<p>LAKKI on väritykseltään huomiota herättävän kirkkaan-, oranssin- tai kellanpunainen ja se on usein tiheästi valkoisten suojusjätteiden pilkuttama. Repeytyneestä ulkosuojuksesta syntyneet suojusjätteet ovat irtonaisia ja voivat joskus huuhtoutua sadeveden mukana pois. Myös lakin väritys haalistuu helposti, joten oranssinkeltaisia pilkuttomia punakärpässieniä tapaa usein. Lakki on muodoltaan aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, reunasta hyvin kapealti kampauurteinen. Aivan nuori itiöemä on pallomainen, valkoisen suojuksen sisällä kehittyvä. HELTAT ovat kellanvalkoiset ja irtotyviset. JALKA on kellanvalkoinen, tanakka, muuten aika tasapaksu, mutta tyvestään pullistunut. Mukulamaisessa tyvessä ei ole väljää tuppea vaan suojusjätteiden muodostamia suomuja. Jalan yläosassa on selvä, leveä ja riippuva valkoinen rengas, jonka reunalla on kellanvalkoisia suomuja. Renkaan alapuolella jalka on usein epätasaisen vanukepintainen. MALTO on valkoista tai heti pintakelmun alla kellertävää. HAJU on mieto. MAKU on mieto, mutta sientä ei kuitenkaan pidä maistaa!</p> <p>Medelstor till stor skivling. Hatt till en början klotrund, senare utbredd. Mycket unga fruktkroppar klotlika, utvecklas inne i ett hinnlikt skydd, ett hylle. Hattens ovansida aningen klibbig, klar– eller gulröd, ofta tätt vitprickig. Prickarna sitter löst då de härstammar från det brustna skyddshyllet och kan ibland sköljas bort. Skivor vita. Fot bastant, i övrigt rätt jämntjock, men uppblåst i basen. Lökligt utvidgade basalknölen har fjällkransar från hyllet. I fotens ovandel en tydligt, från kanterna rispad, vit ring. Fotens yta under ringen är ofta ojämnt flockig eller rynkad. Kött vitt eller direkt under hatthuden gulaktigt. Smak och doft milda.</p> <p>Koivujen ja männyn mykorritsasieni.</p> <p>Koivujen ja männyn mykorritsasieni.</p> <p>Mykorrhizasvamp. I många typers barr- och blandskogar, särskilt tillsammans med björk och tall. Mycket vanlig i hela landet.</p> <p>Mycket giftig.</p> <p>Mykorrhizasvamp. I många typers barr- och blandskogar, särskilt tillsammans med björk och tall. Mycket vanlig i hela landet.</p> <p>Myrkyllinen. Punakärpässieni sisältää keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä aiheuttaen pahoinvointia ja aistiharhoja. Myrkyt ovat vesiliukoisia, joten niiden määrä vähenee keitettäessä. Myrkyt eivät kuitenkaan poistu kokonaan, joten ruuaksi sientä ei pidä käyttää. --- Muita samankaltaisia lajeja: Hyväkuntoista, kaikki oleelliset tuntomerkit omaavaa punakärpässientä on mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Osa tuntomerkeistä saattaa sadesäällä hävitä. Lakin suojusjätteensä menettänyt punakärpässieni voi etäisesti tuoda mieleen isot punaiset HAPEROT (Russula). Edelleen punakärpässienellä on kuitenkin monia erottavia tekijöitä, kuten rengas, pullistunut suomuinen tyvi ja irtotyviset heltat. Mitään näistä ominaisuuksista ei löydä yhdeltäkään haperolta. Toisaalta punakärpässienen lakki voi haalistua jopa melkein keltaiseksi, jolloin sieni alkaa muistuttaa meillä eteläboreaalisella vyöhykkeellä kasvavaa KELTAKÄRPÄSSIENTÄ (A. citrina). Keltakärpässieni on kuitenkin hieman pienempi ja sen lakissa ei ole oransseja sävyjä vaan lakki on sitruunankeltainen tai kermanvärinen.