<p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä, mutta suosivat ahtaita ja kosteita paikkoja. Voivat hakeutua ihmisasutuksiin, mutta eivät ole haitallisia ihmiselle.</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä, mutta suosivat ahtaita ja kosteita paikkoja. Voivat hakeutua ihmisasutuksiin, mutta eivät ole haitallisia ihmiselle.</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä, mutta suosivat ahtaita ja kosteita paikkoja. Voivat hakeutua ihmisasutuksiin, mutta eivät ole haitallisia ihmiselle.</p> <p>Pihtihäntäiset (Dermaptera) ovat pieniä, pitkänomaisia ja hieman litistyneitä hyönteisiä, joiden tunnusomaisin piirre on niiden takaruumiin pihtimäiset perälisäkkeet. Väritykseltään suomalaiset lajit ovat rusehtavia.</p><p>Pihtihäntäisten leveässä ja litistyneessä päässä on verkkosilmät, pistesilmiä ei ole, tuntosarvet ovat pitkät, rihmamaiset ja monijaokkeiset, ja suuosat purevat. Pihtihäntäisten keskiruumiin etuselkä (pronotum) on neliömäinen. Suomalaisilla lajeilla on kaksi pari siipiä (ulkomaisilla lajeilla siivet voivat puuttua). Etusiivet ovat lyhyet ja jäykät peitinsiivet, joissa ei ole suonitusta, ja jotka ulottuvat vain takaruumiin etupään ylle. Ohutta ihokerrosta muistuttavat takasiivet ovat laskostettuina etusiipien alle ja avattuina ne ovat puolikuun muotoiset. Pihtihäntäisten takaruumis on taipuisa, pitkänmallinen ja teleskooppimainen: selkäkilvet (terga) ovat osittain päällekkäisiä. Jalat ovat lyhyehköt. Takaruumiin kärjessä, kuten edellä todettu, on jäykät, pihtimäiset perälisäkkeet. Koiraiden pihdit ovat käyrät ja naarailla ne ovat suorahkot.</p><p>Maailmalla pihtihäntäisten ruumiin koko vaihtelee 5-54 mm välillä. Suomessa ruumiin pituus 4-15 mm.</p><p>Suomen suurin pihtihäntä on isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>), jonka ruumis on 10-15 mm pituinen.</p><p><b>Toukat </b>ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Toukkien tuntosarvet ovat lyhyemmät ja pihdit pienemmät ja hennommat kuin aikuisilla.</p> <p>Pihtihäntäisten ekologisesta ja taloudellisesta merkityksestä ei mainittua tietoa lähdemateriaaleissa - aiheita ei oletettavasti ole tutkittu.</p> <p>Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Toukkavaiheita on suomalaisilla lajeilla neljä.</p><p>Elinkierto kestää ilmeisesti noin yhden vuoden. Naaras laskee syksyllä hedelmöittyneet munat maahan kaivamaansa koloon ja vartioi niitä talven yli. Poikaset kuoriutuvat keväällä. Hyönteismaailmassa suhteellisen poikkeuksellisesti naaras ruokkii ja huolehtii poikasista. Poikasten kuoriutumisen jälkeen lähteistä riippuen emo joko kuolee ja poikaset syövät emon, tai naaras saattaa jatkaa toukista huolehtimista vielä niiden lähdettyä pesäkolosta. Aikuistuminen tapahtuu loppukesällä ja parittelu syksyllä.&#xa0;</p><p>Talvehtiminen tapahtuu siis aikuisena tai munana.</p> <p>Ks. Elinkierto.</p> <p>Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Toukkavaiheita on suomalaisilla lajeilla neljä.</p><p>Elinkierto kestää ilmeisesti noin yhden vuoden. Naaras laskee syksyllä hedelmöittyneet munat maahan kaivamaansa koloon ja vartioi niitä talven yli. Poikaset kuoriutuvat keväällä. Hyönteismaailmassa suhteellisen poikkeuksellisesti naaras ruokkii ja huolehtii poikasista. Poikasten kuoriutumisen jälkeen lähteistä riippuen emo joko kuolee ja poikaset syövät emon, tai naaras saattaa jatkaa toukista huolehtimista vielä niiden lähdettyä pesäkolosta. Aikuistuminen tapahtuu loppukesällä ja parittelu syksyllä.