<p>Kreik. <i>neuron </i>= suoni, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi viittaa lahkon edustajien runsaaseen siipisuonitukseen.</p> <p>Kaikenlaisissa elinympäristöissä: toukat akvaattisia tai terrestrisiä, aikuiset terrestrisiä.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p><p>Rintala,T., Alroth, P. & Kumpulainen, T. 2014: Suomen verkkosiipiset. — <i>Hyönteistarvike TIBIALE Oy</i>. 184 s.</p> <p>Kaikenlaisissa elinympäristöissä: toukat akvaattisia tai terrestrisiä, aikuiset terrestrisiä.</p> <p>Taloudellinen ja ekologinen merkitys osittain tunnettu: jotkin lajit yleisten kasvituholaisten (esim. kirvat, Aphididae) saalistajia ja niitä käytetään tuholaistorjunnassa.</p> <p>Ravintona toiset hyönteiset, kirvojen erittämä mesikaste, siitepöly, sienieläimet (akvaattisilla toukilla). Toukat petojat. Aikuiset petoja tai kasvinsyöjiä; jotkin eivät syö ollenkaan.&#xa0;</p><p>Lentotaito suhteellisen heikko.&#xa0;</p><p>Ovat liikkeellä useimmiten hämärän aikaan ja öisin.</p><p>Jotkin toukat voivat rakentaa pyyntikuopan tai naamioida itsensä syömiensä saaliiden jäänteillä.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p><p>Rintala,T., Alroth, P. & Kumpulainen, T. 2014: Suomen verkkosiipiset. — <i>Hyönteistarvike TIBIALE Oy</i>. 184 s.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita kolme, joista kaksi ensimmäistä kestoltaan yleensä melko lyhyitä.&#xa0;Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat campodeiformeja.Toukka kutoo&#xa0;seitistä ja kasviaineksista, hiekanjyväsistä yms.kotelokehdon, jossa se koteloituu. Kotelotyyppi on irtokotelo.&#xa0;</p><p>Elinkierto munasta aikuiseksi kestää noin kuukaudesta 2–3 vuoteen.&#xa0;Kasvukauden aikana voi ollauseita sukupolvia.</p><p>Talvehtiminen yleisimmin kotelona, mutta mahdollista myösmunana, toukkana tai aikuisena (esim. pihaharsokorento,&#xa0;<i>Chrysoperla carnea</i>).&#xa0;</p> nätvingar <p>Kaikenlaisissa elinympäristöissä: toukat akvaattisia tai terrestrisiä, aikuiset terrestrisiä.</p> <p>Naaras munii munansa useimmiten kasvien lehdille, oksistoon ja kaarnanrakoihin.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Naaras munii munansa useimmiten kasvien lehdille, oksistoon ja kaarnanrakoihin.</p> <p>Taloudellinen ja ekologinen merkitys osittain tunnettu: jotkin lajit yleisten kasvituholaisten (esim. kirvat, Aphididae) saalistajia ja niitä käytetään tuholaistorjunnassa.</p> Neuroptera <p>Verkkosiipiset (Neuroptera) ovat vaihtelevankokoisia, ruumiiltaan pitkänomaisia, kapeita ja usein pehmeitä hyönteisiä.&#xa0;</p><p>Verkkosiipisten kolmiomaisessa päässä tuntosarvet ovat yleensä rihmamaisen pitkät, sahamaiset, helminauhamaiset tai lyhyen nuijamaiset; verkkosilmät ovat isot, ulkonevat, voimakkaan kuperat ja ne sijaitsevat pään sivuilla; pistesilmien määrä vaihtelee ja ne voivat myös puuttua. Suuosat ovat purevat. Verkkosiipisten keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat yleensä samanakokoisia. Siipiä on tavallisesti kaksi paria: siivet ovat samankokoiset ja -muotoiset, läpinäkyvät, kalvomaiset ja suomuttomat. Siipisuonitus on runsas, monimutkainen ja verkkomainen: ominaista on, että siipisuonet haarautuvat haarukkamaisesti siiven reunassa. Levossa siivet ovat kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Ulkomaisilla lajeilla jalat voivat olla muuntautuneita saalistusta varten. Perälisäkkeitä ei ole.</p><p>Suomalaiset lajit 5-85 mm ruumiinpituudeltaan. Maailmalla 2-90 mm.