</p> (L.:Fr.) Lam. <p>Medelstor till stor skivling. Hatt till en början klotrund, senare utbredd. Mycket unga fruktkroppar klotlika, utvecklas inne i ett hinnlikt skydd, ett hylle. Hattens ovansida aningen klibbig, klar– eller gulröd, ofta tätt vitprickig. Prickarna sitter löst då de härstammar från det brustna skyddshyllet och kan ibland sköljas bort. Skivor vita. Fot bastant, i övrigt rätt jämntjock, men uppblåst i basen. Lökligt utvidgade basalknölen har fjällkransar från hyllet. I fotens ovandel en tydligt, från kanterna rispad, vit ring. Fotens yta under ringen är ofta ojämnt flockig eller rynkad. Kött vitt eller direkt under hatthuden gulaktigt. Smak och doft milda.</p> <p>Punakärpässieni on lakiltaan kirkkaanpunainen ja valkotäpläinen suurehko helttasieni. Jalassa on sekä rengas että paksuuntunut tyvi ja irtotyviset heltat ovat aina kellanvalkoiset.</p> Amanita muscaria röd flugsvamp/brun flugsvamp <p>Punakärpässieni on lakiltaan kirkkaanpunainen ja valkotäpläinen suurehko helttasieni. Jalassa on sekä rengas että paksuuntunut tyvi ja irtotyviset heltat ovat aina kellanvalkoiset.</p> <p>Medelstor till stor skivling. Hatt till en början klotrund, senare utbredd. Mycket unga fruktkroppar klotlika, utvecklas inne i ett hinnlikt skydd, ett hylle. Hattens ovansida aningen klibbig, klar– eller gulröd, ofta tätt vitprickig. Prickarna sitter löst då de härstammar från det brustna skyddshyllet och kan ibland sköljas bort. Skivor vita. Fot bastant, i övrigt rätt jämntjock, men uppblåst i basen. Lökligt utvidgade basalknölen har fjällkransar från hyllet. I fotens ovandel en tydligt, från kanterna rispad, vit ring. Fotens yta under ringen är ofta ojämnt flockig eller rynkad. Kött vitt eller direkt under hatthuden gulaktigt. Smak och doft milda.</p> <p>LAKKI on väritykseltään huomiota herättävän kirkkaan-, oranssin- tai kellanpunainen ja se on usein tiheästi valkoisten suojusjätteiden pilkuttama. Repeytyneestä ulkosuojuksesta syntyneet suojusjätteet ovat irtonaisia ja voivat joskus huuhtoutua sadeveden mukana pois. Myös lakin väritys haalistuu helposti, joten oranssinkeltaisia pilkuttomia punakärpässieniä tapaa usein. Lakki on muodoltaan aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, reunasta hyvin kapealti kampauurteinen. Aivan nuori itiöemä on pallomainen, valkoisen suojuksen sisällä kehittyvä. HELTAT ovat kellanvalkoiset ja irtotyviset. JALKA on kellanvalkoinen, tanakka, muuten aika tasapaksu, mutta tyvestään pullistunut. Mukulamaisessa tyvessä ei ole väljää tuppea vaan suojusjätteiden muodostamia suomuja. Jalan yläosassa on selvä, leveä ja riippuva valkoinen rengas, jonka reunalla on kellanvalkoisia suomuja. Renkaan alapuolella jalka on usein epätasaisen vanukepintainen. MALTO on valkoista tai heti pintakelmun alla kellertävää. HAJU on mieto. MAKU on mieto, mutta sientä ei kuitenkaan pidä maistaa!</p> <p>Mycket giftig.</p> <p>Mykorrhizasvamp. I många typers barr- och blandskogar, särskilt tillsammans med björk och tall. Mycket vanlig i hela landet.