&#xa0;</p><p>Talvehtiminen tapahtuu siis aikuisena tai munana.</p> <p>Pihtihäntäisnaaras vartioimassa muniaan:&#xa0;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=z-7z9ZGcI8A">video</a></p><p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Keskikokoisia kapearuumiisia hyönteisiä, joilla takaruumiin kärjessä pihtimäiset perälisäkkeet. Koiraan pihdit selvemmin käyrät, naaraan suorahkot.</p><p>Etusiivet lyhyet ja takasiivet laskostettuina niiden alla; lentävät harvoin.</p> <p>Isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>) on 10-15 mm pituinen ja pikkupihtihäntä (<i>Labia minor</i>) 4-7 mm.</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä, mutta suosivat ahtaita ja kosteita paikkoja. Voivat hakeutua ihmisasutuksiin, mutta eivät ole haitallisia ihmiselle.</p> <p>Pihtihäntäiset (Dermaptera) ovat pieniä, pitkänomaisia ja hieman litistyneitä hyönteisiä, joiden tunnusomaisin piirre on niiden takaruumiin pihtimäiset perälisäkkeet. Väritykseltään suomalaiset lajit ovat rusehtavia.</p><p>Pihtihäntäisten leveässä ja litistyneessä päässä on verkkosilmät, pistesilmiä ei ole, tuntosarvet ovat pitkät, rihmamaiset ja monijaokkeiset, ja suuosat purevat. Pihtihäntäisten keskiruumiin etuselkä (pronotum) on neliömäinen. Suomalaisilla lajeilla on kaksi pari siipiä (ulkomaisilla lajeilla siivet voivat puuttua). Etusiivet ovat lyhyet ja jäykät peitinsiivet, joissa ei ole suonitusta, ja jotka ulottuvat vain takaruumiin etupään ylle. Ohutta ihokerrosta muistuttavat takasiivet ovat laskostettuina etusiipien alle ja avattuina ne ovat puolikuun muotoiset. Pihtihäntäisten takaruumis on taipuisa, pitkänmallinen ja teleskooppimainen: selkäkilvet (terga) ovat osittain päällekkäisiä. Jalat ovat lyhyehköt. Takaruumiin kärjessä, kuten edellä todettu, on jäykät, pihtimäiset perälisäkkeet. Koiraiden pihdit ovat käyrät ja naarailla ne ovat suorahkot.</p><p>Maailmalla pihtihäntäisten ruumiin koko vaihtelee 5-54 mm välillä. Suomessa ruumiin pituus 4-15 mm.</p><p>Suomen suurin pihtihäntä on isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>), jonka ruumis on 10-15 mm pituinen.</p><p><b>Toukat </b>ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Toukkien tuntosarvet ovat lyhyemmät ja pihdit pienemmät ja hennommat kuin aikuisilla.</p> <p>Ks. Elinkierto.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Toukkavaiheita on suomalaisilla lajeilla neljä.</p><p>Elinkierto kestää ilmeisesti noin yhden vuoden. Naaras laskee syksyllä hedelmöittyneet munat maahan kaivamaansa koloon ja vartioi niitä talven yli. Poikaset kuoriutuvat keväällä. Hyönteismaailmassa suhteellisen poikkeuksellisesti naaras ruokkii ja huolehtii poikasista. Poikasten kuoriutumisen jälkeen lähteistä riippuen emo joko kuolee ja poikaset syövät emon, tai naaras saattaa jatkaa toukista huolehtimista vielä niiden lähdettyä pesäkolosta. Aikuistuminen tapahtuu loppukesällä ja parittelu syksyllä.&#xa0;</p><p>Talvehtiminen tapahtuu siis aikuisena tai munana.</p> <p>Ravintona kasvit ja kuolleet sekä elävät hyönteiset ja muut selkärangattomat.</p><p>Liikkuvat yleensä yöaikaan ja piilottelevat karikkeessa tai oksien ja kivien alla.</p><p>Käyttävät pihtejään puolustautumiseen, siipien laskostamiseen sekä saaliin käsittelyyn.</p><p>Lentävät vain harvoin.</p> <p>Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä, mutta suosivat ahtaita ja kosteita paikkoja. Voivat hakeutua ihmisasutuksiin, mutta eivät ole haitallisia ihmiselle.