&#xa0;Suomen suurin verkkosiipislaji on aitomuurahaiskorento,&#xa0;<i>Myrmeleon&#xa0;</i><i>formicarius</i>, jonka ruumis on 65-85 mm pitkä.</p><p>Verkkosiipisiin kuuluvat Suomessa muun muassa harsokorennot (Chrysopidae), muurahaiskorennot (Myrmeleontidae) ja vahakorennot (Coniopterygidae). Ulkomaiset verkkosiipiset voivat muistuttaa ulkonäöltään sudenkorentoja ja olla siipiväritykseltään näyttäviä, kuten perhoset.&#xa0;</p><p><b>Toukat </b>campodeiformeja. Erikoistuneita petoja, joilla usein pidentyneet ja pihtimäiset leuat.</p> <p>Ravintona toiset hyönteiset, kirvojen erittämä mesikaste, siitepöly, sienieläimet (akvaattisilla toukilla). Toukat petojat. Aikuiset petoja tai kasvinsyöjiä; jotkin eivät syö ollenkaan.&#xa0;</p><p>Lentotaito suhteellisen heikko.&#xa0;</p><p>Ovat liikkeellä useimmiten hämärän aikaan ja öisin.</p><p>Jotkin toukat voivat rakentaa pyyntikuopan tai naamioida itsensä syömiensä saaliiden jäänteillä.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p><p>Rintala,T., Alroth, P. & Kumpulainen, T. 2014: Suomen verkkosiipiset. — <i>Hyönteistarvike TIBIALE Oy</i>. 184 s.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita kolme, joista kaksi ensimmäistä kestoltaan yleensä melko lyhyitä.&#xa0;Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat campodeiformeja.Toukka kutoo&#xa0;seitistä ja kasviaineksista, hiekanjyväsistä yms.kotelokehdon, jossa se koteloituu. Kotelotyyppi on irtokotelo.&#xa0;</p><p>Elinkierto munasta aikuiseksi kestää noin kuukaudesta 2–3 vuoteen.&#xa0;Kasvukauden aikana voi ollauseita sukupolvia.</p><p>Talvehtiminen yleisimmin kotelona, mutta mahdollista myösmunana, toukkana tai aikuisena (esim. pihaharsokorento,&#xa0;<i>Chrysoperla carnea</i>).&#xa0;</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita kolme, joista kaksi ensimmäistä kestoltaan yleensä melko lyhyitä.&#xa0;Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat campodeiformeja.Toukka kutoo&#xa0;seitistä ja kasviaineksista, hiekanjyväsistä yms.kotelokehdon, jossa se koteloituu. Kotelotyyppi on irtokotelo.&#xa0;</p><p>Elinkierto munasta aikuiseksi kestää noin kuukaudesta 2–3 vuoteen.&#xa0;Kasvukauden aikana voi ollauseita sukupolvia.</p><p>Talvehtiminen yleisimmin kotelona, mutta mahdollista myösmunana, toukkana tai aikuisena (esim. pihaharsokorento,&#xa0;<i>Chrysoperla carnea</i>).&#xa0;</p> <p>Naaras munii munansa useimmiten kasvien lehdille, oksistoon ja kaarnanrakoihin.</p> <p>Taloudellinen ja ekologinen merkitys osittain tunnettu: jotkin lajit yleisten kasvituholaisten (esim. kirvat, Aphididae) saalistajia ja niitä käytetään tuholaistorjunnassa.</p> <p>Kreik. <i>neuron </i>= suoni, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi viittaa lahkon edustajien runsaaseen siipisuonitukseen.</p> <p>Kreik. <i>neuron </i>= suoni, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi viittaa lahkon edustajien runsaaseen siipisuonitukseen.</p> <p>Taloudellinen ja ekologinen merkitys osittain tunnettu: jotkin lajit yleisten kasvituholaisten (esim. kirvat, Aphididae) saalistajia ja niitä käytetään tuholaistorjunnassa.</p> <p>Kaikenlaisissa elinympäristöissä: toukat akvaattisia tai terrestrisiä, aikuiset terrestrisiä.</p> true <p>Verkkosiipiset (Neuroptera) ovat vaihtelevankokoisia, ruumiiltaan pitkänomaisia, kapeita ja usein pehmeitä hyönteisiä.