</p> <p>Mycket giftig.</p> <p>Medelstor till stor skivling. Hatt till en början klotrund, senare utbredd. Mycket unga fruktkroppar klotlika, utvecklas inne i ett hinnlikt skydd, ett hylle. Hattens ovansida aningen klibbig, klar– eller gulröd, ofta tätt vitprickig. Prickarna sitter löst då de härstammar från det brustna skyddshyllet och kan ibland sköljas bort. Skivor vita. Fot bastant, i övrigt rätt jämntjock, men uppblåst i basen. Lökligt utvidgade basalknölen har fjällkransar från hyllet. I fotens ovandel en tydligt, från kanterna rispad, vit ring. Fotens yta under ringen är ofta ojämnt flockig eller rynkad. Kött vitt eller direkt under hatthuden gulaktigt. Smak och doft milda.</p> <p>Kasvaa monenlaisissa havu- ja sekametsissä, mäntykankailla, puistoissa ja nurmikoilla niin karikkeella kuin sammalikossakin. Tuottaa itiöemiä koko kasvukauden aina heinäkuusta lokakuulle.</p> <p>Itiöt ovat 8–10 x 6–7 um, leveän soikeita ja sileitä, inamyloideja.</p> <p>Itiöt ovat 8–10 x 6–7 um, leveän soikeita ja sileitä, inamyloideja.</p> <p>Mykorrhizasvamp. I många typers barr- och blandskogar, särskilt tillsammans med björk och tall. Mycket vanlig i hela landet.</p> <p>Kasvaa monenlaisissa havu- ja sekametsissä, mäntykankailla, puistoissa ja nurmikoilla niin karikkeella kuin sammalikossakin. Tuottaa itiöemiä koko kasvukauden aina heinäkuusta lokakuulle.</p> <p>Itiöt ovat 8–10 x 6–7 um, leveän soikeita ja sileitä, inamyloideja.</p> <p>LAKKI on väritykseltään huomiota herättävän kirkkaan-, oranssin- tai kellanpunainen ja se on usein tiheästi valkoisten suojusjätteiden pilkuttama. Repeytyneestä ulkosuojuksesta syntyneet suojusjätteet ovat irtonaisia ja voivat joskus huuhtoutua sadeveden mukana pois. Myös lakin väritys haalistuu helposti, joten oranssinkeltaisia pilkuttomia punakärpässieniä tapaa usein. Lakki on muodoltaan aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, reunasta hyvin kapealti kampauurteinen. Aivan nuori itiöemä on pallomainen, valkoisen suojuksen sisällä kehittyvä. HELTAT ovat kellanvalkoiset ja irtotyviset. JALKA on kellanvalkoinen, tanakka, muuten aika tasapaksu, mutta tyvestään pullistunut. Mukulamaisessa tyvessä ei ole väljää tuppea vaan suojusjätteiden muodostamia suomuja. Jalan yläosassa on selvä, leveä ja riippuva valkoinen rengas, jonka reunalla on kellanvalkoisia suomuja. Renkaan alapuolella jalka on usein epätasaisen vanukepintainen. MALTO on valkoista tai heti pintakelmun alla kellertävää. HAJU on mieto. MAKU on mieto, mutta sientä ei kuitenkaan pidä maistaa!</p> <p>LAKKI on väritykseltään huomiota herättävän kirkkaan-, oranssin- tai kellanpunainen ja se on usein tiheästi valkoisten suojusjätteiden pilkuttama. Repeytyneestä ulkosuojuksesta syntyneet suojusjätteet ovat irtonaisia ja voivat joskus huuhtoutua sadeveden mukana pois. Myös lakin väritys haalistuu helposti, joten oranssinkeltaisia pilkuttomia punakärpässieniä tapaa usein. Lakki on muodoltaan aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, reunasta hyvin kapealti kampauurteinen. Aivan nuori itiöemä on pallomainen, valkoisen suojuksen sisällä