aaltoviirun sisäpuolella kellanruskea varjo. Ulkoreunassa rivi täpliä. Siipiripset valkotäpläiset. Takasiivet tummanharmaat (vrt. <i>N. aerugula</i>).</p> 60 kareltrågspinnare <p><a href="http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Nola_Karelica">Bestimmungshilfe des Lepiforums</a></p><p><a href="http://mothdissection.co.uk/species.php?Tx=Nola_karelica">Lepidoptera Dissection Group</a>. Genitaalit</p><p><a href="http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/n/nola_karelica.html">Svenska fjärilar</a></p><p>Hampson, G. F. 1900. Catalogue of the Arctiadae (Nolinae, Lithosianae) in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum II:i–xx, 1–589, [XVIII–XXXV]. </p><p>Hydén, N. 2007. Fjärilar: Ädelspinnare - tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae - Lymantriidae. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna DE 55-63. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. ISBN 978-91-88506-58-0. 480 s. </p><p>Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. ISBN 951-26-4145-3. 384 s. </p><p>Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Teoksessa: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490:213-257. Helsinki. </p> suovenhokas true <p>Soilla, Itämeren niitty- ja luhtarannoilla kesä-heinäkuussa. Koiraat lentävät etsimässä kumppania illan hämärtyessä, mutta luultavasti naaraat liikkuvat enemmän vasta parittelun jälkeen piilotellen siihen saakka lehtien alapinnoilla. Tulee yöllä silloin tällöin valolle.</p><p>Toukka elää muuraimella (<i>Rubus chamaemorus</i>), suokukalla (<i>Andromeda polifolia</i>) ja juolukalla (<i>Vaccinium uliginosum</i>). Talvehtii kaksi kertaa; ensimmäisen kerran noin 2 mm pituisena seittipussissa ravintokasvin lehden alapinnalla; toisen kerran lähes täysikasvuisena. Toukka on täysikasvuinen kolmannen elinvuotensa kesäkuun alussa, jolloin se koteloituu venemäiseen, harmaaseen kotelokoppaan heinänkorrelle tai oksalle.</p> Nola karelica 4 Tengström, 1869