&#xa0;</p><p>Verkkosiipisten kolmiomaisessa päässä tuntosarvet ovat yleensä rihmamaisen pitkät, sahamaiset, helminauhamaiset tai lyhyen nuijamaiset; verkkosilmät ovat isot, ulkonevat, voimakkaan kuperat ja ne sijaitsevat pään sivuilla; pistesilmien määrä vaihtelee ja ne voivat myös puuttua. Suuosat ovat purevat. Verkkosiipisten keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat yleensä samanakokoisia. Siipiä on tavallisesti kaksi paria: siivet ovat samankokoiset ja -muotoiset, läpinäkyvät, kalvomaiset ja suomuttomat. Siipisuonitus on runsas, monimutkainen ja verkkomainen: ominaista on, että siipisuonet haarautuvat haarukkamaisesti siiven reunassa. Levossa siivet ovat kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Ulkomaisilla lajeilla jalat voivat olla muuntautuneita saalistusta varten. Perälisäkkeitä ei ole.</p><p>Suomalaiset lajit 5-85 mm ruumiinpituudeltaan. Maailmalla 2-90 mm.&#xa0;</p><p>Suomen suurin verkkosiipislaji on aitomuurahaiskorento,&#xa0;<i>Myrmeleon&#xa0;</i><i>formicarius</i>, jonka ruumis on 65-85 mm pitkä.</p><p>Verkkosiipisiin kuuluvat Suomessa muun muassa harsokorennot (Chrysopidae), muurahaiskorennot (Myrmeleontidae) ja vahakorennot (Coniopterygidae). Ulkomaiset verkkosiipiset voivat muistuttaa ulkonäöltään sudenkorentoja ja olla siipiväritykseltään näyttäviä, kuten perhoset.&#xa0;</p><p><b>Toukat </b>campodeiformeja. Erikoistuneita petoja, joilla usein pidentyneet ja pihtimäiset leuat.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita kolme, joista kaksi ensimmäistä kestoltaan yleensä melko lyhyitä.&#xa0;Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat campodeiformeja.Toukka kutoo&#xa0;seitistä ja kasviaineksista, hiekanjyväsistä yms.kotelokehdon, jossa se koteloituu. Kotelotyyppi on irtokotelo.&#xa0;</p><p>Elinkierto munasta aikuiseksi kestää noin kuukaudesta 2–3 vuoteen.&#xa0;Kasvukauden aikana voi ollauseita sukupolvia.</p><p>Talvehtiminen yleisimmin kotelona, mutta mahdollista myösmunana, toukkana tai aikuisena (esim. pihaharsokorento,&#xa0;<i>Chrysoperla carnea</i>).&#xa0;</p> net-winged insects 15 <p>Kreik. <i>neuron </i>= suoni, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi viittaa lahkon edustajien runsaaseen siipisuonitukseen.</p> <p>Naaras munii munansa useimmiten kasvien lehdille, oksistoon ja kaarnanrakoihin.</p> <p>Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita kolme, joista kaksi ensimmäistä kestoltaan yleensä melko lyhyitä.&#xa0;Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.</p><p>Toukat campodeiformeja.Toukka kutoo&#xa0;seitistä ja kasviaineksista, hiekanjyväsistä yms.kotelokehdon, jossa se koteloituu. Kotelotyyppi on irtokotelo.&#xa0;</p><p>Elinkierto munasta aikuiseksi kestää noin kuukaudesta 2–3 vuoteen.&#xa0;Kasvukauden aikana voi ollauseita sukupolvia.</p><p>Talvehtiminen yleisimmin kotelona, mutta mahdollista myösmunana, toukkana tai aikuisena (esim. pihaharsokorento,&#xa0;<i>Chrysoperla carnea</i>).&#xa0;</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Naaras munii munansa useimmiten kasvien lehdille, oksistoon ja kaarnanrakoihin.</p> <p>Kaikenlaisissa elinympäristöissä: toukat akvaattisia tai terrestrisiä, aikuiset terrestrisiä.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p> <p>Taloudellinen ja ekologinen merkitys osittain tunnettu: jotkin lajit yleisten kasvituholaisten (esim. kirvat, Aphididae) saalistajia ja niitä käytetään tuholaistorjunnassa.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p><p>Rintala,T., Alroth, P. & Kumpulainen, T. 2014: Suomen verkkosiipiset. —&#xa0;<i>Hyönteistarvike TIBIALE Oy</i>. 