kehittyvä. HELTAT ovat kellanvalkoiset ja irtotyviset. JALKA on kellanvalkoinen, tanakka, muuten aika tasapaksu, mutta tyvestään pullistunut. Mukulamaisessa tyvessä ei ole väljää tuppea vaan suojusjätteiden muodostamia suomuja. Jalan yläosassa on selvä, leveä ja riippuva valkoinen rengas, jonka reunalla on kellanvalkoisia suomuja. Renkaan alapuolella jalka on usein epätasaisen vanukepintainen. MALTO on valkoista tai heti pintakelmun alla kellertävää. HAJU on mieto. MAKU on mieto, mutta sientä ei kuitenkaan pidä maistaa!</p> <p>Hyvin yleinen koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta (LC).</p> true <p>Myrkyllinen. Punakärpässieni sisältää keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä aiheuttaen pahoinvointia ja aistiharhoja. Myrkyt ovat vesiliukoisia, joten niiden määrä vähenee keitettäessä. Myrkyt eivät kuitenkaan poistu kokonaan, joten ruuaksi sientä ei pidä käyttää. --- Muita samankaltaisia lajeja: Hyväkuntoista, kaikki oleelliset tuntomerkit omaavaa punakärpässientä on mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Osa tuntomerkeistä saattaa sadesäällä hävitä. Lakin suojusjätteensä menettänyt punakärpässieni voi etäisesti tuoda mieleen isot punaiset HAPEROT (Russula). Edelleen punakärpässienellä on kuitenkin monia erottavia tekijöitä, kuten rengas, pullistunut suomuinen tyvi ja irtotyviset heltat. Mitään näistä ominaisuuksista ei löydä yhdeltäkään haperolta. Toisaalta punakärpässienen lakki voi haalistua jopa melkein keltaiseksi, jolloin sieni alkaa muistuttaa meillä eteläboreaalisella vyöhykkeellä kasvavaa KELTAKÄRPÄSSIENTÄ (A. citrina). Keltakärpässieni on kuitenkin hieman pienempi ja sen lakissa ei ole oransseja sävyjä vaan lakki on sitruunankeltainen tai kermanvärinen.</p> <p>Myrkyllinen. Punakärpässieni sisältää keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä aiheuttaen pahoinvointia ja aistiharhoja. Myrkyt ovat vesiliukoisia, joten niiden määrä vähenee keitettäessä. Myrkyt eivät kuitenkaan poistu kokonaan, joten ruuaksi sientä ei pidä käyttää. --- Muita samankaltaisia lajeja: Hyväkuntoista, kaikki oleelliset tuntomerkit omaavaa punakärpässientä on mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Osa tuntomerkeistä saattaa sadesäällä hävitä. Lakin suojusjätteensä menettänyt punakärpässieni voi etäisesti tuoda mieleen isot punaiset HAPEROT (Russula). Edelleen punakärpässienellä on kuitenkin monia erottavia tekijöitä, kuten rengas, pullistunut suomuinen tyvi ja irtotyviset heltat. Mitään näistä ominaisuuksista ei löydä yhdeltäkään haperolta. Toisaalta punakärpässienen lakki voi haalistua jopa melkein keltaiseksi, jolloin sieni alkaa muistuttaa meillä eteläboreaalisella vyöhykkeellä kasvavaa KELTAKÄRPÄSSIENTÄ (A. citrina). Keltakärpässieni on kuitenkin hieman pienempi ja sen lakissa ei ole oransseja sävyjä vaan lakki on sitruunankeltainen tai kermanvärinen.