</p> <p>Kreik. <i>dermatos </i>= iho, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi Dermaptera viittaa lahkon edustajien ihomaisiin takasiipiin.</p> <p>Isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>) on 10-15 mm pituinen ja pikkupihtihäntä (<i>Labia minor</i>) 4-7 mm.</p> <p>Ravintona kasvit ja kuolleet sekä elävät hyönteiset ja muut selkärangattomat.</p><p>Liikkuvat yleensä yöaikaan ja piilottelevat karikkeessa tai oksien ja kivien alla.</p><p>Käyttävät pihtejään puolustautumiseen, siipien laskostamiseen sekä saaliin käsittelyyn.</p><p>Lentävät vain harvoin.</p> <p>Ravintona kasvit ja kuolleet sekä elävät hyönteiset ja muut selkärangattomat.</p><p>Liikkuvat yleensä yöaikaan ja piilottelevat karikkeessa tai oksien ja kivien alla.</p><p>Käyttävät pihtejään puolustautumiseen, siipien laskostamiseen sekä saaliin käsittelyyn.</p><p>Lentävät vain harvoin.</p> <p>Pihtihäntäiset (Dermaptera) ovat pieniä, pitkänomaisia ja hieman litistyneitä hyönteisiä, joiden tunnusomaisin piirre on niiden takaruumiin pihtimäiset perälisäkkeet. Väritykseltään suomalaiset lajit ovat rusehtavia.</p><p>Pihtihäntäisten leveässä ja litistyneessä päässä on verkkosilmät, pistesilmiä ei ole, tuntosarvet ovat pitkät, rihmamaiset ja monijaokkeiset, ja suuosat purevat. Pihtihäntäisten keskiruumiin etuselkä (pronotum) on neliömäinen. Suomalaisilla lajeilla on kaksi pari siipiä (ulkomaisilla lajeilla siivet voivat puuttua). Etusiivet ovat lyhyet ja jäykät peitinsiivet, joissa ei ole suonitusta, ja jotka ulottuvat vain takaruumiin etupään ylle. Ohutta ihokerrosta muistuttavat takasiivet ovat laskostettuina etusiipien alle ja avattuina ne ovat puolikuun muotoiset. Pihtihäntäisten takaruumis on taipuisa, pitkänmallinen ja teleskooppimainen: selkäkilvet (terga) ovat osittain päällekkäisiä. Jalat ovat lyhyehköt. Takaruumiin kärjessä, kuten edellä todettu, on jäykät, pihtimäiset perälisäkkeet. Koiraiden pihdit ovat käyrät ja naarailla ne ovat suorahkot.</p><p>Maailmalla pihtihäntäisten ruumiin koko vaihtelee 5-54 mm välillä. Suomessa ruumiin pituus 4-15 mm.</p><p>Suomen suurin pihtihäntä on isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>), jonka ruumis on 10-15 mm pituinen.</p><p><b>Toukat </b>ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Toukkien tuntosarvet ovat lyhyemmät ja pihdit pienemmät ja hennommat kuin aikuisilla.</p> <p>Isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>) on 10-15 mm pituinen ja pikkupihtihäntä (<i>Labia minor</i>) 4-7 mm.</p> <p>Pihtihäntäiset (Dermaptera) ovat pieniä, pitkänomaisia ja hieman litistyneitä hyönteisiä, joiden tunnusomaisin piirre on niiden takaruumiin pihtimäiset perälisäkkeet. Väritykseltään suomalaiset lajit ovat rusehtavia.</p><p>Pihtihäntäisten leveässä ja litistyneessä päässä on verkkosilmät, pistesilmiä ei ole, tuntosarvet ovat pitkät, rihmamaiset ja monijaokkeiset, ja suuosat purevat. Pihtihäntäisten keskiruumiin etuselkä (pronotum) on neliömäinen. Suomalaisilla lajeilla on kaksi pari siipiä (ulkomaisilla lajeilla siivet voivat puuttua). Etusiivet ovat lyhyet ja jäykät peitinsiivet, joissa ei ole suonitusta, ja jotka ulottuvat vain takaruumiin etupään ylle. Ohutta ihokerrosta muistuttavat takasiivet ovat laskostettuina etusiipien alle ja avattuina ne ovat puolikuun muotoiset. Pihtihäntäisten takaruumis on taipuisa, pitkänmallinen ja teleskooppimainen: selkäkilvet (terga) ovat osittain päällekkäisiä. Jalat ovat lyhyehköt. Takaruumiin kärjessä, kuten edellä todettu, on jäykät, pihtimäiset perälisäkkeet. Koiraiden pihdit ovat käyrät ja naarailla ne ovat suorahkot.