184 s.</p> <p>Ravintona toiset hyönteiset, kirvojen erittämä mesikaste, siitepöly, sienieläimet (akvaattisilla toukilla). Toukat petojat. Aikuiset petoja tai kasvinsyöjiä; jotkin eivät syö ollenkaan.&#xa0;</p><p>Lentotaito suhteellisen heikko.&#xa0;</p><p>Ovat liikkeellä useimmiten hämärän aikaan ja öisin.</p><p>Jotkin toukat voivat rakentaa pyyntikuopan tai naamioida itsensä syömiensä saaliiden jäänteillä.</p> <p>Verkkosiipiset (Neuroptera) ovat vaihtelevankokoisia, ruumiiltaan pitkänomaisia, kapeita ja usein pehmeitä hyönteisiä.&#xa0;</p><p>Verkkosiipisten kolmiomaisessa päässä tuntosarvet ovat yleensä rihmamaisen pitkät, sahamaiset, helminauhamaiset tai lyhyen nuijamaiset; verkkosilmät ovat isot, ulkonevat, voimakkaan kuperat ja ne sijaitsevat pään sivuilla; pistesilmien määrä vaihtelee ja ne voivat myös puuttua. Suuosat ovat purevat. Verkkosiipisten keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat yleensä samanakokoisia. Siipiä on tavallisesti kaksi paria: siivet ovat samankokoiset ja -muotoiset, läpinäkyvät, kalvomaiset ja suomuttomat. Siipisuonitus on runsas, monimutkainen ja verkkomainen: ominaista on, että siipisuonet haarautuvat haarukkamaisesti siiven reunassa. Levossa siivet ovat kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Ulkomaisilla lajeilla jalat voivat olla muuntautuneita saalistusta varten. Perälisäkkeitä ei ole.</p><p>Suomalaiset lajit 5-85 mm ruumiinpituudeltaan. Maailmalla 2-90 mm.&#xa0;Suomen suurin verkkosiipislaji on aitomuurahaiskorento,&#xa0;<i>Myrmeleon&#xa0;</i><i>formicarius</i>, jonka ruumis on 65-85 mm pitkä.</p><p>Verkkosiipisiin kuuluvat Suomessa muun muassa harsokorennot (Chrysopidae), muurahaiskorennot (Myrmeleontidae) ja vahakorennot (Coniopterygidae). Ulkomaiset verkkosiipiset voivat muistuttaa ulkonäöltään sudenkorentoja ja olla siipiväritykseltään näyttäviä, kuten perhoset.&#xa0;</p><p><b>Toukat </b>campodeiformeja. Erikoistuneita petoja, joilla usein pidentyneet ja pihtimäiset leuat.</p> <p>Ravintona toiset hyönteiset, kirvojen erittämä mesikaste, siitepöly, sienieläimet (akvaattisilla toukilla). Toukat petojat. Aikuiset petoja tai kasvinsyöjiä; jotkin eivät syö ollenkaan.&#xa0;</p><p>Lentotaito suhteellisen heikko.&#xa0;</p><p>Ovat liikkeellä useimmiten hämärän aikaan ja öisin.</p><p>Jotkin toukat voivat rakentaa pyyntikuopan tai naamioida itsensä syömiensä saaliiden jäänteillä.</p> <p>Verkkosiipiset (Neuroptera) ovat vaihtelevankokoisia, ruumiiltaan pitkänomaisia, kapeita ja usein pehmeitä hyönteisiä.&#xa0;</p><p>Verkkosiipisten kolmiomaisessa päässä tuntosarvet ovat yleensä rihmamaisen pitkät, sahamaiset, helminauhamaiset tai lyhyen nuijamaiset; verkkosilmät ovat isot, ulkonevat, voimakkaan kuperat ja ne sijaitsevat pään sivuilla; pistesilmien määrä vaihtelee ja ne voivat myös puuttua. Suuosat ovat purevat. Verkkosiipisten keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat yleensä samanakokoisia. Siipiä on tavallisesti kaksi paria: siivet ovat samankokoiset ja -muotoiset, läpinäkyvät, kalvomaiset ja suomuttomat. Siipisuonitus on runsas, monimutkainen ja verkkomainen: ominaista on, että siipisuonet haarautuvat haarukkamaisesti siiven reunassa. Levossa siivet ovat kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Ulkomaisilla lajeilla jalat voivat olla muuntautuneita saalistusta varten. Perälisäkkeitä ei ole.