</p> <p>Myrkyllinen. Punakärpässieni sisältää keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä aiheuttaen pahoinvointia ja aistiharhoja. Myrkyt ovat vesiliukoisia, joten niiden määrä vähenee keitettäessä. Myrkyt eivät kuitenkaan poistu kokonaan, joten ruuaksi sientä ei pidä käyttää. --- Muita samankaltaisia lajeja: Hyväkuntoista, kaikki oleelliset tuntomerkit omaavaa punakärpässientä on mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Osa tuntomerkeistä saattaa sadesäällä hävitä. Lakin suojusjätteensä menettänyt punakärpässieni voi etäisesti tuoda mieleen isot punaiset HAPEROT (Russula). Edelleen punakärpässienellä on kuitenkin monia erottavia tekijöitä, kuten rengas, pullistunut suomuinen tyvi ja irtotyviset heltat. Mitään näistä ominaisuuksista ei löydä yhdeltäkään haperolta. Toisaalta punakärpässienen lakki voi haalistua jopa melkein keltaiseksi, jolloin sieni alkaa muistuttaa meillä eteläboreaalisella vyöhykkeellä kasvavaa KELTAKÄRPÄSSIENTÄ (A. citrina). Keltakärpässieni on kuitenkin hieman pienempi ja sen lakissa ei ole oransseja sävyjä vaan lakki on sitruunankeltainen tai kermanvärinen.</p> <p>Mycket giftig.</p> <p>Koivujen ja männyn mykorritsasieni.</p> <p>Mykorrhizasvamp. I många typers barr- och blandskogar, särskilt tillsammans med björk och tall. Mycket vanlig i hela landet.</p> <p>Punakärpässieni on lakiltaan kirkkaanpunainen ja valkotäpläinen suurehko helttasieni. Jalassa on sekä rengas että paksuuntunut tyvi ja irtotyviset heltat ovat aina kellanvalkoiset.</p> <p>LAKKI on väritykseltään huomiota herättävän kirkkaan-, oranssin- tai kellanpunainen ja se on usein tiheästi valkoisten suojusjätteiden pilkuttama. Repeytyneestä ulkosuojuksesta syntyneet suojusjätteet ovat irtonaisia ja voivat joskus huuhtoutua sadeveden mukana pois. Myös lakin väritys haalistuu helposti, joten oranssinkeltaisia pilkuttomia punakärpässieniä tapaa usein. Lakki on muodoltaan aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, reunasta hyvin kapealti kampauurteinen. Aivan nuori itiöemä on pallomainen, valkoisen suojuksen sisällä kehittyvä. HELTAT ovat kellanvalkoiset ja irtotyviset. JALKA on kellanvalkoinen, tanakka, muuten aika tasapaksu, mutta tyvestään pullistunut. Mukulamaisessa tyvessä ei ole väljää tuppea vaan suojusjätteiden muodostamia suomuja. Jalan yläosassa on selvä, leveä ja riippuva valkoinen rengas, jonka reunalla on kellanvalkoisia suomuja. Renkaan alapuolella jalka on usein epätasaisen vanukepintainen. MALTO on valkoista tai heti pintakelmun alla kellertävää. HAJU on mieto. MAKU on mieto, mutta sientä ei kuitenkaan pidä maistaa!</p> <p>Hyvin yleinen koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta (LC).</p> <p>Mykorrhizasvamp. I många typers barr- och blandskogar, särskilt tillsammans med björk och tall. Mycket vanlig i hela landet.</p> <p>Mycket giftig.</p> <p>LAKKI on väritykseltään huomiota herättävän kirkkaan-, oranssin- tai kellanpunainen ja se on usein tiheästi valkoisten suojusjätteiden pilkuttama. Repeytyneestä ulkosuojuksesta syntyneet suojusjätteet ovat irtonaisia ja voivat joskus huuhtoutua sadeveden mukana pois. Myös lakin väritys haalistuu helposti, joten oranssinkeltaisia pilkuttomia punakärpässieniä tapaa usein. Lakki on muodoltaan aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, reunasta hyvin kapealti kampauurteinen. Aivan nuori itiöemä on