</p><p>Maailmalla pihtihäntäisten ruumiin koko vaihtelee 5-54 mm välillä. Suomessa ruumiin pituus 4-15 mm.</p><p>Suomen suurin pihtihäntä on isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>), jonka ruumis on 10-15 mm pituinen.</p><p><b>Toukat </b>ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Toukkien tuntosarvet ovat lyhyemmät ja pihdit pienemmät ja hennommat kuin aikuisilla.</p> <p>Ravintona kasvit ja kuolleet sekä elävät hyönteiset ja muut selkärangattomat.</p><p>Liikkuvat yleensä yöaikaan ja piilottelevat karikkeessa tai oksien ja kivien alla.</p><p>Käyttävät pihtejään puolustautumiseen, siipien laskostamiseen sekä saaliin käsittelyyn.</p><p>Lentävät vain harvoin.</p> <p>Pihtihäntäisnaaras vartioimassa muniaan:&#xa0;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=z-7z9ZGcI8A">video</a></p><p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Pihtihäntäiset (Dermaptera) ovat pieniä, pitkänomaisia ja hieman litistyneitä hyönteisiä, joiden tunnusomaisin piirre on niiden takaruumiin pihtimäiset perälisäkkeet. Väritykseltään suomalaiset lajit ovat rusehtavia.</p><p>Pihtihäntäisten leveässä ja litistyneessä päässä on verkkosilmät, pistesilmiä ei ole, tuntosarvet ovat pitkät, rihmamaiset ja monijaokkeiset, ja suuosat purevat. Pihtihäntäisten keskiruumiin etuselkä (pronotum) on neliömäinen. Suomalaisilla lajeilla on kaksi pari siipiä (ulkomaisilla lajeilla siivet voivat puuttua). Etusiivet ovat lyhyet ja jäykät peitinsiivet, joissa ei ole suonitusta, ja jotka ulottuvat vain takaruumiin etupään ylle. Ohutta ihokerrosta muistuttavat takasiivet ovat laskostettuina etusiipien alle ja avattuina ne ovat puolikuun muotoiset. Pihtihäntäisten takaruumis on taipuisa, pitkänmallinen ja teleskooppimainen: selkäkilvet (terga) ovat osittain päällekkäisiä. Jalat ovat lyhyehköt. Takaruumiin kärjessä, kuten edellä todettu, on jäykät, pihtimäiset perälisäkkeet. Koiraiden pihdit ovat käyrät ja naarailla ne ovat suorahkot.</p><p>Maailmalla pihtihäntäisten ruumiin koko vaihtelee 5-54 mm välillä. Suomessa ruumiin pituus 4-15 mm.</p><p>Suomen suurin pihtihäntä on isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>), jonka ruumis on 10-15 mm pituinen.</p><p><b>Toukat </b>ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Toukkien tuntosarvet ovat lyhyemmät ja pihdit pienemmät ja hennommat kuin aikuisilla.</p> <p>Pihtihäntäisten ekologisesta ja taloudellisesta merkityksestä ei mainittua tietoa lähdemateriaaleissa - aiheita ei oletettavasti ole tutkittu.</p> <p>Kreik. <i>dermatos </i>= iho, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi Dermaptera viittaa lahkon edustajien ihomaisiin takasiipiin.</p> <p>Pihtihäntäinen vartioimassa muniaan</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=z-7z9ZGcI8A">https://www.youtube.com/watch?v=z-7z9ZGcI8A</a></p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Pihtihäntäisnaaras vartioimassa muniaan:&#xa0;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=z-7z9ZGcI8A">video</a></p><p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Ravintona kasvit ja kuolleet sekä elävät hyönteiset ja muut selkärangattomat.</p><p>Liikkuvat yleensä yöaikaan ja piilottelevat karikkeessa tai oksien ja kivien alla.</p><p>Käyttävät pihtejään puolustautumiseen, siipien laskostamiseen sekä saaliin käsittelyyn.</p><p>Lentävät vain harvoin.</p> Dermaptera <p>Ks. Elinkierto.