</p><p>Suomalaiset lajit 5-85 mm ruumiinpituudeltaan. Maailmalla 2-90 mm.&#xa0;</p><p>Suomen suurin verkkosiipislaji on aitomuurahaiskorento,&#xa0;<i>Myrmeleon&#xa0;</i><i>formicarius</i>, jonka ruumis on 65-85 mm pitkä.</p><p>Verkkosiipisiin kuuluvat Suomessa muun muassa harsokorennot (Chrysopidae), muurahaiskorennot (Myrmeleontidae) ja vahakorennot (Coniopterygidae). Ulkomaiset verkkosiipiset voivat muistuttaa ulkonäöltään sudenkorentoja ja olla siipiväritykseltään näyttäviä, kuten perhoset.&#xa0;</p><p><b>Toukat </b>campodeiformeja. Erikoistuneita petoja, joilla usein pidentyneet ja pihtimäiset leuat.</p> <p>Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. —&#xa0;<i>Kustannusosakeyhtiö&#xa0;</i><i>Tammi</i>. 353 s.</p><p>Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. —&#xa0;<i>Otava</i>. 290 s.</p><p>Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. —&#xa0;<i>Blackwell Publishing</i>. 584 s.</p><p>Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. —&#xa0;<i>Weilin+Göös</i>. 344 s.</p><p>McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. —&#xa0;<i>Oxford University Press</i>. 318 s.</p><p>Rintala,T., Alroth, P. & Kumpulainen, T. 2014: Suomen verkkosiipiset. — <i>Hyönteistarvike TIBIALE Oy</i>. 184 s.</p> verkkosiipiset <p>Verkkosiipiset (Neuroptera) ovat vaihtelevankokoisia, ruumiiltaan pitkänomaisia, kapeita ja usein pehmeitä hyönteisiä.&#xa0;</p><p>Verkkosiipisten kolmiomaisessa päässä tuntosarvet ovat yleensä rihmamaisen pitkät, sahamaiset, helminauhamaiset tai lyhyen nuijamaiset; verkkosilmät ovat isot, ulkonevat, voimakkaan kuperat ja ne sijaitsevat pään sivuilla; pistesilmien määrä vaihtelee ja ne voivat myös puuttua. Suuosat ovat purevat. Verkkosiipisten keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat yleensä samanakokoisia. Siipiä on tavallisesti kaksi paria: siivet ovat samankokoiset ja -muotoiset, läpinäkyvät, kalvomaiset ja suomuttomat. Siipisuonitus on runsas, monimutkainen ja verkkomainen: ominaista on, että siipisuonet haarautuvat haarukkamaisesti siiven reunassa. Levossa siivet ovat kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Ulkomaisilla lajeilla jalat voivat olla muuntautuneita saalistusta varten. Perälisäkkeitä ei ole.</p><p>Suomalaiset lajit 5-85 mm ruumiinpituudeltaan. Maailmalla 2-90 mm.&#xa0;</p><p>Suomen suurin verkkosiipislaji on aitomuurahaiskorento,&#xa0;<i>Myrmeleon&#xa0;</i><i>formicarius</i>, jonka ruumis on 65-85 mm pitkä.</p><p>Verkkosiipisiin kuuluvat Suomessa muun muassa harsokorennot (Chrysopidae), muurahaiskorennot (Myrmeleontidae) ja vahakorennot (Coniopterygidae). Ulkomaiset verkkosiipiset voivat muistuttaa ulkonäöltään sudenkorentoja ja olla siipiväritykseltään näyttäviä, kuten perhoset.&#xa0;</p><p><b>Toukat </b>campodeiformeja. Erikoistuneita petoja, joilla usein pidentyneet ja pihtimäiset leuat.</p> <p>Kreik. <i>neuron </i>= suoni, <i>ptera </i>= siivet. Lahkon tieteellinen nimi viittaa lahkon edustajien runsaaseen siipisuonitukseen.</p> <p>Ravintona toiset hyönteiset, kirvojen erittämä mesikaste, siitepöly, sienieläimet (akvaattisilla toukilla). Toukat petojat. Aikuiset petoja tai kasvinsyöjiä; jotkin eivät syö ollenkaan.&#xa0;</p><p>Lentotaito suhteellisen heikko.&#xa0;</p><p>Ovat liikkeellä useimmiten hämärän aikaan ja öisin.</p><p>Jotkin toukat voivat rakentaa pyyntikuopan tai naamioida itsensä syömiensä saaliiden jäänteillä.</p> <p>FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus</p>