pallomainen, valkoisen suojuksen sisällä kehittyvä. HELTAT ovat kellanvalkoiset ja irtotyviset. JALKA on kellanvalkoinen, tanakka, muuten aika tasapaksu, mutta tyvestään pullistunut. Mukulamaisessa tyvessä ei ole väljää tuppea vaan suojusjätteiden muodostamia suomuja. Jalan yläosassa on selvä, leveä ja riippuva valkoinen rengas, jonka reunalla on kellanvalkoisia suomuja. Renkaan alapuolella jalka on usein epätasaisen vanukepintainen. MALTO on valkoista tai heti pintakelmun alla kellertävää. HAJU on mieto. MAKU on mieto, mutta sientä ei kuitenkaan pidä maistaa!</p> <p>Mycket giftig.</p> <p>Kasvaa monenlaisissa havu- ja sekametsissä, mäntykankailla, puistoissa ja nurmikoilla niin karikkeella kuin sammalikossakin. Tuottaa itiöemiä koko kasvukauden aina heinäkuusta lokakuulle.</p> <p>Myrkyllinen. Punakärpässieni sisältää keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä aiheuttaen pahoinvointia ja aistiharhoja. Myrkyt ovat vesiliukoisia, joten niiden määrä vähenee keitettäessä. Myrkyt eivät kuitenkaan poistu kokonaan, joten ruuaksi sientä ei pidä käyttää. --- Muita samankaltaisia lajeja: Hyväkuntoista, kaikki oleelliset tuntomerkit omaavaa punakärpässientä on mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Osa tuntomerkeistä saattaa sadesäällä hävitä. Lakin suojusjätteensä menettänyt punakärpässieni voi etäisesti tuoda mieleen isot punaiset HAPEROT (Russula). Edelleen punakärpässienellä on kuitenkin monia erottavia tekijöitä, kuten rengas, pullistunut suomuinen tyvi ja irtotyviset heltat. Mitään näistä ominaisuuksista ei löydä yhdeltäkään haperolta. Toisaalta punakärpässienen lakki voi haalistua jopa melkein keltaiseksi, jolloin sieni alkaa muistuttaa meillä eteläboreaalisella vyöhykkeellä kasvavaa KELTAKÄRPÄSSIENTÄ (A. citrina). Keltakärpässieni on kuitenkin hieman pienempi ja sen lakissa ei ole oransseja sävyjä vaan lakki on sitruunankeltainen tai kermanvärinen.</p> <p>Itiöt ovat 8–10 x 6–7 um, leveän soikeita ja sileitä, inamyloideja.</p> <p>Punakärpässieni on lakiltaan kirkkaanpunainen ja valkotäpläinen suurehko helttasieni. Jalassa on sekä rengas että paksuuntunut tyvi ja irtotyviset heltat ovat aina kellanvalkoiset.</p> <p>Punakärpässieni on lakiltaan kirkkaanpunainen ja valkotäpläinen suurehko helttasieni. Jalassa on sekä rengas että paksuuntunut tyvi ja irtotyviset heltat ovat aina kellanvalkoiset.</p> <p>Itiöt ovat 8–10 x 6–7 um, leveän soikeita ja sileitä, inamyloideja.</p> <p>Hyvin yleinen koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta (LC).</p> <p>Kasvaa monenlaisissa havu- ja sekametsissä, mäntykankailla, puistoissa ja nurmikoilla niin karikkeella kuin sammalikossakin. Tuottaa itiöemiä koko kasvukauden aina heinäkuusta lokakuulle.</p> <p>Koivujen ja männyn mykorritsasieni.</p> <p>Punakärpässieni on lakiltaan kirkkaanpunainen ja valkotäpläinen suurehko helttasieni. Jalassa on sekä rengas että paksuuntunut tyvi ja irtotyviset heltat ovat aina kellanvalkoiset.</p> <p>Kasvaa monenlaisissa havu- ja sekametsissä, mäntykankailla, puistoissa ja nurmikoilla niin karikkeella kuin sammalikossakin. Tuottaa itiöemiä koko kasvukauden aina heinäkuusta lokakuulle.