</p> <p>Suomessa kolme lajia. </p><p>Isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>) on 10-15 mm pituinen ja pikkupihtihäntä (<i>Labia minor</i>) 4-7 mm.</p> <p>Kreik. <i>dermatos </i>= iho, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi Dermaptera viittaa lahkon edustajien ihomaisiin takasiipiin.</p> Earwigs <p>Pihtihäntäisnaaras vartioimassa muniaan:&#xa0;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=z-7z9ZGcI8A">video</a>.</p> <p>Naarat vartioivat munia ja pieniä toukkia. Vähittäinen muodosvaihdos.</p> <p>Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Toukkavaiheita on suomalaisilla lajeilla neljä.</p><p>Elinkierto kestää ilmeisesti noin yhden vuoden. Naaras laskee syksyllä hedelmöittyneet munat maahan kaivamaansa koloon ja vartioi niitä talven yli. Poikaset kuoriutuvat keväällä. Hyönteismaailmassa suhteellisen poikkeuksellisesti naaras ruokkii ja huolehtii poikasista. Poikasten kuoriutumisen jälkeen lähteistä riippuen emo joko kuolee ja poikaset syövät emon, tai naaras saattaa jatkaa toukista huolehtimista vielä niiden lähdettyä pesäkolosta. Aikuistuminen tapahtuu loppukesällä ja parittelu syksyllä.&#xa0;</p><p>Talvehtiminen tapahtuu siis aikuisena tai munana.</p> 4 <p>Ks. Elinkierto.</p> <p>Pihtihäntäisten ekologisesta ja taloudellisesta merkityksestä ei mainittua tietoa lähdemateriaaleissa - aiheita ei oletettavasti ole tutkittu.</p> <p>Pihtihäntäisten ekologisesta ja taloudellisesta merkityksestä ei mainittua tietoa lähdemateriaaleissa - aiheita ei oletettavasti ole tutkittu.</p> <p>Pihtihäntäisnaaras vartioimassa muniaan:&#xa0;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=z-7z9ZGcI8A">video</a></p><p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p> <p>Pihtihäntäisten ekologisesta ja taloudellisesta merkityksestä ei mainittua tietoa lähdemateriaaleissa - aiheita ei oletettavasti ole tutkittu.</p> pihtihäntäiset true tvestjärtar <p>Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Toukkavaiheita on suomalaisilla lajeilla neljä.</p><p>Elinkierto kestää ilmeisesti noin yhden vuoden. Naaras laskee syksyllä hedelmöittyneet munat maahan kaivamaansa koloon ja vartioi niitä talven yli. Poikaset kuoriutuvat keväällä. Hyönteismaailmassa suhteellisen poikkeuksellisesti naaras ruokkii ja huolehtii poikasista. Poikasten kuoriutumisen jälkeen lähteistä riippuen emo joko kuolee ja poikaset syövät emon, tai naaras saattaa jatkaa toukista huolehtimista vielä niiden lähdettyä pesäkolosta. Aikuistuminen tapahtuu loppukesällä ja parittelu syksyllä.&#xa0;</p><p>Talvehtiminen tapahtuu siis aikuisena tai munana.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Ks. Elinkierto.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Kreik. <i>dermatos </i>= iho, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi Dermaptera viittaa lahkon edustajien ihomaisiin takasiipiin.</p> <p>Isopihtihäntä (<i>Forticula auriculata</i>) on 10-15 mm pituinen ja pikkupihtihäntä (<i>Labia minor</i>) 4-7 mm.</p> <p>Kreik. <i>dermatos </i>= iho, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi Dermaptera viittaa lahkon edustajien ihomaisiin takasiipiin.</p> <p>Isopihtihäntä&#xa0;on 10-15 mm pituinen, pensaspihtihäntä&#xa0;6-10 mm ja pikkupihtihäntä 4-7 mm.</p> <p>Liikkuvat yleensä yöaikaan ja piilottelevat karikkeessa tai oksien ja kivien alla. </p><p>Melkein kaikkiruokaisuia; ravintona mm. kasvinosat ja kuolleet hyönteiset. </p><p>Käyttää pihtejään lähinnä puolustautumiseen.</p>