</p> <p>Kasvaa monenlaisissa havu- ja sekametsissä, mäntykankailla, puistoissa ja nurmikoilla niin karikkeella kuin sammalikossakin. Tuottaa itiöemiä koko kasvukauden aina heinäkuusta lokakuulle.</p> <p>Koivujen ja männyn mykorritsasieni.</p> <p>Itiöt ovat 8–10 x 6–7 um, leveän soikeita ja sileitä, inamyloideja.</p> 23 <p>Hyvin yleinen koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta (LC).</p> <p>Medelstor till stor skivling. Hatt till en början klotrund, senare utbredd. Mycket unga fruktkroppar klotlika, utvecklas inne i ett hinnlikt skydd, ett hylle. Hattens ovansida aningen klibbig, klar– eller gulröd, ofta tätt vitprickig. Prickarna sitter löst då de härstammar från det brustna skyddshyllet och kan ibland sköljas bort. Skivor vita. Fot bastant, i övrigt rätt jämntjock, men uppblåst i basen. Lökligt utvidgade basalknölen har fjällkransar från hyllet. I fotens ovandel en tydligt, från kanterna rispad, vit ring. Fotens yta under ringen är ofta ojämnt flockig eller rynkad. Kött vitt eller direkt under hatthuden gulaktigt. Smak och doft milda.</p> punakärpässieni <p>Hyvin yleinen koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta (LC).</p> <p>Myrkyllinen. Punakärpässieni sisältää keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä aiheuttaen pahoinvointia ja aistiharhoja. Myrkyt ovat vesiliukoisia, joten niiden määrä vähenee keitettäessä. Myrkyt eivät kuitenkaan poistu kokonaan, joten ruuaksi sientä ei pidä käyttää. --- Muita samankaltaisia lajeja: Hyväkuntoista, kaikki oleelliset tuntomerkit omaavaa punakärpässientä on mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Osa tuntomerkeistä saattaa sadesäällä hävitä. Lakin suojusjätteensä menettänyt punakärpässieni voi etäisesti tuoda mieleen isot punaiset HAPEROT (Russula). Edelleen punakärpässienellä on kuitenkin monia erottavia tekijöitä, kuten rengas, pullistunut suomuinen tyvi ja irtotyviset heltat. Mitään näistä ominaisuuksista ei löydä yhdeltäkään haperolta. Toisaalta punakärpässienen lakki voi haalistua jopa melkein keltaiseksi, jolloin sieni alkaa muistuttaa meillä eteläboreaalisella vyöhykkeellä kasvavaa KELTAKÄRPÄSSIENTÄ (A. citrina). Keltakärpässieni on kuitenkin hieman pienempi ja sen lakissa ei ole oransseja sävyjä vaan lakki on sitruunankeltainen tai kermanvärinen.</p> <p>Koivujen ja männyn mykorritsasieni.</p> <p>Medelstor till stor skivling. Hatt till en början klotrund, senare utbredd. Mycket unga fruktkroppar klotlika, utvecklas inne i ett hinnlikt skydd, ett hylle. Hattens ovansida aningen klibbig, klar– eller gulröd, ofta tätt vitprickig. Prickarna sitter löst då de härstammar från det brustna skyddshyllet och kan ibland sköljas bort. Skivor vita. Fot bastant, i övrigt rätt jämntjock, men uppblåst i basen. Lökligt utvidgade basalknölen har fjällkransar från hyllet. I fotens ovandel en tydligt, från kanterna rispad, vit ring. Fotens yta under ringen är ofta ojämnt flockig eller rynkad. Kött vitt eller direkt under hatthuden gulaktigt. Smak och doft milda.</p> <p>Hyvin yleinen koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta (LC).</p>